.AROMA DIFFUUSERI.

Mä hankin tämmöisen diffuuserin kotiin, jonka kanssa voi käyttää eteerisiä öljyjä. Ajattelin, että koska tämä laite on sellainen, että se on aina jossain pöydällä esillä, haluan sen olevan sekä toiminnallinen että nätti.

Päädyin etsintöjen kautta Bulba.fi -sivustolle ja aikani siellä seikkailtuani päädyin hankkimaan tämän Kupu -mallisen diffuuserin vaalean puun värisenä. Harkitsin myös muutamaa muuta mallia/väriä, mutta tämä tuntui lopulta kuitenkin eniten mun näköiseltä.

Laitteesta saa kannen irti, säiliöön kaadetaan hieman vettä, tiputetaan mieluista eteeristä öljyä muutama tippa ja laitetaan taas kansi paikoilleen. Laite toimii verkkovirralla, joten ei muuta kuin pistoke seinään ja painetaan nappia niin laite alkaa tuottamaan tuollaista vesihöyryä, jonka mukana huoneeseen tulee valitun eteerisen öljyn huumaava tuoksu.

Mä olen hankkinut omat öljyni doterralta, mutta näitä vastaavia nyt saa melkein mistä vaan (Stocka, Ruohonjuuri jne.) Doterran öljyissä on paljon erilaisia valmiita sekoituksia, joista mä olen nimenomaan tykännyt, mutta toki yksittäisiä öljyjä tulee hankittua ihan Stockaltakin välillä.

Mä olen erityisesti tykännyt käyttää erilaisia sitrusöljyjä tässä, ne piristää mieltä ja tuoksuu niin ihanan raikkailta ja tuntuu raikastavan koko kämpän tuoksullaan.

.VAMPYYRI HALLOWEENIIN.

Viime vuonna olin Halloween-bileissä vampyyrihahmo, jolle tottakai kehittelin taustatarinan.

Kyseessä on siis 1900-luvun alussa vampyyriksi uudelleensyntynyt kolmekymppinen naimaton nainen, Mary, joka sai ajan saatossa lempinimen Bloody Mary.

Hänen on ollut vaikea mukautua kehittyvän vuosisadan uusiin trendeihin ja hän pitäytyykin mieluusti kauan sitten menneen vuosikymmenen tyylissä korkeine kampauksineen ja pitkine hameineen ja aiheuttaa hämmennystä moderneissa ihmisissä.

Mary koki kohtalonsa, kun oli palaamassa teatterista iltamyöhäisellä takaisin kotiinsa kihlattunsa ja esiliinan saattelemana. Illan hämärässä heidän kimppuunsa hyökkäsi olento, joka oli niin nopea ettei tavallisen ihmisen silmä sitä kunnolla havainnut. Silmänräpäyksessä (tai siltä se tuntui) esiliinana toiminut sukulaisnainen oli kuollut, hänen tuleva sulhasensa, joka yritti suojella häntä, makasi verta vuotavana hänen vierellään ja lopulta Mary katsoi omaa kuolemaansa silmiin.

Paitsi ettei hän kuollutkaan. Mary kärsi kolme vuorokautta pimeässä kellarissa, jonne hän oli tuskissaan ja peloissaan raahautunut ja oli varma, että hän kuolee. Kolmantena yönä hän kuitenkin sai huomata, että hän olikin edelleen elossa ja voimakkaampi ja nopeampi kuin koskaan ennen. Ja janoinen.

Siitä hetkestä lähtien Mary on elänyt kuolemattoman pitkää ja yksinäistä elämää ja aiheuttanut omalta osaltaan kauhua ja kuolemaa ihmisten keskuudessa. Kaikista kuluneista vuosista huolimatta hän edelleen suree menetettyä rakkauttaan verisin kyynelein.

Silmämeikissä käytin mm. MACin Brick -huultenrajauskynää, Sleekin Scandalous -poskipunaa, huulissa oli ainakin Clarinsin Water Lip Stainia (se peruspunainen), MACin Nightmoth -huultenrajauskynää ja kokonaisuudessa montaa muutakin tuotetta, joita en enää muista.

.RESEPTIT KÄNNYKKÄÄN.

