.MITÄ MULLE KUULUU.

En muista olenko ikinä tehnyt tällaista postausta blogiin, mutta nyt tuntui siltä, että pitää saada kirjoittaa asioita johonkin. Tässä nimittäin on nyt ollut kaikenlaista.

Mä en normaalisti ole mitenkään erityisen stressiherkkä ihminen, en jaksa huolestua asioista liikaa, vaan luotan siihen, että asiat kyllä järjestyy. Edelleen pohjimmiltani luotan siihen, mutta tässä viime aikoina se luotto on vähän rakoillut, kun on tullut eteen kaikenlaisia ikävämpiä juttuja.

Ensinnäkin avioeroprosessi on edelleen kesken ja sen johdosta tuntuu, että olen jotenkin jossain oudossa välitilassa, jossa en ole täysin sinkku, mutta en oikeastaan suhteessakaan. Todella outoa. En edes juuri nyt kaipaa elämääni ketään miestä, mutta silti tämä välitila on vaan niin outo, kun en ole tällaista vaihetta koskaan ennen elänyt. Meidän yhteinen rivitaloasunto on edelleen myymättä ja se alkaa stressaamaan enemmän ja enemmän, mutta kaipa pankki myöntää lisää lyhennysvapaata jos se ei nyt ens kuun alussa mene kaupaksi.

mitakuuluu2-2

Kesäkuun muutosta johtuen mun rahatilanne oli koko kesän vähän sellainen vaisu, koska olin myöskin viisauksissani päättänyt ottaa lomarahat vapaana (2 viikkoa lomaa siis odottelee vielä plakkarissa), joten sekin vähän verotti tulonlähteitä. Tein muutamia meikkikeikkoja kyllä kesällä, mutta en nyt sitten kuitenkaan niin paljoa, että olisi jäänyt hirveästi ylimääräistä rahaa tassuun. Sen verran kuitenkin, että olin pystynyt säästämään loppusyksyn lomamatkaa varten jo semikivasti.

Elokuussa löysin Siirin kaulasta kovan patin, jonka takia sitten lähdin possujen kanssa eläinlääkäriin ja tästä käynnistä alkoi sellainen lumipalloefekti, josta ei olla ihan kuivilla vieläkään. Siirin kaulapatti johtui hampaista levinneestä tulehduksesta, joka saatiin sitten ihan antibiooteilla kuriin, mutta tosiaan ne hampaat piti myöskin hoitaa kuntoon. Lyyli ja Nano sai tällä ekalla kerralla rokotukset ja myöskin käskyn hammashoitoon asap.

mitakuuluu1

Hammashoidossa Siirin ja Lyylin osalta kaikki meni ihan normaalisti, mitä nyt niille jäi TOSI vähän leegoja enää suuhun, kun siellä oli niin paljon heiluvia, joita jouduttiin poistamaan. Nyt niiden hengitys ei onneksi enää haise kuolemalta, mikä onkin kiva juttu, mitä nyt kaikki joutui aikamoiselle pullamössöruokavaliolle, kun nyt hampaattomampia ovat. Nanon osalta hammashoito keskeytyi, koska suurta poskihammasta poistaessa Nanon alaleuka MURTUI! Voitte kuvitella sen järkytyksen, kun eläinlääkäristä soitetaan ennen sovittua noutoaikaa. Varasin Nanolle ajan toiseen paikkaan, jossa sitten katsottiin, että mitäs tälle olisi tehtävissä. Pikkuherra oli ihan lääkehuuruissa koko viikon ennenkuin sinne toiseen lääkäriin päästiin ja kohtelin sitä kuin kukkaa kämmenellä ettei vaan sattuisi mitään enempää. Pari päivää ennen tätä toista lääkäriä Nano onnistui kuitenkin ulkona pimeässä kävelemään suoraan silmä eellä johonkin kepukkaan ja silmään tuli tottakai isohko haavauma, jota myös katsottiin sitten tuolla toisessa paikassa.

