Yleinen – Sivu 11 – .Mari Anniina.

.ENNEN JA NYT.

Published on 13.5.20158.10.2020 julkaissut Mari Anniina33 kommenttia

Kävin vihdoin ja viimein hakemassa poliisilaitokselta uudet henkilötodistukset uuden sukunimen takia. Vanha passi oli mennyt jo vanhaksi ja kesällä tulee parikin reissua eteen, joissa se on ihan tarpeellinen, joten kävin kiltisti otattamassa uuden passikuvan ja uusimassa samalla kertaa passin, ajokortin ja henkilökortin.

Oon hyvin iloinen, että sain uuden kuvan ajokorttiin, joka on kaikista pisimmän aikaa voimassa. Vanhassa kortissa (vasemmalla) oleva kuva on otettu, kun olin 18-vuotias pullaposki, eli vuonna 2001. Kuvista näkee hyvin, että vaikka näennäisesti olen melko saman näköinen edelleen, on silti selvästi nähtävissä lapsenpyöreyden katoamista (tai sitten olen oppinut varjostamaan paremmin?) ja myös tyylin muutosta.

Aaaanyway, tästä ajokorttikuva-hommasta tuli mieleen, että nyt, kun täällä blogissa kerta ollaan koko naamalla, niin ajattelin kerätä tänne pienen kollaasin kuvia itsestäni vuosien varrelta, ihan vaan hauskuuttaakseni teitä :D Samalla näistä kollaaseista näkee hyvin miten tosiaan se tyyli on muuttunut ja tukanväri ja pituus ja tietysti meikkaustyylikin on kehittynyt. Kuvien laadusta huomaa myös missä kohtaa suunnilleen olen aloittanut blogin tekemisen :D Tuntui muuten tosi itserakkaalta selata kuvia itsestään, vaikka blogin takia tuleekin tuijoteltua omaa naamaa vähän enemmän kuin välittäisi :D

Aloitetaan sieltä ajokorttikuvan ajoilta suunnilleen. Ensimmäinen kuva on vuodelta 2001, kun olen tosiaan 18 ja aloitin juuri kosmetologiopinnot, tämä on siis koulukuva. Näihin aikoihin mä käytin vielä filmikameraa, josta syystä mulla on tosi vähän valokuvia itsestäni ja nekin, joita on on tosi tärähtäneitä ja epätarkkoja. En tajunnut kuvaamisesta mitään vielä moniin moniin vuosiin tästä eteenpäinkään.

Keskimmäinen kuva on vuodelta 2004, kun olin työharjoittelussa Espanjassa ja viimeinen kuva saman vuoden loppupuolelta, kun olin päättänyt repäistä ja värjäsin hiukset punaiseksi. Olin jo valmistunut kosmetologiksi ja käväisin vuoden asumassa pienemmällä paikkakunnalla, josta en tietenkään saanut töitä, joten kirjoitin blogia (en kosmetiikka-aiheista vaan ihan vaan tylsää päiväkirjamaista) ajankuluksi tuolla antiikinaikaisella tietokoneellani. Tuon työpöydän yhdessä laatikossa oli muuten tuolloin KAIKKI mun meikkituotteet ja muistaakseni siellä oli ihan mukavasti tilaakin.

Punatukkakausi kesti ehkä hieman reilut puolisen vuotta vuosina 2004 ja 2005, eli olen näissä kuvissa suunnilleen 22-vuotias. Ensimmäisen kuvan pöheikkö on dagen efter-look jonkun bile-illan jälkeen. Keskimmäisessä kuvassa otsatukka ensimmäistä kertaa sitten viidennen luokan. Tämän jälkeen se on tehnyt comebackia hieman useamminkin. Viimeisessä kuvassa todistusaineistoa, kun oltiin kaverin kanssa vappukeijuja, siksi hieman erikoisempi meikkilook.

Punaisen tukan jälkeen halusin blondata ja sehän tietenkin tarkoitti hiusten lyhennystä. Vaaleaa tukkaa jaksoin katsella toiset puoli vuotta, kunnes siirryin takaisin ruskeaan. Nämä kuvat on vuosilta 2005 ja 2006. Ennen blondaamista muutin takaisin pääkaupunkiseudulle ja sain oman alani töitä. Viimeisen kuvan aikoihin vaatepuolella ruskeasta tuli yhtäkkiä mulle uusi musta ja käytin todella paljon ruskean eri sävyjä vaatetuksessani.

