.TUTORIAALI ARKISEEN SILMÄMEIKKIIN.

Instan puolella joskus vähän lupailin, että voisin joskus tehdä blogiin tutoriaalin tähän mun go-to -silmämeikkiin, jota varioin tavalla tai toisella lähes päivittäin. Tässä tulee!

Olen arkena yleensä aika laiska meikkaaja… noin niinkuin meikkaajaksi. Toki teen ihan koko setin aina (ainakin töihin, vapaalla ((jos siis meikkaan)) saatan skipata luomivärit kokonaan ja mennä pelkällä ripsivärillä), mutta laiskuudella tarkoitan sitä, että en jaksa suunnitella erilaisia extravaganza-meikkejä ja väriyhdistelmiä jatkuvasti. Joskus harvoin käytän mielelläni jotain vähän näyttävämpiäkin värejä ja väriyhdistelmiä, mutta pääasiassa teen arkisia nuden, roosan/persikan, ruskean, harmaan ja mustan yhdistelmiä eri tummuusasteissa.

Tähän tutoriaaliin valitsin tämän mun lempparipaletin, eli MAC Semi-Sweet Times Nine. Kuvaan on numeroitu ne värit, mitä tässä meikissä käytin, siinä järjestyksessä, kuin niitä on käytetty.

Vasen: Aloitetaan pohjustamalla silmäluomet ensin. Käytin Urban Decay Eyeshadow Primer Potion Originalia, kuten aina.

Oikea: Levitä koko luomen alueelle vaaleaa mattaista luomiväriä (paletista 1) isohkolla siveltimellä. Tämä ei ole tarkkuustyöskentelyä, sen kuin vain huitelee menemään. Halutessasi voit muokata tätä vaihetta niin, että liikkuvalla luomella onkin joku toinen vaaleahko väri ja vain luomivaossa ja kulmaluulla tämä ihan vaalea. Mutta nyt yksinkertaisuuden vuoksi näin. Vaalea pohjaväri koko luomella helpottaa seuraavissa vaiheissa tulevien tummempien värien häivyttelyä ihan kuus-nolla.

Vasen: Otetaan medium-tummuinen häivytysväri (paletista 2) ja iso pyöreäpäinen häivytyssivellin, jolla suditaan luomivakoon varjo. Varjostus nousee ulkonurkassa samassa linjassa kulmakarvan kanssa ja mukailee alareunasta silmämunan muotoa.

Oikea: Otetaan pienempi pyöreäpäinen sivellin ja suditaan samaa häivytysväriä (paletista 2) alaluomelle ulkonurkasta aloittaen ja häivyttäen sävyä ”ohuemmaksi” sisänurkkaa kohti, suunnilleen siihen saakka missä ripsien kasvu alkaa sisänurkassa. Tämä saa olla aika paksultikin, se toimii häivytysvärinä ja pohjana tummemmalle luomivärille, joka laitetaan myöhemmässä vaiheessa.

Vasen: Otetaan kapeampi pyöreäpäinen häivytyssivellin ja hieman tummempi varjostusväri (paletista 3), jolla syvennetään hieman luomivaon kuopan varjostusta. Aloitetaan ulkonurkan puolelta ja häivytellään sisänurkkaa kohti.

Oikea: Otetaan jälleen hieman pienempi pyöreäpäinen sivellin, jolla tummennetaan alaluomen varjostusta tummemmalla luomivärillä (paletista 4). Aloitetaan ulkonurkasta ja lopetetaan häivyttely suunnilleen silmän keskivaiheille, ei mennä yhtä pitkälle kuin aikaisemman häivyttelyvärin kanssa (yksi kuva ylempänä).

Vasen: Jatketaan äskeisellä pienemmällä pyöreäpäisellä siveltimellä ja samalla tummimmalla luomivärillä (paletista 4) ja tehdään yläluomelle pehmeä häivytetty rajaus aloittaen ulkonurkasta ja häivytellen sisänurkkaa kohti. Toivotusta intensiteetistä riippuen voi joko mennä pidemmällekin tai jättää rajauksen vain ulkonurkkaan. Jos haluaa mennä pidemmälle sisänurkkaan, saattaa olla tarpeen vaihtaa esim. viistopäiseen ohuempaan siveltimeen siinä kohtaa, ettei tule liian paksua jälkeä.