mitakuuluu3-2

Nanon suu ja leuka kuvattiin ja hoidettiin se kesken jäänyt hammashuolto loppuun siltä osalta kuin pystyttiin vahingoittamatta leukaa enempää, tutkittiin se siristävä silmä ja herra sai lampunvarjostimen päähänsä, johon se on tässä viikkojen aikana jo aika tottunut. Silmätippoja on nyt laiteltu sen silmään jo pari viikkoa ja vielä vaan jatkuu, mutta ainakin se silmä on nyt menossa jo parempaan suuntaan. Siihen liittyen on vielä yksi kontrollikäynti eläinlääkärissä. Leuan suhteen oltiin onnekkaita, sitä ei tarvinnut alkaa korjaamaan, murtumakohta on hyvin linjassa ja jos se ei nyt telo itseään lisää niin sen pitäisi parantua ja luutua kuntoon ihan itsekseen. Siihen toki on vielä röntgen-kontrolli myöhemmin syksyllä, jotta voidaan varmistua siitä, että kaikki tosiaan on mennyt hyvin. Nanolta löytyi myös lievä sivuääni sydämestä, joka pitäisi ultrata ja tutkia kunnolla joskus syksyllä. En tajua miten tälle yhdelle sattuu koko ajan kaikenlaista.

Kaikkiin näihin eläinlääkärikäynteihin on nyt mennyt jo nelinumeroinen summa rahaa, sitä rahaa, jota olin säästänyt loka-marraskuun ulkomaanreissua varten, jonne piti lähteä siskon kanssa. Mä niiiiiin odotin sitä, että pääsen johonkin lämpöön ja aurinkoon juuri silloin, kun täällä Suomessa on kaikista mustinta ja pimeintä ja masentavinta olla. Juuri siksi mä ne lomarahat vaihdoinkin vapaiksi, että pääsisin syksyllä etelään.

Syys-lokakuun vaihteessa ollaan naisporukalla menossa pariksi yöksi Tallinnaan ja mulle ehtii just tulla yksi palkka vielä ennen sitä, joten sen reissun pystyn todennäköisesti tekemään ihan normaalisti, kunhan vähän hillitsen rahankäyttöä.

Kaikesta tästä tapahtuneesta ja stressistä kenties johtuen mulla on otsa nyt täynnä sellaista röhelöä ja joitakin finnejä, joita ei tosiaankaan normaalisti ole ja myös päänahka kutisee ja kuivuu ja sitä tekisi vain mieli raapia koko ajan. Kesän kasvattamat kynnetkin vain katkeaa yksitellen.

mitakuuluu4

Olen myöskin ollut hieman yksinäinen, varsinkin kesälomalla, kun ei enää olekaan sitä puolisoa siinä vierellä koko ajan ja tämä on ollut nyt vähän opettelua, että miten mä arkeani nykyään elän. Töissä tottakai tulee höpöteltyä kavereiden kanssa sen verran kuin siinä nyt ehtii ja pystyy, mutta lomalla ei ollut sitäkään ja en oikeasti tehnyt niiden kolmen viikon aikana oikeastaan mitään enkä nähnyt oikeastaan melkein ketään. Se teki ihan hyvääkin, mutta olin tosiaan myös hieman yksinäinen. Olenkin nyt töihinpaluun jälkeen päättänyt, että mun täytyy alkaa aktivoitumaan ystävien suhteen ihan uudella tavalla.

Ymmärsin tämän lopullisesti oikeastaan vasta, kun yksi vanha kaveri otti yhteyttä, että pitäiskö meidän nähdä, kun ei oltu nähty noin yhdeksään vuoteen (!!!) ja meillä oli TOSI kiva ilta ja vaikka ei oltu nähty niin pitkään aikaan, tuntui silti, että ihan kuin oltaisiin jatkettu siitä mihin viimeksi jäätiin. Ei ollut yhtään kiusallista tai hankalaa keskustella ja olla, päinvastoin. Olen aina ollut parisuhdeihminen ja parisuhteessa ollessa mulla aina ne kaverit on jäänyt hieman taustalle ja nyt pitäisi alkaa taas opettelemaan, että miten ne kaverit tuotaisiin parempaan fokukseen mun elämässä ja miten ne saisi pysymään myös siellä paremmin.

