.SÄÄSTÄJÄ-TYYPPI.

Luin tuossa hiljattain blogipostauksen sisustusbloggaajasta, joka on elänyt koko aikuisikänsä pahoissa veloissa siksi, että ei ole koskaan oppinut käyttämään rahaa ”oikein” ja näinollen on luisunut velkoihin, joita onkin ollut hankala saada enää maksettua pois. Postaus laittoi miettimään omia rahankäyttötottumuksia ja ylipäätään sitä miten mä suhtaudun rahaan ja miten priorisoin sen käyttöä.

En tiedä oonko aina ollut pihi rahankäyttäjä, vai olenko oppinut siihen vasta opiskeluvuosina, mutta jollain tasolla olen äärimmäisen pihi rahan suhteen ja samaan aikaan saatan panostaa paljonkin rahaa johonkin tiettyyn harkittuun juttuun.

Opiskeluvuosina opettelin venyttämään penniä, tein isoja halpoja ruokasatseja (joista söin yleensä melkein koko kouluviikon), en todellakaan sisustanut kotia uusilla kivoilla jutuilla vaan pärjäsin sillä mitä kotoa olin saanut mukaan (ja koti olikin sen mukainen sekametelisoppa vuosikausia). Vaatteita kyllä ostin, mutta huomattavasti maltillisemmin kuin monet koulukavereista. Mun periaate jo tuolloin oli se, että mä syön mieluummin koko kuukauden kohtuu hyvin kuin omistan pari uutta paitaa lisää, joita en oikeasti edes tarvitse.

Vähävaraiset opiskeluvuodet ja sen jälkeiset 0-30 h/vk -työsopimukset todellakin opetti siihen, että jotain vararahastoa on pakko olla koko ajan jos jotain tapahtuu. Tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että mä olen aina säästänyt rahaa, oli ne tulot sitten millaiset tahansa. Joskus kuukaudessa pystyi säästöön laittamaan vain 20€ (ja sekin teki tiukkaa) ja parempiin työtunteihin siirtymisen jälkeen sama summa saattaa parhaimmillaan olla jo useampi satanen, vaikka myyjän palkka ei tosiaankaan ole kovin kummoinen.

pihiliisa_02

Mulla on aina ollut vähintään kaksi pankkitiliä: käyttötili ja säästötili ja nykyään myös asuntotili. Mitä siis tapahtuu palkkapäivänä, miten käyttötilille tullut palkka sijoittuu?

1. Palkkapäivänä ihan ensimmäisenä siirrän asuntotilille Mösjöön kanssa sovitun summan, joka sisältää mun puolikkaan asuntolainan lyhennyksestä, vastikkeesta ja sähkölaskusta ja myöskin vähän extraa mahdollisia muita asumiseen liittyviä kuluja varten. Asuntolaina lyhenee tililtä automaattisesti ja olen asettanut myös vastikkeen menevän maksuun automaattisesti eräpäivänä. Muut asumiseen liittyvät laskut maksan erikseen asuntotililtä palkkapäivänä.

2. Seuraavaksi maksan pois kaikki mulle tulleet laskut käyttötilille jääneestä summasta ja ostan myös uuden junalipun, joka on voimassa seuraavaan palkkapäivään saakka.

3. Kolmanneksi siirrän säästötilille sen verran rahaa, että käyttötilille jää sopivaksi koettu summa käyttörahaa ruokaan, työlounaisiin ja muihin omiin menoihin ja ostoksiin seuraavalle kuukaudelle. Säästötilille menevä summa saattaa vaihdella paljonkin kuukausittain, mutta aina sinne menee jotain.

Tällä systeemillä olen elellyt suurimmanosan aikuiselämästäni ja se on toiminut hyvin. Käyttötilille jääneellä summalla yleensä pärjään normaaliarjessa ilman ongelmia, mutta jos täytyykin viedä koirat eläinlääkäriin, täytyy ostaa esim. uusi pesukone tai jos meillä on jotain remonttia kotona niin sitten siirryn tarvittaessa säästötilin puoleen. Tällä tavalla isommatkin rahaa vievät jutut pystyy toteuttamaan heti, eikä tarvitse ottaa ylimääräisiä lainoja, että voi alkaa toteuttamaan.

