.Mari Anniina.

*Postauksessa mainoslinkkejä

Mä tein joskus tuossa kesällä instagramin storyyn juttua siitä, kun karsin kynsilakkojani ja jo silloin totesin, että olisin hyvin voinut luopua enemmästäkin, mutta en sillä kertaa jaksanut ajatella asiaa enempää.

Silloin kesällä kuitenkin pääsin eroon jo yhdestä kynsilakkalaatikosta. Ennen mun kaikki värilakat vaati siis kaksi IKEAn Helmer -laatikkoa, jotta ne mahtui olemaan, mutta operaation jälkeen riitti yksi laatikko oikein hyvin. Mielestäni ihan onnistunut karsintakierros! En kuitenkaan ollut aivan täysin tyytyväinen vielä tähän, koska tiesin kyllä, että jäljelle jääneissä kynsilakoissa oli varmasti edelleen sellaisia, jotka on liian samankaltaisia keskenään ja jatkokarsinta olisi ihan paikallaan joskus tulevaisuudessa.

Lähtötilanne oli siis tuo yllä olevan kuvan oikea laita: laatikollinen kynsilakkoja. Ryhdyin käymään näitä läpi tässä hiljattain uudelleen, ajatuksena nimenomaan karsia liian samankaltaiset pois, mutta mulla ei ollut kuitenkaan mitään suurta päämäärää saada pois jotain tiettyä määrää kynsilakkoja tai myöskään, että jäljelle saisi jäädä vain niin ja niin monta. Ajattelin vain, että lähtee niin monta kuin lähtee, kunhan jotain vielä lähtee.

Aluksi jaottelin kynsilakat karkeasti väreittäin sängylle ja nostin jokaisen käteen ja mietiskelin, että tykkäänkö käyttää ennemmin tätä vai tätä korallin väristä kynsilakkaa ja pikkuhiljaa osa kynsilakoista päätyi poistoläjään. Toisinaan valitsin kahdesta hyvästä sen, jonka brändistä tykkään enemmän tai sen, jossa on parempi sivellin. Osa jäi ihan vain siksi, että ovat limited edition -kokoelmista ja osa siksi, että niillä on tunnearvoa.

Karsintaoperaation jälkeen jäljelle jäi tämän verran kynsilakkoja, 54 kpl. Toki määrä on edelleen ihan hirveä, jos vertaa kehen tahansa normikuluttajaan, mutta siihen nähden, että mulla on pahimmillaan ollut melkein 300 kynsilakkaa, on tilanne jo ihan maltillinen!

Eniten mulla on Essien* kynsilakkoja, ne on ollut mun lemppareita jo kauan ja huomasinkin, että mun oli hyvin vaikea luopua mistään Essien lakoista, vaikka tiedän ettei mulla ole käyttöä tietyille väreille tai että tykkään kuitenkin enemmän jostain toisen brändin vastaavasta sävyvivahteesta. Osa karsittavista lähti helposti, hus pois vaan, ei tarvinnut edes miettiä. Iso osa Isadoran* ja Mavalan* kynsilakoista lähti juuri tällä tavalla helposti.

Tällä karsintakierroksella pois lähti tämmöinen läjä kynsilakkoja, 21 kpl. Suurinosa lähti ihan kivuttomasti, mutta tosiaan Essieitä ja Chaneleita mietin, että maltanko tosiaan. Järki kuitenkin voitti.

Melko järjetöntä, että ihminen voi luoda tunnesiteitä johonkin niinkin ”turhaan” kuin kynsilakkoihin. Mutta niin se vain on. Kynsilakat oli mun harrastus piiiiitkään, vuosikausia. Lakkasin kynnet vähintään kerran viikossa ja hyvin hyvin harvoin mua nähtiin ilman kynsilakkaa, sitä ei oikeastaan tapahtunut. Kun edelliset oli poistettu, uudet laitettiin heti päälle. Mä kuitenkin yhtäkkiä vain kyllästyin koko hommaan joskus joitakin vuosia sitten ja sen jälkeen en ole enää lakannut kynsiä kuin muutaman hassun kerran.

