Uuden pikkukodin myötä on pitänyt tehdä joitakin uusia hankintoja, kun tottakai osa tavaroista jäi Mösjöölle ja olen näitä hankintoja tehnyt tässä pikkuhiljaa ensimmäisen viikon/parin sisällä sitä mukaa kun on ilmennyt uusia tarpeita.
Käväisin Granitissa, Stockmannilla ja Ruohonjuuressa tällä kertaa.
Ruohonjuuresta hain uuden Kiertin tiskirätin, kun niitäkään mulle ei jäänyt kuin yksi. Myös tiskiharjaan tarvitsin uuden harjaspään, kun puukotin vahingossa edellisestä harjaksia vähän liikaa irti ja olihan se aika liiskainen jo muutenkin.
Stockmannilta ostin tuon mustan käsisaippuan keittiöön. Mulle jäi valkoinen käsisaippua ja -voide edellisen kodin keittiöstä, mutta laitoin ne vessaan ja hankin keittiöön pelkän saippuan. Ei tuohon nurkkaan olisi käsivoidepulloa enää saanut mahtumaankaan. Käsivoidetta voin hakea viereisestä huoneesta meikkilaatikoiden uumenista kyllä nopeasti.
Musta saippua tuntui muutenkin nyt sopivan keittiöön paremmin, kun siellä on noita mustia esineitä enemmänkin. Harkitsen ostavani vielä Smegin blenderinkin, mutta en juuri nyt pysty siihen kyllä investoimaan.
Granitista ostin keittiöön kaksi patakinnasta, kun nekin jäi Mösjöölle ja mähän en pelkillä patalapuilla ota yhtäkään astiaa uunista ulos. Olen kerran polttanut käpäläni sellaisen kanssa pelleillessä, never again. Kunnon patakinnas sen olla pitää ja molempiin käsiin!
Granitista mukaan tarttui myös kaksi isoa pyyhettä, kun niitäkään en ottanut mukaan kuin kaksi ja ihan jo pyykinpesun kannalta katsottuna niitä pitää olla vähän useampia, että saan koneen ylipäätään täytettyä. Harmaa luomupuuvillainen vohvelikangas oli jotenkin tosi viehättävän näköinen kaikessa yksinkertaisuudessaan. Harkitsin myös Stockalla Lapuan Kankureiden pellavaisia kylpypyyhkeitä, mutta olivat sellaisissa hinnoissa ettei todellakaan ollut nyt niihin varaa.
Näiden lisäksi on pitänyt hankkia mm. vessaharja, suihkuverho, siivousrättejä ja -sieniä ja aterinlaatikot keittiöön, mutta ne hoitui Clas Ohlsonilla suhteellisen pienellä rahalla. Ihmeen paljon kaikkea tämmöistä pientä on joutunut hankkimaan ja seuraavan palkan jälkeen hankintoja tulee vielä lisääkin, kun vaan pääsen Ikeaan :D
Asuttiin vain kaksi vuotta rivarissa Järvenpäässä ja mä nautin siellä asumisesta todella paljon, erityisesti kesät oli jollain tavalla enemmän kesiä rivitalossa kuin kerrostalossa ja olen ollut paljon enemmän ulkona näiden kahden vuoden aikana. Nyt tilanne on kuitenkin se, että meidän tiet Mösjöön kanssa erosivat ja näinollen myös Järvenpää ja rivitalokoti jäi taakse. Meillä on Mösjöön kanssa tosi hyvät välit edelleen ja toivon, että ne myös pysyy sellaisina, mutta aika näyttää.