Asuntotilille meillä jää joka kuukausi ylimääräistä rahaa, joka lisääntyy kuukausittain jos sille ei ole mitään asuntoon liittyvää käyttöä pitkään aikaan. Toisinaan me ollaan tehty sillä ylimääräisellä summalla isompi kertalyhennys asuntolainaan, jotta saataisiin edes hiukkasen nopeammin lyhennettyä sitä pois. Joskus taas sitä on jouduttu käyttämään johonkin taloyhtiön toteuttamaan kunnostukseen tai ihan omankin asunnon remonttiin tai muihin isompiin kotiin liittyviin hankintoihin. En tykkää, että vastike nousee yhtään enempää, joten ollaan pyritty maksamaan kaikki sellaiset maksut heti pois aina, kun mahdollista.

pihiliisa_01

Viime vuonna perustin myös tavoitetilin, jolle siirtyy palkkapäivänä automaattisesti pieni summa. Tavoitetili on siis sellainen, jolta voi nostaa rahaa ulos vain neljä kertaa vuodessa (sen jälkeen se maksaa). Tämä sen takia, että kynnys koskea näihin rahoihin olisi tarpeeksi korkea, että annan niiden olla paikoillaan. Rahatilanteen mukaan olen saattanut sen pikkusumman lisäksi siirtää tilille enemmänkin rahaa, jotta tavoitesumma tulisi nopeammin täyteen, mutta minimisumma menee aina automaattisesti. Tällä hetkellä olen jo päässyt melkein 1/3:aan ensimmäisestä tavoitteesta!

Mä olen siis aina ollut säästäjä-tyyppiä. En voi sietää sitä ajatusta, että mulla ei olisi mitään ylimääräistä rahaa missään. Tykkään olla varautunut erilaisiin yllättäviin tilanteisiin ja mä en yhtään tykkää ottaa mitään ylimääräisiä lainoja jos ei ole ihan pakko. Mä en myöskään käytä luottokorttia muuten kuin aivan pakosta ja niitä pakkotilanteita on hämmentävän vähän. Tässä oli tosi pitkä jakso, kun mun luottokortilla oli kuukausittain ainoastaan Spotifyn kuukausimaksu.

Mä olen rahankäytössäni tosiaankin yhtäaikaa sekä hyvin pihi että huikentelevainen. Mä säästän paljon rahaa ihan sillä, että en harrasta oikeastaan mitään rahaa vieviä päivittäisiä paheita, kuten kahvia/teetä, limsoja/makujuomia tai tupakkaa/sähkötupakkaa. Mä en jää säännöllisesti töiden jälkeen huvikseni kiertelemään kauppoihin tai istumaan kahvilaan, en myöskään syö ulkona juuri koskaan vaan teen mieluummin itse ruokaa kotona ja syön chihujen ympäröimänä. Mä syön muutenkin vain tarpeeseen, en osta ylimääräistä naposteltavaa varsinkaan töissä, kotiin joskus, mutta siinäkin olen nyt vähentänyt. Alkoholia käytän hyvin harvoin jos ollenkaan ja ylipäätään missään juhlimassa tulee käytyä kunnolla ehkä just muutaman kerran vuodessa. En harrasta livemusiikkia, meillä ei ole autoa käytössä (ainakaan vielä), ulkomailla matkustaminen ei myöskään vie mun rahoja, viimeksi olen käynyt ulkomailla kesällä 2015. Meillä ei myöskään ole lapsia, jos noita karvakorvia ei lasketa. Elämäntavoilla on siis suuri merkitys siihen, miten paljon mulla menee käyttörahaa kuussa ja se mahdollistaa isompienkin summien säästämisen joka kuukausi. Nyt joku varmaan ajattelee, että onpas mulla tylsä elämä :D Ehkä jonkun mielestä onkin, mutta mulle juuri sopiva, olen aina ollut rauhallisuutta rakastava kotihiiri :D

