.MITÄ MULLE KUULUU.

En muista olenko ikinä tehnyt tällaista postausta blogiin, mutta nyt tuntui siltä, että pitää saada kirjoittaa asioita johonkin. Tässä nimittäin on nyt ollut kaikenlaista.

Mä en normaalisti ole mitenkään erityisen stressiherkkä ihminen, en jaksa huolestua asioista liikaa, vaan luotan siihen, että asiat kyllä järjestyy. Edelleen pohjimmiltani luotan siihen, mutta tässä viime aikoina se luotto on vähän rakoillut, kun on tullut eteen kaikenlaisia ikävämpiä juttuja.

Ensinnäkin avioeroprosessi on edelleen kesken ja sen johdosta tuntuu, että olen jotenkin jossain oudossa välitilassa, jossa en ole täysin sinkku, mutta en oikeastaan suhteessakaan. Todella outoa. En edes juuri nyt kaipaa elämääni ketään miestä, mutta silti tämä välitila on vaan niin outo, kun en ole tällaista vaihetta koskaan ennen elänyt. Meidän yhteinen rivitaloasunto on edelleen myymättä ja se alkaa stressaamaan enemmän ja enemmän, mutta kaipa pankki myöntää lisää lyhennysvapaata jos se ei nyt ens kuun alussa mene kaupaksi.

mitakuuluu2-2

Kesäkuun muutosta johtuen mun rahatilanne oli koko kesän vähän sellainen vaisu, koska olin myöskin viisauksissani päättänyt ottaa lomarahat vapaana (2 viikkoa lomaa siis odottelee vielä plakkarissa), joten sekin vähän verotti tulonlähteitä. Tein muutamia meikkikeikkoja kyllä kesällä, mutta en nyt sitten kuitenkaan niin paljoa, että olisi jäänyt hirveästi ylimääräistä rahaa tassuun. Sen verran kuitenkin, että olin pystynyt säästämään loppusyksyn lomamatkaa varten jo semikivasti.

Elokuussa löysin Siirin kaulasta kovan patin, jonka takia sitten lähdin possujen kanssa eläinlääkäriin ja tästä käynnistä alkoi sellainen lumipalloefekti, josta ei olla ihan kuivilla vieläkään. Siirin kaulapatti johtui hampaista levinneestä tulehduksesta, joka saatiin sitten ihan antibiooteilla kuriin, mutta tosiaan ne hampaat piti myöskin hoitaa kuntoon. Lyyli ja Nano sai tällä ekalla kerralla rokotukset ja myöskin käskyn hammashoitoon asap.

mitakuuluu1

Hammashoidossa Siirin ja Lyylin osalta kaikki meni ihan normaalisti, mitä nyt niille jäi TOSI vähän leegoja enää suuhun, kun siellä oli niin paljon heiluvia, joita jouduttiin poistamaan. Nyt niiden hengitys ei onneksi enää haise kuolemalta, mikä onkin kiva juttu, mitä nyt kaikki joutui aikamoiselle pullamössöruokavaliolle, kun nyt hampaattomampia ovat. Nanon osalta hammashoito keskeytyi, koska suurta poskihammasta poistaessa Nanon alaleuka MURTUI! Voitte kuvitella sen järkytyksen, kun eläinlääkäristä soitetaan ennen sovittua noutoaikaa. Varasin Nanolle ajan toiseen paikkaan, jossa sitten katsottiin, että mitäs tälle olisi tehtävissä. Pikkuherra oli ihan lääkehuuruissa koko viikon ennenkuin sinne toiseen lääkäriin päästiin ja kohtelin sitä kuin kukkaa kämmenellä ettei vaan sattuisi mitään enempää. Pari päivää ennen tätä toista lääkäriä Nano onnistui kuitenkin ulkona pimeässä kävelemään suoraan silmä eellä johonkin kepukkaan ja silmään tuli tottakai isohko haavauma, jota myös katsottiin sitten tuolla toisessa paikassa.

