.HYVÄSTIT BUJOLLE.

Mä olin pitkään hyvin innoissani kaikista paperikalenteri/bullet journal -jutuista ja olen blogiinkin kirjoittanut aiheesta moneen kertaan (Bullet Journal kokeiluun, Bujo ennen ja nyt, Uuden bujon ekat sivut, Bujon viikkosivujen kehityskaari, Bujosta tuli kalenteri, A6 Bujo/kalenteri, Muistikirja). Nyt olen kuitenkin tullut lopultakin siihen tulokseen, että ehkä mun täytyy vain unohtaa nuo paperiset muistiinpanovälineet ja kalenterit, mä en vaan oikeasti käytä niitä sillä intensiteetillä, että niistä olisi mulle mitään hyötyä.

Viimeiset paperiset käytössä olleet vihkot ovat olleet nämä kaksi. Musta vihko on sellainen yleinen muistivihko, johon olen kirjoitellut erilaisia listoja tai mietelauseita ja mitä lie sälää bujo-tyyppisesti. Täytin vihkoa vähän aikaa ja keksin siihen välillä uusia sivuja, mutta nyt en ole koskenutkaan siihen pitkään aikaan edes katsellakseni nykyistä sisältöä.

Oikella oleva kukkavihko on mun tämänvuotinen paperikalenteri, jonka tein itse. Tein siihen viimeksi yksittäisiä merkintöjä koronakeväänä, mutta aktiivisessa käytössä tämä ei ole ollut kuin muutaman viikon silloin heti alkuvuodesta, sitten taas unohdin koko kalenterin olemassaolon ja se jäi Travellers Notebookin syövereihin lähes koskemattomana.

Totesinkin nyt, että mä selvästikin tykkään kyllä tehdä näitä tämmöisiä vihkoja ja suunnitella niiden ulkoasuja, mutta mä en vaan ole se tyyppi, joka sitten myös käyttäisi niitä aktiivisesti. Mä tykkään tehdä muistilistoja ja ne onkin ehdottomia, että mä muistan kyseiset asiat myöhemminkin (tai siis en muista, mutta löydän sen listan, jossa ne on ylhäällä).

Olenkin päätynyt hyödyntämään kännykkää kaikkeen siihen, mitä yritin ennen laittaa paperisiin vihkoihin. Google Calendars toimii mun kalenterina, johon merkkaan työvuorot ja kaikki menot ja tekemiset, jotka on aikaan sidottuja. Siihen on helppo tehdä blokkeja eri tekemisille ja näkymä pysyy selkeänä (en siis yhtään tykkää tuosta puhelimen omasta kalenterista, siksi käytän tätä toista). Tätä Google-kalenteria käytettiin ennen töissä meikkiajanvarauksiin, joten se on ennestään tuttu mulle ja olen siihen tottunut, siksi tuntui luontevalta ottaa se myös omaan käyttöön.

Kalenterin lisäksi käytän kolmea eri sovellusta: Google Keep, Notebook ja Evernote.

Google Keep on mulla ainoastaan reseptikirjana. Tästä olenkin kirjoittanut blogiin jo aikaisemmin. Lisään tänne silloin tällöin uusia reseptejä ja käytän appia hyvin aktiivisesti edelleen. Tämä on ollut yksi mun parhaimmista ideoista! Ikinä ei tule tenkkapoota, että mitähän ruokaa sitä tekisi, aina on hyviä ideoita käden ulottuvilla olin sitten missä tahansa.

Notebook on mulla käytössä lähinnä ostoslistoja varten. Olen tehnyt eri aihealueita varten omat listansa ja eniten tottakai käytän tuota ylintä ruokakauppalistaa.