Onko kenelläkään muulla tällaista (ensimmäisen maailman) ongelmaa, ettei ikinä keksi mitä ruokaa sitä laittaisi? Mulla on. Tai siis oli. En hirveän usein jaksanut kotona etukäteen lähteä selailemaan reseptikirjoja saadakseni jonkun oikean idean ruoasta ennen ruokakauppaan lähtöä, joka taas johti siihen, että menin kauppaan ilman mitään ideaa ja sitten tuli ostettua ties mitä huttua. Ongelmana oli myös se, että vaikka olisin esim. töissä ollessa keksinyt mitä tehdä, en kuitenkaan muistanut ulkoa kaikkia raaka-aineita mitä reseptiin tulee ja sitten ostin taas vaan jotain huttua kotimatkalla kaupassa käydessä.

Noh! Mähän sitten ratkaisin tämän ongelman sillä, että latasin tämmöisen Google Keep -apin kännykkään. Appi on siis melko yksinkertainen muistilappu-appi, johon voi tehdä mitä tahansa muistiinpanoja. Olen käyttänyt useita iltoja ja pätkiä vapaapäivistä siihen, että olen kerännyt tähän appiin mun lempparireseptejä eri reseptikirjoista ja täydennellyt sinne ajan kanssa netistä löytyneitä uusia mielenkiintoisia reseptejä.

Google Keepissä pystyy värittämään tiedostoja eri värisiksi, jolloin niitä on helppo kategorisoida ja löytää helpommin sen mitä haluaa. Mä laitoin pinkiksi kaikki mun ehdottomat lempparit, joita olen tehnyt jo monia kertoja ja haluan jatkossakin tehdä. Tällöin löydän lempparit hetkessä eikä tarvitse selata ja lukea jokaisen reseptin nimeä läpi.

Keltaisella olen merkinnyt jälkiruoat, jotta ne pomppaa paremmin esiin omana kategorianaan. Näinollen ei haittaa, vaikka niitä on sekaisin tuolla ruokien seassa.

Vaaleansinisellä merkkasin kaikkia erilaisia pikkutarjottavia ja lisukkeita, jos pitää jotain illanistujaisia ja haluaa tarjota sellaista itsetehtyä ”sormisyötävää” niiden perus sipsi-poppari-dippi -hommien lisäksi. Ruskealla merkkasin grilliruokia, vaikka tällä hetkellä mulla ei kotona olekaan mahdollisuutta grillata.

Osa resepteistä on kulkeutunut mulle esim. mun siskon kautta (joka on löytänyt ne jostain kirjoista tai netistä), osa on vanhoja äidin reseptejä, iso osa on Sannan Ruokakassin myötä löytyneitä reseptejä, osa on bongattu jostain netistä (insta, face, ruoka-apit jne.) ja osa taas omistamistani reseptikirjoista tai kirjastosta lainatuista reseptikirjoista. Apissa on siis hyvin sekalainen kokoelma eri paikoista löytyneitä reseptejä, joita käytän säännöllisesti. Osa on vielä uusia ja kokeilemattomia ja joko ne jää reseptien joukkoon testauksen jälkeen tai joutaa poistoon.

Tämän tekemisen myötä mun ruoanlaitto on paljon monipuolisempaa, kun voin jo töissä tauolla tai bussissa kotimatkalla katsoa apista valmiiksi haluamani reseptin, merkata ostoslistaan tarvittavat raaka-aineet ja käydä ruokakaupassa matkan varrella.

Appiin on helppo lisäillä uusia reseptejä (toki ne pitää kaikki itse sinne kirjoittaa) ja niihin voi lisätä halutessaan kuvankin jos sellainen reseptistä löytyy. Pystyn myös helposti tuunaamaan reseptiä appiin (esim. enemmän valkosipulia tms.) ja lisäämään tai poistamaan sieltä raaka-aineita. Aika pieni juttu sinänsä tämä appi-homma, mutta on helpottanut mun elämää ruoanlaiton suhteen ihan kuus-nolla. Mä tykkään tehdä hyvää ruokaa silloin kun aikataulut sen mahdollistaa, mutta mun on aina ollut vaikea muistaa reseptejä ulkoa, vaikka olisin tehnyt niitä monta kertaa, joten tämä poistaa senkin ongelman.