mitakuuluu3-2

Nanon suu ja leuka kuvattiin ja hoidettiin se kesken jäänyt hammashuolto loppuun siltä osalta kuin pystyttiin vahingoittamatta leukaa enempää, tutkittiin se siristävä silmä ja herra sai lampunvarjostimen päähänsä, johon se on tässä viikkojen aikana jo aika tottunut. Silmätippoja on nyt laiteltu sen silmään jo pari viikkoa ja vielä vaan jatkuu, mutta ainakin se silmä on nyt menossa jo parempaan suuntaan. Siihen liittyen on vielä yksi kontrollikäynti eläinlääkärissä. Leuan suhteen oltiin onnekkaita, sitä ei tarvinnut alkaa korjaamaan, murtumakohta on hyvin linjassa ja jos se ei nyt telo itseään lisää niin sen pitäisi parantua ja luutua kuntoon ihan itsekseen. Siihen toki on vielä röntgen-kontrolli myöhemmin syksyllä, jotta voidaan varmistua siitä, että kaikki tosiaan on mennyt hyvin. Nanolta löytyi myös lievä sivuääni sydämestä, joka pitäisi ultrata ja tutkia kunnolla joskus syksyllä. En tajua miten tälle yhdelle sattuu koko ajan kaikenlaista.

Kaikkiin näihin eläinlääkärikäynteihin on nyt mennyt jo nelinumeroinen summa rahaa, sitä rahaa, jota olin säästänyt loka-marraskuun ulkomaanreissua varten, jonne piti lähteä siskon kanssa. Mä niiiiiin odotin sitä, että pääsen johonkin lämpöön ja aurinkoon juuri silloin, kun täällä Suomessa on kaikista mustinta ja pimeintä ja masentavinta olla. Juuri siksi mä ne lomarahat vaihdoinkin vapaiksi, että pääsisin syksyllä etelään.

Syys-lokakuun vaihteessa ollaan naisporukalla menossa pariksi yöksi Tallinnaan ja mulle ehtii just tulla yksi palkka vielä ennen sitä, joten sen reissun pystyn todennäköisesti tekemään ihan normaalisti, kunhan vähän hillitsen rahankäyttöä.

Kaikesta tästä tapahtuneesta ja stressistä kenties johtuen mulla on otsa nyt täynnä sellaista röhelöä ja joitakin finnejä, joita ei tosiaankaan normaalisti ole ja myös päänahka kutisee ja kuivuu ja sitä tekisi vain mieli raapia koko ajan. Kesän kasvattamat kynnetkin vain katkeaa yksitellen.

mitakuuluu4

Olen myöskin ollut hieman yksinäinen, varsinkin kesälomalla, kun ei enää olekaan sitä puolisoa siinä vierellä koko ajan ja tämä on ollut nyt vähän opettelua, että miten mä arkeani nykyään elän. Töissä tottakai tulee höpöteltyä kavereiden kanssa sen verran kuin siinä nyt ehtii ja pystyy, mutta lomalla ei ollut sitäkään ja en oikeasti tehnyt niiden kolmen viikon aikana oikeastaan mitään enkä nähnyt oikeastaan melkein ketään. Se teki ihan hyvääkin, mutta olin tosiaan myös hieman yksinäinen. Olenkin nyt töihinpaluun jälkeen päättänyt, että mun täytyy alkaa aktivoitumaan ystävien suhteen ihan uudella tavalla.

Ymmärsin tämän lopullisesti oikeastaan vasta, kun yksi vanha kaveri otti yhteyttä, että pitäiskö meidän nähdä, kun ei oltu nähty noin yhdeksään vuoteen (!!!) ja meillä oli TOSI kiva ilta ja vaikka ei oltu nähty niin pitkään aikaan, tuntui silti, että ihan kuin oltaisiin jatkettu siitä mihin viimeksi jäätiin. Ei ollut yhtään kiusallista tai hankalaa keskustella ja olla, päinvastoin. Olen aina ollut parisuhdeihminen ja parisuhteessa ollessa mulla aina ne kaverit on jäänyt hieman taustalle ja nyt pitäisi alkaa taas opettelemaan, että miten ne kaverit tuotaisiin parempaan fokukseen mun elämässä ja miten ne saisi pysymään myös siellä paremmin.

Nautin edelleen siitä, että saan olla yksin töiden jälkeen kotona ja nauttia vain koirien seurasta, mutta kyllähän sitä nyt joitakin päiviä olisi hyvä olla siellä täällä, kun tapaa muitakin ihmisiä ihan vapaa-ajalla. Yksin oleminen ei ole koskaan ollut mulle ongelma, nautin omasta rauhasta ja tykkään tehdä omia juttujani ilman, että kukaan muu on läsnä, mutta rajansa silläkin.