Notebookin parasta antia on tämä ominaisuus, jossa klikattu täppä siirtää koko rivin automaattisesti alas ”completed” -osastoon ja yläreunaan jää ne, jotka on edelleen ”aktiivisia”. Ostoslistassa tämä on äärimmäisen hyvä ominaisuus! Näen ruokakaupassa helposti, että mitä mun piti vielä ostaa, kun sieltä välistä saa yhdellä täpällä siirrettyä ostoskoriin laitetun asian pois tieltä. Completed -osioon siis jää kaikki listalle ikinä laitetut rivit, ellei niitä erikseen käy deletoimassa manuaalisesti. Eli kun teen kauppalistaa, käyn usein vain tuota Completed-listaa läpi ja täppään sieltä aineksia, joiden tiedän olevan loppumassa ja ne siirtyy automaattisesti taas ”aktiivisiksi” tuohon yläreunaan. Ihan paras!

Evernote taas on ikäänkuin mun muistikirja. Olen tehnyt siihen useita eri kansioita eri sisällöllä, jolloin haluttu ”muistilappu” on helpompi löytää. Evernote on mulla yhdistettynä myös läppärille, jolloin esim. blogijuttuja on helppo tsekkailla samalta ruudulta postausta kirjoittaessa. Tänne kirjoitan erilaisia muistilistoja eri aiheista, tehtävälistoja, pitkän ajan ostoslistoja, blogiin liittyviä asioita (esim. postausideoita), töihin liittyviä juttuja ja osoitekirja (laitoin ikivanhan paperisen osoitekirjan tämän myötä roskikseen).

Evernote on mulla täynnä erilaisia listoja eri asioista. Yksi esimerkki on tämä kosmejemma-lista, johon olen merkinnyt tällä hetkellä kaapissa olevat käyttöönottoa odottavat kosmetiikkatuotteet (ihon-, hiusten- ja vartalonhoitotuotteet). Kun mulla on tämä lista puhelimessa, se on aina käsillä enkä tee vahingossa sellaisia kosmeostoksia, joita multa löytyy jo useita jemmasta. Paperinen vihko jemmakaapissa ei juurikaan auta tässä asiassa. Aina, kun otan kaapista käyttöön tuotteen tai sinne menee säilöön uusia tuotteita, merkkaan muutokset tähän listaan ja näin lista pysyy ajantasalla ja on tosiaan käsillä missä tahansa.

Mä en todellakaan aina muista, että montako putsaria tai kasvovoidetta mulla nyt oikeasti on jemmassa ja joskus saatan luulla, että joku on ihan just loppumassa ja sitten ostan jotain ja kotona saan huomata, että niiiiiin se olikin joku toinen tuotealue, joka oli loppumassa eikä se mitä ostin. Tätä on siis tapahtunut useamminkin kuin kerran ja sen takia lopulta tein tämän listauksen, että se on aina mukana ja voin tarkistaa jemmatilanteen tarvittaessa.

Evernotessa mulla on myös esim. tämä koirienhoito-opas, johon voin tehdä uusia merkintöjä helposti sekä läppärillä että kännykällä jos tulee mieleen jotain uusia huomioitavia asioita, kun koirat on menossa hoitoon jollekin. Silloin vain lähetän tämän listan hoitajalle sähköpostiin ja se on helposti käsillä myös koirahoitajalla jos tarvitsee tarkistaa joku juttu.

Nyt olen järjestämässä ystävälleni polttareita ja mulla on Evernotessa jo piiiitkä lista asioita polttareihin ja häihin liittyen. Se on kätevä, kun siihen voi tehdä merkintöjä milloin tahansa ja yön pimeinä tunteinakin mieleen tulleet asiat on sitten ylhäällä eikä unohdu seuraavana päivänä.

Ainut paperinen kirjanen, jota edelleen käytän, on päiväkirja. Toki tässäkin tulee välillä todella pitkiä taukoja (viimeksi kirjoittelin huhtikuussa, höhö), mutta tämä on kuitenkin sellainen, mihin silloin tällöin palaan ja raapustan ajatuksiani ylös, kun vain on sellainen fiilis.