Mä muutin takaisin Helsinkiin, kun löysin kivan pienen vuokrakaksion Käpylästä. Alkuun olin vähän kauhuissani, että miten ihmeessä mä mahdun tavaroineni niin pieneen asuntoon, mutta kyllä se nyt kuitenkin vaan taisi onnistua. Onhan se iso muutos muuttaa 98:sta neliöstä 38,5 neliöön, mutta toisaalta: kaikkeen tottuu ja tässä on kuitenkin vain yhden ihmisen tavarat. Työmatka lyheni paljon, joka on erittäin hyvä koirien kannalta, ettei niiden tarvitse olla yksin ihan niin kauaa, kun on enää vain yksi lenkittäjä. Käpylä vaikuttaa alueena just sellaiselta, että todennäköisesti tulen täällä viihtymään paremmin kuin hyvin.
Tavaroita pakkaillessa todella sai taas huomata, että kylläpäs sitä tavaraa tosiaan onkin paljon. Haluaisin ajatella olevani jonkin asteinen minimalisti, mutta kyllä siinä pakkaillessa ne luulot karisi tehokkaasti. Vaikka monet tavarat meni puoliksi Mösjöön kanssa, silti sitä rompetta vain on. Tällä kertaa en ottanut vuokralaatikoita muuttoon vaan ostin pahvilaatikoita Ikeasta, jolloin pystyn hyödyntämään samoja laatikoita sekä varastoinnissa että mahdollisissa tulevissakin muutoissa. Olisin todella vahvasti halunnut palkata jälleen muuttofirman hoitamaan koko homman, mutta tällä kertaa menin raha edellä ja säästin käyttämällä hyväksi ystävien pakua ja kantoapua.
Keittiön taso oli vähän aikaa viidakkona, kunnes viherkasvit löysivät oikeat paikkansa.
Muutto itsessään sujui hyvin, tavaramäärästä huolimatta. Auttamassa oli viisi kantajaa mun lisäksi ja kaverin paku, jolla jouduttiin tekemään kolme reissua ennenkuin kaikki oli uudessa kodissa. Koirat tuli viimeisen kuorman mukana ja ihmettelivät uusia hajuja koko illan. Muutto sujui noin viidessä tunnissa, mikä on mielestäni ihan hyvä saavutus ottaen huomioon välimatkan.
Muuttamisessa parasta on juuri uuteen kotiin asettautuminen ja se, kun saa miettiä mitä haluan laittaa mihinkin. On kivaa, kun paikka kerrallaan tavarat löytää paikkansa ja koti alkaa nurkka nurkalta muodostua juuri minun näköiseksi.
Olohuoneen toinen pääty sunnuntaista tiistai-iltaan.
Muutin sunnuntaina ja keskiviikko-iltaan mennessä koko asunto oli aika pitkälti valmis ja kaikki tavarat paikoillaan, taulut seinillä ja lattiatkin imuroitu. En kyllä olisi ollut näin nopeasti valmis ellei Mösjöö olisi kaikessa ystävällisyydessään tullut auttamaan juurikin huonekalujen kokoamisen ja poraushommien kanssa niinä ensimmäisinä päivinä muuton jälkeen, koska niistä en varmasti olisi yksin selviytynyt. Postauksen kuvissa viimeiset kuvat on tiistai-illalta, kun vielä viimeiset tavarat odottelivat oikealle paikalleen siirtymistä.
Varsinkin ensimmäisinä päivinä, kun tavarat seilasi ties missä tiellä koko ajan, huomasin hyvin vahvasti neliöiden pienentyneen, kun törmäilin jatkuvasti huonekaluihin, ovenkahvoihin ja seiniin, löin sääreni vessanpönttöön jne. Kaikki etäisyydet muuttui kertaheitolla ja kylpyhuonekin on niin pieni, että suihkussa käydessä vessanpönttö on lähes yhtä märkä kuin suihkun lattiakin. Täytyykin hankkia suihkuverho niin pian kuin mahdollista. Makuuhuone on niin pieni, että tuo 160 cm leveä sänky näyttää siellä aivan monsterilta ja työpöytä hädintuskin edes mahtuu ikkunan eteen, mutta mahtuu kuitenkin. Nyt, kun tavarat ja huonekalut alkavat olemaan paikoillaan ja kun tässä nyt olen kuitenkin huidellut jo muutaman päivän, alan pikkuhiljaa tottumaan näihin neliöihin ja huonekaluihin törmäilyt alkaa vähentyä.
