.TYÖVAATE-KAPSELI.

Lisää kapselivaatekaappi-asiaa. Nythän kävi niin, että toukokuun alusta saakka mun työpukeutuminen vähän muuttui: talon tarjoamat (vähän tätimäiset) työvaatteet vaihtui vapaavalintaiseen omaan vaatetukseen, jonka värikoodi on musta.

Mun lempiväri! Ai että mä tykkään!

Toki tämä aiheutti väkisinkin pientä vaateshoppailua heti alkuunsa, koska vaikka mulla ON mustia vaatteita, ei ne ole erityisen työsopivia. Työvaatteiden täytyy olla joustavia, mukavia päällä, housut ei saa valua ja käsivarsien pitää saada liikkua hyvin ja vaatteiden täytyy myös näyttää siisteiltä ja asiallisilta. Kokeilin kaksia mun jo olemassaolevia mustia farkkuja töissä ennen kuin menin ostoksille ja totesin, että kummatkaan niistä ei käy päivittäiseen työkäyttöön ellen halua tulla hulluksi. Mietin tuossa jo keväällä pitkään, kun tiesin tästä mahdollisesta muutoksesta, että minkähänlaiset vaatteet olisi sitten sopivia ja toimivia siinä työarjessa ja päädyin hyvin yksinkertaisiin ja käytännöllisiin ratkaisuihin, joissa on kuitenkin sopivasti vaihtelua.

tyovaatteet_kollaasi1

Kävin ostamassa neljä toppia, joista kolme on löysemmän mallisia laskeutuvia toppeja ja yksi vähän kireämpi t-paita-mallinen. Toppien alle on helppo lisätä alustoppia tai t-paitaa tarvittaessa ja vaikka vähän pidempääkin hihaa jos siltä tuntuu.

Hankin myös kahdet identtiset korkeavyötäröiset farkut, jotka nousee ylös napaan saakka, että ne ei lähde valumaan, vaikka joutuisi kumartelemaan/kyykkäämään matalilla laatikoilla ja ne samalla kätevästi tasoittelee vatsapömpöt ja jenkkakahvat, joten win/win. Farkut on myös hyvin elastiset, eli vaikka ne onkin kireät niin niissä pystyy silti kyykkäämään ilman, että verenkierto häiriintyy. Tämä farkkuasia oli mulle kaikista kriittisin valinta. Olin sovituskopissa kaksien eri mallisten farkkujen kanssa, joista molemmista mulla oli kahta eri kokoa ja sovittelin niitä ristiin rastiin moneen kertaan ennenkuin tein päätöksen ja ostin sieltä yhdet (ne, joissa oli korkeampi vyötärö ja niistä vieläpä pienempi koko, koska joustavuus). Ne ehti olla mulla muutaman päivän töissä käytössä, kun menin ostamaan toiset samanlaiset, niin hyvät ne oli!

Alaosavaihtoehdoksi hankin myös lähes polvimittaisen ”nahka”hameen, jos välillä haluaa vähän fiinimmin olla ja hamevaihtoehto nyt on vaan hirveen kiva olla olemassa. Kun kaikkien vaatteiden pitää olla mustia niin voi leikitellä erilaisilla tekstuureilla.

Hankin myös kaksi mekkoa, jotka on mukavan rentoja päällä ja joiden helma on tarpeeksi pitkä, ettei tule paljasteleva olo. Hameen ja mekkojen kanssa käytän sitten mustia sukkahousuja. Kaikkiin eri asuihin tulee vielä päälle lyhyt trikoojakku, jossa on 3/4-hihat ja nahan näköiset kaistaleet tuossa edessä.

Työvaatetukseen kuuluu myös sivellinvyö, joka matkustaa lantiolla ja tietenkin jo vuosia hyvin palvelleet Clarksin ballerinat. Vaihdan noihin kenkiin sellaisia ”kertakäyttö”-pohjallisia ehkä 1-2 kk välein, jolloin se kaikki jalkamehu imeytyy pääasiassa niihin pohjallisiin eikä itse kenkään, joka luonnollisesti pidentää kenkien ikää aivan huomattavasti. Mulla on oikeasti ollut nuo tismalleen samat kengät työkäytössä varmaan 5-6 vuotta keskimäärin viitenä päivänä viikossa vuoden ympäri (miinus lomat)! Sitä ei ikinä uskoisi, kun kenkiä katsoo (jos olen jaksanut pitää ulkopinnat puhtaana, hah).

