.LIIKUTA SITÄ RUHOA.

Kuten tuossa uikkari-postauksessa mainitsin, sisuunnuin niin paljon siitä sovituskopin peilissä nähdystä kuvajaisesta, että menin ja hankin salikortin. Totuus on, että ei se 35-vuotias ruho enää vaan pysy kuosissa jos sitä ei liikuta.

Olen aina ollut hoikka ja normaalivartaloinen. En lihaksikas tai muutenkaan mitenkään atleettinen, mutta sellainen normaalin kiinteähkö kuitenkin. Nyt alkaa kuitenkin tulemaan näköjään ikä ja laiskuus vastaan ja huomaan vartalossa sellaisia muutoksia, joista en pidä.

Mulla on aina ollut hyvin siro yläkroppa: mulle menee edelleen sama rintaliivikoko kuin 18-vuotiaana ja pitkään tuntui siltä, että kilot ei yläkroppaan kerry ollenkaan. MUTTA nykyään huomaan, että liivien ympärille, varsinkin selkäpuolelle, on muodostunut möykkyjä. Läskimöykkyjä. En tykkää ollenkaan.

Reidet ja takapuoli on aivan varmasti laajentuneet moneen suuntaan, mutta menen silti edelleen 36-kokoisiin farkkuihin (ainakin käytettyihin, haha). Nykyään ne farkut vaan vähän ikävästi kiristää ja puristaa. Ja mikä juttu se on, että ihmiselle pitää kertyä joku hiton läskilöllö polven sisäsivulle? Miksi?! Ja minkä halvatun takia sitä rasvaa kertyy kyllä joka hemmetin muuhun paikkaan, mutta ei milliäkään lisää massaa rintoihin? On tää prkl.

Laardia on siis päässyt tässä vuosien varrella kertymään silleen salakavalasti vähän jokapaikkaan ja olen jo muutamana talvena huomannut sen, että jos juoksemisen lopettaa syksyllä eikä koko talvena liiku käytännössä ollenkaan (hyötyliikuntaa mukaan laskematta), näkyy se vartalossa nykyään jo sen yhden talven aikana ihan selvästi, kun ennen pystyi olemaan liikkumatta vuoden parikin ennen kuin oikeasti näkyi mitään isompia muutoksia. Ikä ei tule yksin, sanotaan, ja se sanonta tosiaankin pitää paikkansa. Ikä tulee ja tuo mukanaan ystävänsä Ihran, jota se levittelee joka paikkaan (paitsi sinne rintoihin).

Just in case joku nyt loukkaantuu mun sanavalinnoista: mua ei vois vähempää kiinnostaa miltä muut ihmiset näyttää, minkä kokoisia ne on ja onko niillä lihaksia vai läskiä, se on mulle aivan se ja sama, jokainen on sitä mitä on. Tässä on nyt kyse siitä, miten koen oman vartaloni muutokset.

salikortti_02

Juteltiin salikorttien hankkimisesta Mösjöön kanssa jo syksyllä, kun lopetin juoksemisen (koska pimeää, kylmää ja masentavaa, ei huvita) ja meidän piti hommata ne viimeistään marraskuussa. Mutta sitten räpsäytin silmiäni ja olikin jo helmikuu eikä salikortteja oltu vieläkään hankittu. Kappas kehveliä. Tää on muuten toinen ikääntymisen sivuoire: aika menee naps vaan eteenpäin niin ettei edes tajua. Helmikuun lopussa me sitten lopulta mentiin sinne halvatun salille ja hommattiin ne kortit sinne.

Siellä on nyt tullut käytyä keskimäärin 3 kertaa viikossa, riippuen miten mun työvuorot antaa myöten. Pyritään kulkemaan siellä yhdessä, jotta vietettäisiin aikaa yhdessä myös siellä ollessa, mutta toki joitakin kertoja tulee, että käydään siellä myös omillamme. Alkuun meidän ajatus on, että kun tekee edes jotain, se on parempi kuin ei mitään. Mösjöö kehitteli meille sellaisen koko kropan treenin, johon menee noin tunti. Kun ollaan jonkun aikaa käyty, aletaan treeniä pilkkomaan osiin niin, että esim. jalkatreenit on oma käyntikertansa jne. Mutta edelleenkin: minkä tahansa tekeminen on parempi kuin ei mitään. Jos jonain päivänä ei huvita tehdä muuta kuin juosta matolla niin sitten vaan juostaan matolla.