Nautin edelleen siitä, että saan olla yksin töiden jälkeen kotona ja nauttia vain koirien seurasta, mutta kyllähän sitä nyt joitakin päiviä olisi hyvä olla siellä täällä, kun tapaa muitakin ihmisiä ihan vapaa-ajalla. Yksin oleminen ei ole koskaan ollut mulle ongelma, nautin omasta rauhasta ja tykkään tehdä omia juttujani ilman, että kukaan muu on läsnä, mutta rajansa silläkin.

Koko kesän elin jonkinlaisessa kuherrusvaiheessa tämän asunnon kanssa ja jaksoin pitää kotia tosi siistinä koko ajan, mutta nyt, kun on ollut kaikenlaista huolta mielen päällä, en ole jaksanut ollenkaan perehtyä kodin siisteyden ylläpitämiseen, vaikka se ei oikeasti olisi iso homma siivota, kun kämppäkin on niin pieni. Tämä alkusyksy ei yleensä ole mulle mikään masisaika, alkusyksy on just kivaa aikaa, kun illat hämärtyy ja saa pukeutua neuleisiin ja nahkatakkin, se pahin masis tulee yleensä vasta joskus loka-marras-joulu -asteikolla, mutta selvästi nämä koira- ja rahahuolet on tehneet tehtävänsä ja lievää mielenkiinnottomuutta on havaittavissa.

On jo pitkään pitänyt hankkia uudet työkengätkin, mutta sopivia ei ole vieläkään löytynyt ja vaikka ne nyt löytyisikin, ei mulla olisi niitä nyt edes varaa ostaa. Pitäisi oikeasti käydä jo kampaajallakin, kun tukka alkaa olemaan niin karsean näköinen, mutta mulla ei vaan nyt ole varaa kampaajaan näiden eläinlääkärilaskujen takia. Piristin itseäni kuitenkin sillä, että otin käyttöön syksyiset korkonilkkurit ja vitsi, että niillä onkin naisellinen olo kävellä ja kaikki vaatteetkin näyttää paremmilta päällä! Olen mukavuuspäissäni kulkenut vain matalilla kengillä ja korot on hämmentävän iso mielialan kohotus. Mielialaa piristää myös letkeän rytmikäs lattarimusiikki, jota olen kuunnellut jo todella pitkään ja sitruksiset eteeriset öljyt, joita käytän varsinkin aamuisin reippaalla kädellä herättäjänä ja piristäjänä.

Mutta kaikesta tästä valitusvirrestä huolimatta, uskon että asioilla on tapana järjestyä. Tästä yksi hyvä esimerkki on se, että voitin Veikkauksen arvasta 500e juuri silloin, kun koirien eka hammashuolto oli tulossa ja sain sillä maksettua sen melkein kokonaan kahden koiran osalta! Ilman sitä olisin joutunut turvautumaan luottokorttiin paljon aikaisemmin! Ja siis oikeastihan mulla on asiat aivan hyvin, mulla on kuitenkin ollut varaa maksella säästöistä kaikki nämä eläinlääkärilaskut, mulla on edelleen katto pään päällä, hyvä työpaikka, jossa viihdyn, perhe ja ystävät, joiden kanssa viettää aikaa ja tottakai nuo hassut koirat, jotka piristää jokaista päivää. Mutta meille jokaiselle tulee joskus kausia elämässä, kun tuntuu siltä, että monia asioita vähän niinkuin kasaantuu päällekäin ja se sitten aiheuttaa huolta ja stressiä tulevaisuudesta.

Mutta asioilla on tapana järjestyä! <3 Kyllä tää elämä tästä taas tasoittuu, uskon siihen :)

(Postauksen kuvat mun Instagramista.)

.MUISTIKIRJA.

