Lifestyle – Sivu 32 – .Mari Anniina.

.MARI ANNIINA WHO?

Published on 21.2.20158.10.2020 julkaissut Mari Anniina25 kommenttia

Muutamat Purkkimafiaan siirtyneet bloggaajat ovat kirjoittaneet esittelypostauksen itsestään uudestaan ja vaikka ensin olin sitä mieltä, että en taida sellaista tehdä, niin päädyin sitten lopulta kuitenkin siihen, että ehkä sittenkin teen ja avaan hieman blogin historiaa ja aihepiiriä.

Aloitin Sensaisti-blogin marraskuussa 2009, eli n. 5½ vuotta sitten. Työskentelin jo silloin selektiivisen kosmetiikan parissa ja tuntui, että selektiivistä oli paljon vähemmän silloin olemassa olevissa kosmetiikkablogeissa, joten ehkä mulle olisi blogiskenessä ihan sopiva kolo.

Innostus blogia kohtaan lähti taas liikkeelle, kun kuulin tästä Purkkimafia-portaalista. Mietin, että jos mä kerta tähän lähden mukaan, en vaan kertakaikkiaan voi olla yhtä hiljainen jatkossa, vaan nyt on pakko ottaa itseä niskasta kiinni ja palata blogin pariin kunnolla. Nyt blogi-innostusta tuntuu olevan vaikka muille jakaa!

Purkkimafiaan siirtymisen yhteydessä tosiaan halusin tuoda enemmän esille blogin kirjoittajaa ja vähentää Sensaisti-sanan roolia blogissa, jonka takia tein uuden bannerinkin (vanhalla kuvalla kylläkin). Kuka tämä Mari Anniina sitten oikeastaan on ja mistä tässä blogissa on kysymys?

Mä olen valmistunut kosmetologiksi n. 10 vuotta sitten, mutta työskentelen tällä hetkellä kosmetiikkaosastolla sekä myyjänä että meikkaajana. En ole minkään tietyn brändin edustaja, vaikka rakkaussuhteita on kyllä aika monen sarjan kanssa, mutta hyvä tuote on aina hyvä tuote, oli se sitten kenen valmistama tahansa. Vaikka työskentelen kosmetiikan parissa, ei blogi liity työhoni suoranaisesti mitenkään, vaan on ihan puhtaasti harrastus ja väylä kertoa ihanista tuotteista, joihin törmään tavalla tai toisella.

Blogi keskittyy selkeästi enemmän selektiiviseen kosmetiikkaan, koska olen sillä puolella kosmetiikkaa pyörinyt koko työurani, joten se on mulle tuttua ja rakasta. Semiselektiivinen on ihan ok ja sieltäkin löytyy kyllä helmiä, mutta se ei sykähdytä mua ollenkaan samalla tavalla. Kosmetiikan suhteen olen melko nirso ja olen myös hyvin skeptinen uusia keksintöjä kohtaan, kunnes olen itse todennut ne toimiviksi. En siis purematta niele mitään kouluttajien tai mainostajien hehkutuksia.

Blogissa siis arvostellaan kosmetiikkaa, esitellään uutuuksia ja vanhoja klassikoita, kehuskellaan mahtavilla löydöillä, iloitaan onnistuneista silmä- ja huulimeikeistä, vertaillaan tuotteita keskenään ja kenties jopa luodaan massahysteriaa jotain tuotetta kohtaan. Vinkkejä kosmetiikkaviidakossa selviytymiseen kosmetiikan ammattilaisen avulla. Itsekin tässä oppii koko ajan jotain uutta kosmetiikan maailmasta niin onhan sitä mukava jakaa muillekin!

