Mari Anniina

.HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ.

Published on 14.2.201327.7.2016 julkaissut Mari Anniina11 kommenttia

En ole mikään ystävänpäiväfanaatikko ja sen sijaan, että postaisin jotain söpön vaaleanpunaista tänään, postaankin viime aikaisista ostoksista, jotka ovat tehneet mut häpeämättömän iloiseksi :)

Ensinnäkin, sain vihdoinkin ostettua itselleni uuden käsilaukun, josta olen haaveillut jo pitkään. Tämä oli myöskin erittäin tarpeellinen hankinta. Vanha H&M:n isokokoinen konjakinruskea tekonahkalaukku alkoi olla elämänsä eläkepäivillä ja kaipasin hieman kestävämpää isokokoista konjakinruskeaa laukkua ja halusin, että se on oikeasti nahkaa eikä vaan näytä nahalta. Laukkuja aikani katseltuani päädyin tähän yksilöön. Laukku on siis yksinkertaisen kaunis Supermarker Bag Lumi:lta, eli suomalaista designia. En ole ihan varma oliko tämä XL vai XXL, mutta aika iso tämä on, eli juuri sellainen johon mahtuu vähintään puoli elämää (ja paksu tiiliskivikirja) :D

Laukku tuli kahdella olkahihnalla ja ylimääräisellä pidemmällä hihnalla. Mä askartelin laukusta yksihihnaisen, koska mun olkapäällä ei vaan kertakaikkiaan pysy kaksihihnainen (tai siis se sisempi pysyy, mutta ulompi ei todellakaan pysy paikoillaan) ja hyvin toimii pelkällä yhdelläkin hihnalla ja laukun sisään on silti vielä tarpeeksi helppo päästä laukun ollessa olallakin. Tämä on nyt ollut pari päivää käytössä ja olen aivan rakastunut! Tämä on muuten osa mun ”vähemmän, mutta laadukkaampaa” -ajatusmaailmaa, jota olen hiljakseltaan toteuttanut erinäisissä asioissa elämässäni. Tämän laukun myötä aionkin luopua muutamasta vanhasta aivan kokonaan, koska en niitä kuitenkaan käytä.

Ja katsokaas mitä menin ostamaan, vaikka vähän ajattelin, että en mä nyt kuitenkaan, mutta kyllä mä nyt sitten kuitenkin :D Oi herkkuvalopuuteri, miten tuon pinnan viitsii rikkoa?

Käväisin eilen vapaapäivänä myöskin kirpputorilla pitkästä aikaa ja täytyy sanoa, että olipas tuottoisa reissu! Löysin kaksi asiaa, joita olen havitellut jo pitkään ja hieman lisäystä lasipullokokoelmiini (niistä ei ole nyt kuvia, kyllä te kaikki tiedätte miltä lasipullot näyttää, eikö?). Tämä vaaleansininen vanha matkalaukku hypähdytti mun sydämen paikoiltaan hetkeksi, kun näin tämän siellä yhdellä alahyllyllä. Miten kukaan ei ole vielä tätä ostanut!? Hintaa oli 25€, joka oli hieman yli mun kipurajan kirppariostoksista, mutta sitten taas toisaalta: laukku on ulkoisesti hyvässä kunnossa eikä huono sisältäkään ja väri on mitä herkullisin ja olen tämmöisiä vanhoja laukkuja etsiskellyt jo todella kauan tuloksetta. En ole vielä aivan varma mitä tämä tulee pitämään sisällään, mutta paikka tälle taitaa jo olla mietittynä ja kyllä tämä sisällönkin löytää ennemmin tai myöhemmin.

Samaiselta kirpputorilta löytyi tämä maailman ihanin vanha puhelin! Hökötys on seinään kiinnitettävää mallia, painaa ku synti, mutta voi elämä miten kaunis se on! Olen vastaavanlaisen nähnyt Diagnoosi: Sisustusmania -blogissa (joka on mun ehdottomia blogisuosikkeja) ja olen sitä ihastellut siitä asti, kun sen näin ja olen haikaillut itselleni jotain vastaavaa (vaikka pöytämallisenakin) jo kauan, mutta mistään kirppareilta ei ole aikaisemmin löytynyt ainuttakaan tarpeeksi komeaa tai sopivan hintaista. Tämä kustansi vain 15€ ja nappasin sen ostoskoriin. Erityisen onnellinen olen siitä, että puhelimessa yhdistyy musta ja metalli. Ah, mitä täydellisyyttä.