Oletteko te paperisten kalentereiden ja muistikirjojen ystäviä vai oletteko tekin siirtyneet kännykän helppoihin appeihin?

.TAKAISIN TÖIHIN.

Sain viime viikolla puhelun, jossa mua pyydettiin takaisin töihin lomautukselta. Tämä oli toki odotettavissakin, koska useita työkavereita oli jo kutsuttu takaisin runsaiden asiakasmäärien vuoksi. Olin kuitenkin jotenkin odottanut, että tämä olisi tapahtunut vasta kesäkuussa omalla kohdallani, mutta mikäpä tässä, mennään vaan töihin.

Olin kotona 1.4-25.5, eli 8 viikkoa yhteensä. En ole montaa kertaa aikuiselämäni aikana viettänyt näin pitkää aikaa poissa töistä ja oleskellut vain kotosalla. Edelliset vastaavat ovat myöskin liittyneet työttömyyteen, joten se on ollut hyvin erilaista ja paljon masentavampaa ja stressaavampaa. Nyt mulla oli kuitenkin tieto siitä, että lomautus loppuu viimeistään kesäkuun lopulla ja työpaikka odottelee siellä taas sen jälkeen, joten en ollut erityisen stressaantunut asiasta ja otinkin tuon 8 viikkoa ihan loman kannalta.

Ainut, joka tietenkin hieman stressasi oli raha-asiat. YTK:lta ei ole edelleenkään tullut mulle pennin jeniä, koska siellä on ihan hirveät käsittelyjonot. Mutta onneksi mulla oli sen verran hyvä tilanne säästöjen kanssa, että pystyin elelemään niiden turvin ja luottaa siihen, että kyllä ne YTK:n rahat sieltä joskus kuitenkin tulee ennenkuin tilanne on ihan katastrofaalinen. Ja nythän jo tiedän, että kesäkuussa tulee pikkupalkka ja heinäkuussa ihan normipalkka, joten eiköhän tämä tästä taas ala lutviutumaan.

Kotona ollessa sai huomata, että eipä sitä rahaa ihan hirveästi kyllä mene, kun ei ole juuri muita kuluja kuin ruoka ja koirat, vaikka toki niihinkin saa rahaa menemään. Ruoasta en ihan hirveästi pihdannut, koska ruoan laittaminen oli kuitenkin yksi mukavimpia aktiviteetteja kotoilussa ja mä nyt vaan tykkään hyvästä ruoasta, joten en halunnut vetää koko tätä aikaa pelkällä pihtailuruoalla. Koirien ruokiin ja muihin tarvikkeisiin sain myös menemään rahaa varmaan 150e yhteensä 8 viikon aikana, kun vähän ostin juttuja varastoon, mutta toki mun ei nyt tarvitse koiranruokaa ostaa lisää kuin ehkä vasta kesäkuun lopulla seuraavaksi.

Bussikortinkin jätin lataamatta, joten siinä säästin noin satkun verran tältä ajalta. En ole bussilla nyt liikkunutkaan kuin ihan muutaman kerran koko aikana. Pääasiassa olen kulkenut jalan tai autokyydillä jos kauemmas on menty.

Miltä lomautus ja kotona oleilu sitten oikeastaan tuntui? Mun täytyy sanoa, että aika hyvältä. Oli ihanaa herätä aamuisin ilman herätyskelloa ihan omaan tahtiin ja aloittaa päivä kaikessa rauhassa. Tykkäsin siitä, että ei ollut mitään pakottavia aikatauluja tai kiirettä mihinkään. Tykkäsin, että mitään ei ollut tavallaan pakko tehdä ja minkään tylsänkään kotihomman tekeminen ei ollut pois minkään kivan tekemisestä, koska aikaa oli molempiin mielin määrin. Mulla onkin koti pysynyt tänä aikana ihan kohtalaisen hyvässä siivossa!

