.MUISTIKIRJA.

Kun tuunasin itselleni uutta kalenteria, siihen oli alunperin tarkoitus jäädä tyhjiä sivuja sen verran, että voisin käyttää samaa myös muistikirjana, mutta sitten päätinkin laittaa siihen neljä kuukautta lisää, joten ylimääräisiä sivuja ei käytännössä jäänyt yhtään. Olen bujossa nauttinut siitä, että saan samoihin kansiin sekä kalenterin että muutakin yleistä muistikirja-matskua ja päätin sitten ratkaista tämän ”ongelman” sillä, että etsin käsiini pienen vihkosen, joka voisi täyttää tätä muistikirjan virkaa.

muistikirja1

Oli hämmentävän vaikeaa löytää A6-kokoisia vihkoja. Mä olin ajatellut, että kyllähän sellaisia nyt löytyy joka paikasta, mutta ei näköjään. Etsinnässä oli nimenomaan ohut ja kevyt viivallinen/ruudullinen vihko, max A6-kokoinen, pehmeäkantinen ja mieluiten joku tummasävyinen simppeli kansikuva tai ihan vain vaikka musta. Suomalaisesta Kirjakaupasta ei löytynyt kuin yksi kuvailuun sopiva vihko ja siinäkin oli aivan liian värikkäät kannet, joten siirryin Akateemiseen, josta sitten löytyi tämä yllä kuvassa näkyvä vihkonen.

Vihko on pikkuisen pienempi kuin itse kalenteri, mutta se ei haittaa. Tärkeintä ettei se ollut leveämpi, koska olin tosiaan suunnitellut pitäväni sitä kalenterin kuminauhassa tällä tavalla ja leveämpi ei olisi siihen istunut hyvin. Tällä tavalla muistivihko kulkee helposti mukana aina, kun kalenterikin on mukana eikä silti lisää paksuutta juurikaan.

muistikirja2

Muistivihko on Putingin valikoimaa ja löytyi tosiaan Helsingin Akateemisen paperiosastolta. Siellä oli paljon muitakin kuoseja tarjolla, mutta tämä tummempi puhutteli mua eniten, vaikka tämäkin on mun makuun hippasen liian värikäs. Hintaa en nyt tälle muista, mutta ei se montaa euroa kyllä ollut.

muistikirja3

Vihkon ensimmäiselle sivulle tein tämmöisen etusivun vähän samaan tyyliin kuin kalenteriinkin. Tähänkin lätkin tarroja, koska niitä nyt kerta sattuu tuossa olemaan ja sähköpostin laitoin siltä varalta, että hukkaan tämän johonkin.

muistikirja4

Vihko oli alunperin täysin blanko ja mähän en osaa tyhjälle paperille kirjoittaa suoraan. Se olikin tässä ainut huono puoli, että ei ollut mitään viivoja, pisteitä tai ruudukkoa. Päätin, että ostan vihon kuitenkin ja teen siihen viivat itse harmaan tussin ja viivottimen avulla. Mittasin viivojen välit ihan vain silmämääräisesti, en jaksanut alkaa pingottamaan tämän kanssa. Nuoli-klemmareita löysin Sinellistä jo tuossa aikaisemmin ja se toimii tässä hyvin kirjanmerkkinä, että pysyn kärryillä missä on seuraava puhdas sivu.

Mihin mä tätä muistivihkoa sitten käytän? Tämä muistivihko on mulle sellainen, johon voin tehdä mitä tahansa listoja ja muistiinpanoja, jotka usein täydentyy päivien ja viikkojen aikana aina, kun mieleen tulee joku uusi asia aiheeseen liittyen. Aion koodata sivut washi-teipillä, jos samasta aiheesta tulee useampia sivuja eri kohtiin vihkoa, jotta löydän saman aihepiirin sivut helposti myöhemminkin. Ruokakauppalistaa en tähän laittaisi, se on sellainen, johon käytän kännykän Evernote-appia, mutta tähän vihkoon voisin esimerkiksi tehdä listaa ruoista/resepteistä, joita mielelläni syön usein ja vihkosta olisi helppo hakea inspiraatiota, kun miettii mitä ruokaa sitä tekisi tällä kertaa. Tähän voi listata vaikka katsottavia TV-sarjoja, elokuvia, kirjoja tai vaikka blogi-aiheita.

Oletteko te muistikirja-ihmisiä?

.UUDENLAINEN KUUKAUTISSUOJA.

