Mähän sain tuossa loppukesästä päähäni, että mun täytyy saada karvaliivi. Siis se sellanen tekoturkisliivi, jota voi käyttää sitten vaikka nahkatakin kanssa, kun tulee viileämmät ilmat (eli ei ihan vielä). Kaupoissa tuntui olevan vaan sellaisia vaaleampia, jotka ei kutitellut mun simpukkaa sitten yhtään. Elokuussa oltiin äitin ja siskon kanssa pari päivää Tallinnassa ja siellä eräässä kangaskaupassa sitten törmäsin tämmöiseen turrekankaaseen, jonka sävymaailma olikin hyvin mieleinen. Noh, ostin turren, siihen sopivan mustan vuorikankaan, hakaset kiinnitystä varten ja ryhdyin hommiin.

Ensin piirsin suuntaa-antavan kaavan leivinpaperille neuletakkia apuna käyttäen. Leikkasin kaavoista ensin lakanaversiot, jotka nuppineulasin päälle ja leikkelin niitä vielä sopivammiksi sieltä täältä ennenkuin leikkasin oikeasta kankaasta mitään. Kaavan säätämiseen meni ihan yllättävän kauan aikaa, että sen sai sopivan kokoiseksi joka paikasta, mutta säätäminen kyllä kannatti. Kaava-lakanoita apuna käyttäen leikkasin turrekankaasta sopivat palaset.

Seuraavaksi sama homma vuorikankaalle ja näin meillä on hienosti palikat valmiina kokoamista varten. Hupun leikkelin vasta vähän myöhemmin, kun en ollut vielä tässä vaiheessa täysin varma, että haluanko mitään huppua siihen ylipäätään. Ensimmäisen sovituksen jälkeen totesin, että haluan, joten tuunasin vielä siihen kaavan ja leikkasin kankaat.

Nuppineulasin turrekankaan palaset ensin yhteen ja sovitin hässäkkää päälle, että onko tämä edelleen sopivan kokoinen, vai tarvitseeko tehdä säätöjä. Jotain pientä taisin tuunata, mutta yllättävän vähällä selvisin.

Ihan ensimmäisenä ompelin (omin pikku kätösin neulalla ja kaksinkertaisella karhunlangalla) olkapäät yhteen etu- ja takakappaleista. Minimoidakseni möykkyisyyttä olkapäillä, leikkasin ompelemisen jälkeen tuota ylimääräistä kangasta vähän pois tuosta saumasta.

Seuraavaksi ompelin yhteen kyljet, joihin ompelin taskut samalla. Taskupussi jäi tavallaan esille vuorikankaan puolelle, mutta ompelin sen kiinni vuorikankaaseen, jottei se lepattaisi eikä se sieltä erityisemmin näy, kunhan liivi ei käänny kokonaan nurin. Taskujen alapuolelta jätin sivusauman auki, jotta liikkuvuus on varmasti hyvä. Sivusaumojen jälkeen nuppineulasin jo aikaisemmin kootun hupun paikoilleen.

Sitten taitoin käsiaukkojen reunat ja ompelin ne kiinni. Taitoin hupun etureunan sisäänpäin ja ompelin paikoilleen. Siistin helman niin, että vuorikangas asettuu nätisti turrekankaan reunaan ja ompelin sen kiinni (kuvassa yllä). Taas taitos liivin etuosaan (pitkä pystysivu molemminpuolin) ja ehkä miljoonannes sovitus ja ompelin taitokset paikoilleen. Lopuksi vielä hupun etureunat kiinni etukappaleisiin ja viimeisenä silauksena muutama hakaskoukku, joilla karvaliivin saa kiinnitettyä.

Kyllähän siitä sitten lopulta valmis tuli, vaikka ainakin 2-3 viikkoa siihen meni töiden ohessa. Yhtenä vapaapäivänä tein isoimman työn, mutta sen päivän jälkeen sormet olikin tosi kipeät useita päiviä siitä neulan puristamisesta eikä se ihan hetkeen sitten houkutellutkaan. Jatkoin pienempien osioiden ompelua pikkuhiljaa pala kerrallaan silloin tällöin, kun oli iltaisin aikaa töiden jälkeen.

Tässä vähän kuvasatoa, kun käytiin Mösjöön kanssa tuolla järven rannalla ottamassa pari fotoa valmiista turresta:

Huppu on niin näpsäkkä kylmemmällä ilmalla, koska mähän en pipoja käytä muuta kuin lasketellessa. Hupun ollessa alhaalla, se antaa kivasti massaa tuohon yläosaan, jota se kyllä kaipasi, että säilyy tietynlainen tasapaino. Ilman huppua liivi olisi ollut jotenkin alapainoinen, koska tuota takalistoa kuitenkin on sen verran enemmän kuin hartioita.

Ohjeen turreliivin tekoon löysin Pinterestistä ja tein oman liivini suunnilleen näiden ohjeiden mukaan, pikkuisen muunnellen. Ohjeesta poiketen mulla tosiaan oli käytössä myös vuorikangas ja käsinompelu-tekniikka ompelukoneen sijaan.