pihiliisa_03

Mun rahankäyttötottumukset toisaalta myös mahdollistaa sen, että mä voin panostaa kerralla enemmän rahaa asioihin, joihin haluan. Hyvänä esimerkkinä se, kun oltiin talvilomalla menossa pohjoiseen laskettelureissulle viikoksi ja totesin, että nyt alkaa lasketteluvaatteet olemaan lopun äärellä niin painelin urheiluliikkeeseen ja ostin kerralla sekä uudet toppahousut, toppatakin ja pipon eikä se heilauttanut mun talouttani yhtään, koska mulla oli säästöjä. Samalla periaatteella voin panostaa esim. hyviin kenkiin, jotka kestää käyttöä myös pidempään tai sisustaa kotia uusilla viherkasveilla/huonekaluilla/koriste-esineillä tai tehdä kotona pientä remonttia nopeallakin päätöksellä. Ylipäätään nykyään pyrin siihen, että kaikki uudet hankinnat, oli ne sitten huonekaluja tai vaatteita, on aikaa kestäviä ja harkittuja. En ole enää pitkiin aikoihin ostanut mitään vain ostamisen takia, siksi että on kiva saada jotain uutta (koska tottakai se on kivaa) vaan pyrin ostamaan sellaisia asioita, joita on kiva katsella ja käyttää vielä pitkään ostohetken aiheuttaman huuman jälkeenkin.

En tokikaan aina ole ollut yhtä fiksu rahankäyttäjä, kuin mitä olen nykyään (enkä mikään pyhimys ole edelleenkään), mutta en ole silti koskaan ottanut pikavippiä mitään tarkoitusta varten vaan todennut, että jos mulla ei ole varaa hankkia jotain ei-niin-välttämätöntä, silloin mä en sitä tarvitse nyt. Piste. Ja luottokortti ei tosiaankaan ole tässä kohtaa vaihtoehto muuta kuin äärimmäisen pakon edessä, siitä olen pitänyt kohtalaisen hyvin kiinni. Mulla ei itseasiassa edes ollut luottokorttia ennenkuin vasta sen jälkeen, kun tehtiin ensimmäiset asuntokaupat vuonna 2011, enkä mä järin paljoa ole sitä sen jälkeenkään tarvinnut, mutta onhan se hyvä olla kuitenkin olemassa. Kulutusluottoa on joskus joutunut ottamaan, mutta nekin on ollut omistusasumiseen liittyviä extrakuluja, eikä ns. henkilökohtaisia.

Rahankäytön tärkeysjärjestys on mun mielestä aika selvä:

1. Vuokran/asuntolainan maksu, jotta pysyy katto pään päällä.
2. Laskujen maksu ja mahdollinen säännöllinen lääkitys, jotta ei tule ulosottoja, pysyy luottotiedot kunnossa ja että sairaudet pysyy kurissa.
3. Bussilippu/junalippu/bensakulut autoon, jotta pystyy liikkumaan tarvittaviin kohteisiin, mikäli omat jalat/polkupyörä ei riitä.
4. Ruokakauppakulut, jotta ei tarvitse loppukuusta syödä pelkkää puuroa.
5. Muut omat menot tulee vasta viimeisenä. Tämä kattaa tosiaankin kaiken muun: ulkona syömisen, juhlimisen, kaikki ostokset (vaatteet, kengät, asusteet, toimistotarvikkeet, kosmetiikka jne.), kahvilassa käymisen, leffateatterikäynnit, veikkauspalvelut, kauneuspalvelut jne.