Mä olen vannoutunut kuukupin käyttäjä (since 2004). En ikipäivänä halua enää palata siteisiin tai tampooneihin. Jos muistan oikein, on mulla ollut näinä vuosina käytössä ehkäpä neljä (4) kuukuppia, ensimmäinen päätyi vahingossa koirien hampaisiin, mutta muiden kohtaloa en nyt muista, olisiko joku ehkä jäänyt jonnekin hotellihuoneeseen reissun päällä tai jotain vastaavaa ja kerran jouduin ostamaan uuden kupin, kun vanha oli kotona ja mä olin jossain muualla ja puolukkapäivät yllätti. Siltikin neljä kuukuppia viimeisen noin 14 vuoden aikana on todella vähän. Lunette on ollut mun valintani jo vuosikausia enkä näe mitään syytä vaihtaa sitä mihinkään muuhun merkkiin.

kesto1

Kuppia käyttäessä mä olen käyttänyt myös aina pikkuhousunsuojaa, ihan ohuinta mahdollista, mutta kuitenkin ja niistä tulee roskaa ja zero waste / nollahukka -ajattelutavan vallatessa mun päätäni, on se alkanut häiritä mua enemmän ja enemmän viime vuosina. Yritin ratkaista tätä ongelmaa sillä, että tilasin netistä mustia kestosuojia. Ideana erinomainen ja tykkään tästä pestävyydestä ja näin. Mutta. Aina se mutta. Näitä oli jotenkin hyvin epämiellyttävä käyttää.

Kireiden farkkujen kanssa ne nyt meni ihan ok, kun alushousujen ulkopuolelle tulevat läpät pysyi paikoillaan farkkujen sisällä. Mutta jos päällä olikin hame (ilman sukkahousuja) niin läpät lähti lepattamaan ja ”aukeamaan” siellä haaroissa ja hieromaan reisiä vasten ja se tuntui todella epämiellyttävältä. Toinen juttu, josta en tykännyt – ja tää on nyt sitten vahvasti too-much-information -kategoriaa – oli se, että tuo kangaslärpäke jäi aina persposkien väliin siellä alushousuissa ollessaan ja se tunne on vielä ikävämpi kuin se, kun alushousut tekee sitä samaa ja kaikenlisäksi sitä lärpäkettä ei saanut sieltä pois yhtä helposti kuin alushousut saa ja voi juma, että meni hermot monta kertaa tähän ominaisuuteen. Myöskin aina vessassa käydessä tämä kestosuoja piti ”nostaa ylemmäs” housuissa, koska siinä ei ole mitään teippiä, joka pitäisi sen samassa paikassa, niin aina se jotenkin liikkui. Annoin näille MONTA tilaisuutta, mutta aina se eskaloitui siihen, että otin taas käyttöön ne kertakäyttöiset ohuet pikkuhousunsuojat, jotka pysyi sillä teipillä paikoillaan.

Eli joku uusi ratkaisu oli löydettävä.

kesto2

Tässä kohtaa kuvaan astui nämä alushousut. Kyseessä on alushousut, jotka on suunniteltu keräämään kuukautisverta, jolloin erillisiä siteitä tai muita suojia ei enää tarvitse. PARAS KEKSINTÖ SITTEN KUUKUPIN! Nämä kolmet pöksyt on tilattu netistä Jenkeistä. Halpoja ne ei ollut, mutta olin miettinyt tätä jo pitkään ja kun katsoin muutaman youtube-videon aiheesta, vakuutuin ja päätin, että nyt lähtee! Ensin meinasin tilata Thinxit, mutta sitten yksi tubettaja kertoi näistä EvaWeareista ja miksi piti näistä enemmän ja päätin antaa näille mahdollisuuden.

Pitsipöksyversiot on sellaiset, että niissä ei ole varsinaista imupintaa, ne vain lähinnä estää veren menemistä housuista läpi, eli siellä on sellainen nestettä läpäisemätön materiaali välissä, joka ylettyy edestä ja takaa vyötärönauhaan saakka. Se kyseinen materiaali on tämän pitsin kanssa vähän kahisevaa ja esim. hameen kanssa (ilman sukkahousuja) ne kahisee kävellessä hieman, mutta farkut jalassa ongelmaa ei ole. Nämä on sopivat esim. niihin päiviin, kun normaalisti käyttäisi pelkkää ohutta pikkuhousunsuojaa, mutta kuukupille/tampoonille/siteelle ei enää ole tarvetta.