Oikea: Silmämeikki on muuten valmis, vain ripsiväri puuttuu. Tässä kohtaa yleensä taivutan ripset Shiseidon ripsentaivuttimilla.

Levitän ripsiin vielä runsaahkon kerroksen ripsiväriä (Sisley So Intense Mascara) ja valmista on! Itse tykkään laittaa ripsiväriä aina myös alaripsiin, mutta mielestäni tämä on makuasia ja jos se ei tunnu omalta niin älä laita.

Tällä samalla tekniikalla mä teen lähes 99% mun silmämeikeistä. Mä vain vaihdan värejä ja tummuusasteita, mutta palikat ja tekovaiheet pysyy about samoina:

  1. Liikkuva luomi: vaalea/medium/tumma, matta/shimmer/metallinen
  2. Kulmaluu + sisänurkka: vaalea, matta/shimmer
  3. Luomivako: vaaleahko/medium, matta
  4. Luomivako: medium/tumma, matta
  5. Alaluomi: vaaleahko/medium, matta
  6. Alaluomi: medium/tumma, matta
  7. Ylärajaus: tumma, matta

Tällä samalla tyylillä teen myös smoky-meikit. 1-vaiheessa levitän vain liikkuvalle luomelle jonkun tumman sävyn, mattaisena, shimmerisenä tai metallinhohtoisena ja koko loppumeikki menee samalla kaavalla, sävyt istutettuna vain tyyliin sopivaksi. Tätä kaavaa voi siis käyttää kaikkiin tyyleihin: nudelookkiin, värikkääseen iloitteluun tai dramaattisen tummiin meikkeihin. Toimii aina! Halutessaan voi tottakai lisätä vaikka nestemäisen rajauksen ja irtoripset, jolloin look muuttuu särmämmäksi ja juhlavammaksi.

Kokonaisuuteen voi hyvin laittaa joko tämmöisen ”huulenvärisen” huulipunan/kiillon (Urban Decay Sheer Wrong Number) tai sitten lähteä revittelemään jollain näyttävämmällä punaisella/fuksialla/luumuisella sävyllä, ihan mikä nyt milloinkin inspaa. Tämä silmämeikki-tyyli kestää oikeastaan minkä tahansa huulimeikin.

Ei muuta kuin kokeilemaan! Tämä tyyli on kohtalaisen helppo toteuttaa ja melko huoleton ”virheiden” kannalta, koska tässä koko idea on tehdä häivytettyä ja pehmeää lopputulosta, ei mitään turhan graafista tai tarkkaa. Mulla menee koko tähän lookkiin aikaa noin 15 minuuttia, josta silmämeikin osuus lienee noin puolet.

Tuntuuko vaikealta? Meinaatko kokeilla? :D

.DIY KARVALIIVI.

Mähän sain tuossa loppukesästä päähäni, että mun täytyy saada karvaliivi. Siis se sellanen tekoturkisliivi, jota voi käyttää sitten vaikka nahkatakin kanssa, kun tulee viileämmät ilmat (eli ei ihan vielä). Kaupoissa tuntui olevan vaan sellaisia vaaleampia, jotka ei kutitellut mun simpukkaa sitten yhtään. Elokuussa oltiin äitin ja siskon kanssa pari päivää Tallinnassa ja siellä eräässä kangaskaupassa sitten törmäsin tämmöiseen turrekankaaseen, jonka sävymaailma olikin hyvin mieleinen. Noh, ostin turren, siihen sopivan mustan vuorikankaan, hakaset kiinnitystä varten ja ryhdyin hommiin.

turre1

Ensin piirsin suuntaa-antavan kaavan leivinpaperille neuletakkia apuna käyttäen. Leikkasin kaavoista ensin lakanaversiot, jotka nuppineulasin päälle ja leikkelin niitä vielä sopivammiksi sieltä täältä ennenkuin leikkasin oikeasta kankaasta mitään. Kaavan säätämiseen meni ihan yllättävän kauan aikaa, että sen sai sopivan kokoiseksi joka paikasta, mutta säätäminen kyllä kannatti. Kaava-lakanoita apuna käyttäen leikkasin turrekankaasta sopivat palaset.

turre5-1ps

Seuraavaksi sama homma vuorikankaalle ja näin meillä on hienosti palikat valmiina kokoamista varten. Hupun leikkelin vasta vähän myöhemmin, kun en ollut vielä tässä vaiheessa täysin varma, että haluanko mitään huppua siihen ylipäätään. Ensimmäisen sovituksen jälkeen totesin, että haluan, joten tuunasin vielä siihen kaavan ja leikkasin kankaat.