Tietenkin on aina tapauskohtaista, että minkä verran kukakin mihinkäkin kohtaan joutuu tai haluaa laittaa rahaa. Jotkut panostaa enemmän ruoanlaittoon, joillakin on taas suurempi tarve bensalle/dieselille, koska joutuu ajamaan autoa niin paljon ja joillakin taas voi olla enemmän rahaa omiin kivoihin menoihin, koska ei tarvitse ostaa bussi/junalippua (jos vaikka asuu keskustassa). Toisilla on kalliimmat asumiskustannukset esim. asuinpaikasta tai neliöistä johtuen, toisilla on kämppiksiä tai puoliso jakamassa kustannuksia ja toiset joutuu maksamaan kaiken yksin. Mutta silti tämä järjestys pitää kutinsa, oli tilanne mikä tahansa, ensin pakolliset ja sitten vasta huvit.

Jos heti palkan tultua käyttääkin rahansa suoraan vitoskohtaan, voi olla hankala enää hoitaa ensimmäistä neljää kohtaa kunnialla ja pidemmällä aikavälillä se johtaa vain ja ainoastaan ongelmiin. Ikävää olla tämmöinen tylsä ja ”kieltää kaikki kiva”, mutta näin se vaan menee: jos ensimmäisen neljän kohdan jälkeen jää edelleen käyttörahaa vitoskohtaan, niin go for it, mutta ehkä silloinkin kannattaa priorisoida ja yrittää jakaa isoimpia kuluja eri kuukausille. Ja laittakaa oikeasti säästöön sitä rahaa, edes pieni summa joka kuukausi, jotta ei olla katastrofin äärellä heti, jos jotain ikävää tapahtuu. Muutamankin satasen säästöt saattaa olla ratkaisevat ja niiden avulla voi välttyä ottamasta kulutusluottoa tai pikavippiä, jota voi olla vaikea maksaa takaisin.

Asuntovelkainen ja pihi säästäjä-täti kuittaa,
käyttäkää sitä rahaa järkevästi!

.KEVÄTKAPSELI-VAATEKAAPPI.

Mähän harrastin hyvän aikaa sitä Project 333 -vaatehaastetta (postaukset täällä ja täällä, virallinen sivu täällä), jossa pidetään vaatekaapissa käytössä vain 33 vaatekappaletta kolmen kuukauden ajan. Sen päätteeksi vaatteet vaihdetaan seuraavan vuodenajan kapseliin, jolla eletään seuraavat kolme kuukautta. Näihin 33:een kuuluu käyttövaatteet, takit, asusteet ja kengät. Tässä tyylissä oleellista oli myös se, että kaikki muut vaatteet siirretään vaatekaapista kolmeksi kuukaudeksi kokonaan pois ja se oli se mikä mua lopulta alkoi ärsyttämään tässä hommassa ja päätin vaan luopua niin monista vaatteista, että mun kaikki vaatteet (kesä- ja talvi) mahtuu mun vaatekaappiin helposti. Tällä tavalla mulla on periaatteessa aina käytössä ikäänkuin kapselivaatekaappi, jonka käytetyimmät osat vaan vähän vaihtelee vuoden mittaan. Tähän saakka tämä tyyli on mulla toiminut oikein hyvin. Ainoastaan juhlamekot olen siirtänyt työhuoneen vaatekaappiin, koska ne ei tosiaankaan ole mitään säännöllisesti käytettäviä vaatteita ja ne joutaa kyllä tarvittaessa hakemaan työhuoneestakin.

Talvellahan mä kuljen hyvin pitkälti samoissa muutamissa vaatteissa, yksillä kengillä ja samassa takissa lähes koko ajan. Talvella mulla on todellakin hyvin pieni kapselivaatekaappi käytössä (toki ne kaikki muutkin vaatteet on vaatekaapissa, mutta niiden käyttöaste on hyvin hyvin pientä). Keväällä säiden lämmetessä vaihtoehtoja alkaa kuitenkin tulemaan pikkuhiljaa enemmän. Pukeutumisen suhteen mä olen parhaiten omalla alueellani juuri keväisin ja syksyisin ja tykkään panostaa asukokonaisuuksiin vähän enemmän kuin talvella ja kesällä.

