Mari Anniina

.UUSI KOTI.

Published on 9.2.201626.9.2020 julkaissut Mari Anniina12 kommenttia

Nyt se alkaa olemaan virallista, meillä on kohta uusi koti! Jos olette ihmetelleet mun blogihiljaisuutta, niin se on johtunut tästä kodinmetsästyksestä. Mulla menee aina ajatukset niin täysin tämmöisiin projekteihin, että blogiin ei riitä energiaa enää juuri yhtään.

Nyt ollaan kuitenkin jo hakuprojektissa vähän niinkuin loppusuoralla. Uusi koti on löytynyt, tarjous on jätetty, hyväksytty ja kosteusmittaus on suoritettu, nyt vain odotellaan itse kauppapäivää ja sen jälkeen odotellaan muuttopäivää, joka osuu vasta johonkin huhtikuulle.

Kirjoitin talohaaveista blogiin jo marraskuussa 2013, mutta olen joutunut tästä haaveesta tällaisenaan luopumaan, ainakin toistaiseksi. Meillä oli tuossa kiikarissa yksi aivan ihana punainen puutalo 30-luvulta, jonka takia sitten laitettiin oma kerrostalokolmiokin myyntiin, mutta useammasta syystä johtuen jouduttiin haikein mielin luopumaan tästä talosta. Meidän nykyisestä kodista oli kuitenkin jo tullut tarjous tammikuun aikana eli joku uusi asunto olisi löydettävä ja mielellään ennen huhtikuuta, koska uusi omistaja muuttaisi tähän silloin. Tuli vähän hätä! Eihän me oltu katsottu mitään muuta sen punaisen talon löytymisen jälkeen, kun mä olin niin varma, että se on se meidän uusi koti!

Päädyttiin lopulta siihen, että ehkä se omakotitalo-asuminen ylipäätään ei olekaan meitä varten, ei ainakaan juuri nyt, vaikka mä kuinka lujaa sitä haluaisin. Pitää kuitenkin olla realistinen, vaikka haaveissa olisikin jotain pilvilinnoja. Siitä pidettiin kuitenkin kiinni, että vähintään yksi makuuhuone on oltava enemmän kuin nyt ja maan tasalle on päästävä. Looginen päätelmä tässä on tietenkin sitten rivitalo, vaikka se ei olekaan koskaan ollut varsinaisesti mun haavelistalla. Käytiin useampia rivariasuntoja katsomassa, mutta kaikissa oli jotain oleellista vikaa, kunnes sitten törmättiin tähän viimeiseen. Tosi kiva rivari-neliö ihan uudella keittiöllä vähän yllättävältä alueelta ja innostuttiin siitä molemmat niin kovasti, että päädyttiin jättämään siitä tarjous, joka tosiaan hyväksyttiin.

Nyt ollaan siinä tilanteessa, että ei voida oikein muuta kuin odottaa. Asutaan tässä nykyisessä kuitenkin vielä huhtikuuhun saakka, eli ei oikein voi edes tehdä uuteen kotiin vielä mitään isompia hankintojakaan, koska mitä vähemmän meillä on muutettavaa tavaraa, sen parempi. Mutta suunnitelmia on jo useita!

.TOISEN HUULET.

Published on 3.2.201626.9.2020 julkaissut Mari Anniina27 kommenttia

Mä olen (ilmeisesti) hyvin tarkka huulimeikistäni. Sen täytyy olla skarppi ja siisti ja mielellään hieman huulia pullistava muodoltaan. Luonnollisesti mulla on oma tyylini, jolla tykkään huuleni meikata ja jolloin olen huulimeikissäni kotoisimmillani ja vaikka jonkun toisen tapa tehdä mun huulet vois olla ihan hyvä, se harvoin tuntuu mulle kotoisalta tai luontevalta. Tässä esimerkki:

Kuvissa vasemmalla olevan huulimeikin on tehnyt eräs toinen meikkitaiteilija, mä valitsin vain värin. Meikkaaja jopa näki miten mä itse huuleni laitan, koska mulla oli (nudehko) huulimeikki, kun penkkiin istuin ja silti lopputulos oli hyvin kaukana mun omasta kauneuskäsityksestä.

Kuvissa oikealla puolella on muuten sama huulimeikkipohja, mutta parantelin itse kotona rajauskynällä muodon mieleisekseni ja nyt huulimeikki on sellainen, jossa viihdyn.

Varsinkin tämmöisen kirkkaan punaisen huulipunan kanssa on mielestäni tärkeää, että huulten rajat on skarpit ja että huulia on hieman suurennettu rajauskynällä, koska muuten mun huulet jää herkästi vain kapeaksi punaiseksi viivaksi varsinkin kauempaa katsottaessa.

Tässä on se syy miksi mä en kovin mielellään käy kenenkään toisen meikattavana: en ole kuitenkaan koskaan tyytyväinen. Oon joskus miettinyt, että oonko mä tyytymätön siksi, että lopputulos on oikeasti huono eikä yllä mun ”laatuvaatimuksiin” vai siksi, että toinen tekee vain eri tavalla kuin minä.

