.LAISKA MEIKKIPÄIVÄ.

Joskus jos vähän laiskottaa meikata aamulla, niin suosittelen seuraavaa kikkaa: näyttävä huulipuna!

Vaikka silmissä ei olisi muuta kuin ripsiväri (tai ei välttämättä tarvita edes sitä!), mutta huulissa on vaikka punaista huulipunaa, näyttää meikkilook välittömästi huolitellummalta ja mietitymmän näköiseltä.

Itse suosin tässä lähes aina mattaista huulipunaa, koska se pysyy paremmin kuin rasvaisemmat ja todennäköisyys, että sitä olisi hampaissa, on huomattavasti pienempi.

Itse harrastan tätä lookkia aina silloin tällöin, jos en jaksa tehdä töihin kunnollista silmämeikkiä (eli jos aamulla on hieman liian kiire tai muuten vaan laiskottaa ja selailen mieluummin nettiä hieman pidempään). Huulipunaa vaan huuliin, nopeaa ja helppoa ja silti lopputulos on näyttävä.

Kevyt meikkipohja, kulmat, poskien valot, varjot ja punat on kohtalaisen nopeasti sudittu paikoilleen ja niiden lisäksi tosiaan riittää vain ripsiväri silmiin ja huulipuna huuliin. Mulla tähän meikkiin menee ehkä noin 5 minuuttia.

Täydellinen kiireaamujen pelastaja: punainen huulipuna!

.KAIKKI MUN HAJUVEDET.

Mä en edes pidä itseäni mitenkään erityisenä hajuvesi-tyyppinä, muuuutta onhan niitä nyt vähän kuitenkin tässä vuosien varrella kertynyt. Toki suurinosa on töistä saatuja, muutama blogin kautta ja muutama kavereilta vaihtarina. Hyvin vähän olen ostanut itse tuoksuja sen jälkeen, kun aloitin työt kosmetiikka-alalla. Ei ole tarvinnut. Näistä tällä hetkellä omistamistani itseasiassa en ole itse ostanut mitään muita kuin yhden jemmapullon lempparista, jonka myynti loppui Suomesta :D

Laitetaan tähän heti alkuun tää shokkikuva. Tässä on siis mun KAIKKI hajuvedet. Isot koot, miniatyyrit ja näytekoot. Ymmärtänette jos en juurikaan näitä lisää ostele. Tiedän kyllä ihmisiä, joilla on paljon enemmänkin tuoksuja kuin mulla, mutta ne onkin sellaisia tuoksuharrastajia ja -keräilijöitä. Mä en ole… vaikka tämä kuva ehkä antaakin ymmärtää jotain muuta.

Mä säilytän tuoksuja meikkipöydän laatikostossa, jossa ne on kohtalaisen hyvin valolta suojattuna. En säilytä mitään pahvibokseja ikinä, koska jos yksikin avattu tuoksu olisi sellaisessa, mä en koskaan käyttäisi sitä, koska siihen käsiksi pääseminen olisi vain liian vaivalloista. Hyvin nämä on kuitenkin säilyneet laatikossa ilman pahviboksiakin, osa mulla on ollut jo vuosikausia eikä niissä ole edelleenkään mitään vikaa.

Tässä on kaikki mun normaalikokoiset hajuvedet. Enimmäkseen mulla on 30 ml, mutta joukosta löytyy myös 50 ja 100 ml. Mä tykkään enimmäkseen 30ml koosta, koska kun näitä nyt on tän verran niin isommat koot harvemmin pääsee tyhjenemään, kun pienempikin koko saattaa olla mulla vuosikausia ennen kuin se tyhjenee. Osa ei tyhjene koskaan ja sitä olenkin pitänyt merkkinä, että sitä tuoksua en tarvitse ja laitankin tuoksuja silloin tällöin eteenpäin, kun huomaan etten niitä käytä.