Jakku, työkengät ja sivellinvyö on aina työpaikalla, mutta tähän saakka olen päätynyt pitämään muut työvaatteet kotona ja menen niissä sitten suoraan töihin. Työmatkan ajaksi saatan pukea päälle neuletakin, farkkupaidan tai nahkarotsin jos tarvetta sellaiselle on.

tyovaatteet_kollaasi2

Mun ehkäpä eniten käyttämä työvaatetyyli on tämä farkkutyyli: jakku, toppi ja farkut. Siksikin se farkkujen valinta oli niin tarkkaa, kun tiesin käyttäväni niitä luultavasti eniten. Toppia vaihtelen sitten fiiliksen mukaan ja se saa laskeutua vapaasti farkkujen päälle. Siihen päälle vyötän kuitenkin tuon sivellinsetin, joten helma pysyy ojennuksessa ja paikoillaan.

tyovaatteet_kollaasi3

Toinen tyyli on nahkahame-tyyli: jakku, toppi, nahkahame ja sukkahousut. Tässäkin toppi vaihtuu fiiliksen mukaan ja survon sen helman tietenkin hameen kauluksesta sisälle. Sukkahousujen denierit vähän vaihtelee, mutta nyt kesällä on käytössä 30-45 denieriä, koska en yhtään tykkää mustien sukkahousujen ulkonäöstä jos ne on tosi ohuet ja ihonväriset sukkikset taas tuntuu nahkahameen kanssa jotenkin…. ei nyt rivoilta, mutta paljastavilta.

tyovaatteet_kollaasi4

Kolmas tyyli on sitten mekkotyyli: jakku, mekko ja sukkahousut. Varsinkin lämpöisellä ilmalla mekko on kiva, kun työmatkan voi kulkea pelkässä mekossa ja pukea jakun ja sukkahousut vasta töissä. Mutta yhtälailla mekkoja voi käyttää myös paksujen talvisukkisten kanssa sitten kylmempään vuodenaikaan ja lisätä väliin paksun neuletakin työmatkan ajaksi.

Voi olla, että hankin syksyllä/talvella jonkun lämpimämmän jakun/neuletakin työkäyttöön, mutta katson sitä tarvetta vasta sitten lähempänä, kesä menee nyt näillä oikein mainiosti.

Mä olen ollut tästä muutoksesta jotenkin erittäin iloinen ja onnellinen, vaikka moni vois ajatella, että pikku juttu, mitä väliä miten töihin pukeutuu, mutta on sillä väliä. Ensimmäistä kertaa ikinä mulla on työvaatteissa sellainen olo, että mä näytän täysin itseltäni. Mulla ei ole sellaista oloa, että mä olisin työvaatteissa. Kuljen näissä kotoa töihin ja taas töistä kotiin ja vaikka lähtisin suoraan töistä jonnekin muuallekin, voin aivan hyvin mennä näissä vaatteissa, koska ihan vastaavia mä käyttäisin jokatapauksessa.

Mulla on nyt tässä 10 vaatekappaletta (+ muutamat sukkikset) ja 10 hieman toisistaan eroavaa asua, jotka luo selvän univormu-tyylin, joka on mulle ominainen ja miellyttävä päivittäisessä elämässä. Vapaa-ajalla saatan sitten käyttää vaaleampia yläosia tai mekkoja jos alkaa tämä päivittäinen mustuus ahdistamaan (tuskin tapahtuu). Ja jos oikein ahdistaa niin ainahan voin laittaa työmatkaksi päälle jotain vaaleampaa ja vaihtaa vaatteet töissä kuten aina ennenkin -> problem solved.

Kuvat poimittu H&M:n, Onlyn ja Vero Modan sivuilta.

EDIT: On tässä tullut huomattua, että muu vaatekaapin sisältö on jäänyt todella pahasti käyttämättä tämän työvaatemuutoksen myötä. Selasin sitten tänään vaatekaappia sillä silmällä, että kuinka paljon olemassaolevista vaatteista pystyisin siirtämään työvaatekapselin lisäksi ja sain yllättyä! Pystyin siirtämään työvaatekäyttöön lisäksi 9 yläosaa, kaksi neulemekkoa ja yhdet ”nahka”housut! Osa niistä on selvästi syksyä/talvea odottavia, mutta useita niistä voin alkaa sekoittamaan tähän nykyiseen kapseliin vaikka heti!

