Lifestyle – Sivu 31 – .Mari Anniina.

.KÄSILAUKUT.

Published on 11.5.20158.10.2020 julkaissut Mari Anniina10 kommenttia

Olen tehnyt pikkuhiljaa sellaista raivausta, että lopulta mulla olisi vain sellaisia tavaroita, joita kaikkia ihan oikeasti käytän. Yksi raivauksen kohde on ollut käsilaukut. Olen monia käsilaukkuja jo laittanut eteenpäin ja viimeinenkin, jota olen säilytellyt ihan turhaan, on jo myynnissä. Mä olen hyvin käytännöllinen ihminen ja olen huomannut, että käsilaukkujen kohdalla mä käytän pääsääntöisesti yhtä ja samaa koko ajan, kun puhutaan siitä töihin-kotiin -arjesta. Tämä siis tarkoittaa sitä, että mun on aivan turha omistaa suht samankokoisia käsilaukkuja useampia kappaleita, koska mä kuitenkin käytän niistä vain sitä lempparia ja loput unohtuu vaatehuoneen perälle.

Totuus kuitenkin on, että yksi laukku ei silti aivan riitä. Joskus tulee tarvetta selvästi isommalle käsilaukulle ja joskus taas pienemmille, joten eri kokoisia laukkuja, jotka on tarkoitettu hieman erilaisiin tilanteisiin, täytyy kuitenkin olla. Vuosien projektin myötä olen päätynyt seitsemään käsilaukkuun. Seitsemän laukkua on ehkä jollekin toiselle tosi paljon ja taas toiselle mitättömän vähän. Siihen nähden, että mulla on parhaimmillaan ollut ehkäpä 20-30 käsilaukkua, tämä seitsemän on aika hyvä :D Ja tämäkään määrä tuskin on mikään lopullinen, vaan projekti jatkuu edelleen.

Tämä Korsin musta säkkimallinen laukku on ollut mun go-to -laukku jo puolisen vuotta. Tämä on se laukku, johon mahtuu juuri sopivasti kaikki tarpeellinen mitä voin tarvita siinä päivittäisessä elämässä, kun olen poissa kotoa. Tämä myöskin mahtuu kokonsa puolesta työpaikan laukkukaappiin. Tämä on tarpeeksi iso, että tähän pystyy sullomaan myös ruokaostoksia tarvittaessa jos on tullut vain yksi kauppakassi mukaan. Tässä on juuri sopivasti taskuja, joihin on tarpeeksi helppo päästä käsiksi ja tämä laukku pysyy hyvin olalla. Vähän nuo kettingit kilisee, mutta siihen olen jo tottunut. Musta väri on must, koska se sopii kaikkeen kesät ja talvet.

Joskus kuitenkin tarvitsen isompaa laukkua ja silloin mun vastaus on tämä LUMI:n isohko kulmikas laukku. En enää muista onko tämä XL- vai XXL -kokoa, mutta jotain sinne päin kuitenkin. Tämä on ollut päivittäisessäkin käytössä, mutta nykyisin siirtynyt ”viikonloppulaukun” asemaan. LUMI on täydellinen junamatkoille, kun mennään mun kotopuoleen: tähän mahtuu kirja, kaikki reissun kosmetiikkapussukat, kamera ja vähän eväitäkin niiden jokapäiväisten tavaroiden lisäksi. Samalla periaatteella tämä on täydellinen myös esim. lentomatkoille käsimatkatavaraksi tai piknikille ja oikeastaan milloin vaan, kun täytyy mennä yöksi johonkin (parhaimmillaan saatan pärjätä vain tällä). Tämä laukku imee sisäänsä hämmentävän suuren määrän tavaraa. Että tämä olisi vieläkin täydellisempi tehtävässään, tämän pitäisi olla musta, mutta koska tämä nyt on konjakinruskea niin saa luvan kelvata. Käytän tätä nykyään sen verran harvoin kuitenkin, että väri ei pääse ärsyttämään.