Mä käytän näitä tuoksuja selvästi eniten:

Atelier Cologne Pomelo Paradis (töistä)
Gucci Bloom Hair Mist (töistä)
Guerlain Nerolia Bianca (töistä)
Carolina Herrera Good Girl Legere (töistä)
Prada La Femme (töistä)
L’Occitane Terre de Lumiere (kaverilta)
Chanel Gabrielle (töistä)
Aerin Amber Musk (töistä)
Jo Malone Peony & Blush Suede (töistä)

En tiedä mitä tämä valikoima kertoo mun tuoksumausta. Mä oon todella huono tuoksujen suhteen. En koskaan muista mitään raaka-aineita enkä osaa tunnistaa niitä tuoksusta. Jos mä tykkään jostain tuoksusta, mä käytän sitä, eikä mua erityisesti edes kiinnosta mitä ne sisältää. Merkkien suhteen mä olen vähän snobihko, mutta en kuitenkaan ole innostunut mistään överikalliista ihmetuoksuista, joita ei edes saa Suomesta.

Tuoksumaku on sekä työn puolesta että iän myötä hieman kehittynyt enkä enää nykyään tykkää samoista tuoksuista, joita käytin vaikkapa 10 vuotta sitten. Mulla on itseasiassa miniatyyreissa muutama 10 vuoden takainen tuoksu (joita siis käytin silloin täysikokoisista pulloista, minit ei ole niin vanhoja) ja niitä kun tuoksuttaa niin jopa hieman ihmettelen miksi niistä tykkäsin.

Käyttökertoja tulee myös näille tuoksuille:

Guerlain Mon Guerlain edp (blogin kautta)
Byredo Pulp (töistä)
Chloe edp (töistä)
Dior J’Adore edp (töistä)
Armani Prive Rose Alexandrie (töistä)
Guerlain Terracotta (töistä)
YSL Black Opium edp (töistä)

Näissä tuoksuissa on jokaisessa jotain kivaa, jonka takia tykkään niistä, mutta näitä en koskaan käytä useaa päivää peräkkäin, ihan vain silloin tällöin. En osaa selittää miksi mä käytän näitä pulloja harvemmin kuin aikaisemmassa kuvassa näkyviä, vaikka näistäkin selvästi tykkään. Mysteerillistä.

Näitä tuoksuja tulee käytettyä harvemmin tai lähestulkoon ei lainkaan:

Atelier Cologne Jasmin Angelique (töistä)
Sensai edt (töistä)
Armani Prive Eclat de Jasmin (töistä)
Dior Diorissimo edp (töistä)
Guerlain La Petite Robe Noir (töistä)
Chanel No 5 Eau Premiere (töistä)
YSL Mon Paris edp (blogin kautta)
L’Occitane Pierre Herme (kaverilta)

Nämä tuoksut on joko sellaisia, että en ole vielä päässyt niihin kunnolla sisään, koska olen aina mieluummin käyttänyt jotain tutumpaa tuoksua, tai sitten tuoksu on sen verran erikoinen, että en jaksa sitä useinkaan käyttää. Näistä osassa on jotain tiettyä pistävyyttä, joka mua ärsyttää. Pitäisi ihan oikeasti tehdä näiden kanssa hieman rankempaa karsintaa, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi.

Multa löytyy myös aikamoinen liuta erilaisia miniatyyrikokoja eri hajuvesistä (L’Occitanet tullut joulukalenterista, YSL Black Opium ehkä blogin kautta ja loput töistä). Rakastan näitä pikkukokoja, nämä on maailman näppärimpiä matkoilla, kun ei vie paljoa tilaa, mutta ei tarvitse kuitenkaan huolestua, että tuoksu loppuisi reissulla kesken. Ja usein teenkin niin, että otan mukaan yhden tämmöisen miniatyyrin ja pari vielä pienempää näytetuoksua tämmöisen lisäksi. Silloin on hieman vaihtoehtoja, mutta ne ei silti vie juurikaan tilaa. Ikinä en ota isoa tuoksupulloa matkalle, koen sen hyvin turhaksi tilanviejäksi, kun mulla kuitenkin on näitä pieniä, vaikka toki en omistakaan kaikkia lemppareita miniatyyreinä. Näitä harvemmin käytän perus arjessa, kun niitä isoja pulloja kuitenkin on, mutta toisinaan saatan kyllä tarttua johonkin näistäkin.