Loput vaatteet, jotka ei käy työvaatteiksi, jää vapaa-aikakäyttöön. Osaa niistä voi kerrostaa työvaatteiden päälle työmatkan ajaksi ja toki joskus voi töihin mennä jossain ”vääränvärisessä” yläosassa ja vaihtaa pelkän yläosan töissä. Mutta kylläpäs nyt jotenkin helpotti, kun vähän pelkäsin, että mun kaikki muut vaatteet jää nyt täysin käyttämättä, mutta ei tässä nyt ihan niin taida käydäkään :) Jos tässä ajan kanssa tulee huomattua, että joitakin vaatteita ei vaan kertakaikkiaan enää tule käytettyä niin voihan niitä sitten laittaa eteenpäin.

.BUJOSTA TULI KALENTERI.

Kirjoittelin talvella useammankin postauksen bujosta, eli Bullet Journalista. Innostuin aiheesta ja päätin kokeilla, että mitenköhän moinen toimisi mun käytössä ja innoissani väsäilin erilaisia viikkosivuja. Lopulta kuitenkin kävi ilmi, että mun pitkään perfektoima viikkonäkymä ei sitten kuitenkaan toiminut, vaikka niin tarkasti kaikkea siihen mietin. Totuus on kuitenkin se, että mun päivittäisessä elämässä ei oikeasti tapahdu niin paljoa asioita, että tarvitsisin järin paljoa tekstitilaa päivittäin. Sain myös huomata, että olen hyvin laiska ylipäätään merkkaamaan mitään ylimääräistä bujoon ja mitään trackereita ei tullut alkuinnostuksen jälkeen käytettyä, kun unohdin niiden olemassaolon. Sen jälkeen, kun ensimmäiset valmiit viikkosivut tulivat tiensä päähän, en jaksanutkaan enää alkaa leikkimään viivottimella ja eri paksuisilla kynillä ja päätin tehdä paljon yksinkertaisemman viikkonäkymän, joka on helppo ja nopea tehdä jatkossakin.

Bujo_kk_02

Ensin kokeilin tällaista viikkoaukeamaa, jossa teksti rajaa päivän tilan, mutta totesin jo heti ensimmäisellä viikolla, että tilaa on edelleen aivan liikaa per päivä ja päivämäärät jäi jotenkin huomaamattomaksi. Joku tuossa kaunokirjoituksessakin mua häiritsi (ehkä se, että en jaksanut olla erityisen perfektionistinen juuri silloin, kun piti vain nopeasti saada viikkosivu kasaan).

Bujo_kk_03

Sitten päädyin tämmöiseen hyvin yksinkertaiseen malliin, jossa yksi viikko mahtuu yhdelle sivulle ja yhden päivän tila leveyssuunnassa koko sivun mittainen. Päivän kohdalle mahtuu helposti kirjoittamaan kaiken tarpeellisen esim. kahdessa pystyrivissä jos on vähän enemmän asiaa, muutoin päivän kohdalle tulee vain yhden rivin lyhyet merkinnät. Viikko ja kuukausi näkyy selkeinä sivun ylälaidassa, päivä ja päivämäärä vasemmassa laidassa, jonka viereen merkkaan työvuoron ja sen jälkeen vedän viivan rajaamaan päivän tilaa selkeämmäksi.

Kuten näkyy, ei mulla erityisen paljon tule kalenterimerkintöjä päivätasolla. Monillakaan viikoilla mulla ei välttämättä ole juurikaan muita merkintöjä kuin työvuorot, joten tilaa ei oikeasti tarvita paljoa päivän kohdalle.

Bujo_kk_04

Tältä näyttää ”tyhjä” viikkosivu, johon ei ole vielä tehty mitään merkintöjä. Päädyin siihen, että päiviä rajaava viiva tulee sivulle vasta siinä vaiheessa, kun merkkaan bujoon työvuorot, siihen saakka sivu saa olla ”paljas”. Tähän näkymään pystyy kuitenkin ihan normaalisti tekemään merkintöjä päivien kohdalle, vaikka väliviivoja ei vielä olekaan.