turre6-1ps

Nuppineulasin turrekankaan palaset ensin yhteen ja sovitin hässäkkää päälle, että onko tämä edelleen sopivan kokoinen, vai tarvitseeko tehdä säätöjä. Jotain pientä taisin tuunata, mutta yllättävän vähällä selvisin.

turre4-1ps

Ihan ensimmäisenä ompelin (omin pikku kätösin neulalla ja kaksinkertaisella karhunlangalla) olkapäät yhteen etu- ja takakappaleista. Minimoidakseni möykkyisyyttä olkapäillä, leikkasin ompelemisen jälkeen tuota ylimääräistä kangasta vähän pois tuosta saumasta.

turre3-1ps

Seuraavaksi ompelin yhteen kyljet, joihin ompelin taskut samalla. Taskupussi jäi tavallaan esille vuorikankaan puolelle, mutta ompelin sen kiinni vuorikankaaseen, jottei se lepattaisi eikä se sieltä erityisemmin näy, kunhan liivi ei käänny kokonaan nurin. Taskujen alapuolelta jätin sivusauman auki, jotta liikkuvuus on varmasti hyvä. Sivusaumojen jälkeen nuppineulasin jo aikaisemmin kootun hupun paikoilleen.

turre7-ps

Sitten taitoin käsiaukkojen reunat ja ompelin ne kiinni. Taitoin hupun etureunan sisäänpäin ja ompelin paikoilleen. Siistin helman niin, että vuorikangas asettuu nätisti turrekankaan reunaan ja ompelin sen kiinni (kuvassa yllä). Taas taitos liivin etuosaan (pitkä pystysivu molemminpuolin) ja ehkä miljoonannes sovitus ja ompelin taitokset paikoilleen. Lopuksi vielä hupun etureunat kiinni etukappaleisiin ja viimeisenä silauksena muutama hakaskoukku, joilla karvaliivin saa kiinnitettyä.

Kyllähän siitä sitten lopulta valmis tuli, vaikka ainakin 2-3 viikkoa siihen meni töiden ohessa. Yhtenä vapaapäivänä tein isoimman työn, mutta sen päivän jälkeen sormet olikin tosi kipeät useita päiviä siitä neulan puristamisesta eikä se ihan hetkeen sitten houkutellutkaan. Jatkoin pienempien osioiden ompelua pikkuhiljaa pala kerrallaan silloin tällöin, kun oli iltaisin aikaa töiden jälkeen.

Tässä vähän kuvasatoa, kun käytiin Mösjöön kanssa tuolla järven rannalla ottamassa pari fotoa valmiista turresta:

turrevalmis1

turrevalmis2

turrevalmis5

turrevalmis6

Huppu on niin näpsäkkä kylmemmällä ilmalla, koska mähän en pipoja käytä muuta kuin lasketellessa. Hupun ollessa alhaalla, se antaa kivasti massaa tuohon yläosaan, jota se kyllä kaipasi, että säilyy tietynlainen tasapaino. Ilman huppua liivi olisi ollut jotenkin alapainoinen, koska tuota takalistoa kuitenkin on sen verran enemmän kuin hartioita.

Ohjeen turreliivin tekoon löysin Pinterestistä ja tein oman liivini suunnilleen näiden ohjeiden mukaan, pikkuisen muunnellen. Ohjeesta poiketen mulla tosiaan oli käytössä myös vuorikangas ja käsinompelu-tekniikka ompelukoneen sijaan.

.DIY KESTOVANULAPUT.

Kerroin kesällä jo tässä postauksessa, että aion siirtyä kankaisiin kestovanulappuihin heti, kun vaan pääsen toimivan ompelukoneen ääreen ja tosiaankin toteutin tämän projektin kesällä. Siitä saakka olen omassa käytössä käyttänyt vain näitä kankaisia vanulappuja ja olen tykännyt, että tämä on erinomaisen toimiva tapa vähentää edes yhdenlaista roskaa.

kestovanulaput1

Kankaisten vanulappujen tekoon tarvitaan kangasta (itse valitsin mustaa bambutrikoota), sakset, muutama nuppineula ja yksi vanulappu mitaksi.