Olen persoonana melko rauhallinen ja asiallinen jalat-maassa-tyyppi, joka varmaan välittyy blogiinkin, pidän tämän mieluummin ns. asiasisältöisenä kuin hattarapinkkinä hehkutuspaikkana. Tosin ei täällä hehkutuksilta säästytä, mutta se tehdään jotenkin muuten kuin kiljumalla ja loikkimalla :D

Blogissa nähdään toisinaan myös neljää chihuahuaa: Kerttu, Siiri, Lyyli ja Nano. Näistä löytyy kuitenkin kuvia huomattavasti enemmän instagrammin puolelta, jossa muutenkin näkyy enemmän arkea kuin blogielämää: @marisensaisti

Blogissa saatetaan toisinaan haaveilla myös muistakin asioista kuin kosmetiikasta, kuten omakotitaloista tai sisustamisesta, mökkeilystä tai juoksemisesta, mikä nyt milloinkin on mielen päällä. Nämä asiat ovat kuitenkin huomattavasti pienemmässä sivuroolissa.

Aloitin blogin kirjoittamisen, kun olin vielä 26-vuotias ja nyt 32-vuotiaana voin sanoa tietäväni kosmetiikan maailmasta vieläkin enemmän kuin blogin alkuaikoina ja toivottavasti olen myös hieman kasvanut ihmisenä. Tervetuloa tutustumaan blogiin, te uudet lukijat, ja tervetuloa takaisin Sensaistin maailmaan, te vanhat tutut <3

.ARCTIPS & NANO.

Published on 17.11.20148.10.2020 julkaissut Mari Anniina10 kommenttia

Kävin viime viikolla hakemassa postista kovasti odotetun paketin. Tilasin viikko sitten sunnuntaina aidot ”töysäläiset” eli Töysän Kenkätehtaan Arctips -huopalapikkaat. Katselin kyseisiä talvikenkiä jo viime talvena, mutta koska silloin säästettiin kaikki pennoset häitä varten, en vielä viitsinyt investoida uusiin talvikenkiin (varsinkin, kun oltiin silloin jo lopputalven puolella). Nyt oli kuitenkin aivan eri tilanne ja vaikka vielä ei kovin kylmä olekaan, niin se talvi kuitenkin mut yllättää joku aamu ja viime talven bikerbootsit alkaa olemaan jo entiset (kerran jo liimautettu pohja suutarilla, kun tuli vesi läpi). Nyt ainakin on lämpöiset kengät odottelemassa talven tuloa ja kylmempiä kelejä.

Arctipseissä mua viehättää kaikki. Vanha kunnon lapikasmalli on uudistettu mielenkiintoisella tavalla. Tykkään tästä vanhan ja uuden yhdistelmästä ja mielestäni keksintö on aivan loistava: yhdistetään huopikkaat ja lapikkaat. Mulla ei ole koskaan, edes lapsena, ollut huopikkaita enkä ole koskaan tiennyt mistä olen jäänyt paitsi, mutta kun viime talvena bongasin nämä Arctipsit, tiesin tarvitsevani juuri nämä kengät talvipäiviä ilostuttamaan.

Töysän Kenkätehdas Etelä-Pohjanmaalla on yksi viimeisistä suomalaisista jalkinevalmistajista ja kaikki kengät tehdään siellä käsityönä. Arctipsien huopa on parhainta merinovillaa, joka on lämmin ja hengittävä. Kengän pohja on kumia, joka pitää hyvin säässä kuin säässä ja suojaa kylmältä. Mun mielestä on mukava olla mukana tukemassa suomalaista käsityötä ja vaikka nämä vähän kalliimmat nyt olikin kuin mitä yleensä olen ollut valmis maksamaan mistään kengistä, niin en usko, että tulee kaduttamaan. Kävelen näillä luultavasti monta talvea enemmän kuin millään aikaisemmilla talvikengillä mitä olen omistanut.