Bujo_kk_05

Tein ensin vain muutaman viikon etukäteen näitä viikkonäkymiä, mutta sitten totesin, että miksi jättää sitä siihen, kun voisin suoraan tehdä viikkosivut valmiiksi koko loppuvuodeksi ja sitten tein juurikin niin. Eli tehokkaasti ikäänkuin vesitin tässä koko alkuperäisen Bullet Journalin päivä kerrallaan -idean :D Mutta totesin, että haluan pystyä tekemään merkintöjä heti oikealle päivälle pidemmälle tulevaisuuteen ja se kuukausisivu ei jotenkin tuntunut mulla toimivalta, joten päädyin tämmöiseen ratkaisuun ja olen ollut tähän tyytyväinen.

Bujo_kk_01

Vaikka mä en halunnutkaan tehdä niitä kuukausisivuja enää, halusin kuitenkin merkata kuukausien vaihtumisen jollain näkyvällä tavalla ja päädyin tekemään tämmöiset ”koristeelliset” sivut aina kuun vaihteeseen.

bujo_weeks_13

Siinä mielessä tämä kalenteri on kuitenkin edelleen Bullet Journal, että pidän sitä myös ikäänkuin yleisenä muistikirjana ja tykkään merkkailla kirjaan mm. luettuja kirjoja ja katsottuja elokuvia. Seuraan myöskin erilaisten TV-sarjojen tuotantokausien etenemistä bujon avulla (yliviivaan aina katsotun jakson, jolloin pysyn perillä mitä olen katsonut viimeksi).

Joulukuun jälkeisille sivuille olen suunnitellut myöskin pikkuvessan tulevaa remonttia (jota aletaan EHKÄ tekemään kesälomalla), merkkaillut ylös erilaisia ideoita mahdollisista kalusteista tai hyllyistä jne. yksityiskohdista ja mahdollisia ostoksia aiheeseen liittyen. Kun kaikki tämmöiset on samassa paikassa, on helppo nähdä kokonaisuus ja löytää tarvittavat tiedot myöskin myöhemmin, kun niitä tarvitsee.

Että se siitä varsinaisesta bujoilusta, kalenteri/muistikirjahan tuosta sitten lopulta kuitenkin tuli :D Mutta mitäpä tuo haittaa, se on mun näköinen ja toimii nyt mun tarpeisiin erinomaisesti ja on kuitenkin monipuolisempi vaihtoehto verrattuna ihan vaan tavallaiseen kaupasta saatavaan kalenteriin, koska voin tätä tosiaan käyttää myös muistikirjana. Kun vuosi alkaa lähenemään loppuaan, katson paljonko kirjassa on vielä sivuja jäljellä ja jos niitä on riittävästi niin teen varmaan vastaavalla tavalla ensi vuodenkin kalenterin siihen valmiiksi. Vuosien väliin jää muistikirjasivuja ja jos niitä tarvitsee lisää niin eiköhän kirjassa ole vielä vuoden 2018 jälkeenkin sivuja sitä varten jäljellä. Olen kirjassa nyt vasta sivulla 99 ja sivuja on kuitenkin 248 yhteensä, eli eiköhän tuohon vielä asiaa mahdu :)

(Edelliset postaukset Bullet Journalista: BULLET JOURNAL KOKEILUUN, BUJO ENNEN JA NYT, UUDEN BUJON EKAT SIVUT ja BUJON VIIKKOSIVUJEN KEHITYSKAARI.)

.R.I.P. VALOPUUTERI.

Neljä vuotta sitten tein blogiin postauksen tästä Chanelin herkullisen ihanasta valopuuterista ja nyt ollaan lopultakin siinä tilanteessa, että tuote on kulunut loppuun ja on aika suorittaa hautajaiset :(

RIP_valopuuteri_01

Chanel Illuminating Powder palveli uskollisesti lähes päivittäisessä käytössä melkein neljä ja puoli vuotta, kunnes lopulta tuli siihen pisteeseen, että reunojen viimeisetkin kapeat renkaat alkoivat murentua irti ja tuotteesta oli jo hankala saada tarpeeksi väriä irti.

Päätin, että on aika päästää tämä tuote saateenkaarisillan toiselle puolelle ja sanoa hellät hyvästit ehkäpä kauneimman valohehkun jättävälle valopuuterille, jota olen koskaan käyttänyt.

R.I.P. Chanel Illuminating Powder.