Kun tuunasin itselleni uutta kalenteria, siihen oli alunperin tarkoitus jäädä tyhjiä sivuja sen verran, että voisin käyttää samaa myös muistikirjana, mutta sitten päätinkin laittaa siihen neljä kuukautta lisää, joten ylimääräisiä sivuja ei käytännössä jäänyt yhtään. Olen bujossa nauttinut siitä, että saan samoihin kansiin sekä kalenterin että muutakin yleistä muistikirja-matskua ja päätin sitten ratkaista tämän ”ongelman” sillä, että etsin käsiini pienen vihkosen, joka voisi täyttää tätä muistikirjan virkaa.

muistikirja1

Oli hämmentävän vaikeaa löytää A6-kokoisia vihkoja. Mä olin ajatellut, että kyllähän sellaisia nyt löytyy joka paikasta, mutta ei näköjään. Etsinnässä oli nimenomaan ohut ja kevyt viivallinen/ruudullinen vihko, max A6-kokoinen, pehmeäkantinen ja mieluiten joku tummasävyinen simppeli kansikuva tai ihan vain vaikka musta. Suomalaisesta Kirjakaupasta ei löytynyt kuin yksi kuvailuun sopiva vihko ja siinäkin oli aivan liian värikkäät kannet, joten siirryin Akateemiseen, josta sitten löytyi tämä yllä kuvassa näkyvä vihkonen.

Vihko on pikkuisen pienempi kuin itse kalenteri, mutta se ei haittaa. Tärkeintä ettei se ollut leveämpi, koska olin tosiaan suunnitellut pitäväni sitä kalenterin kuminauhassa tällä tavalla ja leveämpi ei olisi siihen istunut hyvin. Tällä tavalla muistivihko kulkee helposti mukana aina, kun kalenterikin on mukana eikä silti lisää paksuutta juurikaan.

muistikirja2

Muistivihko on Putingin valikoimaa ja löytyi tosiaan Helsingin Akateemisen paperiosastolta. Siellä oli paljon muitakin kuoseja tarjolla, mutta tämä tummempi puhutteli mua eniten, vaikka tämäkin on mun makuun hippasen liian värikäs. Hintaa en nyt tälle muista, mutta ei se montaa euroa kyllä ollut.

muistikirja3

Vihkon ensimmäiselle sivulle tein tämmöisen etusivun vähän samaan tyyliin kuin kalenteriinkin. Tähänkin lätkin tarroja, koska niitä nyt kerta sattuu tuossa olemaan ja sähköpostin laitoin siltä varalta, että hukkaan tämän johonkin.

muistikirja4

Vihko oli alunperin täysin blanko ja mähän en osaa tyhjälle paperille kirjoittaa suoraan. Se olikin tässä ainut huono puoli, että ei ollut mitään viivoja, pisteitä tai ruudukkoa. Päätin, että ostan vihon kuitenkin ja teen siihen viivat itse harmaan tussin ja viivottimen avulla. Mittasin viivojen välit ihan vain silmämääräisesti, en jaksanut alkaa pingottamaan tämän kanssa. Nuoli-klemmareita löysin Sinellistä jo tuossa aikaisemmin ja se toimii tässä hyvin kirjanmerkkinä, että pysyn kärryillä missä on seuraava puhdas sivu.

Mihin mä tätä muistivihkoa sitten käytän? Tämä muistivihko on mulle sellainen, johon voin tehdä mitä tahansa listoja ja muistiinpanoja, jotka usein täydentyy päivien ja viikkojen aikana aina, kun mieleen tulee joku uusi asia aiheeseen liittyen. Aion koodata sivut washi-teipillä, jos samasta aiheesta tulee useampia sivuja eri kohtiin vihkoa, jotta löydän saman aihepiirin sivut helposti myöhemminkin. Ruokakauppalistaa en tähän laittaisi, se on sellainen, johon käytän kännykän Evernote-appia, mutta tähän vihkoon voisin esimerkiksi tehdä listaa ruoista/resepteistä, joita mielelläni syön usein ja vihkosta olisi helppo hakea inspiraatiota, kun miettii mitä ruokaa sitä tekisi tällä kertaa. Tähän voi listata vaikka katsottavia TV-sarjoja, elokuvia, kirjoja tai vaikka blogi-aiheita.