Joinakin päivinä mulla saattoi olla paljonkin erilaista aktiviteettia suunniteltuna samalle päivälle ja joinakin päivinä mun isoin saavutus oli pestä koneellinen pyykkiä. En stressannut tuollaisista asioista ollenkaan, koska nyt oikeasti, jos koskaan, oli aikaa viettää myös täysin ”hyödyttömiä” päiviä ja seuraavana päivänä olin taas aktiivisempi ja puuhasin asioita. Oli jotenkin ihanan vapaata vaan antaa päivän viedä ja tehdä tai olla tekemättä asioita fiiliksen ja inspiraation mukaan.

Olen jonkin verran myös harrastanut liikuntaa. En ihan yhtä paljon kuin alunperin olin kuvitellut ja suunnitellut, mutta kuitenkin. Olen tehnyt 4-5 km juoksulenkkejä ja 3-13 km kävelylenkkejä aina sään salliessa ja fiiliksen osuessa kohdalle, mutta kuitenkin useamman kerran viikossa jompaa kumpaa. Olen joitakin kertoja tehnyt myös kotona jotain jumppaliikkeitä, kuten lankkua tai jotain kyykkyjä ja sen sellaista, mutta totesin tänä aikana, että musta ei vaan ole kotijumppaajaksi. En vain saa aikaiseksi aloittaa, vaikka olisi kuinka paljon aikaa siihen. Tarvitsen näköjään sen salille lähdön, että saan tehtyä jotain lihaskunto-juttuja. Tulipahan tämäkin nyt sitten todettua.

Olen usein myöskin yhdistänyt pitkiä kävelylenkkejä pitkiin puheluihin. Olen saattanut soittaa esim. siskolle kävelylenkin alussa ja höpötellyt menemään koko pitkän lenkin ajan (parhaimmillaan muistaakseni 13 km) ja yleensä jatkanut vielä kotonakin samaa puhelua :D Meidän puheluennätys taisi olla noin 5 tuntia :D Jos olen ollut kävelyllä vain äänikirjan tai musiikin kanssa, ne on aina ollut lyhyempiä, puhelun kanssa lenkki usein piteni ihan kuin vahingossa ja siksikin usein olen jollekin soittanut juuri silloin.

Olen kyllä nauttinut siitä vapaudesta ja aikatauluttomuudesta, mitä lomautus toi tullessaan. Vapaus valita mitä juuri tänään haluan tehdä ja missä käydä. Haluanko tehdä tänään kunnon ruokaa vai lämmitänkö vain purkkihernekeiton, lähtisikö sitä aamulla juoksemaan vai nukunko sittenkin myöhään, teenkö jonkun pitkään rästissä olleen homman valmiiksi vai kokoanko palapeliä kännykän pelisovelluksessa. Oli jotenkin ihanaa, kun mitään ei ollut pakko tehdä juuri tiettynä hetkenä, vaan voi mennä täysin mielensä mukaan.

Kaikesta vapaasta huolimatta mulla pysyi ihan kohtalaisen järkevä päivärytmi. Heräilin yleensä siellä 9-10 välillä aamulla, eli sain nukkua riittävän pitkät yöunet ja silti oli päivänvaloa vielä jäljellä reippaasti. Yleensä menin nukkumaan 23-01, vaikka välillä se viivähti jopa 02-03 saakka yöllä, mutta siitä huolimatta olin yleensä hereillä viimeistään kymmenen korvilla, koska herään aina joko valoon tai viimeistään koirien ääniin, kun ne alkaa vaatia omia aamutoimiaan.

Sain tosiaan myös uudelleen jonkinlaista rutiinia blogin päivittämiseen, kun vihdoin oli aikaa. Vähän nyt mietityttääkin, että mitenköhän tämä taas jatkuu, kun työt alkaa, mutta enpä nyt jaksa siitäkään stressata. Jatkuu jos jatkuu ja jos ei huvita tai ehdi niin sitten en tee. On ollut kiva, kun on ollut aikaa tähänkin eikä mikään ole tuntunut pakkopullalta blogin suhteen.