Kolmas laukku on taas hieman sitä mun päivittäistä laukkua pienempi, Minna Parikan pupunkorvainen tapaus. Tämä on juuri tarpeeksi iso, että mukaan mahtuu monia päivittäin tarvittavia juttuja, mutta kuitenkin sen verran siro, että hartiat ei mene ihan jumiin, vaikka tämän kanssa olisi pidempäänkin liikekannalla. Tätä voi kuljettaa normaalisti olkapäällä tai pään yli vedettynä. Miinuspuolena laukun lukko, joka aukeaa liian herkästi, jos laukussa on enemmän tavaraa, eli käytännöllisyyden kannalta tämä ei ole ihan paras mahdollinen.

Aina vaan pienenee. Tämä musta Espritin laukku on ollut paljon käytössä varsinkin ulkomailla, kun lähdetään hotellilta kiertelemään johonkin kävellen. Ihan yhtälailla tämä on käytössä kotikonnuillakin silloin, kun mukaan ei tarvita paljoa tavaraa ja tiedän, että kävelen paljon. Tämän saa vedettyä pään yli ja silloin tämä ei häiritse käsien liikkeitä eikä kipeytä hartioita. Laukkuun mahtuu puhelin, kamera, pieni lompakko, avaimet, peili ja huulipuna ja muuta pientä sälää. Tämä laukku on kuitenkin sen verran arkinen, että tällä en esim. lähtisi yökerhoon, vaikka koko muuten olisi ihan ok siihen.

Uusin hankinta on tällä viikolla ostettu (mutta paljon kauemmin himoittu) Korsin pikkuveska. Pitkään mietin, että onko mulla tälle tarvetta vai ei, mutta lopulta päädyin siihen, että on. Usein on ollut tilanteita, joissa Espritin laukku (tuo edellinen) on ollut liian iso ja ennenkaikkea liian syvä, jolloin pohjalta on ollut hankala löytää etsimäänsä, joten tämä Korsin laukku on vastaus siihen. Tämä on matala ja pieni ja mukaan mahtuu juuri ne tärkeimmät jutut: puhelin, peili, huulipuna, maksukortit ja ehkä jopa kamera jos ottaa siitä remmin pois. Laukussa on sisäänrakennettuna korttilokerotkin, joten erillistä lompakkoakaan ei tarvitse. Tämä on myöskin täydellinen laukku yökerhoon (jos nyt ikinä sellaisissa enää käyn) ja lentokentälle ”lompakoksi”, ulkomailla museokiertelyihin ja kaupungilla kävelyyn jne. Tämä ei paina juuri mitään, joten tämä on hyvin vaivaton pitää mukana. Perussiisti tyyli sopii kaikkeen eikä tämä liikaa kilju olemassaoloaan. Remmi saattaa olla mulle ihan pikkuisen liian pitkä, mutta käyn sitten suutarilla lyhennyttämässä sitä jos koen sen tarpeelliseksi käytön myötä.

Tämä kimmeltävämpi pikkulaukku on ollut melko puhtaasti vain juhlakäytössä. Laukku on ostettu joskus Sokokselta ja sen jekku on siinä, että sitä voi käyttää joko tuon metallihihnan kanssa (sen saa myös irti) tai pitää kädessä ja pujottaa sormet tuosta pääkalloin koristellusta nyrkkiraudasta läpi :D Hihna on ok niin kauan, kun on hiukset kiinni, mutta jos ne on auki, hiukset kiertyy metallihihnaan kiinni ja katkeaa ennemmin tai myöhemmin, joten se täytyy tämän kanssa ottaa aina huomioon ja siitä syystä olenkin pyrkinyt käyttämään tätä enimmäkseen nyrkkirautamaiseen tapaan tai puristettuna käsivarren ja kyljen väliin, jolloin tietysti yksi käsi on aina jumissa tämän kanssa. Tämä ei edellä mainituista syistä ole kovin käytännöllinen, vaikka kovin hauska onkin :D Se oli myöskin yksi syy, miksi halusin tuon käytännöllisemmän Korsin myös, vaikka mulla tämä melko samankokoinen jo olikin valmiiksi.