Nuo mustat taas, ai etta! Tilasin nämä hipster-mallisena, joka on mun lemppari ollut muutenkin alkkareissa ja näissä se malli on oikein mainio ja imarteleva jopa. Takapuoli oikeasti menee housuihin kunnolla sisään ja housut pysyy hyvin paikoillaan, eikä kiipeä sinne persvakoon yhtä herkästi kuin monet muut. Nämä tuntuu ihan puuvilla-pöksyiltä jalassa, ne on pehmeät ja miellyttävät eikä ne kahise yhtään eikä ne tunnu yhtään vaippamaisilta päällä (joku olis kuitenkin kysynyt). Imu-alue, joka näissäkin ylettyy edestä ja takaa vyötärönauhaan saakka, on hieman paksumpaa kangasta, mutta housujen ollessa jalassa ne ei tunnu kuitenkaan yhtään paksuilta tai epämiellyttäviltä, päinvastoin.

Näissä EvaWeareissa on jo kunnon imumateriaalit kehissä ja pöksyjen kehutaan vetävän jopa kahden täyden tampoonin verran tavaraa. Toki tuolla sivuillakin sanotaan, että nämä voi käyttää joko tampoonin tai kuukupin KANSSA (eli pikkuhousunsuojan tilalta), mutta voi käyttää myös yksinään jos haluaa. Mulla nämä housut tuli nimenomaan korvaamaan pikkuhousunsuojia, eli jatkan edelleen kuukupin käyttämistä kuten ennenkin, mutta voin käytännössä unohtaa kaikki kertissuojat kokonaan nyt! Käytän näitä myöskin yksinään menkkojen loppuvaiheessa, kun kuppi on jo vähän turha, mutta kaikki vuotohommat ei kuitenkaan ole vielä ohi.

Nyt, kun mulla oli käytössä vain kolmet housut, jouduin pesemään niitä käsin välissä, jotta pystyin käyttämään niitä koko menkkojen ajan, joten aion ostaa kyllä vähintään toisen kahden setin näitä puuvillaisia lisää, jotta ei tarvitse käsin pestä välissä.

kesto4

Koot oli huomattavasti pienempiä kuin mihin olen tottunut ja tästä sanottiin monessa paikassa, että kannattaa ostaa yhtä kokoa isommat kuin yleensä. Mä käytän yleensä M-kokoa alushousuissa, mutta nämä mä tilasin L-koossa ja ne oli kaikki täydellisen sopivia.

Jos mulla jo ennestään oli kuukuppiin siirtymisen jälkeen sellainen olo, että menkat on vähän niinkuin niitä ei olisikaan niin näitten alushousujen myötä se fiilis vähintään tuplaantui! Aivan upean vapauttava tunne, kun voi laittaa jalkaan ihan vaan alushousut eikä tarvinnut huolehtia mistään ylimääräisistä suojista ja pystyi luottamaan, että jos kuppi falskaa hevimpinä päivinä, ei tarvinnut olla huolissaan tahroista vaatteissa tai bussin penkissä.

Ihan kuin ei olisi menkkoja ollenkaan, parasta! Näitä tilaan lisää!

.TAULU JA MALJAKKO.

Mä tykkään tietyssä määrin koriste-esineistä. Niiden pitää olla asunnon kokonaistyyliin sopivia, suht simppeleitä tyyliltään ja jos ne sattuu olemaan jonkun suomalaisen käsityöläisen kädenjälkeä niin aina vaan parempi.

jattalavi1

Törmäsin Jatta Lavin keramiikkaan eräässä pikkukahvilassa ja tykästyin näihin maljakoihin ihan täysillä! Jotenkin tuntui siltä, että edes yksi tämmöinen on vain kertakaikkiaan saatava! Maljakko on ihan supersöpö, symppis ja jotenkin vain todella ihastuttava! Tykkään tuosta muotokielestä todella paljon.

jattalavi2

Arvoin pitkään mustan ja valkoisen välillä, mutta päädyin sitten kuitenkin valkoiseen, koska se todennäköisesti helpommin löytää paikan oikeastaan mistä tahansa. Ainakin nyt alkuun laitoin sen tuohon mustalle pöydälle olohuoneeseen ja aamulenkillä otin mukaan muutaman heinän siihen.

hiilit

Samassa kahvilassa oli myynnissä myös A4-kokoisia printtejä tauluiksi, joista monet oli tosi nättejä, mutta tähän pihlajanmarja-kuvaan mä ihastuin ihan kympillä! Näitä printtejä ja muutakin saa ostettua HIILIT verkkokaupasta. Tässä kuvassa on jotain ihanan herkkää, se oli vain saatava. Harvoin mä ihastun mihinkään tauluun/kuvaan sillä tasolla, että se on vain pakko ostaa, mutta tätä mä en vaan voinut jättää sinne.

Molemmat hujahtivat kotiin ihan kuin ne olisi aina olleetkin siellä!