Mari Anniina

.PUUTA JA METALLIA.

Published on 28.1.201626.9.2020 julkaissut Mari Anniina5 kommenttia

*Postauksessa mainoslinkki

Mä tykkään yhdistellä erilaisia materiaaleja keskenään ja yksi mun lemppareista on puu ja metalli yhdessä. Tämmöisiä yhdistelmiä on meille tullut vähän vahingossa parikin ja saisi tulla enemmänkin mun puolesta, niin paljon näistä tykkään.

Meidän keittiö on niin pieni, että sinne mahtuu vain ihan pieni kahden hengen ”aamupalapöytä”, joten meillä on pikkuisen isompi ruokapöytä olohuoneen puolella. Toki sekään ei järin suuri ole, koska ei haluttu tukkia tilaa liikaa.

Pöytälevy on mun puuseppä-veljen tekemä, jonka mä sitten käsittelin ensin sellaisella puuta harmaannuttavalla aineella, sitten pöytä parvekkeelle aurinkoon vaihtamaan väriä ja lopulta öljy pintaan. Metalliset pukkijalat löytyi IKEAsta ja tuolit tilasin *ON24 sisustustavaratalosta. Pukkijalat on mun makuun vähän liian sinisen harmaat sävyltään, mutta en ole siitä vielä niin paljoa häiriintynyt, että olisin tehnyt asialle jotain. Kenties joskus?

Toinen puun ja metallin liitto löytyy myös olohuoneesta, nimittäin sohvapöytä. Puutaso on meidän vanhasta sohvapöydästä, jonka mun puuseppä-isä teki mulle joskus mun opiskeluaikoina mun toiveiden pohjalta. Vanhan pöydän paksut puiset pölkkyjalat kuitenkin alkoivat ärsyttämään jossain vaiheessa ja lopulta päädyin tilaamaan tämmöisen rautaisen ja pirun painavan kehikon käsityöläiseltä puisten jalkojen tilalle ja nyt pöytä on paljon tyylikkäämpi ja sopii meidän nykyiseen tyyliin paljon paremmin.

Tässä sohvapöydässä on nyt sekin hienous, että jos tuo puunväri alkaa kyllästyttämään niin pöydästä on suhteellisen helppo tuunata eri värinen ja tyylinen. Toistaiseksi ollaan kuitenkin haluttu pitää se alkuperäisessä asussaan, koska samassa tilassa oleva kirjahylly ja tv-taso on kuitenkin samaa sarjaa.

Rautarungon teki käsityönä Viikin Paja Helsingissä viime keväänä ja tuo kehikko kyllä kestää kolhuja ja elämää vielä meidän ajan ohitsekin. Viikin Pajan kanssa oli helppo asioida. Laitoin sähköpostilla vain selostuksen, että minkä kokoinen ja näköinen kehikon pitäisi olla ja referenssikuva, jonka löysin netistä ja parin viikon sisällä Mösjöö kävi rautarungon hakemassa. Tykkään koko pöydästä ihan pöljänä ja erityisesti, koska sain pitää osan siitä isän tekemästä pöydästä.

*Postauksessa mainoslinkki

.JUMITUSMEIKKI.

Published on 18.1.201626.9.2020 julkaissut Mari Anniina7 kommenttia

Olen huomannut, että aina, kun mun elämässä tapahtuu jotain erilaista, joka vie mun ajatukset, se heijastuu blogiin. Nyt on sellainen hetki. En ehdi suunnitella (tai varsinkaan toteuttaa) blogipostauksia, kun ajatukset valtaa aivan muut asiat, jotka juuri nyt tuntuu paljon tärkeämmiltä. Mutta siitä lisää myöhemmin, kun on jotain mitä ihan oikeasti kertoa.

Tällaisina aikoina mä myöskin hyvin herkästi jumitan meikkityylini suhteen. Olen nyt sporttaillut yhtä ja samaa silmämeikkityyliä viikko- ellen jopa kuukausitolkulla. Vain pieniä muutoksia silloin tällöin, mutta pääosin tämä yksi ja sama tyyli on ollut mulla jo kauan ja ainakaan toistaiseksi ei loppua näy.