Vielä yksi juhlalaukku, jota olen käyttänyt tähän mennessä tasan kerran: omissa häissäni. Tässä ei ole mitään remmejä vaan tämä on vain kädessä tai kainalossa pidettävää mallia. Mukaan mahtuu juuri ja juuri puhelin, huulipuna, maksukortit ja ehkä pieni peili. Laukku ei anna yhtään periksi, eikä mene kiinni, jos sisällä on liikaa tavaraa, joten tämän kanssa ollaan erityisen tarkkana mitä otetaan mukaan. Tämä ei varsinaisesti ole mulle kovin tarpeellinen, mutta tunnesyistä en tästä halua luopua (ainakaan vielä) ja onneksi tämä on sen verran pieni, että menee säilytyksessä ongelmitta.

Nämä viisi käyttölaukkua majailevat kahdessa seinäkoukussa mun työpöydän vieressä, jossa ne ovat helposti saatavilla eikä pääse unohtumaan. Juhlavammat pikkulaukut ovat saman huoneen lipastossa jemmassa, niitä en niin usein kuitenkaan tarvitse, että niiden tarvitsisi olla esillä.

Ihanteellinen tilanne olisi se, että mulla olisi iso laukku, semi-iso käyttölaukku, medium-kokoinen ja yksi pieni, joka käy arkeen ja juhlaan, eli lopputulos olisi neljä laukkua. Kaikkien omistamieni laukkujen kanssa en suinkaan ole mitenkään naimisissa ja luulenkin, että saattaa tulla vielä karsintaa tai saatan korvata jonkun vieläkin paremmalla.

Millaisia käsilaukkutyyppejä te olette? Pitääkö niitä olla kymmeniä erilaisia, vai pärjäättekö muutamalla hyvällä?

.RANSKALAINEN SUKLAAKAKKU.

Published on 6.5.20158.10.2020 julkaissut Mari Anniina9 kommenttia

En ole viime aikoina ollut YHTÄÄN kiinnostunut ruoanlaitosta enkä varsinkaan mistään leipomishommista, mutta oltiin tuossa vappuviikonloppuna siskon mökillä ja siellä sitten tein siskontytön kanssa tämmöistä ranskalaista suklaakakkua siskon ”käskyttämänä” ja voi hellanlumala miten hyvää se oli! Eli tätä oli pakko saada lisää ja mitäs muuta keinoa siihen onkaan kuin tehdä, joten ei muuta ku resepti esiin kännykästä ja kauppaan. Väsäsin tämän eilen ja nyt siitä on jo kohta puolet syöty. Hups.

Resepti oli muistaakseni Vappu Pimiän keittokirjasta.

RANSKALAINEN SUKLAAKAKKU
8-10 annosta

200 g voita
200 g tummaa suklaata
2 dl sokeria
4 kananmunaa
3,5 dl vehnäjauhoja
rasvaa ja korppujauhoja vuokaan
tomusokeria koristeeksi

1. Säädä uni lämpiämään 220 asteeseen. Voitele ja jauhota pyöreä irtopohjavuoka.
2. Sulata suklaa ja voi joko vesihauteessa tai mikrossa.
3. Vatkaa kananmunat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi.
4. Sekoita vähän jäähtynyt suklaa-voiseos muna-sokeriseokseen. Sekoita vehnäjauhot varoen joukoon; älä käytä tässä vaiheessa enää sähkövatkainta.
5. Kaada taikina jauhotettuun vuokaan ja nosta uunin keskitasolle. Paista kakkua 12-15 minuuttia. Kakun kuuluu jäädä löysäksi keskeltä.
6. Kumoa kakku vadille. Halutessasi voit koristella jäähtyneen kakun tomusokerilla. Tarjoa sellaisenaan tai kermavaahdon tai ranskankerman kanssa.