Miniatyyri-kokoelmasta eniten on ollut käytössä nämä putelit: Emporio Armani Because it’s You, Calvin Klein Beauty, Paco Rabanne Olympea ja Viktor & Rolf Flowerbomb. Nämä on suht helppoja reissutuoksuja, ei liian övereitä, mutta kuitenkin tuoksuu. Voimakkain on tuo Flowerbomb, siinä on jopa pientä terävyyttä verrattuna muihin, jotka on selkeästi makeampia, vaikka kukkaisia ovatkin. Näistä mun lemppari on ehkä Olympea, siinä on jotain juuri oikeanlaista pehmeyttä, josta tykkään.

Lopuksi tosiaan vielä älytön läjä näytekokoisia pikkuputkiloita (töistä). Näitä on moneen lähtöön, löytyy Hermestä, Guccia, Chloeta, Sisleytä, Marc Jacobsia ja ties mitä muuta. En ole ihan täysin kärryillä mitä tässä läjässä edes on :D

Jos mun pitäisi valita kolme hajuvettä, joita käyttäisin pelkästään, olisi valinta helppo: Guerlain Nerolia Bianca, Carolina Herrera Good Girl Legere ja Prada La Femme. Nerolia Biancaa olen käyttänyt vuosien varrella jo monta pulloa tyhjäksi (ja mulla on tämän jälkeen vielä yksi täysi pullo jemmassa, koska tätä ei enää myydä Suomessa). Korkokenkätuoksu taas on mun suosikki silloin, kun mä lähden ulos viihteelle. Prada on toki siihen toinen hyvä vaihtoehto, mutta tätä käytän paljon myös arkena. Tämä 100ml pullo onkin jo aika lähellä loppumista ja se on sääli, koska mä oon niin pihi etten varmaan ikinä tule ostamaan tätä uudelleen :D

Toki mun tulis muutamaa muutakin tuoksua ikävä, jos mulla olis vaan nämä kolme, mutta näillä pärjäisin aivan mainiosti. Guerlain on sellainen raikkaan appelsiininen, täydellinen kesätuoksu, joka toki menee ympäri vuoden silloin, kun haluaa piristystä ja herätystä ja suht kevyttä tuoksua. Herrera olisi taas selvästi käytössä silloin, kun haluaa jotain seksikästä ja täyteläistä tuoksua juhliin. Pradan mä miellän enemmän talvituoksuksi, vaikka toki tätäkin olen käyttänyt ympäri vuoden, tässä on jotain ihanaa pehmeyttä ja voimaa samaan aikaan, upea tuoksu!

Oliko mun tuoksukokoelmassa joitakin samoja, kuin itselläsi?

.TAKAISIN TÖIHIN.

Sain viime viikolla puhelun, jossa mua pyydettiin takaisin töihin lomautukselta. Tämä oli toki odotettavissakin, koska useita työkavereita oli jo kutsuttu takaisin runsaiden asiakasmäärien vuoksi. Olin kuitenkin jotenkin odottanut, että tämä olisi tapahtunut vasta kesäkuussa omalla kohdallani, mutta mikäpä tässä, mennään vaan töihin.

Olin kotona 1.4-25.5, eli 8 viikkoa yhteensä. En ole montaa kertaa aikuiselämäni aikana viettänyt näin pitkää aikaa poissa töistä ja oleskellut vain kotosalla. Edelliset vastaavat ovat myöskin liittyneet työttömyyteen, joten se on ollut hyvin erilaista ja paljon masentavampaa ja stressaavampaa. Nyt mulla oli kuitenkin tieto siitä, että lomautus loppuu viimeistään kesäkuun lopulla ja työpaikka odottelee siellä taas sen jälkeen, joten en ollut erityisen stressaantunut asiasta ja otinkin tuon 8 viikkoa ihan loman kannalta.

Ainut, joka tietenkin hieman stressasi oli raha-asiat. YTK:lta ei ole edelleenkään tullut mulle pennin jeniä, koska siellä on ihan hirveät käsittelyjonot. Mutta onneksi mulla oli sen verran hyvä tilanne säästöjen kanssa, että pystyin elelemään niiden turvin ja luottaa siihen, että kyllä ne YTK:n rahat sieltä joskus kuitenkin tulee ennenkuin tilanne on ihan katastrofaalinen. Ja nythän jo tiedän, että kesäkuussa tulee pikkupalkka ja heinäkuussa ihan normipalkka, joten eiköhän tämä tästä taas ala lutviutumaan.