Valitsin omat Arctipsini mustana, koska tiedän etten siihen kyllästy ikinä ja mustat kengät käy aina kaiken kanssa, riippumatta mitä väriä on päällä muuten. Harkitsin myös harmaita, mutta ehkä sitten jos joskus haluan toisetkin niin ne voisi olla harmaat. Oma jalkani on suunnilleen 39,5-40 kooltaan ja otin riskin ja valitsin kengän kooksi 39 ja se osuikin aivan nappiin. Arctipsien lesti on tilava ja mullakin noihin mahtuu ihan helposti villasukka lisäksi eikä tee vielä tiukkaa ollenkaan. Olen tähän mennessä käynyt kengillä nopeasti ruokakaupassa ja ulkoiluttanut koiria ja täytyy sanoa, että jo tällä pienellä testauksella olen aivan rakastunut! Jalat on kuin lämpöisessä pumpulissa kenkien sisällä ja voin hyvin kuvitella, että tilanne on sama myös paukkupakkasilla. Nämä on malliltaan myöskin sellaiset, että menevät mainiosti sekä farkkujen että hameiden kanssa ja sopii monenlaiseen tyyliin, rennompaan ja siistimpään yhtälailla. Vähän luulen, että nämä tulee olemaan ainoat kengät mitä käytän koko talvena!

EDIT 25.10.2017
Vastauksena äskettäin tulleeseen kommenttiin uudempia käyttökokemuksia Arctipseistä kahden talven ajalta:

Nämä on edelleen ihan parhaimmat talvikengät, mitä mulla on koskaan ollut! Sukat/sukkahousut ja villasukat on olleet ihan riittävät lisukkeet pahimmillakin pakkasilla näiden kenkien kanssa. Olen ollut näillä lumikenkäilemässäkin, hyvin tarkeni! Ei ole koskaan kastunut läpi asti, eli kestää melko märkääkin keliä, vaikka ei mitkään kumpparit olekaan, enkä ole huomannut mitään tuoksuongelmia kastumisen takia. Eivät ole liukkaat normaaleissa talviolosuhteissa, mutta jos on ihan mustaa liukasta jäätä niin ei nyt ihan sellaisella täysin pidä, mutta eipä taida mitkään muutkaan kengät pitää, ellei niissä ole nastoja. En kuitenkaan ole kertaakaan näillä kengillä kaatunut. Korjaustarvetta on ollut ainoastaan sisäpuolella kantapään kohdalla, josta joku tukikangas on alkanut repsottamaan kovan käytön myötä, mutta sekin tapahtui vasta toisena talvena ja nyt olisi tarkoitus viedä ne suutarille ennen kuin tulee kunnon pakkaskelit. Ei muuta vikaa. Kaiken sen rahan arvoiset kyllä!

Tuossa viimeisessä Arctips-kuvassa vilahti yksi blondi koirakin hieman ja se on tämä pikkutursake, Nano nimeltään :D Nanopulla on meillä hoidossa nyt jo toista viikkoa, saa nähdä kuinka pitkään vielä, mutta eipä meillä ole tästä kiire luopua :D Mun instagrammia (@mari.anniina) seuraavat ovatkin jo nähneet tästä herrasta useita kuvia (nämäkin sieltä).

Alkuun oli hieman ongelmia herran ulkoilun suhteen, mutta muutaman päivän jälkeen sekin alkoi sujua, kun eräänä iltana otin asiakseni vähän käydä läpi herran kanssa sitä miten ulkona oikeasti kävellään, eikä vain seistä paikoillaan. Sen jälkeen ollaan kävelty oikein mallikkaasti ihan uusiakin reittejä ja Nano tottelee nätisti, kun pyytää odottamaan tai tulemaan tiettyyn suuntaan ja nyt ollaan opeteltu, että kävellään kaikki samalla puolella tietä eikä siellä tien toisella puolella :D Nyt myöskin opetellaan, että ruokaa saadaan vain omasta kiposta ruoka-aikaan ja muuta ei tipu, koska paino pitäisi saada kuriin. Tämä sääntö meillä on aika tiukkana ollut aina omillakin koirilla, joten tällä mennään tämän Nanoliininkin kanssa.