Oletteko te muistikirja-ihmisiä?

.UUDENLAINEN KUUKAUTISSUOJA.

Mä olen vannoutunut kuukupin käyttäjä (since 2004). En ikipäivänä halua enää palata siteisiin tai tampooneihin. Jos muistan oikein, on mulla ollut näinä vuosina käytössä ehkäpä neljä (4) kuukuppia, ensimmäinen päätyi vahingossa koirien hampaisiin, mutta muiden kohtaloa en nyt muista, olisiko joku ehkä jäänyt jonnekin hotellihuoneeseen reissun päällä tai jotain vastaavaa ja kerran jouduin ostamaan uuden kupin, kun vanha oli kotona ja mä olin jossain muualla ja puolukkapäivät yllätti. Siltikin neljä kuukuppia viimeisen noin 14 vuoden aikana on todella vähän. Lunette on ollut mun valintani jo vuosikausia enkä näe mitään syytä vaihtaa sitä mihinkään muuhun merkkiin.

kesto1

Kuppia käyttäessä mä olen käyttänyt myös aina pikkuhousunsuojaa, ihan ohuinta mahdollista, mutta kuitenkin ja niistä tulee roskaa ja zero waste / nollahukka -ajattelutavan vallatessa mun päätäni, on se alkanut häiritä mua enemmän ja enemmän viime vuosina. Yritin ratkaista tätä ongelmaa sillä, että tilasin netistä mustia kestosuojia. Ideana erinomainen ja tykkään tästä pestävyydestä ja näin. Mutta. Aina se mutta. Näitä oli jotenkin hyvin epämiellyttävä käyttää.

Kireiden farkkujen kanssa ne nyt meni ihan ok, kun alushousujen ulkopuolelle tulevat läpät pysyi paikoillaan farkkujen sisällä. Mutta jos päällä olikin hame (ilman sukkahousuja) niin läpät lähti lepattamaan ja ”aukeamaan” siellä haaroissa ja hieromaan reisiä vasten ja se tuntui todella epämiellyttävältä. Toinen juttu, josta en tykännyt – ja tää on nyt sitten vahvasti too-much-information -kategoriaa – oli se, että tuo kangaslärpäke jäi aina persposkien väliin siellä alushousuissa ollessaan ja se tunne on vielä ikävämpi kuin se, kun alushousut tekee sitä samaa ja kaikenlisäksi sitä lärpäkettä ei saanut sieltä pois yhtä helposti kuin alushousut saa ja voi juma, että meni hermot monta kertaa tähän ominaisuuteen. Myöskin aina vessassa käydessä tämä kestosuoja piti ”nostaa ylemmäs” housuissa, koska siinä ei ole mitään teippiä, joka pitäisi sen samassa paikassa, niin aina se jotenkin liikkui. Annoin näille MONTA tilaisuutta, mutta aina se eskaloitui siihen, että otin taas käyttöön ne kertakäyttöiset ohuet pikkuhousunsuojat, jotka pysyi sillä teipillä paikoillaan.

Eli joku uusi ratkaisu oli löydettävä.

kesto2

Tässä kohtaa kuvaan astui nämä alushousut. Kyseessä on alushousut, jotka on suunniteltu keräämään kuukautisverta, jolloin erillisiä siteitä tai muita suojia ei enää tarvitse. PARAS KEKSINTÖ SITTEN KUUKUPIN! Nämä kolmet pöksyt on tilattu netistä Jenkeistä. Halpoja ne ei ollut, mutta olin miettinyt tätä jo pitkään ja kun katsoin muutaman youtube-videon aiheesta, vakuutuin ja päätin, että nyt lähtee! Ensin meinasin tilata Thinxit, mutta sitten yksi tubettaja kertoi näistä EvaWeareista ja miksi piti näistä enemmän ja päätin antaa näille mahdollisuuden.