Makuuhuoneessa sänky toimi hyvänä laskualustana vähän sille sun tälle monta päivää.
Nyt sitten tässä ollaan ihan yksin kolmen koiran kanssa. Samalla sekä ihanaa että kamalaa. Mä olen aina viihtynyt omissa oloissani, se ei ole koskaan ollut ongelma, mutta olen tässä kuitenkin 9 vuotta ollut saman ihmisen kanssa päivittäin niin onhan se nyt kummallista, kun se ihminen ei enää jaakaan tätä mun uutta arkea, vaikka se oli tässä muuttamisessa vähän niinkuin se pointtikin. Ottaa varmasti oman aikansa, että tähän uuteen todellisuuteen tottuu sekä konkreettisen arkisella tavalla että myös henkisellä puolella.
Mulla on nyt kuitenkin ihana pieni koti, joka tuntuu jo tosi kotoisalta ja ihan multa. Tästä tukikohdasta on hyvä lähteä katsomaan mitä se elämä tuo tullessaan tästä eteenpäin :)
Mä en oo mikään aktiivinen matkustelija, viimeisen 10 vuoden aikana olen käynyt vain kolmella lomamatkalla: Kyproksella, Skotlannissa Edinburghissa, Pariisissa ja nyt talvilomalla Teneriffalla Puerto de la Cruzissa. Kyproksen Larnakasta en hirveästi tykännyt ja päättelin siitä etten tykkää etelän lomailusta ylipäätään, joten seuraavat matkat olikin ihan toisenlaisia. Viimeiset pari kesää, kun ollaan asuttu rivitalossa, oon jotenkin saanut kesästä paljon enemmän irti kuin koko aikuiselämän aikana ennen tätä enkä kesällä haluakaan lähteä mihinkään etelän reissuun. On ollut kiva köllötellä omalla takapihalla aurinkotuolissa ja vaan nauttia auringosta kirjaa lukien tai lähteä pyöräilemään järveä ympäri kesämekko hulmuten. Tuntuu, että oon jotenkin enemmän luonnon menossa mukana, kun oman kodin ulko-ovi menee suoraan maan tasalle ulos. Aivan eri meininki, kuin kerrostalossa asuessa, jossa kaikki ulos lähteminen oli nimenomaan lähtemistä.
Aallokkoa muurilta kuvattuna.
Tämä kesäfiilistely mielessä me sitten Mösjöön kanssa päätettiin, että nyt talvilomalla lähdetään johonkin etelään. Ollaan yleensä talviloma kulutettu joko ihan vaan kotona tai lapissa lasketellen/lautaillen ja nyt kaipailtiin jotain lämpöä mieluummin. Meidän budjetilla kohteeksi valikoitui Kanarian saaret ja sieltä Teneriffa ja Puerto de la Cruz.
Teneriffan pohjoispuoli on vehreämpää ja pilvisempää verrattuna paahteiseen ja aavikkoisempaan eteläpuoleen. Pohjoispuoli on myöskin vähän sellaista rauhallisempaa eläkeläisten seutua verrattuna eteläpuolen biletysmestoihin, joten meille vanhuksille se sopi oikein hyvin :D Ei haettu mitään biletyspaikkaa vaan nimenomaan sellaista rauhallista ja leppoisaa kohdetta, jossa voi tepsutella sinne sun tänne ja katsella maisemia ja ottaa valokuvia. Puerto de la Cruz sopi tarkoitukseen mainiosti.
Taoron ravintolan läheltä.