Koko kesän elin jonkinlaisessa kuherrusvaiheessa tämän asunnon kanssa ja jaksoin pitää kotia tosi siistinä koko ajan, mutta nyt, kun on ollut kaikenlaista huolta mielen päällä, en ole jaksanut ollenkaan perehtyä kodin siisteyden ylläpitämiseen, vaikka se ei oikeasti olisi iso homma siivota, kun kämppäkin on niin pieni. Tämä alkusyksy ei yleensä ole mulle mikään masisaika, alkusyksy on just kivaa aikaa, kun illat hämärtyy ja saa pukeutua neuleisiin ja nahkatakkin, se pahin masis tulee yleensä vasta joskus loka-marras-joulu -asteikolla, mutta selvästi nämä koira- ja rahahuolet on tehneet tehtävänsä ja lievää mielenkiinnottomuutta on havaittavissa.

On jo pitkään pitänyt hankkia uudet työkengätkin, mutta sopivia ei ole vieläkään löytynyt ja vaikka ne nyt löytyisikin, ei mulla olisi niitä nyt edes varaa ostaa. Pitäisi oikeasti käydä jo kampaajallakin, kun tukka alkaa olemaan niin karsean näköinen, mutta mulla ei vaan nyt ole varaa kampaajaan näiden eläinlääkärilaskujen takia. Piristin itseäni kuitenkin sillä, että otin käyttöön syksyiset korkonilkkurit ja vitsi, että niillä onkin naisellinen olo kävellä ja kaikki vaatteetkin näyttää paremmilta päällä! Olen mukavuuspäissäni kulkenut vain matalilla kengillä ja korot on hämmentävän iso mielialan kohotus. Mielialaa piristää myös letkeän rytmikäs lattarimusiikki, jota olen kuunnellut jo todella pitkään ja sitruksiset eteeriset öljyt, joita käytän varsinkin aamuisin reippaalla kädellä herättäjänä ja piristäjänä.

Mutta kaikesta tästä valitusvirrestä huolimatta, uskon että asioilla on tapana järjestyä. Tästä yksi hyvä esimerkki on se, että voitin Veikkauksen arvasta 500e juuri silloin, kun koirien eka hammashuolto oli tulossa ja sain sillä maksettua sen melkein kokonaan kahden koiran osalta! Ilman sitä olisin joutunut turvautumaan luottokorttiin paljon aikaisemmin! Ja siis oikeastihan mulla on asiat aivan hyvin, mulla on kuitenkin ollut varaa maksella säästöistä kaikki nämä eläinlääkärilaskut, mulla on edelleen katto pään päällä, hyvä työpaikka, jossa viihdyn, perhe ja ystävät, joiden kanssa viettää aikaa ja tottakai nuo hassut koirat, jotka piristää jokaista päivää. Mutta meille jokaiselle tulee joskus kausia elämässä, kun tuntuu siltä, että monia asioita vähän niinkuin kasaantuu päällekäin ja se sitten aiheuttaa huolta ja stressiä tulevaisuudesta.

Mutta asioilla on tapana järjestyä! <3 Kyllä tää elämä tästä taas tasoittuu, uskon siihen :)

(Postauksen kuvat mun Instagramista.)

14 thoughts on “.MITÄ MULLE KUULUU.

  1. Tsemppiä! Vaikkei mitään muuta kummempaa olisikaan niin raha-asioiden kireällä olo tekee jo itsestään olon kireäksi ja stressaantuneeksi itsellä. Rahan saatavuus kun vaikuttaa niin paljon kaikkeen muuhun. Mutta kyllä nämä asiat taas jollain tavalla lutviintuvat. Jos saisit vähän keikkoja, tai parilta kuukaudelta enemmän jemmaan niin se jo helpottaisi.. Itsellä on päinvastainen tilanne, muutettiin poikaystävän kanssa yhteen vuoden alussa ja kyllä se kummasti helpottaa säästämistä. Aiemmat vuodet olivat paljon vaikeampia, mutta nyt pientä säästöä syntyy kuin itsestään. Parisuhde ja elämän kulujen jakaminen vaikuttavat niin paljon, sekin on iso tekijä tässä.

    Jaksamista syksyyn ja nauti kuitenkin reissusta kaikesta huolimatta. Olet sen ansainnut.