Nano on huvittava pikku röhnöpossu, joka kuorsaa nukkuessaan, tykkää varpailla rapsutuksesta, sohvalla löhöilystä ja sylittelystä ja silittelystä (ja ruoka-ajasta). Meidän omat hassupossut on ottanut Nanon mukavasti laumaan mukaan, tai siis ainakaan ne ei tappele keskenään ja suostuvat olemaan samassa sylissäkin. Pientä hajurakoa ne vielä pitää toisiinsa (jos mahdollista), mutta ei tässä varmaan kauaa enää mene, kun ne koisii kaikki samassa läjässä ja on yhtä laumaa :D

Tämmöistä tänne, uusia talvikenkiä ja chihuelämää :)

.VAATTEIDEN VÄHENNYSPROJEKTI.

Published on 14.4.20148.10.2020 julkaissut Mari Anniina24 kommenttia

Olen jo pitkään ihastellut 333-projektia, jossa ideana on kierrättää vaatekaapin sisältöä noin kolmen kuukauden välein niin, että jokaiselle kolmelle kuukaudelle vaatekaapissa on vain 33 vaatetta, asustetta, kenkiä ja takkeja. Kun kausi vaihtuu, vaihtuu myös vaatekaapin sisältö vuodenajan mukaiseksi. Vaihdon yhteydessä voi poistaa omistuksestaan sellaiset vaatteet, joita ei sitten tullutkaan käytettyä.

Henkarivaatteet: yläosia, neuletakkeja ja mekkoja (laatikoissa alusvaatteet, vyöt ja sukat).

Toinen vähän vastaava vaatehaaste on nimeltään Unfancy. Sivuilta löytyy ohjeet capsule-vaatekaapin luomiseen. Periaate on vastaava kuin 333:ssa, mutta tämä ei ole aivan yhtä ”rankka”, koska tämän mukaan lasketaan 37 vaatekappaletta, joihin kuuluu yläosat, alaosat, mekot, ulkovaatteet ja kengät. 333:een kuuluu näiden lisäksi myös korut, huivit, käsilaukut ja muut asusteet. Kumpaankaan ei lasketa urheiluvaatteita, kotilöhövaatteita, alusvaatteita tai sukkia.

Aluspaitoja, yöpaitoja, muita yläosia.

En ole vielä uskaltanut lähteä ihan noin radikaaliin vähennysprojektiin, mutta oikealla tiellä ollaan kyllä jo. Viime viikon aikana sain vihdoinkin aikaiseksi käydä vaatekaapin sisällön ihan kunnolla läpi. Ensimmäisenä iltana poistin kaapista vaatteet, jotka laitan suoraan eteenpäin. Ne täytti 3 muovikassia ja yhden kassillisen laitoin ihan suoraan roskiin (alusvaatteita ja rikkinäisiä/kulahtaneita vaatteita). Tsekkasin myös kengät läpi ja kolme paria sain heti pois kaapista. Takkeja vähensin jo viime syksynä, joten niissä ei ollut nyt vähennettävää.

Neuleita ja neulemekkoja.

Toisena iltana menin jo hieman pidemmälle. Tyhjensin kaapin uudelleen ja katsoin, että mitkä vaatteet on sellaisia, joita tulee käytettyä nyt kevätkaudella ja siirsin vaatehuoneeseen useamman pinon ja henkarillisen vaatteita, jotka oli joko liian talvisia tai liian kesäisiä nyt käytettäväksi. Tämän tehtyäni järjestelin jäljelle jääneet vaatteet uudelleen vaatekaappiin niin, että kaikki on helpommin saatavilla ja jokaiselle henkarilla olevalle vaatteelle on ihan oma henkari (ennen samalla henkarilla saattoi roikkua neljäkin vaatetta) ja vetokorilaatikoihin jäi hämmentävän vähän vaatteita ylipäätään.

Kaikki farkut, perusfarkut ja värilliset.