Olen tässä viime aikoina taas selaillut Pinterestiä hullunkiilto silmissä ja pinnaillut erilaisia kapselipuvustoja ja se tietysti sitten innosti mut tekemään omasta vaatekaapistani muutaman erilaisen kapselin niistä vaatteista, mitä todella juuri keväisin eniten käytän. Totesin siinä asukokonaisuuksia tehdessäni, että mulla on tasan kolme lookkia: mekkolook, farkkulook ja hamelook. Rakennuspalikat on hyvin samanhenkiset lookin sisällä, vaikka vaatteet vähän vaihtuukin.

capsule_kevat_09

Mekkotyyli rakentuu tähän vuodenaikaan suunnilleen näin. Alle laitan yleensä jonkun topin ja paksut mustat sukkahousut, mekko fiiliksen mukaan (eniten käytän neulemekkoja), tarvittaessa vielä neuletakkia päälle ennen ulkovaatteita.

Keväällä (ja syksyllä) mun lempitakki on nahkatakki, mutta toisinaan parkatakki saattaa olla lämpöisempi ja mukavampi vaihtoehto. Kaulahuiveja vaihtelen kylmyyden mukaan, kevyempää pääkallohuivia lämpöisemmällä ilmalla ja lämmittävämpää kashmir-huivia sitten kylmemmällä ilmalla. Kengät on pääasiassa jotkut näistä kolmesta: mustat lenkkarit, mustat matalat nahkanilkkurit tai mustat korkonilkkurit (joita käytän kyllä vähiten).

Mekkotyyli kulkee vahvasti mukana myös talvella, mutta silloin täytyy alle pukea paljon enemmän tavaraa ja lyhythihaisia tai hihattomia mekkoja ei voi edes ajatella. Keväällä lyhyemmätkin hihat jo käy, kunhan käyttää neuletakkia.

capsule_kevat_10

Toinen tyyli on hametyyli, joka on verrattain aika uusi tyyli mulla. Hametyyliin mulla kuuluu aina joku kireä yläosa, joko lyhyemmillä tai pidemmillä hihoilla. Hameita mulla on tällä hetkellä vain kaksi, musta ja vaaleanharmaa, molemmat kireitä nekin. Mulla on ollut jo pidempään etsinnässä sopivan mittainen rento kellohelmainen hame arkikäyttöön näiden kahden lisäksi, mutta kaikki kellohelmaiset on ollut tosi lyhyitä, joten näillä kapeilla mennään toistaiseksi. Hameen kaverina tietenkin paksut mustat sukkahousut.

Varsinkin tämmöisen kireän hameen kanssa koen, että avoin neuletakki on ehdoton, se ”rentouttaa” tyyliä ihan huomattavasti ja tuo lisälämpöä samalla. Lisäkkeenä jompi kumpi takki, toinen huivi ja jotkut kolmista kengistä. Jostain syystä näiden hameiden kanssa olen erityisen innostunut käyttämään lenkkareita!

capsule_kevat_11

Kolmas tyyli on farkkutyyli, johon kuuluu olennaisena osana vähän löysä ja semipitkä yläosa ja tietenkin kireät farkut. Säätilasta riippuen puseron alla on vielä toppi ja päälle saatan laittaa vielä neuletakinkin tarvittaessa. Ulkovaatteet on edelleen samat, koska mitäpäs sitä hyviä vaihtamaan. Farkkujen kanssa käytän eniten matalia nahkanilkkureita tai lenkkareita. Korkonilkkurit on ylipäätään aika harvoin käytössä suhteessa noihin mataliin kenkiin, mutta nämä silti kuuluu olennaisena osana mun kevätkapselia.