Nykyisin lakkaan lähinnä varpaankynsiä ja niissä pidänkin jonkun lakan aina. Mulla varpaissa pysyy lakat hyvinä vaikka parikin kuukautta, joten hommaan ei tarvitse käyttää samalla tavalla aikaa kuin sormen kynsien kanssa piti. Tästä syystä haluan kuitenkin säilyttää varastossa kynsilakkoja, koska vaihtelen lakkavärejä varpaisiin ja käytän niissä usein nuden eri sävyjä ja erilaisia koralleja ja pinkkejä, mutta myös tummia sävyjä tulee käytettyä erityisesti talvella. Sormiinkin olen silloin tällöin laittanut kynsilakkaa jotain erityistä tapahtumaa varten, joten en halua karsia lakkavalikoimaa pelkästään varpaita ajatellen.

Karsinnan jälkeen kynsilakat mahtuu 2,5 pahviboksiin (yksi jäi kokonaan tyhjäksi) ja projektin ohessa myöskin siirsin kynsituotteet Helmeristä tähän meikkipöydän alalaatikkoon, jossa on korkeampi laita, joten kaikki mahtui pystyyn (myös tuo mun manikyyri-pussukka). Laatikon takaosassa on kaikki käsien hoitotuotteet ja alus- ja päällyslakat, jotka odottaa käyttöönottoa. Manikyyripussukassa on tällä hetkellä käytössä olevat vastaavat + kaikki pihdit ja viilat jne. ja tosiaan pahvisissa laatikoissa on värilakat.

Olen hyvin tyytyväinen, että sain karsittua näinkin paljon myös tällä toisella kierroksella. Olen tässä asiassa edelleen hyvin kaukana minimalistista, mutta en toki ihan sellaista elämäntapaa ole tavoittelemassakaan. Olen sen verran hamsteri luonteeltani, että minimalismi tuskin olisi mun juttu ainakaan sen äärimmäisimmässä toteutuksessa.

Kahden karsintakierroksen lopputuloksena mulla on kaksi paperikassillista kynsilakkoja, joista mä haluan eroon. Tässä kohtaa viimeistään herää siihen, että kotiin on kyllä hyvin helppo tuoda lisää tavaraa yksitellen, mutta sitten, kun niistä haluaakin eroon, se ei olekaan yhtä helppoa tai varsinkaan nopeaa.

Mä en ole ostanut uusia kynsilakkoja enää vuosikausiin ja koko innostus asiaan on hävinnyt täysin. Olen omistanut ison läjän erilaisia erikoislakkoja ja kaikkia mahdollisia värejä ja vivahteita, mutta nykyisin olen hieman simppelimmän tyylin ystävä tässäkin asiassa. Kirkkaimmat ja erikoisimmat värit olen siirtänyt pois käytöstä ja nyt keskityn lähinnä niihin nudeihin, punaisiin, koralleihin ja pinkkeihin ja joihinkin hyviin tummiin lakkaväreihin ja vaikka edelleen säilytin joitakin glittereitä ja erikoisefektejä, tiedän etten niitä hirveästi tule käyttämään. En kuitenkaan halua poistaa lakkoja vain poistamisen takia.

Vaikka olenkin sitä mieltä, että liika on liikaa ja pitäisi vähentää tavaran ostamista, on kuitenkin myös vastuullista pitää huolta jo omistamistaan tavaroista tai jos niistä haluaa eroon niin yrittää siinäkin laittaa niitä kiertoon, jotta ne päätyvät oikeasti jollekin käyttöön eikä vain roskapönttöön.

Saapa nähdä, että karsinko kokoelmaa taas uudelleen puolen vuoden tai vuoden päästä ja miten silloin käy! Nyt kuitenkin mennään tällä 54:llä kynsilakalla eteenpäin.

*Postauksessa mainoslinkkejä