Kerttu syntyi helmikuussa vuonna 2006 ja oli mun ensimmäinen koira ja siksi aivan erityisen rakas ja paapottu vauva. Kerttu oli iloisa ja leikkisä pentu, joka rakasti pussailla ja torkkua sylissä, olla lähellä. Pieni hunajapupunen, jonka lempilelu aivan alusta saakka oli Nalle, joka kulkikin Kertun mukana koko elämän ajan. Nalle otettiin aina mukaan, kun lähdettiin yökylään johonkin yhdessä tai kun joutui menemään hoitoon varaperheen luo. Nalle oli mukana myös viimeisellä matkalla.
Vuoden ikäisenä Kertulle tuli leikkikaveriksi Siiri, jonka kanssa oli kiva nukkua läjässä Mamin sylissä. Pennun tulon myötä Kerttu aikuistui ihan silmissä ja otti selvästi johtajan roolin, mutta Siirin kanssa oli silti kiva touhuta ja vouhottaa. Kerttu on matkustanut elämänsä aikana aika paljonkin, mm. mun kotikotona Etelä-Pohjanmaalla, talvisilla Lapin reissuilla ja aurinkoisilla kesämökkireissuilla. Kerttu on muutamankin kerran karannut naapurimökkiin rapsuteltavaksi, kun siellä on ollut niin ihania lässyttäviä ihmisiä.
Muutama vuosi myöhemmin laumaan liittyi myös pieni Lyyli, mutta Kerttu jatkoi pomon asemassa ja piti jöötä nuoremmilleen. Myös pitkäaikaishoitolapsi-Nanon Kerttu otti moitteettomasti mukaan laumaansa.
Vaikka Kerttu tykkäsi kovasti omasta chihulaumastaan, niin ennenkaikkea Kerttu rakasti ihmisiä, varsinkin niitä, jotka tulivat meille kylään. Kerttu oli niin tohkeissaan, että suorastaan kieri ja vinkui lattialla ja pomppi pussailemaan ihania vieraita, erityisiä suosikkeja oli aina mun sisko ja äiti.
Kerttu oli suloinen pieni ärripurri, joka halusi nukkumarauhansa ja oli mustasukkainen Mamin kainalopaikasta. Kertulla oli lenkillä aivan hassu villipylly, joka pompotti ihan epätahtiin verrattuna muihin. Selällään maatessaan, kun Kerttua kevyesti taputti rintakehään, se tarttui tassuilla aina käteen kiinni. Kertulla oli myös aivan ihana ominaistuoksu, joka oli parhaimmillaan nukkuessa ja nyt sitäkään ei enää voi haistaa mistään ja mä pelkään, että mä unohdan sen tuoksun, mä en halua unohtaa.
Reilu viikko sitten saatiin kuulla, että Kertulla on keuhkossa isohko kasvain ja ennuste oli erittäin huono oltaisiin sitten tehty mitä tahansa. Kertun oli jo vaikea hengittää, kun kasvain painoi keuhkoja ja elinaikaa annettiin enää muutamia vuorokausia. Kun jonkin aikaa ensin itkettiin uutista, päätimme päästää Kertun sateenkaarisillalle, ettei pienen hunajaisen tarvitse enää kärsiä. Kamalin päätös mitä olen ikinä tehnyt, mutta nyt ei satu enää pieneen ja se on tärkeintä.
Sain viettää Kertun kanssa yhteistä elämää yhdeksän vuotta, mutta se ei ollut ollenkaan tarpeeksi, ei ollenkaan. Sydämessä on nyt Kertun kokoinen aukko ja tulee varmasti olemaan vielä pitkään.
Lepää rauhassa Kerttu-rakas, Mamilla on tosi kova ikävä <3
.Mari Anniina. 