Työt tosiaan taas alkaa ja tavallaanhan se on tosi kiva: tietää taas milloin saa rahaa ja pääsee näkemään työkavereita, ylipäätään kiinni taas sosiaalisempaan elämään ja normaalimpaan arkirytmiin. Ja pystyy taas ostamaan muutakin kuin ruokaa, kun rahatilanne normalisoituu kesän aikana. Toisaalta töihinpaluussa on se riski, että saatan saada tartunnan tietämättäni siitä edes itse ja näinollen levittää sitä eteenpäin jos satun olemaan se oireeton tyyppi. Mutta jos näin käy niin sitten käy, minkäs teet. Pyrin kuitenkin olemaan jatkossakin tarkka käsihygieniasta ja yritän pitää väliä asiakkaisiin niin hyvin kuin mahdollista, mutta toki se voi siitä huolimatta tarttua ja se on sellainen asia, joka täytyy tavallaan vaan hyväksyä, jos meinaa töissä olla. Eikä mulla nyt oikein ole muuta vaihtoehtoa, kuin mennä takaisin töihin.

Eniten tässä töihin paluussa harmittaa se, että just nyt alkoi tulla lämpimiä ja kesäisen aurinkoisia päiviä ja nyt mä joudun sitten viettämään päivät siellä halogeenien valossa :( Mutta täytyy kuitenkin lohduttautua sillä, että onhan mulla kuitenkin edelleen 4 viikkoa kesälomaakin tulossa jossain kohtaa. Täytyy vaan toivoa, että silloinkin riittää aurinkoisia päiviä jos edelleenkään ei mihinkään ulkomaille uskalla matkustella.

Yleisesti ottaen koin, että tämä 8 viikon kotoilujakso oli oikein mukavaa aikaa. Toki jos olisin ollut sinkkuna tämän ajan, olisin varmasti ollut hieman eri mieltä. En siis erityisemmin kokenut edes mitään suurempaa yksinäisyyttä koko aikana, kun kuitenkin oli yksi sosiaalinen kontakti koko ajan ja muille läheisille pystyi soittelemaan. Kaikenkaikkiaan mä viihdyin oikein hyvin! Olisin voinut ihan hyvin jatkaa lomautusta kesäkuun loppuun saakka, kuten alunperin ilmoitettiin, mutta toisaalta on ihan kiva mennä töihinkin :)

(Postauksen kuvista suurin osa mun instagramista @mari.anniina tältä ajalta.)

.UUSI ARKIRUTIINI.

Onhan tämä kyllä aika erikoista, että on tässä kotosalla koko ajan. Tavallaan kivaa, mutta tiedän jo nyt, että tulen kyllä tylsistymään ajan kanssa, varsinkin kun tässä vaiheessa ei edes oikein voi mennä minnekään.

Tämä kotoilu aiheuttaa myös aivan uudet arkirutiinit. Kaikki normaali kiire ja kellon mukaan eläminen on jäänyt pois ja kaikkeen tekemiseen on reilusti aikaa. Jos normaalisti olen herännyt aina n. 2,5-3 tuntia ennen töiden alkua, että ehdin aamulla suorittaa kaiken, että olen edustuskunnossa töissä, niin nyt voi heräillä oman sisäisen kellon mukaan siellä 8-9 välillä ihan rauhassa ja vaikka siinä hoitaisi aamutoimet kaikessa rauhassa, on silti pitkälti päivää jäljellä edelleen kaikkeen muuhunkin tekemiseen.