    1. Mä olen tottunut siihen, että on se parisuhde ja kulujen jakaminen, joten tämä on nyt vähän ollut opettelua tässä kesällä :) Normaaleissa olosuhteissa ei ole mitään ongelmaa, mutta nämä yllättävät isot kulut on nyt vähän horjuttaneet taloutta. Mutta eiköhän tämä tästä ala tasaantumaan kohta :)

  2. Huh! Onpa ollut nyt paljon vastoinkäymisiä, mutta onneksi kuitenkin ne alkaa jo olla takanapäin. Kyllä varmasti asiat järjestyy ja tosiaan välillä on näitä alamäkiä, jotta sitten niitä voi seurata taas ylämäki! :) Tsemppiä hirmuisesti <3

  3. Nuo eläinlääkärihommat on kyllä semmosia, että niistä tuntuu aina paisuvan tommosia ketjureaktioita ja sit voi vaan katsella kun sataset hupenee tililtä :-/ Raha-asiat on kyllä mullakin niitä harvoja asioita, jotka oikeesti alkaa ahdistaa, koska se raha, tai sen vähyys oikeastaan, vaikuttaa melkein kaikkeen elämässä. Mutta toivottavasti sullakin olis nyt isoimmat maksut ohi ja koirut paranee.

    Ystävistä kannattaa kyllä yrittää pitää kiinni jos on niin onnekas, että niitä on. Itse olen parisuhteessa mutta mulla ei ole yhtään ystävää, ja vaikka tykkäänkin olla itsekseni, olisihan se mukava jos olisi joku jonka kanssa jutella, poikaystävän lisäksi.

    Jaksamista syksyyn ja toivottavasti pääset vielä reissuunkin, vaikka sitten vähän myöhemmin :)

    1. Rahan vähyys on mullakin yksi harvoja asioita, jota saatan vähän stressata, vaikka uskonkin, että tilanne paranee ajan kanssa.

      Mulla on paljon kavereita, mutta sellaisia superläheisiä sydänystäviä ei juurikaan. Ehkä tämäkin tilanne voisi vielä muuttua :)

  4. Tuttua, tuttua…olen välillä tuntenut itseni hiukan yksinäiseksi kun parisuhteessa olevat ihmiset hengaavat keskenään ja viettävät iltaa pariskuntien kesken. Tälläinen sinkku jää sitten pois kuvioista mutta toki näen kavereita sitten muutenkin :) Minäkin olen parisuhdeihminen ja nyt kun on päässyt eron yli ja asettunut, on alkanut kaivata sitä kaveria vierelle. Ehdokkaita on tässä ollut mutta ei ole vielä sopivaa löytynyt ;D jospa se tästä iloksi muuttuu ja onneksi näistä karvakavereista on tosi paljon iloa <3

    1. Karvakaverit on parasta kyllä! Ne on kuitenkin sellaisia persoonia, että menee melkein ihmisistä :D Olen työn takia kuitenkin vähän erakkohenkinen, että tykkään olla yksin kotona, mutta on se kuitenkin kiva nähdä ihmisiä myös vapaa-ajalla silloin tällöin. Ei liian usein, mutta joskus kuitenkin :D

  5. Lämmin rutistus sinulle ja rapsutuksia pikkutyypeille. <3 Latteasti tekisi mieli sanoa, että vaikean kauden jälkeen koittaa väkisin myös ne helpommat ajat, mutta eihän se siinä rämpiessä tietty lohduta. Mut tohon ystävyysasiaan mulla on tarjota sulle ratkaisu! :)

    Meidän täytyy ruveta hyödyntämään skypeviinejä! Lanseerattiin tää konsepti kaverin kanssa, kun kummallakaan ei tunnu ruuhkavuosien keskellä olevan aikaa oikeasti istua alas viinin äärelle juttelemaan ilman jatkuvaa taustamökää tai kiirettä seuraavaan paikkaan. Niin sit aina joskus iltaisin kun kaikki pakolliset hommat on hoidettu, avataan whatsupin tai FB:n videopuhelu, juodaan viiniä ja jutellaan.

    Että koskas treffataan? :)

    1. Kyllähän se mullakin aina mielenpäällä on, että tämä on nyt vaihe, kun tuntuu olevan vähän kaikenlaista, mutta kyllä se aurinko kuitenkin aina sinne risukasaankin paistaa! Enkä mä nyt tässä missään megamasennuksessa rämmi, mutta on tässä elämässä toki onnellisempiakin hetkiä ollut!

      Skypeviini kuulostaa kieltämättä mielenkiintoiselta konseptilta :D Täytyy kokeilla joskus! Katotaan jossain vaiheessa joku sopiva ilta :D

    1. Kyllähän asioilla on tosiaan tapana aina järjestyä! Ja koirien suhteen hommat alkaa onneksi jo helpottamaan :) Se piristää, kun näkee tuon yhdenkin olevan jo ihan oma itsensä :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.