Meille osui vähän huono viikko auringon suhteen. Pilvettömiä ja lämpöisiä aurinkopäiviä ei ollut kuin pari-kolme, muina päivinä oli pääasiassa pilvistä ja hieman viileää, vaikka toki se aurinko sieltä välillä vähän pilkisteli niinäkin päivinä. Melkein kaikkina päivinä mulla oli pitkähihainen ohut neuletakki ainakin mukana jos ei päällä, koska pilvisellä oli oikeasti aika viileää. Lämpötila pyöri koko viikon suunnilleen sielä 20 asteen tienoilla, mutta pilvisellä ja tuulisella säällä se tuntui paljon viileämmältä ja sitten taas, kun aurinko paistoi, oli heti kuuma.
Taoron isoin vesiputous.
Parque Taoro oli tosi nätti vesiputouspuisto, jossa oli paljon portaita (hyvää pepputreeniä!) ja huipulla söpö pieni ravintola (Terraza Taoro), jossa me käytiin syömässä jopa kaksi kertaa (varsinkin mun salaatti ekalla kerralla oli erittäin hyvää). Ylhäällä, kun lähti vasemmalle, oli myös supersöötti Risco Bello -kahvila, jossa kuljeskeli vapaana mm. valkoinen riikinkukkoperhe ja monia muitakin lintuja, pörheä kissa ja koiria, jotka haukkui meille yläkerran terassilta.
Risco Bellon valkoiset riikinkukot kahvilan ihmisiä ihastuttamassa (isäkukko oli etupihalla).
Kun Taorosta lähti jatkamaan vielä eteenpäin, löytyi ihan yllärinä Parque La Sortija, jossa oli tosi paljon juoksijoita ja koiranulkoiluttajia ja puistossa oli myös liikuntavälineitä. Todella nätti puisto, josta myös löytyi kahvila.
Parque La Sortija.
Jardin Botanico, eli kasvitieteellinen puutarha oli myös hieno kohde, sinne maksoi sisään vain 3e, joten lompakko ei liikaa tästä keventynyt. Puutarhassa oli huikeita isojakin puita ja välillä tuli ihan sellainen olo, että oltais jossain viidakossa.
Muuri.
Merta pääsi ihastelemaan melkein mistä vaan, joko korkealta tai lähempää rannasta. Yksi meidän lemppareita oli kuitenkin eräänlainen muuri, jonne pääsi yhden parkkipaikan kautta, kun rantakadulta jatkoi eteenpäin (kartalla vasemmalle päin). Muuri oli leveä ja vaikka siellä lukikin, että sinne ei ole sallittua mennä (koska meri on vaarallinen), oli siellä kuitenkin useampiakin kävelijöitä, joten mekin uskallettiin mennä. Käveltiin se päästä päähän ja nähtiin hienoja aaltoja, jotka rikkoutui jättimäisiin betoniharkkoihin, joita oli muurista meren puolella koko matkalta.
Lago Martianez näkyy vähän ja tuossa aallonmurtajan tällä puolella oli surffaajia joka päivä.
Mustahiekkaisia rantoja olisi ollut useampiakin ihan siinä Puerto de la Cruzin keskustassa, mutta koska meille sattui niin viileä viikko, ei sitten lopulta käyty biitsillä kertaakaan. Toinen, joka jäi samasta syystä väliin, oli Lago Martianez, eli merivesialtaat, joka olisi varmasti ollut hieno paikka hengailla jos olisi ollut kunnon aurinkoisia päiviä enemmän.
Loro Parkin pingviinejä omassa talvimaisemassaan.
