*Postauksessa mainoslinkki

Blogi on ollut tyhjäkäynnillä koko tammikuun ja ison osan myös joulukuusta, koska mulla on ollut muuta tekemistä. Mä huomaan, että kun mulla on jotain muuta mielen päällä, blogi unohtuu vähäksi aikaa ja olen itse sen hyväksynyt, että niin se nyt vaan joskus on. Aina ei voi olla yhtä aktiivinen kaikkien elämän osa-alueiden kanssa.

Viime aikoina olen taas innostunut lukemisesta uudelleen. Mulla on ollut muutamakin vuosi tässä, kun lukeminen ei ole ollut mulle erityisen tärkeää, vaan olen käyttänyt sen ajan ja energian blogiin tai muihin asioihin elämässä. Tällä hetkellä mun mielen päällä ei kuitenkaan ole juuri muuta kuin kirjat ja olen oppinut, että kun se fiilis tulee päälle, siihen pitää tarttua.

Mulla on jäänyt kodinhoito, blogi, ulkoilu ja parisuhdekin kirjojen varjoon tässä viime aikoina. Lähes kaikki vapaahetket istun kirjaan uppoutuneena, niin kotona kuin töissäkin (tauoilla) ja työmatkatkin menee sutjakasti nenä kirjassa. Tätä voisi kuvailla jo jonkunlaiseksi maniaksi, josta on vaikea päästää irti. Veikkaan ettei tämä lopu ainakaan ennenkuin olen lukenut tämän yhden kirjasarjan loppuun saakka.

Tammikuussa olen keskittynyt mm. tähän Anne Bishopin Black Jewels -maailmaan, joka alkaa tuosta isommasta *Black Jewels -trilogiasta (sis. Daughter of the Blood, Heir to the Shadows ja Queen of the Darkness) ja jatkuu kuuden kirjan verran (kaikki ei kuvassa), joista osa jatkaa trilogian tarinaa eteenpäin ja osa on samaan maailmaan sijoittuvia itsenäisiä tarinoita eri päähenkilöillä (mutta niissäkin saattaa vierailla vanhoja tuttuja trilogiasta).

Black Jewels -maailma vie mukanaan joka kerta. Olen lukenut osan näistä kirjoista jo ainakin kolmeen kertaan, mutta silti se vaan toimii. Henkilöhahmot on enemmän on kuin loistavia ja tämä koko maailma on osoitus loistavasta mielikuvituksesta. Teksti on sujuvaa, elävää ja rikasta. Mua kiehtoo tässä erityisesti se, miten voittamattomia, mutta silti haavoittuvaisia, tarinan päähenkilöt on. Lempeitä ja hyviä omilleen, mutta hirvittäviä vastustajia vihamiehilleen, vihamiehille, jotka ei ollenkaan tajua heidän voimiensa vahvuutta, koska sellaista voimaa ei ole kenelläkään muulla kuin heillä.

Meillä on tänä viikonloppuna tämmöinen söpöliini pisamanenu hoidossa. Hän miehittää leppoisasti toista nojatuolia sillä aikaa, kun mä luen näitä kirjoja toisessa ja huolehtii, että mä käyn edes pari kertaa päivässä kunnon kävelyllä ulkona, koska hän vaatii ulkoilua hieman enemmän kuin nämä meidän pikkuprinsessat :D

Nano tykkää edelleen jaloista, no news there.

Jatketaan kosmetiikka-aiheiden ja ylipäätään blogin kanssa sitten taas joskus, kun inspiraatio taas nousee esille jostain syvyyksistä. Nyt mä mieluummin luen, enkä ole siitä edes pahoillani :D

*postauksessa mainoslinkki