Pitsipöksyversiot on sellaiset, että niissä ei ole varsinaista imupintaa, ne vain lähinnä estää veren menemistä housuista läpi, eli siellä on sellainen nestettä läpäisemätön materiaali välissä, joka ylettyy edestä ja takaa vyötärönauhaan saakka. Se kyseinen materiaali on tämän pitsin kanssa vähän kahisevaa ja esim. hameen kanssa (ilman sukkahousuja) ne kahisee kävellessä hieman, mutta farkut jalassa ongelmaa ei ole. Nämä on sopivat esim. niihin päiviin, kun normaalisti käyttäisi pelkkää ohutta pikkuhousunsuojaa, mutta kuukupille/tampoonille/siteelle ei enää ole tarvetta.

Nuo mustat taas, ai etta! Tilasin nämä hipster-mallisena, joka on mun lemppari ollut muutenkin alkkareissa ja näissä se malli on oikein mainio ja imarteleva jopa. Takapuoli oikeasti menee housuihin kunnolla sisään ja housut pysyy hyvin paikoillaan, eikä kiipeä sinne persvakoon yhtä herkästi kuin monet muut. Nämä tuntuu ihan puuvilla-pöksyiltä jalassa, ne on pehmeät ja miellyttävät eikä ne kahise yhtään eikä ne tunnu yhtään vaippamaisilta päällä (joku olis kuitenkin kysynyt). Imu-alue, joka näissäkin ylettyy edestä ja takaa vyötärönauhaan saakka, on hieman paksumpaa kangasta, mutta housujen ollessa jalassa ne ei tunnu kuitenkaan yhtään paksuilta tai epämiellyttäviltä, päinvastoin.

Näissä EvaWeareissa on jo kunnon imumateriaalit kehissä ja pöksyjen kehutaan vetävän jopa kahden täyden tampoonin verran tavaraa. Toki tuolla sivuillakin sanotaan, että nämä voi käyttää joko tampoonin tai kuukupin KANSSA (eli pikkuhousunsuojan tilalta), mutta voi käyttää myös yksinään jos haluaa. Mulla nämä housut tuli nimenomaan korvaamaan pikkuhousunsuojia, eli jatkan edelleen kuukupin käyttämistä kuten ennenkin, mutta voin käytännössä unohtaa kaikki kertissuojat kokonaan nyt! Käytän näitä myöskin yksinään menkkojen loppuvaiheessa, kun kuppi on jo vähän turha, mutta kaikki vuotohommat ei kuitenkaan ole vielä ohi.

Nyt, kun mulla oli käytössä vain kolmet housut, jouduin pesemään niitä käsin välissä, jotta pystyin käyttämään niitä koko menkkojen ajan, joten aion ostaa kyllä vähintään toisen kahden setin näitä puuvillaisia lisää, jotta ei tarvitse käsin pestä välissä.

kesto4

Koot oli huomattavasti pienempiä kuin mihin olen tottunut ja tästä sanottiin monessa paikassa, että kannattaa ostaa yhtä kokoa isommat kuin yleensä. Mä käytän yleensä M-kokoa alushousuissa, mutta nämä mä tilasin L-koossa ja ne oli kaikki täydellisen sopivia.

Jos mulla jo ennestään oli kuukuppiin siirtymisen jälkeen sellainen olo, että menkat on vähän niinkuin niitä ei olisikaan niin näitten alushousujen myötä se fiilis vähintään tuplaantui! Aivan upean vapauttava tunne, kun voi laittaa jalkaan ihan vaan alushousut eikä tarvinnut huolehtia mistään ylimääräisistä suojista ja pystyi luottamaan, että jos kuppi falskaa hevimpinä päivinä, ei tarvinnut olla huolissaan tahroista vaatteissa tai bussin penkissä.

Ihan kuin ei olisi menkkoja ollenkaan, parasta! Näitä tilaan lisää!