Lähempänä kesää mukaan astuu myös mustat ballerinat, parkatakki unohdetaan kokonaan ja neuletakeistakin paksuimmat jää kaappiin. Kohta pärjää jo pelkästään lyhythihaisella ja nahkatakilla!

Jos näistä kollaaseista laskee pelkät vaatteet yhteen, tulee siitä 28 vaatekappaletta. Näillä vaatteilla tekee kyllä monta erilaista asukokonaisuutta, en jaksa edes laskea montako, mutta varmasti kymmeniä erilaisia isommilla tai pienemmillä muutoksilla ja se riittää mulle oikein mainiosti erityisen minimalistisen talvityylin jälkeen.

Mitkä on teidän signature pukeutumistyylit?

.KOSMETIIKKAÄHKY.

Mä olen jo muutaman vuoden ajan pikkuhiljaa käynyt vaatteita ja kodin tavaroita läpi sillä silmällä, että mitä oikeasti käytän ja tarvitsen ja tahti kiihtyi, kun löysin Konmarin. Olen yrittänyt käyttää Konmarin oppeja myös kosmetiikkaan, mutta se on edelleen mulle hankala pala. Kosmetiikkaa tuntuu välillä tulevan sisään ovista ja ikkunoista, mutta eihän niitä yksi ihminen saa mitenkään kulutettua samaan tahtiin ja ne kertyvät kasat on tässä nyt alkaneet vähän ahdistamaan, mutta silti mun on jostain syystä hirveän vaikea luopua mistään, mitä olen jo ottanut käyttöön. En tajua mikä siinä on niin hankalaa.

MF_rajaus_mup_03

Olen kyllä käynyt läpi mun varastoja ja joka kerta saan jotain poistettua sieltä, mutta silti valinnanvaraa jää enemmän kuin kenelläkään ”normaalilla” tyypillä. Yksi hankaluus on aina ollut huulimeikit. Jos mä olen jo korkannut käyttöön jonkun tuotteen, mun on äärimmäisen vaikea enää luopua siitä, ellei se ole kertakaikkiaan pilalla tai tyhjä. Mutta mitä kukaan tekee tyyliin kymmenellä ”peruspunaisella” huulipunalla? Ei mitään. Muutama pikkuisen eri sävyinen riittäisi kyllä aivan hyvin, mutta ei, pitää olla toi, kun se on ton merkkinen ja toi, kun tossa on tollanen laatu verrattuna tohon jne. Kaikista tyhmintä tässä on se, että mä en edes kovin usein käytä punaisia huulipunia (koska olen laiska ja mukavuudenhaluinen) ja silti niitä löytyy niin paljon, että vähän hävettää.

Mä olen oikeastaan siinä tilassa, että kosmetiikka ei ihan hirveästi kiinnosta tällä hetkellä. Mä en ole joulukuun jälkeen lakannut kynsiä kuin pari kertaa (silloinkin oli ”pakko”), en ole ostanut kosmetiikkaa muuta kuin oikeasti tarpeeseen ja olen meikannut suunnilleen samalla tavalla viimeiset muutamat vuodet hyvin pienellä variaatiolla. Ennen mun tuli ainakin vaihdeltua huulimeikin sävyä joka päivä, mutta viime aikoina sekin on jäänyt; mulla on yksi huultenrajauskynä ja yksi kiiltopuna käsilaukussa ja käytän samaa punaa kunnes se loppuu ja sitten sen tilalle tulee joku toinen vastaava, jonka taas käytän loppuun. Mutta kaikki ne noin sata muuta huulipunaa saa aika pitkälti olla ihan rauhassa laatikossaan, hyvin harvoin tulee nykyisin sieltä mitään otettua käyttöön. Mutta silti: niistä on lähes mahdoton luopua.