Vuonna 2006 mun elämään tuli Kerttu ja vuotta myöhemmin Siiri (kattokaa ny ku se on pieeeeni tuossa kuvassa oikealla). Myöskin hiusten kasvattaminen oli projektina näinä vuosina (2006-2007). Hauska muuten oli huomata vanhoja kuvia selatessa, että mun vaatemaku oli oikeasti paikoin jopa hyvinkin värikäs verrattuna nykyiseen :D Tuo vihreä huppari oli yksi mun lemppareita ainakin pari vuotta.

Silmälasit tekivät kunnollisen comebackin, kuten myös otsatukka. Viimeisessä kuvassa Kerttu ja Siiri on ihan tautisen lihavia! :D Onneksi ne ei ole tuohon kuntoon enää koskaan joutuneet, opin kerrasta. Kuvat vuosilta 2008 ja 2009, jolloin aloittelin tätä kosmetiikkablogia ja kirjoitin postauksia kuin hullu joka päivälle. Olin näihin aikoihin jotain 26-27-vuotias suunnilleen.

Vuosina 2010 ja 2011 hiukset kävivät jälleen läpi pituusmuutoksia. Ensin lyhyeksi ja sitten taas klipsipidennysten avulla pitkäksi. Viimeinen kuva on bannerikuvauksen satoa, ensimmäistä kertaa blogissa esillä värikuvana koko meikki, joka bannerikuvassa oli. En silloin kuvia ottaessa vielä tiennyt millaisen bannerin kuvista väsään, siksi piti meikata kunnolla.

Näissä kuvissa ollaan jo hyvin lähellä tätä päivää ja sitä mun nykyistä signature-tyyliä. Hiukset kiinni ja joko tummat silmät tai huulet. Nämä kuvat on kaikki vuodelta 2011. Keskimmäisen kuvan silmämeikki on edelleen yksi mun suosikkeja blogin aikajanalta.

Tässä ollaan jo ihan nykyajassa. Ensimmäinen kuva vuodelta 2013, kun ryhdyin tosissaan projektiin saada oma hiustenväri takaisin. Keskimmäinen kuva on viime syksyltä, eli 2014, jossa olen jo täysin itseni värinen hiusten osalta ja viimeinen on otettu tänä keväänä 32-vuotiaana uusien silmälasien kanssa ja näköjään sattumalta ihan samoissa vaatteissa kuin edellinen kuva :D

Kuvista on hyvin nähtävissä, että ennen käytin vain poskipunaa jos sitäkään ja varjostusta en laisinkaan, vaikka kyllä olin tietoinen siitä, en vain halunnut sellaista käyttää. Monissa kuvissa näytänkin kohtuuttoman värittömältä siitä syystä. Joskus ensimmäisten kuvakollaasien aikaan tein hyvinkin tummia tai värikkäitä silmämeikkejä jokapäiväiseen arkeen ja ne oli järjestään hyvin ”litteitä” malliltaan, eli jätin varjostukset ja häivitykset silmissä hyvin alas. Kulmakarvojen elämä on myöskin vaihdellut hyvinkin ohkaisista pikkuhiljaa tähän nykyiseen malliinsa. Mutta tuntuu, että kulmat on sellainen jatkuvassa muutoksen tilassa oleva osa-alue mun kasvoilla. Viimeisen kollaasikuvan ensimmäisen ja viimeisen kuvan ero kulmissa on jo näkyvä, vaikka aikaa ei välissä ole kuin pari vuotta. Olen myöskin tavallaan keventänyt jokapäiväistä arkimeikkityyliäni muutamana viimeisenä vuotena. Viimeisen kollaasin keskimmäinen kuva on hyvin pitkälti juuri sitä, mitä teen aina töihin, jos ei ole aikaa tai kiinnostusta luoda mitään erikoisempaa tai tummempaa.

Miltäs näytti aikajana? Tunnunko tutummalta kollaasien jälkeen? :D Ai nii ja sori tästä selfie-tulvasta :D

.MARI ANNIINA WHO?