Sen verran muokkasin tällä kertaa, että suklaa oli maitosuklaata ja kermavaahto olikin vaniljavaahtoa, mutta seuraavaksi teen varmaan tummasta suklaasta tai maitosuklaan ja tumman suklaan sekoituksesta. Ja tällä kertaa pidin ihan pikkuisen liian kauan uunissa (15 minuuttia), olisi saanut jäädä vetelämmäksi. Vetelä osio tästä kakusta on nimittäin ehdottomasti juuri parasta!

Äitienpäiväksikin erinomainen resepti ja helppo tehdä!

.JUVEDERM ULTRA SMILE.

Published on 1.4.20158.10.2020 julkaissut Mari Anniina13 kommenttia

Tämän postauksen aihe varmasti jakaa mielipiteitä ja mietin, että teenkö lopulta postausta ollenkaan, mutta päätin sitten kuitenkin tehdä. Kävin muutama viikko sitten Face Designersin Annikalla huulten täytössä. Kyllä, neuloja ja ihan oikeaa täyteainetta huuliin ihon alle. Olen tätä miettinyt pitkään ja on kauan tehnyt mieli kokeilla, mutta koska se on niin kallista, en ole vain saanut aikaiseksi mennä ja aina sille rahalle on ollut jotain muutakin käyttöä. Kun kuulin, että pääsisin Annikalle koulutusmalliksi hieman halvemmalla, totesin että nyt jos koskaan! Ollaan siis Annikan kanssa tuttuja töiden kautta.

Annika Haikala on Face Designersin omistaja ja hän on ollut täyteainekouluttaja vuodesta 2008 lähtien. Face Designers on erikoistunut nimenomaan injektiohoitoihin ja kouluttamiseen. Annikalla on kokemuksenaan tuhansia toimenpiteitä ja hän on kouluttanut satoja ammattilaisia injektiohoitoihin.

Annika käytti mulle Juvederm Ultra Smile -nimistä hyaluronipohjaista täyteainetta n. 0,4 ml, eli ei edes ihan kaikkea mikä olisi ollut mahdollista. Sanoinkin Annikalle, että haluan lähinnä kevyen täytön, että huulet näyttää edelleen luonnollisilta, mutta vaan vähän täyteläisemmiltä. Erityisesti ylähuuleen olen kaivannut vähän lisää täyteläisyyttä, olen aina ollut hieman tyytymätön siihen ja vaikka osaan sen kanssa elää, oli tämä silti mielestäni mukava päästä kokeilemaan, että mikä on fiilis, kun sitä on vähän täytetty. Voisihan tietenkin olla, että mä en edes tykkäisi lopputuloksesta, että olisi sellainen olo etten ole oma itseni. No, sitä oli turha pelätä. Annika oli tosi ammattitaitoinen ja rauhallinen tekijä ja erittäin hyvä pistäjä, hädintuskin edes tunsin mitään.

Ensin Annika puhdisti käsiteltävän alueen huolellisesti, sitten huulille levitettiin puuduttavaa voidetta. Täytyy sanoa, että se oli ehkä yksi oudoimmista tunteista mitä olen koskaan kokenut, kun se alkoi vaikuttamaan. Huulet tuntui tosi oudoilta. En oikeasti edes uskonut, että puudutusvoide voisi olla niin tehokasta, mutta oli se. Hämmentävää. No sitten Annika otti esiin neulan ja lähdettiin hommiin. Puudutus oli tosiaankin tehokas, mä en oikeasti tuntenut juuri mitään, kun pistettiin. Ehkä kaksi kertaa koko homman aikana nipisti aivan hieman ja sekin oli siellä syvemmällä, eikä siinä pistovaiheessa, eikä niistäkään nipistyksistä tarvinnut edes silmiä siristellä. Ei siis oikeasti sattunut yhtään, eli kivun takia on mun mielestä aivan turha jättää menemättä. Olen toki kuullut toisenkinlaisia tarinoita puudutusvoiteesta huolimatta, mutta en oikein voi käsittää miten kukaan on saanut tuosta hommasta kivuliaan, en tajua. Ehkä se riippuu pistäjästäkin tai tietty asiakkaan kipukynnyksestä, en tiedä, mutta muhun se ei sattunut ollenkaan. Makoilin vaan pedissä kaikessa rauhassa ja tuijottelin kattoon, kun Annika teki ja opiskelija tuijotti vieressä.

