Kävin viime viikolla hakemassa postista kovasti odotetun paketin. Tilasin viikko sitten sunnuntaina aidot ”töysäläiset” eli Töysän Kenkätehtaan Arctips -huopalapikkaat. Katselin kyseisiä talvikenkiä jo viime talvena, mutta koska silloin säästettiin kaikki pennoset häitä varten, en vielä viitsinyt investoida uusiin talvikenkiin (varsinkin, kun oltiin silloin jo lopputalven puolella). Nyt oli kuitenkin aivan eri tilanne ja vaikka vielä ei kovin kylmä olekaan, niin se talvi kuitenkin mut yllättää joku aamu ja viime talven bikerbootsit alkaa olemaan jo entiset (kerran jo liimautettu pohja suutarilla, kun tuli vesi läpi). Nyt ainakin on lämpöiset kengät odottelemassa talven tuloa ja kylmempiä kelejä.
Arctipseissä mua viehättää kaikki. Vanha kunnon lapikasmalli on uudistettu mielenkiintoisella tavalla. Tykkään tästä vanhan ja uuden yhdistelmästä ja mielestäni keksintö on aivan loistava: yhdistetään huopikkaat ja lapikkaat. Mulla ei ole koskaan, edes lapsena, ollut huopikkaita enkä ole koskaan tiennyt mistä olen jäänyt paitsi, mutta kun viime talvena bongasin nämä Arctipsit, tiesin tarvitsevani juuri nämä kengät talvipäiviä ilostuttamaan.
Töysän Kenkätehdas Etelä-Pohjanmaalla on yksi viimeisistä suomalaisista jalkinevalmistajista ja kaikki kengät tehdään siellä käsityönä. Arctipsien huopa on parhainta merinovillaa, joka on lämmin ja hengittävä. Kengän pohja on kumia, joka pitää hyvin säässä kuin säässä ja suojaa kylmältä. Mun mielestä on mukava olla mukana tukemassa suomalaista käsityötä ja vaikka nämä vähän kalliimmat nyt olikin kuin mitä yleensä olen ollut valmis maksamaan mistään kengistä, niin en usko, että tulee kaduttamaan. Kävelen näillä luultavasti monta talvea enemmän kuin millään aikaisemmilla talvikengillä mitä olen omistanut.
Valitsin omat Arctipsini mustana, koska tiedän etten siihen kyllästy ikinä ja mustat kengät käy aina kaiken kanssa, riippumatta mitä väriä on päällä muuten. Harkitsin myös harmaita, mutta ehkä sitten jos joskus haluan toisetkin niin ne voisi olla harmaat. Oma jalkani on suunnilleen 39,5-40 kooltaan ja otin riskin ja valitsin kengän kooksi 39 ja se osuikin aivan nappiin. Arctipsien lesti on tilava ja mullakin noihin mahtuu ihan helposti villasukka lisäksi eikä tee vielä tiukkaa ollenkaan. Olen tähän mennessä käynyt kengillä nopeasti ruokakaupassa ja ulkoiluttanut koiria ja täytyy sanoa, että jo tällä pienellä testauksella olen aivan rakastunut! Jalat on kuin lämpöisessä pumpulissa kenkien sisällä ja voin hyvin kuvitella, että tilanne on sama myös paukkupakkasilla. Nämä on malliltaan myöskin sellaiset, että menevät mainiosti sekä farkkujen että hameiden kanssa ja sopii monenlaiseen tyyliin, rennompaan ja siistimpään yhtälailla. Vähän luulen, että nämä tulee olemaan ainoat kengät mitä käytän koko talvena!
EDIT 25.10.2017
Vastauksena äskettäin tulleeseen kommenttiin uudempia käyttökokemuksia Arctipseistä kahden talven ajalta:
Nämä on edelleen ihan parhaimmat talvikengät, mitä mulla on koskaan ollut! Sukat/sukkahousut ja villasukat on olleet ihan riittävät lisukkeet pahimmillakin pakkasilla näiden kenkien kanssa. Olen ollut näillä lumikenkäilemässäkin, hyvin tarkeni! Ei ole koskaan kastunut läpi asti, eli kestää melko märkääkin keliä, vaikka ei mitkään kumpparit olekaan, enkä ole huomannut mitään tuoksuongelmia kastumisen takia. Eivät ole liukkaat normaaleissa talviolosuhteissa, mutta jos on ihan mustaa liukasta jäätä niin ei nyt ihan sellaisella täysin pidä, mutta eipä taida mitkään muutkaan kengät pitää, ellei niissä ole nastoja. En kuitenkaan ole kertaakaan näillä kengillä kaatunut. Korjaustarvetta on ollut ainoastaan sisäpuolella kantapään kohdalla, josta joku tukikangas on alkanut repsottamaan kovan käytön myötä, mutta sekin tapahtui vasta toisena talvena ja nyt olisi tarkoitus viedä ne suutarille ennen kuin tulee kunnon pakkaskelit. Ei muuta vikaa. Kaiken sen rahan arvoiset kyllä!
Tuossa viimeisessä Arctips-kuvassa vilahti yksi blondi koirakin hieman ja se on tämä pikkutursake, Nano nimeltään :D Nanopulla on meillä hoidossa nyt jo toista viikkoa, saa nähdä kuinka pitkään vielä, mutta eipä meillä ole tästä kiire luopua :D Mun instagrammia (@mari.anniina) seuraavat ovatkin jo nähneet tästä herrasta useita kuvia (nämäkin sieltä).
Alkuun oli hieman ongelmia herran ulkoilun suhteen, mutta muutaman päivän jälkeen sekin alkoi sujua, kun eräänä iltana otin asiakseni vähän käydä läpi herran kanssa sitä miten ulkona oikeasti kävellään, eikä vain seistä paikoillaan. Sen jälkeen ollaan kävelty oikein mallikkaasti ihan uusiakin reittejä ja Nano tottelee nätisti, kun pyytää odottamaan tai tulemaan tiettyyn suuntaan ja nyt ollaan opeteltu, että kävellään kaikki samalla puolella tietä eikä siellä tien toisella puolella :D Nyt myöskin opetellaan, että ruokaa saadaan vain omasta kiposta ruoka-aikaan ja muuta ei tipu, koska paino pitäisi saada kuriin. Tämä sääntö meillä on aika tiukkana ollut aina omillakin koirilla, joten tällä mennään tämän Nanoliininkin kanssa.
Nano on huvittava pikku röhnöpossu, joka kuorsaa nukkuessaan, tykkää varpailla rapsutuksesta, sohvalla löhöilystä ja sylittelystä ja silittelystä (ja ruoka-ajasta). Meidän omat hassupossut on ottanut Nanon mukavasti laumaan mukaan, tai siis ainakaan ne ei tappele keskenään ja suostuvat olemaan samassa sylissäkin. Pientä hajurakoa ne vielä pitää toisiinsa (jos mahdollista), mutta ei tässä varmaan kauaa enää mene, kun ne koisii kaikki samassa läjässä ja on yhtä laumaa :D
Tämmöistä tänne, uusia talvikenkiä ja chihuelämää :)
.Mari Anniina. 