Published on 21.2.20158.10.2020 julkaissut Mari Anniina25 kommenttia

Muutamat Purkkimafiaan siirtyneet bloggaajat ovat kirjoittaneet esittelypostauksen itsestään uudestaan ja vaikka ensin olin sitä mieltä, että en taida sellaista tehdä, niin päädyin sitten lopulta kuitenkin siihen, että ehkä sittenkin teen ja avaan hieman blogin historiaa ja aihepiiriä.

Aloitin Sensaisti-blogin marraskuussa 2009, eli n. 5½ vuotta sitten. Työskentelin jo silloin selektiivisen kosmetiikan parissa ja tuntui, että selektiivistä oli paljon vähemmän silloin olemassa olevissa kosmetiikkablogeissa, joten ehkä mulle olisi blogiskenessä ihan sopiva kolo.

Innostus blogia kohtaan lähti taas liikkeelle, kun kuulin tästä Purkkimafia-portaalista. Mietin, että jos mä kerta tähän lähden mukaan, en vaan kertakaikkiaan voi olla yhtä hiljainen jatkossa, vaan nyt on pakko ottaa itseä niskasta kiinni ja palata blogin pariin kunnolla. Nyt blogi-innostusta tuntuu olevan vaikka muille jakaa!

Purkkimafiaan siirtymisen yhteydessä tosiaan halusin tuoda enemmän esille blogin kirjoittajaa ja vähentää Sensaisti-sanan roolia blogissa, jonka takia tein uuden bannerinkin (vanhalla kuvalla kylläkin). Kuka tämä Mari Anniina sitten oikeastaan on ja mistä tässä blogissa on kysymys?

Mä olen valmistunut kosmetologiksi n. 10 vuotta sitten, mutta työskentelen tällä hetkellä kosmetiikkaosastolla sekä myyjänä että meikkaajana. En ole minkään tietyn brändin edustaja, vaikka rakkaussuhteita on kyllä aika monen sarjan kanssa, mutta hyvä tuote on aina hyvä tuote, oli se sitten kenen valmistama tahansa. Vaikka työskentelen kosmetiikan parissa, ei blogi liity työhoni suoranaisesti mitenkään, vaan on ihan puhtaasti harrastus ja väylä kertoa ihanista tuotteista, joihin törmään tavalla tai toisella.

Blogi keskittyy selkeästi enemmän selektiiviseen kosmetiikkaan, koska olen sillä puolella kosmetiikkaa pyörinyt koko työurani, joten se on mulle tuttua ja rakasta. Semiselektiivinen on ihan ok ja sieltäkin löytyy kyllä helmiä, mutta se ei sykähdytä mua ollenkaan samalla tavalla. Kosmetiikan suhteen olen melko nirso ja olen myös hyvin skeptinen uusia keksintöjä kohtaan, kunnes olen itse todennut ne toimiviksi. En siis purematta niele mitään kouluttajien tai mainostajien hehkutuksia.

Blogissa siis arvostellaan kosmetiikkaa, esitellään uutuuksia ja vanhoja klassikoita, kehuskellaan mahtavilla löydöillä, iloitaan onnistuneista silmä- ja huulimeikeistä, vertaillaan tuotteita keskenään ja kenties jopa luodaan massahysteriaa jotain tuotetta kohtaan. Vinkkejä kosmetiikkaviidakossa selviytymiseen kosmetiikan ammattilaisen avulla. Itsekin tässä oppii koko ajan jotain uutta kosmetiikan maailmasta niin onhan sitä mukava jakaa muillekin!

Olen persoonana melko rauhallinen ja asiallinen jalat-maassa-tyyppi, joka varmaan välittyy blogiinkin, pidän tämän mieluummin ns. asiasisältöisenä kuin hattarapinkkinä hehkutuspaikkana. Tosin ei täällä hehkutuksilta säästytä, mutta se tehdään jotenkin muuten kuin kiljumalla ja loikkimalla :D

Blogissa nähdään toisinaan myös neljää chihuahuaa: Kerttu, Siiri, Lyyli ja Nano. Näistä löytyy kuitenkin kuvia huomattavasti enemmän instagrammin puolelta, jossa muutenkin näkyy enemmän arkea kuin blogielämää: @marisensaisti

Blogissa saatetaan toisinaan haaveilla myös muistakin asioista kuin kosmetiikasta, kuten omakotitaloista tai sisustamisesta, mökkeilystä tai juoksemisesta, mikä nyt milloinkin on mielen päällä. Nämä asiat ovat kuitenkin huomattavasti pienemmässä sivuroolissa.