Kotona ollessa sai huomata, että eipä sitä rahaa ihan hirveästi kyllä mene, kun ei ole juuri muita kuluja kuin ruoka ja koirat, vaikka toki niihinkin saa rahaa menemään. Ruoasta en ihan hirveästi pihdannut, koska ruoan laittaminen oli kuitenkin yksi mukavimpia aktiviteetteja kotoilussa ja mä nyt vaan tykkään hyvästä ruoasta, joten en halunnut vetää koko tätä aikaa pelkällä pihtailuruoalla. Koirien ruokiin ja muihin tarvikkeisiin sain myös menemään rahaa varmaan 150e yhteensä 8 viikon aikana, kun vähän ostin juttuja varastoon, mutta toki mun ei nyt tarvitse koiranruokaa ostaa lisää kuin ehkä vasta kesäkuun lopulla seuraavaksi.

Bussikortinkin jätin lataamatta, joten siinä säästin noin satkun verran tältä ajalta. En ole bussilla nyt liikkunutkaan kuin ihan muutaman kerran koko aikana. Pääasiassa olen kulkenut jalan tai autokyydillä jos kauemmas on menty.

Miltä lomautus ja kotona oleilu sitten oikeastaan tuntui? Mun täytyy sanoa, että aika hyvältä. Oli ihanaa herätä aamuisin ilman herätyskelloa ihan omaan tahtiin ja aloittaa päivä kaikessa rauhassa. Tykkäsin siitä, että ei ollut mitään pakottavia aikatauluja tai kiirettä mihinkään. Tykkäsin, että mitään ei ollut tavallaan pakko tehdä ja minkään tylsänkään kotihomman tekeminen ei ollut pois minkään kivan tekemisestä, koska aikaa oli molempiin mielin määrin. Mulla onkin koti pysynyt tänä aikana ihan kohtalaisen hyvässä siivossa!

Joinakin päivinä mulla saattoi olla paljonkin erilaista aktiviteettia suunniteltuna samalle päivälle ja joinakin päivinä mun isoin saavutus oli pestä koneellinen pyykkiä. En stressannut tuollaisista asioista ollenkaan, koska nyt oikeasti, jos koskaan, oli aikaa viettää myös täysin ”hyödyttömiä” päiviä ja seuraavana päivänä olin taas aktiivisempi ja puuhasin asioita. Oli jotenkin ihanan vapaata vaan antaa päivän viedä ja tehdä tai olla tekemättä asioita fiiliksen ja inspiraation mukaan.

Olen jonkin verran myös harrastanut liikuntaa. En ihan yhtä paljon kuin alunperin olin kuvitellut ja suunnitellut, mutta kuitenkin. Olen tehnyt 4-5 km juoksulenkkejä ja 3-13 km kävelylenkkejä aina sään salliessa ja fiiliksen osuessa kohdalle, mutta kuitenkin useamman kerran viikossa jompaa kumpaa. Olen joitakin kertoja tehnyt myös kotona jotain jumppaliikkeitä, kuten lankkua tai jotain kyykkyjä ja sen sellaista, mutta totesin tänä aikana, että musta ei vaan ole kotijumppaajaksi. En vain saa aikaiseksi aloittaa, vaikka olisi kuinka paljon aikaa siihen. Tarvitsen näköjään sen salille lähdön, että saan tehtyä jotain lihaskunto-juttuja. Tulipahan tämäkin nyt sitten todettua.

Olen usein myöskin yhdistänyt pitkiä kävelylenkkejä pitkiin puheluihin. Olen saattanut soittaa esim. siskolle kävelylenkin alussa ja höpötellyt menemään koko pitkän lenkin ajan (parhaimmillaan muistaakseni 13 km) ja yleensä jatkanut vielä kotonakin samaa puhelua :D Meidän puheluennätys taisi olla noin 5 tuntia :D Jos olen ollut kävelyllä vain äänikirjan tai musiikin kanssa, ne on aina ollut lyhyempiä, puhelun kanssa lenkki usein piteni ihan kuin vahingossa ja siksikin usein olen jollekin soittanut juuri silloin.