Yhtenä päivänä käytiin Loro Parkissa, eli paikallisessa eläinpuistossa, jonne meni ilmainen ”juna” Puerto de la Cruzin keskustasta. Liput eläintarhaan oli sitten vähän kalliimmat, mutta sanoisin, että oli kyllä sen arvoista. Me ostettiin liput netistä etukäteen, jolloin päästiin ovilla jonon ohi. Kannattaa ajoittaa puistossa kulkeminen eri esitysten rytmiin, niihin nimittäin kannattaa oikeasti mennä. Me käytiin katsomassa merileijonia, delfiinejä ja miekkavalaita, aivan uskomatonta mitä kaikkea niille kaikille on pystytty opettamaan. Erilaisia papukaijoja oli Loro Parkissa uskomattoman paljon, niistä koko eläinpuisto on alunperin lähtenytkin liikkeelle. Parhaimpia juttuja oli ehdottomasti ne esitykset, pingviinit, meduusat, mangustit, leijonat ja ”lintutalo”, jossa pääsi kiipeilemään puunlatvoihin lintujen tasolle. Vähän sokkeloinen oli tämä paikka ja joitakin alueita etsiessä meni välillä vähän aikaa, mutta eipä meillä ollut kiirekään. Oltiin eläinpuistossa käytännössä koko päivä.
Anagan vaelluksella.
Yksi parhaimmista paikallisista ruokapaikoista oli ehdottomasti Restaurante el Camino, joka oli matkan varrella kaupungilta meidän hotellille vievässä portaikossa. Paikka oli tosi pieni ja suosituimpina iltoina saattoi joutua odottamaan vapautuvaa pöytää. El Camino on siis tapas-ravintola, jonka menu vaihtelee päivittäin. Me tilattiin sekalainen tapas-lajitelma kahdelle tietämättä ollenkaan mitä sieltä tulee :D Tarjoilija kysyi onko ongelmaa minkään ruoka-aineen kanssa ja jos ei ollut niin ne teki meille sapuskat sen mukaan mitä sinä päivänä oli menussa. Alkuruokana tuli patonkia ja kanarialaisia mojo-kastikkeita ja valkosipulista alliolia, jotka oli toooodella hyviä. Pääruoaksi sieltä tuli 10 erilaista tapasta pienissä astioissa tarjoiltuna. Kaikki oli oikein hyviä ja vähän erilaisia, kuin osasin odottaa, ainoastaan se yksi maksa-tapa oli vähän yök, mutta sitäkin maistettiin. Myöskin sangria oli siellä järjettömän hyvää!
Toinen mainitsemisen arvoinen ravintola on meksikolainen Poco Loco. Hyvin rustiikkinen ja tunnelmallinen paikka ja ruoka oli erinomaista. Tilattiin nachoja ja tortilloja, jotka huuhdeltiin alas oikein mainiolla mansikkamargaritalla. Me satuttiin paikalle, kun ravintolassa oli vasta hyvin vähän porukkaa, mutta nähtiin, että pöytiä oli varattu todella paljon. Espanjalaisethan tykkää syödä illallista vasta hyvin myöhään, joka taas ei sovi meille ollenkaan, mutta rauhallinen ja hiljainen ympäristö taas sopi oikein hyvin, joten tää oli ihan win/win.
Anagan vaelluksella.
Kannattaa myöskin käydä Anagassa vaeltamassa. Me tehtiin Anagan retki Teneriffalla toimivan suomalaisen Xwander -yrityksen kautta, joka järjestää kaikenlaista jännää retkeä ja aktiviteettia saarella. Anagan taikametsä-vaellus oli hieno kokemus ja vaikka siinä vähän tulikin nousua ja laskua, ei se silti ollut yhtään rankan tuntuinen ja tahti oli leppoisa ja pidettiin kuvauspausseja ja ylipäätään ihailtiin maisemaa (joka oli erittäin huikea) moneen otteeseen. Matkan varrella mentiin yhden lammasfarmin ohi ja päästiin ihailemaan lampaita ja siellä oli ihana pieni koirakin, joka tykkäs rapsutuksista :D Noin parin tunnin vaelluksen jälkeen mentiin paikalliseen ravintolaan keskellä vuoristoa ja syötiin mm. ”vanhoja vaatteita” (ropa vieja) ja alkuruokana oli jälleen patonkia ja mojo-kastikkeita ja juustoa viikunahillon kera.