Olen pitänyt tärkeänä sitä, että teen jonkun kevyen pikameikin siitä huolimatta, että en olisi lähdössä minnekään tai näkemässä ketään. Se toimii herättäjänä ja aktivoi mua tekemään asioita helpommin kuin meikittömyys. Pikameikkiin mulla menee aikaa noin 5 minuuttia, joten se ei tosiaankaan ole mikään iso ajallinen investointi. Toki pidän myös täysin meikittömiä päiviä silloin tällöin, mutta pääasiassa pyrin siihen, että jotain ihan kepeää teen useimpina päivinä. Sama pätee hiusten laittoon. Jos pesen tukan aamulla, tykkään jättää hiukset auki ja kiharalle (curly girl) koko päiväksi, vaikka en olisi menossa minnekään. Toisaalta korkea suttunuttura päälaella toimii myös aina.

Pyrin myös siihen, että nyt, kun töissä automaattisesti kertyvät askeleet ja portaiden kiipeämiset on jääneet pois, teen jotain liikunnallista joka päivä. Joinakin päivinä se on pelkästään 2-3 settiä lankkua, joskus se on juoksu- tai kävelylenkki tai se saattaa olla joku kotijumppa. Pelkkä makoilu ei ole vaihtoehto ja koirien ulkoilutusta ei näiden tyyppien tapauksessa voi oikein laskea liikunnaksi :D

Haluan myös tehdä joka päivä jotain ”hyödyllistä”, ja se saattaa vaihdella huomattavasti päivittäin. Hyödyllinen voi tarkoittaa kodin ylläpitosiivousta (tiskit, pyykit, imurointi, jne.) tai tavaroiden läpikäymistä kaappi, komero ja lipasto kerrallaan. Se voi olla myös yksi tai useampi blogipostaus tai niiden valmistelua ja se voi olla myös torkkupeiton virkkaamista. En kuitenkaan ruoski itseäni jos tämä tarkoittaa joskus sitä, että tyhjään vain tiskikoneen ja muuten makaan vaan netflixin ääressä.

Haluan myöskin tehdä joka päivä jotain kivaa ja rentoa, joka ei vaadi multa mitään ihmeellistä. Tämä saattaa tarkoittaa esimerkiksi netflixin/äänikirjan parissa vietettyä löhöilyä, pitkää puhelua jollekin läheiselle tai vaikka päiväkirjan kirjoittamista. Lähempänä kesää se voi olla myös auringonottamista takapihalla tai jossain muualla lähimaastossa.

Mä myös nautin ruoanlaitosta. Mulla on tapana keräillä uusia reseptejä siihen mun kännykän resepti-appiin ja kokeilla uusia ruokia usein. Hyvä ruoka, parempi mieli, eikös :) Ruoastakaan en halua ottaa mitään stressiä, jos joskus tuntuu siltä, että purkkihernekeitto on tänään se juttu niin ei haittaa, sitten se on niin.

Olen myöskin ajatellut, että arkena pyrin päivittäin tekemään jotain ”järkevää”, mutta viikonloppuna saa ottaa koko päivän rennosti jos siltä tuntuu. Tällä tavalla arjen ja viikonlopun ero on hieman selkeämpi. Pyrin myös ylläpitämään järkevää unirytmiä, että en torku päivittäin puoleen päivään, vaan pääsen nauttimaan valoisasta ajasta päivittäin. Toki viikonloppuna tästäkin voi joustaa (jos koirat vaan sen sallii).

Kaikenkaikkiaan elämä on nyt hitaampaa ja eri tavalla mielekästä kuin töissä ollessa, mutta tavallaan tämä on ihan nautittavaa. Päivässä on runsaasti tunteja, jolloin minkään asian kanssa ei tarvitse kiirehtiä, vaan voi rauhassa ottaa kaikkeen tekemiseen runsaasti aikaa ja silti aikaa jää myös haahuiluun ja haaveiluun. Tämä on myös hyvä hetki pysähtyä miettimään, mitä sitä elämältään oikeasti haluaa tulevaisuudessa, kun tämä outo vaihe maailmassa taas normalisoituu.