Kerttu syntyi helmikuussa vuonna 2006 ja oli mun ensimmäinen koira ja siksi aivan erityisen rakas ja paapottu vauva. Kerttu oli iloisa ja leikkisä pentu, joka rakasti pussailla ja torkkua sylissä, olla lähellä. Pieni hunajapupunen, jonka lempilelu aivan alusta saakka oli Nalle, joka kulkikin Kertun mukana koko elämän ajan. Nalle otettiin aina mukaan, kun lähdettiin yökylään johonkin yhdessä tai kun joutui menemään hoitoon varaperheen luo. Nalle oli mukana myös viimeisellä matkalla.
Vuoden ikäisenä Kertulle tuli leikkikaveriksi Siiri, jonka kanssa oli kiva nukkua läjässä Mamin sylissä. Pennun tulon myötä Kerttu aikuistui ihan silmissä ja otti selvästi johtajan roolin, mutta Siirin kanssa oli silti kiva touhuta ja vouhottaa. Kerttu on matkustanut elämänsä aikana aika paljonkin, mm. mun kotikotona Etelä-Pohjanmaalla, talvisilla Lapin reissuilla ja aurinkoisilla kesämökkireissuilla. Kerttu on muutamankin kerran karannut naapurimökkiin rapsuteltavaksi, kun siellä on ollut niin ihania lässyttäviä ihmisiä.
Muutama vuosi myöhemmin laumaan liittyi myös pieni Lyyli, mutta Kerttu jatkoi pomon asemassa ja piti jöötä nuoremmilleen. Myös pitkäaikaishoitolapsi-Nanon Kerttu otti moitteettomasti mukaan laumaansa.
Vaikka Kerttu tykkäsi kovasti omasta chihulaumastaan, niin ennenkaikkea Kerttu rakasti ihmisiä, varsinkin niitä, jotka tulivat meille kylään. Kerttu oli niin tohkeissaan, että suorastaan kieri ja vinkui lattialla ja pomppi pussailemaan ihania vieraita, erityisiä suosikkeja oli aina mun sisko ja äiti.
Kerttu oli suloinen pieni ärripurri, joka halusi nukkumarauhansa ja oli mustasukkainen Mamin kainalopaikasta. Kertulla oli lenkillä aivan hassu villipylly, joka pompotti ihan epätahtiin verrattuna muihin. Selällään maatessaan, kun Kerttua kevyesti taputti rintakehään, se tarttui tassuilla aina käteen kiinni. Kertulla oli myös aivan ihana ominaistuoksu, joka oli parhaimmillaan nukkuessa ja nyt sitäkään ei enää voi haistaa mistään ja mä pelkään, että mä unohdan sen tuoksun, mä en halua unohtaa.
Reilu viikko sitten saatiin kuulla, että Kertulla on keuhkossa isohko kasvain ja ennuste oli erittäin huono oltaisiin sitten tehty mitä tahansa. Kertun oli jo vaikea hengittää, kun kasvain painoi keuhkoja ja elinaikaa annettiin enää muutamia vuorokausia. Kun jonkin aikaa ensin itkettiin uutista, päätimme päästää Kertun sateenkaarisillalle, ettei pienen hunajaisen tarvitse enää kärsiä. Kamalin päätös mitä olen ikinä tehnyt, mutta nyt ei satu enää pieneen ja se on tärkeintä.
Sain viettää Kertun kanssa yhteistä elämää yhdeksän vuotta, mutta se ei ollut ollenkaan tarpeeksi, ei ollenkaan. Sydämessä on nyt Kertun kokoinen aukko ja tulee varmasti olemaan vielä pitkään.
Lepää rauhassa Kerttu-rakas, Mamilla on tosi kova ikävä <3
.Mari Anniina. 
<3 raskas päätös ja pahalta se tuntuu mutta siihen on pystyttävä kun aika koittaa. Se on eläimen parhaaksi <3 Kerttu sai ihanan ja onnellisen elämän teillä :)
Pahinta mitä lemmikin omistajana joutuu kokemaan.. Odotan sitä päivää kauhulla :(
Osanotto <3
Voi Kerttu <3 Voimia sinne.
Voi nuo päätöksen hetket ovat niin kamalia, osanottoni :( Itse olen elämäni aikana yhden koiran kohdalla joutunut tekemään saman päätöksen ja olihan se hirveä päivä. Tällä hetkellä koirat 6v. ja 3v. ja nyt jo välillä murehdin hetkeä, jolloin ystävistä joutuu luopumaan. Tyhmää murehtia etukäteen, mutta minkäs teet.
Kauheasti tsemppiä <3 ihan hurjan surullista.
Osanotot. :( Itse jouduin tekemään saman päätöksen viime kesänä rakkaasta, 10 vuotiaasta pupustani ja vaikka tossa kaksi noita taas pyllertää, on Opolla aina erityinen paikka sydämessä. Vaikea päätös, mutta loppujen lopuks senkin tekee rakkaudesta.
Voi että, osanottoni. Näitä ei pysty lukemaan ilman että silmänurkka kostuu…kyllä pikkuystävistä ja karvaisista perheenjäsenistä luopuminen on niin raskasta.
<3
Otan osaa :, ( Voi pientä. Teillä oli upea elämä yhdessä ja Kertun muisto ei kuole koskaan. Voimia suruun.
<3
Kurja juttu. Osanottoni. :(
Voi miten ihana kirjoitus. Mulla on kertunkokoinen pala kurkussa. Osanotot mamille, isukille ja Kertun sisaruksille <3 Muistot ei häviä koskaan :) <3
Lemmikin omistamisen raskaimpia hetkiä, kun pitää tehdä päätös lopettamisesta. Sympatiat sinne.
Voi Kerttuli. <3 Oli kunnia tavata hänet! <3
Voimia. Sydämellinen halaus täältä sinne. <3
Voi Kerttua <3 Ikävä on varmasti suuri…
Oma rakkaani lähti eilen viimeiselle matkalleen ja kova on ikävä ja itketty on, ja paljon! ??Mutta osanotot!
Osanotot ja iso hali sinne.<3
Ihana kirjoitus ja kuvat <3 Muistuu heti mieleen omat tunnelmat puolentoista vuoden takaa… Lemmikin menettäminen on kauheinta mitä tiedän, mutta onneksi on muistoja roppakaupalla vaikka suru ei ikinä väisty täysin. Voimia sinne teille kaikille <3
Voimia teille, ihan kamalaa :( Mä pelkään menettäväni kaksi koiraa vuoden sisään, sillä juuri ja juuri voin nyt ajatella Bobbya märisemättä (epäonnistun kyllä usein) ja nyt Vimman liikkuminen alkaa olla aiempaa hankalampaa (sillä on hyvälaatuisia mutta todella suuria kasvaimia jalassa, jotka vaikeuttaa jalan käyttöä) ja voi olla että meidän on tehtävä ikäviä päätöksiä pian.
Olen todella pahoillani teidän puolesta, mutta varmasti tiedätkin että teitte oikean päätöksen <3
Otan osaa <3 raskasta luopua rakkaasta, mulla on kans kaks chihuvauvaa, toinen alkaa olemaan niin vanha ja sairas ettei enää paljoa aikaa ole ja auta armias kuinka monet itkut on väännetty :( nää pienet on niin rakkaita.