En halunnut ainakaan nyt alkuun järkyttää itseäni enempää, vaan otin aika löysästi vain idean noiden molempien haasteiden takaa. En edes yrittänyt päästä 33:een vaatekappaleeseen, enkä edes 37:ään ja jätin ihan suosiolla kaikki ulkovaatteet, kengät, laukut, huivit, korut ja käsineet ja mitä näitä nyt on, pois näistä laskuista. Ensinnäkin kenkien kanssa mulla ei ole mitään maailmaa suurempaa määräongelmaa muutenkaan, laukkujakaan ei ole mahdottomasti (tosin voisihan niitäkin vähentää toki), kaulahuiveja on useampia, mutta toisaalta käytän niitä kaikkia fiiliksen mukaan. Takkeja on juuri sopivasti ja tykkään niistä kaikista ja käytän niitä kaikkia. Koruja käytän muutenkin melko vähän eikä mulla niidenkään kanssa ole mitään ongelmaa.

Yksi tyypillinen asu: tummat farkut, vaalea alustoppi, valkoinen löysä t-paita, musta neuletakki (auki jätettynä).

Kun rajasin kaikki ”ylimääräiset” pois, jäi jäljelle vain ihan rehellisesti vaatekaapin vaatteet. Molempien haasteiden mukaisesti rajasin laskuista pois vielä urheiluvaatteet, alusvaatteet ja sukat, sukkahousut, yöpaidat, kotilöhöilyvaatteet ja muutamat perustopit ja t-paidat, jotka lasken myöskin alusvaatteiksi (mulla on useita yläosia, joita ei voi käyttää ilman aluspaitaa).

//embedr.flickr.com/assets/client-code.js

Toinen tyypillinen asu: paksut sukkahousut, kellohelmainen trikoomekko, harmaa lyhyt neuletakki (auki tai kiinni).

Näiden jälkeen vaatekaappiin jäi vain ne vaatteet, jotka lasken vaatekokonaisuuden osiksi ja niistä kertyi 40 vaatekappaletta. 40!!! Olin hieman hämmästynyt, että olin päässyt näinkin pieneen lukuun. Itseasiassa kun niitä vaatteita katsoo niin 40 näyttää aika paljolta, ei mulla ole ollenkaan ongelmia siinä mielessä, että ei olisi vaatteita, päinvastoin, tuntuu, että valinnanvaraa on edelleen liikaa. En kuitenkaan uskalla vielä tässä vaiheessa toteuttaa haastetta tämän radikaalimmin. Ja kunhan kesä tulee, lähtee kaapista taas joitakin vaatteita vaatehuoneeseen jemmaan ja muutama kesäisempi tulee sieltä tilalle.

Kolmas tyypillinen asu: värikkäät farkut, musta alustoppi, musta salmiakkireikäinen löysä t-paita, musta neuletakki (auki jätettynä).

Olen tästä uudesta pienemmästä vaatekaapin sisällöstä ihan naurettavan innoissani ja pyrin siihen, että tekisin kunnon ratsian kaapin sisältöön hieman useammin kuin aikaisemmin. Seuraava ratsia tulee heti, kun kesä kunnolla alkaa ja siitä seuraava sitten, kun lämpimät kelit jää taakse jne. Vaatekaapissa on nyt kaikki vaatteet siististi järjestyksessä ja helposti löydettävissä, jokaiselle on oma paikkansa ja siellä on reippaasti tilaakin, mikä ehdottomasti helpottaa aamulla vaatteiden valintaa, kun kaiken näkee hyvin.

Neljäs tyypillinen asu: vaaleat rikotut farkut, valkoinen alustoppi, vaalea salmiakkireikäinen löysä pusero, beige neuletakki (auki jätettynä).

Postauksen kuvituksena uusi vaatekaapin sisältö ja neljä mulle hyvin tyypillistä vaatekokonaisuutta, joista näkeekin mun tyylin aika pitkälti. Mites siellä, pidättekö vaatekaapissa kaikkia omistamianne vaatteita koko ajan, vai jemmaatteko kausittain vaatteita pois tieltä?