Eli tällä viikolla olen tehnyt sekä kalliimpia uusia luksus-hankintoja että halvempia ja huomattavasti vanhempia kirpputorihankintoja, mutta olen näistä kaikista aivan yhtä onnellinen! Varsinaisia löytöjä kaikki!

Näillä eväillä siis, hyvää ystävänpäivää kaikille!

.CLARINS FOOT BEAUTY TREATMENT CREAM.

Published on 10.2.201327.7.2016 julkaissut Mari Anniina6 kommenttia

Clarins Foot Beauty Treatment Cream on yksi parhaimmista jalkavoiteista, jota olen käyttänyt. Pakkaus ei ole kovin kummoinen, tyypillistä punavalkoista Clarins-tyyliä, mutta se mitä sieltä sisältä löytyy, onkin tärkeintä.

Clarins jalkavoide on itseasiassa Clarinsin vastaus lukuisille asiakaspalautteille, joissa asiakkaat kehuivat Clarinsin käsivoidetta erinomaiseksi tuotteeksi ja ihmettelivät miksi Clarinsilla ei ole vastaavasti yhtä hyvää jalkavoidetta valikoimassa. Noh, palautteita tuli niin paljon, että Clarinsilla ryhdyttiin tuumasta toimeen ja alettiin kehittelemään jalkavoidetta ja tällainen siitä sitten tuli.

INCI-listatietoisille vähän luettavaa.

Clarins Foot Beauty on näppärästi tuubissa ja auki klipsautettavalla korkilla varustettu. Voide on valkoista ja melko täyteläistä kuten jalkavoiteen mielestäni pitääkin olla. Jaloissa kun noita kovettumia kuitenkin alkaa pikkuhiljaa olemaan enemmän ja enemmän (seisomatyö ei ainakaan auta asiaa yhtään) niin on ihan hyvä tehdä niiden eteen jotain. Tämä jalkavoide todellakin tuntuu hoitavan ja kosteuttavan jalkojen ihoa tehokkaasti ja ylläpitää ihon pehmeyttä. Toki kovettumia silti tulee, mutta ei varmastikaan yhtä paljon kuin ilman tätä voidetta ja ainakin jalat pysyvät sileinä ja pehmeinä.

Mun iltarutiineihin yleensä kuuluu sekä jalkojen että käsien rasvaaminen ja vaikka tykkäänkin ihan ylipaljon siitä L’Occitanen Shea Butter -jalkavoiteesta, on tämä Clarinsin Foot Beauty erittäin kova haastaja. Tämä ei tuoksu yhtä paljon kuin tuo L’Occitane, vaikka vähän tuoksuukin (ehkä vähän sheavoimainen, mutta raikkaampi tuoksu) ja ei tee sitä inhottavaa kylmää tunnetta jalkoihin kuten niin monet muut jalkavoiteet. En ole ikinä tajunnut sitä, jalathan on muutenkin herkästi kylmät jos on huono ääreisverenkierto, miksi kukaan haluaisi kylmettää niitä lisää yötä vasten? Mulla ainakin on tapana rasvata jalat illalla sängyn laidalla ja kaivautua sitten heti peiton alle, kun nämä rutiinit on hoidettu, eikä siihen mielestäni sovi jäädyttävä jalkavoide laisinkaan.

Clarins Foot Beauty kilpailee siis kovassa seurassa L’Occitanen Shea Butter -jalkavoiteen kanssa. Jos tämä olisi halvempi, käyttäisin varmasti aika paljon juuri tätä tuotetta, mutta koska hintaa on kuitenkin 30€, en välttämättä ostaisi muuten kuin hemmotteluksi silloin tällöin. Tämä kyseinen tuote on siis saatu töiden kautta.