Annika teki ensin ylähuulen molemmin puolin, sitten sain katsoa peilistä ja sitten tehtiin alahuuli ja se olikin siinä. Alunperin olin sanonut, että mun mielestä riittää, että laitetaan pelkästään ylähuuleen, mutta kun sitten näin peilistä siinä vaiheessa niin totesin, että laitetaan vaan vähän myös alas. Pistokohtia tuli yhteensä vissiin lähemmäs yhdeksän jos pysyin laskuissa mukana. Kun oli pistetty, huulet pyöriteltiin sormien välissä, että aine tasoittuu kunnolla ja asettuu hyvin paikoilleen.

Haluatte varmaan nähdä kuvia?

Tässä muun huulet ennen operaatiota, samana aamuna kuvattuna ennenkuin olin menossa Face Designersille. Vasemmalla blogissa tutumpi ”kuvaus-ilme”, jota käytän, kun kuvaan huulipunia huulilla. Kuvassa oikealla ihan samat huulet rennossa resting bitch face -asennossa. Kuten kuvasta näkyy, jos mä en ilmeile, mun ylähuuli menettää muotonsa ja siitä tulee tollanen kapea ja tosi meh. Eli jos joku on joskus ollut kateellinen mun huulille, niin se joku on ollut kateellinen mun kuvausilmehuulille, eikä niille todellisille :D

Viikko operaation jälkeen sama kuvapari: vasemmalla huulipuna-kuvausilme ja oikealla resting bitch face -ilmeellä. Viikon päästä tosiaan huomasin, että ylähuulessa on pieni mustelma, mutta se ei ollut siinä kauaa, eikä se tuntunut miltään muutenkaan. Tästä kuvaparista voi hyvin nähdä, että ylähuulessa on volyymia hieman enemmän kuin ennen ja jopa rennolla ilmeellä ollessani ylähuulessa on jotain muotoa.

Yllä vielä kuvailmeellä varustettuna ennen-jälkeen kuvapari. Jälkeen kuva on tässä tapauksessa otettu seuraavana päivänä operaatiosta ja pientä turvotusta on vielä nähtävissä, joka laski parin päivän sisällä.

Yllä kuvapari, jossa molemmissa on rento murjotusilme. Jälkeen kuvassa on pikkuisen erilainen kuvakulma, joten ylähuuli näyttää suuremmalta kuin oikeasti onkaan. Mutta silti, ero entiseen on selvä.

Tässä vielä hieman sivusta otettu kuva ensin kasvojen vasemmalta puolelta. Vasemmalla ennen ja oikealla seuraavana päivänä operaatiosta.

Kasvojen oikealta puolelta sama homma. Vasemmalla ennen, oikealla seuraavana päivänä operaatiosta. Näissä seuraavana päivänä otetuissa kuvissa vähän näkyy pieniä pistojälkiä huulten reunoilla, mutta ne oli tosi pieniä ja ne sai peitettyä meikillä helposti.

Tässä vielä täytön jälkeen otetut kuvat huulimeikillä ja ilman. Keskellä ilman, of course, vasemmalla MAC Toledo Victoriana, oikealla Clarins Lip Comfort Oil Raspberry rajauskynällä. Vaikka mun huulet on nyt täyteläisemmät, se ei tietenkään tehnyt mun huulten värirajasta yhtään sen näkyvämpää tai selkeämpää kuin mitä se on ollut tähänkään saakka, eli huulia meikatessa mä tulen edelleenkin käyttämään rajauskyniä ja huulipunaa tai -kiiltoa. Olisi hienoa, jos voisin/osaisin olla kokonaan ilman huulimeikkiä, mutta en vain osaa, edelleenkään.