Eri tapahan ei välttämättä ole automaattisesti huonompi kuin joku toinen, mutta mietin, että olenko mä sokeutunut ja jämähtänyt omaan tyyliini, vaikka joku toinen tyyli voisi oikeasti sopia mulle paljon paremmin. Näen tätä ilmiötä nimittäin aika usein omassa meikkipenkissäni, mutta en ole koskaan ajatellut, että mä itse olisin syyllistynyt siihen, vaikka kenties olenkin :D

Mitä te olette tästä mieltä?

.ANASTASIA CONTOUR KIT.

Published on 1.2.201626.9.2020 julkaissut Mari Anniina14 kommenttia

*tuote saatu blogin kautta
*postauksessa mainoslinkki

Valot ja varjot on tällä hetkellä tosi in ja sen huomaa myös töissä. Contour Kittejä kysellään harva se päivä ja monet meikkiin tulevat asiakkaat myös toivovat voimakkaat valot ja varjot kasvoilleen. Erityisesti vähän nuorempien keskuudessa tästä on nyt tullut selvästikin ilmiö. Ei tuolla asiakkaiden joukossa tämmöisistä ollut juuri kukaan kiinnostunut vielä tyyliin vuosi sitten.

Sain blogin kautta kokeiluun tämän *Anastasia Beverly Hills Contour Kitin sävyssä Light to Medium. Tämä on se puuterimainen valo-varjostuspaletti. Olisi ihan kiva kokeilla sitä voidemaistakin, mutta tämä puuterimainen versio on mun käyttötavoille paljon parempi. Voidemaiset jäisi kuitenkin käyttämättä, en jaksa säätää aamuisin niin kauaa, kuin mitä voidemaiset valot ja varjot vaatisi, puuterimaiset tapahtuu paljon nopeammin myös kiireessä.

Light to Medium on mulle oikein sopivan tummuinen myös nyt talvella, kun olen iholtani vaaleimmillani. Korostusväreistä voin käyttää kaikkia kolmea tavalla tai toisella, mutta varjostuksista mun ihonsävyyn sopii parhaiten keskimmäinen Fawn. Java on hieman liian tumma ja Havana taas liian keltainen (ja tumma). Korostuksista Vanilla on vaalea ja matta, Banana on myöskin mattainen ja keltaisuutensa vuoksi parhaimmillaan tummilla silmänalusilla ja Sand taas on aavistuksen shimmerinen, mutta sävyltään hyvin lähellä Vanillaa.

Pakkauksessa oli vain ulkopahvissa kunnolla ilmaistu nappien värit, joten turvauduin vanhaan uskolliseen Dymoon, jolla naksuttelin värien nimet talteen kannen sisäpuolelle. Unohtaisin kuitenkin hetkessä kaikkien muiden nimet paitsi Bananan :D

On yllättävän iso ero kasvomeikissä, jos siinä on pelkkä meikkivoide ja puuteri verrattuna siihen, että kasvoille on lisättyä muotoa valoilla ja varjoilla ja vähän väriä vielä poskipunasta. Varjostuksena käytin Fawn-sävyä, valoa sudin ensin mattaisella Vanillalla, jonka päälle vielä shimmerisempää Sandia. Poskipuna on The Balm Hot Mama.

Tein tämmöisen ”hienon” kaavion, että mihin mitäkin noin suunnilleen tulisi laittaa. Ruskealla on merkattu varjostettavat alueet, valkoisella korostettavat alueet ja punaisella poskipunan paikka.

Monet käyttää varjostusta vain poskiluun alla, mutta kevyesti käytettynä se muotoilee kasvoja kauniisti myös muualla.

Anastasian Contour Kit on ihan näppärä jos esim. ihonsävy vaihtelee vuoden sisällä vähän enemmän, eli pystyy käyttämään myös noita tummempia sävyjä ruskettuneena ja vaaleampia sitten talvella. Tämä on kätevä myöskin meikkaajille, joilla saattaa olla hyvinkin eri värisiä asiakkaita meikissä. Kuitenkin tämmöiselle kalpeanaamalle kuin mulle, on tämmöinen kuuden värin setti vähän turha, koska tummista sävyistä mä pystyn kunnolla käyttämään vain yhtä ja valoväreissä mikään noista kolmesta ei vedä vertoja mun suosikki valopuutereille.

Kyllähän se lattea kalpeanaama muuttuu paljon elävämmäksi valoilla ja varjoilla, en osaisi olla enää ilman, kun näitä on tullut sporttailtua jo vuosia, mutta rehellisesti sanottuna mä kyllä mieluummin hankin yhden hyvän varjostusvärin ja yhden hyvän korostusvärin erikseen kuin ostaisin tämmöistä settiä, jossa on kuitenkin aina sävyjä, jotka eivät ole juuri mulle ideaaleja.

Onko Anastasian Contour Kit teille tuttu?

*tuote saatu blogin kautta
*postaus sisältää mainoslinkkejä