.GMC-STUDIO.

Published on 27.1.201327.7.2016 julkaissut Mari Anniina25 kommenttia

Tiedättekö, kun on miettinyt jotain asiaa ja sen toteuttamista tyyliin 10 vuotta, mutta ei vaan osaa tehdä päätöksiä? Tiedätte varmaan. Aika usein tällainen asia on tatuointi. Yrittää miettiä, että minkälainen kuva olisi juuri se oma, jota jaksaa katsella vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen ja entäs mihin kohtaan se sitten laitettaisiin. Kuva-ajatukset saattaa vuosien varrella muuttua moneen kertaan ja silloin miettii, että onneksi en silloin nuorempana laittanut sitä typerää kuvaa, nyt kaduttaisi ja mielessä pyörii jo seuraava idea, mutta rohkeutta ei toteuttamiseen sitten olekaan, kun mielen taka-alalla pyörii taas se ajatus, että entäs jos kyllästyn tähänkin…

Noh, mullehan tuli viime kesänä mieleen, että kun mä täytän 30 (joulukuun lopulla), mä meen laitattamaan tatuoinnin. Vihdoinkin, onhan sitä tässä koko aikuiselämä funtsittu. Ajattelin, että nyt mä en tästä päätöksestä enää luista ja aloin ihan tosissani miettimään kuvia ja sitä, että mihin kohtaan se nyt sitten tulisi. Ensimmäinen kriteeri oli se, että kuvan pitää olla pieni ja suhteellisen huomaamaton eikä kuva saa olla liian monimutkainen. Mulle ei olla koskaan ennen nakutettu tatuointia, joten mulla ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä miten paljon tai vähän sellaisen tekeminen sattuu, joten siksikin kuvan tuli olla pieni.

Halusin myöskin, että tekijä on luotettava ja osaava, ettei viivat mene miten sattuu, koska se ei sopisi mun perfektionistiselle luonteenosalle ollenkaan. Tekijä löytyi itseasiassa ihan sattumalta, kun tammikuun puolivälissä tapasin pitkästä aikaa yhden vanhan työkaverin, jonka mies tekee tatuointeja ja heillä on yhteinen yritys, GMC-Studio, joka tarjoaa monipuolisesti kauneuspalveluita ja tosiaan myös tatuointeja. Kysyin Minnalta, että voisikohan hänen mies tehdä mulle tatuoinnin, jota olen kesästä saakka tuumaillut ja Minna ehdotti sen yhteyteen pientä blogiyhteistyötä, eli mä saan tatuoinnin ja kerron vastapalveluksena heidän yrityksestään blogissa :) Mä olin tietty heti mukana, vaikka tietenkin tarjosin, että kyllähän mä nyt siitä tietenkin maksan, mutta Minna ei ottanut tätä kuuleviin korviinsa :D Luovutin sitten hetken päästä ja hyväksyin tilanteen :D

Sovittiin tatuointiaika 24.1.13, eli vähän vajaa kuukausi mun kolmekymppisten jälkeen. Ensin tuumailtiin sopivaa kokoa ja paikkaa. Kuten näkyy, kuvasta ei tosiaankaan tullut iso :D Valitsin nimittäin tuon keskimmäisen koon näistä kolmesta. Ja joku kuitenkin kysyy: toi on M niinkuin Mari. Ajattelin, että se ei kuitenkaan tule ikinä tässä elämässä muuttumaan.

Sitten, kun olin zoomaillut oikean koon oikeaan kohtaan, siirrettiin kuva siihen ja seuraavaksi olisi vuorossa itse nakutus, kääk. Tässä vaiheessa mä vielä tuumailin ja vääntelin kättäni moneen asentoon, että oliskohan se nyt oikeesti tossa, vai pitäiskö sitä siirtää sentti tai puolikas tohon tai tohon suuntaan. Christos naureskeli, että se teki edellisenä päivänä isoa koko olkavarren peittävää tribaalia ja se sijoitettiin ”vähän sinne päin”, kun meikäläinen tuumaa millintarkasti, että olisko se nyt tässä vai puoli milliä tuohon suuntaan :DDD Se on niin suhteellista. No tuohon se nyt kuitenkin tuli ja Christos sai aloittaa neulaamisen. Täs vaihees alkoi kämmenet hikoomaan, kun en tiennyt millaista kipua tässä olisi odotettavissa. Kuvittelin, että mä tyyliin kiljun ku hyeena ja yritän vetää käden pois sen neulan alta :D Joo, ei tarvinnu :D