MF_rajaus_mup_04

Mä en ole jaksanut osallistua kosmetiikka-aiheisiin keskusteluihin Facebookin ryhmissä, en ole lukenut kenenkään kosmetiikkabloggaajien blogeja kuin satunnaisen postauksen sieltä täältä, enkä ole jaksanut edes ajatella oman blogin päivittämistä kosmetiikka-aiheilla. Ylipäätään bloggaajakollegoiden runsaat ostosten esittelyt tai hihkumiset jostain uudesta paletista/huulimeikkikokoelmasta/whatever, joka on kuulemma vaan pakko saada, aiheuttaa mulle suunnilleen ahdistusta nykyisin, kun ennen joko lähdin hihkumiseen mukaan tai suhtauduin muiden hihkumiseen neutraalisti.

Mä pyöritän kosmetiikkatuotteita töissä 8h/pvässä keskimäärin viitenä päivänä viikossa ja jotenkin tuntuu, että kotiin päästyä sitä vaan haluaa keskittyä johonkin aivan muuhun kuin kosmetiikkaan. En jaksa kauheasti innostua edes kosmetiikan uutuuksista, en edes töissä. On sellainen ”kaikki on jo nähty” -olotila, joten mikään uutuus ei jaksa kauaa kiehtoa. Olen oikeasti jossain ihan hirveässä kosmetiikkaähkyn tilassa. Tekisi mieli vaan kipata kaikki ylimääräinen johonkin kassiin ja kantaa ovesta ulos. Alkaa tuo määrä vaan ihan oikeasti ahdistamaan ja ärsyttämään. Ei kukaan tarvitse niin paljoa vaihtoehtoja.

MF_rajaus_mup_06

Olisi aika ihanaa pitää käytössä vain sellaisia kosmetiikkatuotteita, joita ihan oikeasti haluan omistaa ja ostaa uusi samanlainen/vastaava sitten, kun edellinen on loppumassa. En varmaan missään kosmetiikka-kategoriassa ole vuosiin päässyt tähän tilanteeseen. Aina on jemmassa jotain, jota pitäisi kokeilla joko töiden tai blogin kautta. Tämän laajahkon jemman vuoksi juuri hiljattain sain huomata, että mun lemppari vaahtopuhdistus kasvoille oli ehtinyt mennä pilalle ennenkuin olin ehtinyt edes korkata sitä käyttöön :(

Mä olen selvästi saanut jonkun yleisen minimalismi-kipinän tässä hiljattain. Mua kiehtoo ajatus siitä, että mä omistaisin vain minimimäärän kaikkea tarvittavaa. Mä haluaisin, että mulla on vain kestäviä esineitä. Sekä tyylillisesti aikaa kestäviä että konkreettisesti pitkää käyttöä kestäviä esineitä. En haluaisi tyytyä mihinkään, mikä on ”ihan ok” ja tämä pätee niin taikinanvatkauskulhoihin, kukkaruukkuihin kuin sivellinpurkkeihinkin. Liian usein sitä tyytyy vaan johonkin, koska se on helposti saatavilla ja huokea, kun hieman enemmän aikaa ja/tai rahaa käyttämällä saisin jotain, joka viehättäisi silmää vieläkin enemmän ja kestäisi käyttöä pidempään. Mulla on tässä vielä hurjasti opettelemista, mutta ainakin ajatus on jo vireillä. Ja let’s face it: kosmetiikan suhteen musta tuskin koskaan tulee minimalistia, mutta olisi kiva saada edes jotain tolkkua noiden laatikoiden sisältöihin.

MF_rajaus_mup_08

Älkää siis ihmetelkö jos varsinaisia kosmetiikka-aiheita ei blogissa näy nyt ainakaan vähään aikaan. Blogi on muutenkin ollut hiljaiselolla koko kevään, koska olen tosiaan ollut kiinnostunut aivan muista asioista viime aikoina eikä blogin päivittäminen ole tuntunut kovin tärkeältä.

Kuvituksena meikki, jossa mm. MAC Burgundi Times Nine -paletti, Max Factorin nestemäinen rajaus sävyssä 25 Forest ja huulilla Urban Decay Vanished -huulipuna (saatu).