Mä olen aina ollut sellainen, että kun mä tosissani päätän jotain, silloin se myös tapahtuu. Niin kauan, kun mulla on sellainen olotila päässä, että ”pitäis varmaan”, en saa tehtyä mitään. Jos olen ostanut lipun syksyn Midnight Runiin, pidän myös huolen siitä, että juoksen kesän aikana niin paljon, että pystyn sen kympin juoksemaan. En vaan hyväksy sitä itseltäni, että jos olen lipun ostanut, jättäisin menemättä. Sama homma nyt tämän salin kanssa. Koko talven ajan se salikortin hankkiminen on välillä vilahtanut mielessä, mutta en ole tosissani päättänyt ja sopinut Mösjöön kanssa, että minä päivänä me mennään sinne käymään ja sitten se vaan aina jäi ja jäi. Nyt sitten sain sen ketutus-kipinän siellä sovituskopissa ja päätettiin samantien minä päivänä sinne mennään tutustumaan ja silloin sitten kanssa mentiin ja heti seuraavana päivänä mentiin treenaamaan ekaa kertaa.

Tämän päätöksen myötä mun ajatukset liikkumista kohtaan on jo muuttuneet. Tähän saakka on ollut vähän sellainen hälläväliä-fiilis, mutta nyt se suorastaan kiinnostaa ja saatan jopa tehdä jotain liikkeitä kotonakin! Ja se on lähes täysin ennenkuulumatonta. En ole koskaan osannut jumpata kotona, koska mun päässä koti on rentoutumiseen ja oleskeluun tarkoitettu tila. Liikkumaan mennään johonkin muualle. Nyt olen kuitenkin tehnyt kyykkyjä samalla, kun pesen hampaita tai vatsoja sängyssä/sohvalla, kun selaan kännykkää/katon telkkaria.

Tuskin musta ikinä tulee mitään fitness-pimua, enkä haluakaan, mutta olisi kiva saada vähän parempi lihaskunto ja yleiskunto ylipäätään ja sen myötä voisi mennä ohi moni hartia/selkäkipukin, jotka vaivaa säännöllisen epäsäännöllisesti töistä (ja iästä?) johtuen.

Tätä kirjoittaessa olen tehnyt niitä hampaidenpesu-kyykkyjä kohta kaksi kuukautta ja salilla on käyty reippaat pari viikkoa ja huomaan jo jotain eroa lihaskunnossa, eniten jalkojen osalta. Jaksoin juosta matolla 5 km:n matkan tasaista 9 km tuntivauhtia ilman mitään hidasteluja tai isompaa puuskuttamista. En ylipäätään hengästy enää niin herkästi arkisissa toimissa ja pelkästään työmatkakävelykin tuntuu kevyemmältä, kun jalkojen lihakset on paremmassa kunnossa. Töissä alalaatikoille kyykkääminen tai portaiden kiipeäminen ei enää tunnu ollenkaan samalta kuin ennen ja tykkäänkin nykyään töissä käyttää enemmän portaita hissin sijaan, aina kun mahdollista.

Ulkoisesti en vielä huomaa isompia muutoksia (paitsi, että farkut ei kiristä vyötäröltä enää ihan yhtä paljon!), mutta kyllä nekin sieltä pikkuhiljaa tulee. Pääasia, että tästä tekemisestä on hyvä fiilis ja huomaan itse ne pienet muutokset. Kyllä tää tästä!

Kesäkuntoon 2018! :D

.HULLUT OSTOKSET.

Hullut Päivät on edelleen meneillään Stockmanneilla ja netissä, mutta mun osalta shoppailut on jo ohitse ja on aika tarkastella, että mitäs sitä tulikaan hankittua tällä kertaa.

Alunperin arvelin, että ainakaan kosmetiikkaa en varmaan tule paljoa ostamaan, mutta kappas kehveliä, menikin arvio vähän pieleen :D Myös HP-postauksessa olin eniten nostanut esiin juurikin kosmetiikkaa, joten olishan mun pitänyt tietää, että tässä käy näin.

HP_ostokset_01

Ja näinhän siinä sitten kävi. Tämän kasan lisäksi ostin karkkia, vanulappuja, topseja, hammastahnaa ja haamumunkkeja, mutta en nyt kokenut tarpeelliseksi kerätä niitäkin tähän kasaan. Tavallaan kaikki näistä oli kyllä ihan tarpeellisia, vaikkakaan normaali kosmetiikan kuluttaja ei ehkä hankkisi niin montaa vastaavaa tuotetta kerrallaan kuin minä kosmetiikkabloggaajana, mutta noh, kuluvia tuotteitahan nämä on kuitenkin ja varmasti tulee käytettyä.