Hämmennyin siitä, että miten vähän se oikeestaan edes sattui. Siis kyllähän se nyt tuntui tietenkin, kyllähän siinä ihoa rikottiin, mutta paaaaljon vähemmän kuin mä kuvittelin. Ehkä asia olis eri jos ihoon hakattaisiin jotain järjettömän suurta kuvaa tuntikausia, mutta tämmöinen liiskatun hyttysen kokoinen kirjain, no worries. Eli turhaan jännitin. Pienuutensa vuoksi kuva oli kuulemma yllättävän haasteellinen toteuttaa, koska tuossa ei tosiaankaan ollut kauheasti varaa tehdä virheitä ja viivojen todellakin tuli olla suoria.

Tämmöinen siitä sitten tuli! Pieni ja siro M-kirjain ranteessa. Olin jo syksyllä valinnut fontin valmiiksi, halusin tuollaisen yksinkertaisen ja vähän vanhahtavan konekirjoitustyylisen fontin. Fontti on nimeltään Prestige Elite Std. Mä en missään tapauksessa halunnut mitään koukeroista ja naisellisen romanttista fonttia, sellaiset ei vaan kertakaikkiaan ole mua varten.

Olen hoitanut pikkutatskaani ohjeiden mukaan, eli pessyt hellästi saippualla ja voidellut Bepanthenilla muutaman tunnin välein. Mitään kelmuja tai laastareita en ole kuvan päällä pitänyt. Väriä se ei irroittanut enää seuraavan päivän jälkeen ollenkaan, kipeä se ei ole ollut myöskään. Tietenkin mä vähän ylivaron sitä vielä, mutta alan jo pikkuhiljaa tottumaan, että ranteessa on kuva, vaikka pieni epätodellisuus-fiilis välillä tuleekin :D Ne, joilla on paljon tatuointeja luultavasti naureskelevat partaansa, mutta eipä tuo mitään haittaa :D

//embedr.flickr.com/assets/client-code.js

GMC-Studio on siis liikkuva studio, joka tulee sinne missä tarvitaan (pk-seudulla ja lähialueilla, kauemmas sitten sopimuksen mukaan), eli kotiisi, juhlapaikalle, työpaikalle tai minne vaan missä tarvitaan.

Kauneuspalveluista vastaa Minna ja pääasiassa hän tekee meikkauksia, meikkiopastuksia ja myös mani- ja pedikyyrejä, kynsien geelilakkauksia (CND Shellac) ja sen sellaista. Täydellinen lista kauneuspalveluista löytyy GMC-Studion kotisivuilta ”Kauneuspalvelut”-linkin alta. Minnan kautta pystyy myöskin tekemään tuotetilauksia, mm. Joe Blascon meikkituotteita ja Laura Ashleyn ihania kodinhoitotuotteita (kuvan tuotteet saatu GMC-Studion Minnalta). Tatuointipalveluista vastaa Christos ja myös hän pystyy tulemaan kotiisi tekemään tatuoinnin. Tatuointi-idean voi lähettää sähköpostitse ja hinta määräytyy kuvan koon ja vaikeusasteen mukaan. Kuvagalleria löytyy sekä kotisivuilta että FB-sivuilta.

Mä ainakin olen omaan pikku ”ämmääni” tyytyväinen ja voisin tämän kokemuksen jälkeen harkita toistakin tatuointia joskus (ehkä himppusen isompaa kuin tämä). Kynsissä muuten IsaDora 701 Hot Coral (tosi talvinen lakkaväri, eikö?) Mutta onhan tämä nyt aika hassua, että mulla on tatuointi, ottanee oman aikansa tottua tähän :)