Aloitin blogin kirjoittamisen, kun olin vielä 26-vuotias ja nyt 32-vuotiaana voin sanoa tietäväni kosmetiikan maailmasta vieläkin enemmän kuin blogin alkuaikoina ja toivottavasti olen myös hieman kasvanut ihmisenä. Tervetuloa tutustumaan blogiin, te uudet lukijat, ja tervetuloa takaisin Sensaistin maailmaan, te vanhat tutut <3

.GMC-STUDIO.

Published on 27.1.201327.7.2016 julkaissut Mari Anniina25 kommenttia

Tiedättekö, kun on miettinyt jotain asiaa ja sen toteuttamista tyyliin 10 vuotta, mutta ei vaan osaa tehdä päätöksiä? Tiedätte varmaan. Aika usein tällainen asia on tatuointi. Yrittää miettiä, että minkälainen kuva olisi juuri se oma, jota jaksaa katsella vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen ja entäs mihin kohtaan se sitten laitettaisiin. Kuva-ajatukset saattaa vuosien varrella muuttua moneen kertaan ja silloin miettii, että onneksi en silloin nuorempana laittanut sitä typerää kuvaa, nyt kaduttaisi ja mielessä pyörii jo seuraava idea, mutta rohkeutta ei toteuttamiseen sitten olekaan, kun mielen taka-alalla pyörii taas se ajatus, että entäs jos kyllästyn tähänkin…

Noh, mullehan tuli viime kesänä mieleen, että kun mä täytän 30 (joulukuun lopulla), mä meen laitattamaan tatuoinnin. Vihdoinkin, onhan sitä tässä koko aikuiselämä funtsittu. Ajattelin, että nyt mä en tästä päätöksestä enää luista ja aloin ihan tosissani miettimään kuvia ja sitä, että mihin kohtaan se nyt sitten tulisi. Ensimmäinen kriteeri oli se, että kuvan pitää olla pieni ja suhteellisen huomaamaton eikä kuva saa olla liian monimutkainen. Mulle ei olla koskaan ennen nakutettu tatuointia, joten mulla ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä miten paljon tai vähän sellaisen tekeminen sattuu, joten siksikin kuvan tuli olla pieni.

Halusin myöskin, että tekijä on luotettava ja osaava, ettei viivat mene miten sattuu, koska se ei sopisi mun perfektionistiselle luonteenosalle ollenkaan. Tekijä löytyi itseasiassa ihan sattumalta, kun tammikuun puolivälissä tapasin pitkästä aikaa yhden vanhan työkaverin, jonka mies tekee tatuointeja ja heillä on yhteinen yritys, GMC-Studio, joka tarjoaa monipuolisesti kauneuspalveluita ja tosiaan myös tatuointeja. Kysyin Minnalta, että voisikohan hänen mies tehdä mulle tatuoinnin, jota olen kesästä saakka tuumaillut ja Minna ehdotti sen yhteyteen pientä blogiyhteistyötä, eli mä saan tatuoinnin ja kerron vastapalveluksena heidän yrityksestään blogissa :) Mä olin tietty heti mukana, vaikka tietenkin tarjosin, että kyllähän mä nyt siitä tietenkin maksan, mutta Minna ei ottanut tätä kuuleviin korviinsa :D Luovutin sitten hetken päästä ja hyväksyin tilanteen :D

Sovittiin tatuointiaika 24.1.13, eli vähän vajaa kuukausi mun kolmekymppisten jälkeen. Ensin tuumailtiin sopivaa kokoa ja paikkaa. Kuten näkyy, kuvasta ei tosiaankaan tullut iso :D Valitsin nimittäin tuon keskimmäisen koon näistä kolmesta. Ja joku kuitenkin kysyy: toi on M niinkuin Mari. Ajattelin, että se ei kuitenkaan tule ikinä tässä elämässä muuttumaan.