HP_ostokset_02

Clarinsin Roll-On, joka on edelleen mun suosikkidödö, on aina saatava, kun sitä kunnollisista alennuksista saa ja tällä kertaa päätin kokeilla myös tuota Helena Rubinsteinin Nudit -dödöä, kun sitä niin kovin kehutaan. Toki totuus on, että tämän jälkeen kyseistä tuotetta ei enää Suomesta saa, joten jos ihastunkin niin se on sitten voi voi, mutta onpahan nyt dödöä vähäksi aikaa jemmassa.

Käsivoiteita mä kulutan ihan jatkuvasti, joten ostin ison tuubin L’Occitanen Shea käsivoidetta ja NUXEn käsivoiteen myös. Meinasin hankkia myös L’Occitanen Shea jalkavoiteen, mutta sitten huomasinkin tuon NUXEn jalkavoiteen ja päädyinkin kokeilemaan sitä, koska sitä en ole vielä koskaan kokeillut ja jos käsivoide on minkäänlainen mittari niin saattaisin tuosta jalkavoiteestakin tykätä.

HP_ostokset_03

Hiuslakkoja ostin sitten lopulta kolmin kappalein: yksi vakkari eli Osis+ Session tavallinen, johon voin aina luottaa ja Osiksen musta vastaava, joka on kuulemma kuivempi koostumukseltaan, kiva kokeilla. Ja sitten ostin vielä tuon Redkenin Triple Take 32 -lakan, jota en muistaakseni ole koskaan kokeillut, mutta vaikutti hyvältä. Jos jompikumpi näistä uusista onkin ihan susia niin ainakin mulla on tuota vakkarihyvää jemmassa, joka ainakin pelastaa tilanteen.

HP_ostokset_04

Ostin varastoon myöskin HR:n Magic Concealeria väreissä 01 ja 02, koska tätäkään ei tule enää tämän jälkeen Suomesta saamaan ja tähän saakka tämä on ollut ehdottomasti paras peiteaine mulle. Aikaisemmin olen käyttänyt vain 02-sävyä, mutta huomaan nyt jo, että se alkaa kohta käymään liian tummaksi ja ihan talvella en ole sitä voinut siis ennenkään käyttää, joten hankin myös tuon vaaleamman sävyn talvea varten. Tätä tuotetta ihan rehellisesti kyllä tulee kova ikävä, kun nämäkin joskus loppuu :( Mutta en nyt ala etukäteen stressaamaan, että löydänkö yhtä hyvää peiteainetta, kun näitä nyt tässä kuitenkin vielä on.

HP_ostokset_05

Nämä Niken lenkkarit oli ihan mun HP-postauksen ulkopuolelta, kun jostain syystä en niitä rekisteröinyt kuvastosta, mutta onneksi selasin vihkoa myöhemmin viikolla vielä ja bongasin nämä sieltä lauantain kohdalta. Kävin ensin sovittamassa niitä Eccon nahkalenkkareita ja vaikka ne olikin tosi hyvät jalkaan ja näytti yllättävän kivoilta, totesin kuitenkin, että ne oli liian samanhenkiset kuin mun paljon käyttämät mustat nahkaiset nilkkurit. Pinterestiä selailtuani mulle nimittäin oli vahvistunut se ajatus, että haluaisin omistaa neutraalit mustavalkoiset citylenkkarit ja mieluiten juuri Niket (mun kaikki lenkkarit on ollut Niket jostain syystä) ja nyt kävi kyllä ihan hillitön munkki, että nämä oli vielä alennuksessa ja juuri oikean värisenä ja mun kokoakin oli vielä jäljellä. Ihan parasta! Harmillisesti näille ei enää kauaa ole käyttöaikaa nyt tänä syksynä, mutta ovatpahan valmiina sitten keväällä taas :) Lenkkarit on ihan täydelliset esim. kaupunkilomille, kun näillä jaksaa talsia vaikka kuinka kauan ja mustana nämä sopii tyyliin kuin tyyliin.

Noh, mitäs ostoksia te teitte Hulluilta Päiviltä, vai kartoitteko koko mestaa?

.MIDNIGHT RUN 2016.