Mä en ole koskaan pitänyt itseäni sinä tyyppinä, joka laittaa täyteaineita itseensä, mutta tässä sitä ollaan. Alun outous huulista on nyt hävinnyt ja mulla on ihan täysin oma olo näissä. Huulten täyttäminen ei muuttanut mun persoonaa tai mun mielipiteitä millään tavalla tärkeistä asioista, mä olen edelleen ihan yhtä lailla mä kuin ennenkin. Mä olen edelleen ihan yhtä tavallinen kuin ennenkin ja voisin mennä tekemään tämän uudelleenkin ja varmaan menenkin ja nyt kun tiedän mitä voi odottaa niin hintakaan ei tunnu enää ihan niin hirveältä.

Ne jotka töissä tiesi mihin olen menossa, näki kyllä, että jotain tehty, mutta moni sanoi, että jos ei tietäisi, ei välttämättä edes huomaisi, koska mä meikkaan huulet joka tapauksessa niin huolellisesti, että ero ei ole huikean suuri. Nämä lähikuvat on tietenkin vähän extremejä ja näistä kyllä mun mielestä näkee, mutta livenä tai koko kasvokuvista se ei ole ollenkaan niin ilmiselvää.

Miksi mä halusin tehdä tämän postauksen, oli ehkä juurikin se, että huulitäytteiden laittamiseen ei tarvitse olla mikään seiskajulkkis, eikä niitä täytteitä tarvitse laittaa desikaupalla, että näkyy kotoa kirkolle. Täyteaineilla voi muotoilla vaikka vain ihan hieman tai sitten hieman enemmän, mikä nyt sitten itsestä mukavimmalta tuntuu. Mä en tuomitse, enkä ole koskaan tuominnut, ihmisiä, jotka haluavat parannella ulkonäköään (tavalla tai toisella), oonhan mä sitä itsekin tehnyt sieltä teini-ikäisestä saakka, mutta tähän asti se on ollut vain meikin, hiustenlaiton ja sopivien vaatteiden kanssa saavutettua. Nyt otin yhden askeleen eteenpäin kokeilumielessä ja totesin, että kokeilu oli mulle mieluinen ja voin aivan hyvin tehdä tämän uudelleenkin. Ainut mikä tässä harmittaa on se, että tämä lopputulos kestää niin lyhyen aikaa.

Toimenpiteen jälkeen suositellaan, että vältetään huulten koskemista ja meikkaamista vähintään 6 tunnin ajan, ettei pieniin haavoihin mene bakteereja. Saunaa, solariumia, auringonottoa ja urheilua suositellaan vältettävän 24 tuntia. Mä kylläkin meikkasin heti töihin päästyäni toimenpiteen jälkeen, koska olin tosiaan menossa suoraan töihin siitä. Samana päivänä huulet oli hieman turvoksissa, varsinkin iltaa kohti, mutta ei mitään mahdotonta kuitenkaan (tämä tietenkin voi vaihdella eri ihmisillä ja riippunee myös kuinka paljon ainetta käytetään).

Täyteainehoidoissa täytyy muistaa, että lopputulos ei ole loppuelämää kestävä, vaan sen kesto riippuu monestakin asiasta, kuten aineenvaihdunnan nopeudesta, urheilun määrästä yms.

EDIT 2020: Mulla tämä lopputulos pysyi kohtalaisen hyvänä jopa puoli vuotta pistämisen jälkeen. 1,5 vuoden päästä kävin Annikalla toisen kerran samassa operaatiossa, jossa pistettiin suunnilleen saman verran ainetta huuliin. Toisen käynnin jäljiltä musta tuntuu, ettei aine ole kokonaan poistunut edelleenkään, vaikka siitä on jo vuosia aikaa. Huulet on siis hieman täyteläisemmät edelleen verrattuna ennen operaatiota.