Sitten, kun olin zoomaillut oikean koon oikeaan kohtaan, siirrettiin kuva siihen ja seuraavaksi olisi vuorossa itse nakutus, kääk. Tässä vaiheessa mä vielä tuumailin ja vääntelin kättäni moneen asentoon, että oliskohan se nyt oikeesti tossa, vai pitäiskö sitä siirtää sentti tai puolikas tohon tai tohon suuntaan. Christos naureskeli, että se teki edellisenä päivänä isoa koko olkavarren peittävää tribaalia ja se sijoitettiin ”vähän sinne päin”, kun meikäläinen tuumaa millintarkasti, että olisko se nyt tässä vai puoli milliä tuohon suuntaan :DDD Se on niin suhteellista. No tuohon se nyt kuitenkin tuli ja Christos sai aloittaa neulaamisen. Täs vaihees alkoi kämmenet hikoomaan, kun en tiennyt millaista kipua tässä olisi odotettavissa. Kuvittelin, että mä tyyliin kiljun ku hyeena ja yritän vetää käden pois sen neulan alta :D Joo, ei tarvinnu :D

Hämmennyin siitä, että miten vähän se oikeestaan edes sattui. Siis kyllähän se nyt tuntui tietenkin, kyllähän siinä ihoa rikottiin, mutta paaaaljon vähemmän kuin mä kuvittelin. Ehkä asia olis eri jos ihoon hakattaisiin jotain järjettömän suurta kuvaa tuntikausia, mutta tämmöinen liiskatun hyttysen kokoinen kirjain, no worries. Eli turhaan jännitin. Pienuutensa vuoksi kuva oli kuulemma yllättävän haasteellinen toteuttaa, koska tuossa ei tosiaankaan ollut kauheasti varaa tehdä virheitä ja viivojen todellakin tuli olla suoria.

Tämmöinen siitä sitten tuli! Pieni ja siro M-kirjain ranteessa. Olin jo syksyllä valinnut fontin valmiiksi, halusin tuollaisen yksinkertaisen ja vähän vanhahtavan konekirjoitustyylisen fontin. Fontti on nimeltään Prestige Elite Std. Mä en missään tapauksessa halunnut mitään koukeroista ja naisellisen romanttista fonttia, sellaiset ei vaan kertakaikkiaan ole mua varten.

Olen hoitanut pikkutatskaani ohjeiden mukaan, eli pessyt hellästi saippualla ja voidellut Bepanthenilla muutaman tunnin välein. Mitään kelmuja tai laastareita en ole kuvan päällä pitänyt. Väriä se ei irroittanut enää seuraavan päivän jälkeen ollenkaan, kipeä se ei ole ollut myöskään. Tietenkin mä vähän ylivaron sitä vielä, mutta alan jo pikkuhiljaa tottumaan, että ranteessa on kuva, vaikka pieni epätodellisuus-fiilis välillä tuleekin :D Ne, joilla on paljon tatuointeja luultavasti naureskelevat partaansa, mutta eipä tuo mitään haittaa :D

//embedr.flickr.com/assets/client-code.js

GMC-Studio on siis liikkuva studio, joka tulee sinne missä tarvitaan (pk-seudulla ja lähialueilla, kauemmas sitten sopimuksen mukaan), eli kotiisi, juhlapaikalle, työpaikalle tai minne vaan missä tarvitaan.

Kauneuspalveluista vastaa Minna ja pääasiassa hän tekee meikkauksia, meikkiopastuksia ja myös mani- ja pedikyyrejä, kynsien geelilakkauksia (CND Shellac) ja sen sellaista. Täydellinen lista kauneuspalveluista löytyy GMC-Studion kotisivuilta ”Kauneuspalvelut”-linkin alta. Minnan kautta pystyy myöskin tekemään tuotetilauksia, mm. Joe Blascon meikkituotteita ja Laura Ashleyn ihania kodinhoitotuotteita (kuvan tuotteet saatu GMC-Studion Minnalta). Tatuointipalveluista vastaa Christos ja myös hän pystyy tulemaan kotiisi tekemään tatuoinnin. Tatuointi-idean voi lähettää sähköpostitse ja hinta määräytyy kuvan koon ja vaikeusasteen mukaan. Kuvagalleria löytyy sekä kotisivuilta että FB-sivuilta.

Mä ainakin olen omaan pikku ”ämmääni” tyytyväinen ja voisin tämän kokemuksen jälkeen harkita toistakin tatuointia joskus (ehkä himppusen isompaa kuin tämä). Kynsissä muuten IsaDora 701 Hot Coral (tosi talvinen lakkaväri, eikö?) Mutta onhan tämä nyt aika hassua, että mulla on tatuointi, ottanee oman aikansa tottua tähän :)