Tähän kyseiseen jumitusmeikkiin liittyy olennaisesti tämä vanha Sensain luomiväripaletti (ES01 Kigiku), joka kuuluu mun pannuprojektin piiriin. Kuten kuvasta näkyy, on vaalein sävy lähestulkoon tyhjä, yhdessä nurkassa on vielä ihan tilkka väriä jäljellä, mutta se ei näy tässä kuvassa kunnolla. Myös vaaleampi ruskea on saanut kulumaa sen verran, että pohja jo paistaa pieneltä alueelta.

Jumitusmeikki kaikessa komeudessaan. Luomiväreinä käytetty ES01-paletista vaaleinta pohjalle, vaaleampaa ruskeaa häivytykseen ja tummaa ruskeaa luomivakoon tuomaan lisää syvyyttä ja sitä samaa myös alaluomelle ulkonurkkaan. Olen myöskin innostunut nestemäisistä rajauksista viime syksynä aivan uudelleen enkä ole paljon muita rajausmuotoja nyt käyttänytkään. Tämä Lumenen nestemäinen dippilaineri (saatu) on siitäkin hyvä, että se on vedenkestävä, kun noi silmät vuotaa pakkasella vähän herkemmin kuin muutoin. Erikoisemman tästä meikistä tekee tuo sininen Clarinsin vedenkestävä ripsiväri (saatu töiden kautta), jota olen käyttänyt nyt säännöllisesti melkein vuorotellen tavallisen mustan kanssa jo pidemmän aikaa ja tykkään siitä. Varsinkin silmälasien kanssa ripsarin sinisyys jää vähän piiloon, eikä ole niin ”shokeeraava” kuin näissä kuvissa.

Jumitusmeikkiin kuuluu myöskin oleellisesti hieman nudemmat huulet. Yhtenä päivänä, kun lykkäsin huuliini kirkkaan punaista huulimaalia, tunsin oloni oudoksi. Tämä meikkityyli on siitä kiva, että vaikka se näkyy, se ei silti ole överi ja tämä on helppo ja suhteellisen nopea toteuttaa aamulla.

Käykö teille koskaan näin, että alatte jumittamaan johonkin yhteen ja samaan tyyliin, ettei siihen tarvitsisi käyttää yhtään ylimääräistä ajatustyötä?

.R.I.P. OLIIVIPUU.

Published on 12.1.201626.9.2020 julkaissut Mari Anniina10 kommenttia

Mä tykkään ihan pöllönä oliivipuusta viherkasvina ja sisustuselementtinä, mutta kuten kuvasta näkyy, se ei selvästikään ole mulle sopiva kasvi.

Ostin tuon pienen oliivipuun joskus muistaakseni loppukesästä ja nyt jo ollaan tässä tilanteessa, että raukassa on hädintuskin muutama lehti enää jäljellä, jotka nekin tippuilee yksitellen ja siitä on lähinnä ranka enää jäljellä :(

Mulla on tapana, että kastelen kaikki viherkasvit joka perjantai, eli kerran viikossa. Enkä nyt yhtään tiedä, että onko se liikaa vai liian vähän oliivipuulle. Tietääkö joku muu? Muut mulla olevat viherkasvit elelevät oikein mukavasti tuolla kerta viikkoon kastelulla, mutta tämä otti siitä nokkiinsa.

Joulun aikoihin laitoin oliivipuun vihdoinkin roskiin menetettynä tapauksena ja laitoin väliaikaisesti joulutähden sen tilalle, mutta tämä tuskin on kauhean pitkäaikainen ratkaisu, vaikka se toistaiseksi vielä ihan kivalta näyttääkin.

Mä ehdottomasti haluaisin, että mulla olisi tässä työpöydän läheisyydessä joku viherkasvi, mutta mietin, että mikä mulla pysyisi elossa… Vinkkejä?