Olen kyllä nauttinut siitä vapaudesta ja aikatauluttomuudesta, mitä lomautus toi tullessaan. Vapaus valita mitä juuri tänään haluan tehdä ja missä käydä. Haluanko tehdä tänään kunnon ruokaa vai lämmitänkö vain purkkihernekeiton, lähtisikö sitä aamulla juoksemaan vai nukunko sittenkin myöhään, teenkö jonkun pitkään rästissä olleen homman valmiiksi vai kokoanko palapeliä kännykän pelisovelluksessa. Oli jotenkin ihanaa, kun mitään ei ollut pakko tehdä juuri tiettynä hetkenä, vaan voi mennä täysin mielensä mukaan.

Kaikesta vapaasta huolimatta mulla pysyi ihan kohtalaisen järkevä päivärytmi. Heräilin yleensä siellä 9-10 välillä aamulla, eli sain nukkua riittävän pitkät yöunet ja silti oli päivänvaloa vielä jäljellä reippaasti. Yleensä menin nukkumaan 23-01, vaikka välillä se viivähti jopa 02-03 saakka yöllä, mutta siitä huolimatta olin yleensä hereillä viimeistään kymmenen korvilla, koska herään aina joko valoon tai viimeistään koirien ääniin, kun ne alkaa vaatia omia aamutoimiaan.

Sain tosiaan myös uudelleen jonkinlaista rutiinia blogin päivittämiseen, kun vihdoin oli aikaa. Vähän nyt mietityttääkin, että mitenköhän tämä taas jatkuu, kun työt alkaa, mutta enpä nyt jaksa siitäkään stressata. Jatkuu jos jatkuu ja jos ei huvita tai ehdi niin sitten en tee. On ollut kiva, kun on ollut aikaa tähänkin eikä mikään ole tuntunut pakkopullalta blogin suhteen.

Työt tosiaan taas alkaa ja tavallaanhan se on tosi kiva: tietää taas milloin saa rahaa ja pääsee näkemään työkavereita, ylipäätään kiinni taas sosiaalisempaan elämään ja normaalimpaan arkirytmiin. Ja pystyy taas ostamaan muutakin kuin ruokaa, kun rahatilanne normalisoituu kesän aikana. Toisaalta töihinpaluussa on se riski, että saatan saada tartunnan tietämättäni siitä edes itse ja näinollen levittää sitä eteenpäin jos satun olemaan se oireeton tyyppi. Mutta jos näin käy niin sitten käy, minkäs teet. Pyrin kuitenkin olemaan jatkossakin tarkka käsihygieniasta ja yritän pitää väliä asiakkaisiin niin hyvin kuin mahdollista, mutta toki se voi siitä huolimatta tarttua ja se on sellainen asia, joka täytyy tavallaan vaan hyväksyä, jos meinaa töissä olla. Eikä mulla nyt oikein ole muuta vaihtoehtoa, kuin mennä takaisin töihin.

Eniten tässä töihin paluussa harmittaa se, että just nyt alkoi tulla lämpimiä ja kesäisen aurinkoisia päiviä ja nyt mä joudun sitten viettämään päivät siellä halogeenien valossa :( Mutta täytyy kuitenkin lohduttautua sillä, että onhan mulla kuitenkin edelleen 4 viikkoa kesälomaakin tulossa jossain kohtaa. Täytyy vaan toivoa, että silloinkin riittää aurinkoisia päiviä jos edelleenkään ei mihinkään ulkomaille uskalla matkustella.

Yleisesti ottaen koin, että tämä 8 viikon kotoilujakso oli oikein mukavaa aikaa. Toki jos olisin ollut sinkkuna tämän ajan, olisin varmasti ollut hieman eri mieltä. En siis erityisemmin kokenut edes mitään suurempaa yksinäisyyttä koko aikana, kun kuitenkin oli yksi sosiaalinen kontakti koko ajan ja muille läheisille pystyi soittelemaan. Kaikenkaikkiaan mä viihdyin oikein hyvin! Olisin voinut ihan hyvin jatkaa lomautusta kesäkuun loppuun saakka, kuten alunperin ilmoitettiin, mutta toisaalta on ihan kiva mennä töihinkin :)

(Postauksen kuvista suurin osa mun instagramista @mari.anniina tältä ajalta.)