Kyllä on taas koeteltu. Lauantaina oli taas Midnight Run -juoksutapahtuma, johon osallistuin nyt neljättä vuotta putkeen. Tällä kertaa ihan rehellisesti vähän epäilin, että pääsenköhän juosten maaliin saakka, kun kesän juoksulenkeillä on alkanut vähän polviin sattumaan jos juoksulenkki on ollut vähän pidempi.

MidnightRun16

Ihmeesti siinä kuitenkin ihmisten imussa se 10 kilsaa vaan tuli täyteen. Muutamia kävelyaskeleita otin vain niillä kahdella vesipisteellä. Toki mun perusvauhti oli alun nopeamman pyrähdyksen jälkeen melko hidas, mutta silti: juosten koko matka.

Sää ei tällä kertaa oikein suosinut, vettä satoi ihan koko ajan ja mä olin suht märkä jo ennenkuin päästiin edes juoksemaan. Se katumuksen tunne siellä ryhmän seassa seistessä, kun en ottanut sitä pirun muovista sadetakkia mukaan, joka olis ollut siinä eteisen kaapissa, oli käsinkosketeltava. Alkumatkalla juostessa pyrin välttelemään isoimpia vesilätäköitä, mutta sen jälkeen, kun ensimmäisen kerran mulasin yhteen sellaiseen ja kastelin lenkkarini läpikotaisin, annoin vaan mennä. Voin kertoo, että en oo varmaan ikinä ollut yhtä märkä vaatteet päällä :D Jätin junan penkillekin hienon peffan kuvan märistä vaatteistani :D Eihän mulla tietenkään mitään vaihtovaatteita ollut mukana, vaikka Mösjöö lähtikin naulakoksi mukaan.

Mutta se täytyy sanoa, että vaikka oikeasti kastuin aivan läpikotaisin niin Sensain 38 Volumising Mascara kesti ripsissä hyvin! Ripset oli ehkä vähän enemmän liimautuneet yhteen, mutta siellä ne ripsivärit oli silmissä silti edelleen. Ei ollut mitään suttuja. Ten Points!

MidnightRun16_2

Uusi turkoosi juoksupaita sopii kivasti tähän riviin jatkoksi. Olen näitä juoksupaitoja käyttänyt ihan muutenkin juoksulenkeillä käydessäni tai jossain eräretkellä, koska onhan nämä hyviä paitoja.

Juoksuajat vuosittain:

2016 – 01:12:49
2015 – 01:16:10
2014 – 01:12:16
2013 – 01:10:13

Jännä sinänsä, että sinä vuonna, kun ylipäätään aloitin koko juoksemisen, eli olin ihan täysin nollakunnosta aloittanut muutamaa kuukautta aikaisemmin, juoksin parhaimman ajan :D Toki kyse on vain muutamien minuuttien eroista, mutta silti. Viime vuonna meni vähän huonommin, mutta siellä mä taisinkin kävellä ainakin kerran matkan varrella vähän pidempään.

Tälläkin kerralla mulla alkoi jo parin kilsan jälkeen pistämään kylkeen, koska aloitin liian vauhdikkaasti, mutta sitten vähän himmasin vauhtia ja keskityin syvään hengitykseen niin pystyin juoksemaan koko matkan pistämisestä huolimatta ja toki se siitä sitten lieveni ja loppui lopulta kokonaan.

La-su välisenä yönä vasemman jalan polvi sitten tosissaan alkoi jumittamaan ja sunnuntaina en meinannut päästä portaita alakertaan :[ Koirien aamulenkkikin jäi lyhyenlaiseksi, kun pelkkä tasaisella kävelykin tuntui polvessa lievästi sanottuna ikävältä. Googlettelin vähän ja juoksijan polvihan se varmaan on, eli rasitusvamma äkillisestä pitkästä juoksumatkasta johtuen. Mietin, että pitääköhän ens vuonna jättää Midnight Run väliin, mutta noh, katsotaan nyt minkä verran tässä tulee vuoden sisään juostua.

Mun ongelma on se, että en oikein saa itseäni lenkille useammin kuin korkeintaan kerran kahdessa viikossa (ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin kerran kuukaudessakin on aika normaalia mulle) ja se nyt ei hirveästi kuntoa kohenna, jos nyt ei pahennakaan. Ja mun motivaatio juoksuun on miinuksella jos sää on kehno ja mitäs sää meillä täällä Suomessa on pääosin, noh, kehnopa hyvinkin. Mutta nyt mä olen juossut 10 kilsan lenkin täydessä vesisateessa jo kerran, joten ehkäpä tämä nyt vähän opetti mulle sitä, että kyllä huonollakin säällä voi juosta.