kestovanulaput3

Vanulappua mittana käyttäen nuppineulataan kankaasta pitkittäinen kaistale -> leikkaa. Tätä valmista soiroa voi sitten käyttää mittana seuraavaa soiroa varten. Jatka kunnes kangas on kokonaan leikattu pitkiksi soiroiksi.

kestovanulaput4

Jälleen vanulappua mittana käyttäen leikataan soiroista sopivan suuruisia neliöitä. Ei hirveästi haittaa, vaikka ne ei olisi ihan täysin samanmittaisia. Ompelun jälkeen voi sitten leikellä ylimääräisiä kangaslirpakkeita pois tarvittaessa.

kestovanulaput5

Tässä vaiheessa pitäisi olla runsas läjä neliön muotoisia kangastilkkuja. Sitten asetetaan peffa ompelukoneen ääreen ja otetaan kaksi lappua, jotka ommellaan kaikilta reunoiltaan yhteen. Tässä saattaa sitten mennä huomattavasti enemmän aikaa, kuin kuvittelisi. Itse ompelin 82:ta vanulapputilkkua ainakin 3-4 tuntia ompelukoneella istuen. Ompeluvaiheen jälkeen otin vielä kangassakset käteen ja leikkasin lappujen reunat siisteiksi, jotta ompeleen viereen ei jäänyt ylimääräistä kangasta lerpattamaan.

kestovanulaput

Tässä osa valmiista vanulappusista, jotka ovat jo käyneet pyykkikoneessa ainakin kerran tai pari ja olleet tosiaan käytössä sieltä heinäkuusta lähtien. Koirankarvat kankaissa on meillä vakio, en jaksa liikaa häiriintyä niistä näissäkään.

kestovanulaput2

Käytössä olevat kestovanulaput majailevat tässä vanulappukupissa, joka sijaitsee kylppärin peilikaapissa. Tästä niitä on helppo käyttää ja ne menee pieneen tilaan. Käytetyt vanulaput viskaan kylppärin naulassa roikkuvaan vetoketjulliseen pesupussiin odottamaan, että pussukka täytyy sen verran, että sen viitsii laittaa vaatepyykin joukkoon pyykkikoneeseen.

Ostamastani kankaasta valmistui siis yhteensä 82 kestovanulappua, joka on aika lähelle yhden kaupasta saatavan vanulappupaketin vanulappumäärää. Jos mä käytän 2 kestovanulappua päivässä, kestää nuo 82 lappusta mulla 41 päivää, eli reippaasti yli kuukauden. Vaikka käyttäisin kolmekin kestovanulappua päivässä, kestäisi ne siltikin 27 päivää käytössä. Noin kerran kuussa kun ne laittaa pesukoneeseen, ne ei pääse koskaan loppumaan kesken ja kupissa on aina jonkinverran lappusia käytössä, vaikka osa olisikin pesupussissa odottamassa pesua tai kuivumassa pesun jälkeen.

Kankainen vanulappu on ollut pääasiassa ihan yhtä mukava käyttää kuin ne perus kertakäyttöisetkin. Bambutrikoo on pehmeää kangasta ja se imaisee itseensä nestemäistä tuotetta samalla tavalla kuin tavallinen vanulappukin. Ainoastaan hieman geelimäisempi kasvovesi, jota juuri nyt käytän, jää kestovanulapun pinnalle lainehtimaan ja sen saaminen kasvoille on alkuun hieman hankalampaa, mutta ei sekään ole suureksi ongelmaksi muodostunut. Nestemäisempi silmämeikinpoistoaine taas on toiminut erinomaisesti silloin, kun sitä olen tarvinnut ja yhdellä lapulla poistaa helposti meikin molemmista silmistä. Ihan alkuun kangaslapuista lähti joitakin mustia kangashippusia iholle, mutta sekin vähenee jokaisen pesun myötä.

En keksi näistä mitään oikeasti huonoa sanottavaa, paitsi että näitä oli vähän pain-in-the-ass ommella, mutta onneksi sitä ei tarvitse tehdä kuin kerran :D Käytössä kestovanulaput toimii erinomaisesti ja säästää mun käyttömäärällä noin 9-10 vanulappupakettia vuodessa. Meikkikeikkoja ja kynsilakanpoistoa varten pidän edelleen varalla yhden tavallisen vanulappupaketin jemmassa, mutta sille ei järin paljoa tule käyttöä.

Yksi pieni ekoteko kerrallaan!