Ylipäätään yllätti miten paljon ihmisillä oli koiria kaupungissa ja suurinosa kulki vapaana omistajansa perässä tai vierellä. Koirat oli kiinni vain jos ne kulki lähellä autoteitä. Ja mikä jännintä, ne ei todellakaan olleet kiinnostuneita muista vapaana kulkevista koirista tai ihmisistäkään sen puoleen. Vain kahta koiraa koko reissulla päästiin rapsuttelemaan, vaikka lässytettiin suunnilleen jokaiselle, joka tuli vastaan :D Että ei ne tosiaankaan olleet kiinnostuneita muista ihmisistä kuin omistaan. Harmillista sinänsä.
Anagan vaelluksella.
Kaupungissa oli paljon korkeuseroja, välillä piti kiipeillä portaissa enemmänkin ja sitten oli taas tasaisempaa ja sitten taas portaita suuntaan tai toiseen. Ei siis päästy ainakaan lihomaan reissulla :D Hyvää jalka- ja pepputreeniä kaikki portaissa ja ylämäissä kiipeily viikon aikana. Shoppailijalle Puerto de la Cruz ei ole mikään ihanteellinen, joitakin vaateliikkeitä näkyi olevan ja kauppakeskuksia ei löydetty kuin yksi, joka oli meidän hotellin lähellä ja en sitten ostanutkaan kuin yhdet farkut itselleni. Toki ei me varsinaisesti shoppailureissulle oltu lähdettykään. Kotiinviemisinä ostettiin myöskin niitä mojo-soosseja ja alliolia, että voidaan herkutella niillä sitten kotonakin jossain vaiheessa. Sinnepäin mennessä ostin Suomen lentokentältä kaksi kulmakynää, Bobbi Brownin ja Shiseidon ja takaisinpäin tullessa Teneriffan kentältä tuli mukaan kaksi valkoista Tobleronea :D Jos shoppailla haluaa, kannattaa mennä pääkaupunkiin Santa Cruziin päiväretkelle, siellä olisi ollut El Corte Ingles -kauppakeskus ja varmasti kaikkea muutakin, mutta me päätettiin jättää se retki tekemättä.
Tällä reissulla meni siis rahaa lähinnä syömiseen, eläinpuistoon ja siihen Anagan vaellukseen. Meillä oli huoneistohotelli (Casablanca), jonne me ostettiin aamupalavermeet valmiiksi ja muuta pientä snäckiä ja syötiin varsinaiset lounaat ja illalliset jossain muualla. Hotelli oli kiva, meillä oli kaksio, jossa oli makuuhuone erikseen ja olohuoneesta oli keittiö erotettu saarekkeella, oma parveke tietysti myös sisäpihalle päin. Sisäpihalla oli uima-allas ja aurinkotuoleja, joilla löhöiltiin myös aina tilaisuuden tullen ja paleltiin ne pilvisemmätkin hetket toivoen, että se aurinko sieltä vielä tulisi uudestaan esiin. Hotellin ravintola oli vähän sellainen Prisman pakasteallas -meininki, en voi suositella, mutta muuten oikein mainio paikka asustella viikon verran. Hotelli oli kohtalaisen lähellä rantakatua, sinne piti vain laskeutua joku 200 porrasta ensin ja samoin kiivetä ne samat portaat ylös, kun halusi takaisin hotellille :D
Villit aallot muurilla.
All in all, hyvä reissu! Ei mitenkään ihmeellinen, sellaista rentoa käppäilyä ja hengailua pääasiassa ja nautittiin lämmöstä. Mutta todettiin kyllä, että ei tuolla olisi toista viikkoa enää jaksanut olla, jos olisi ollut kahden viikon reissu, olisi pitänyt toiselle viikolle vaihtaa kaupunkia tai jopa saarta, että olisi ollut taas jotain uutta katseltavaa. Varmasti jäi Puerto de la Cruzistakin paljon näkemättä, mutta kun jalkaisin oltiin liikkeellä, ei sitten tullut niin superlaajalti kylää kierreltyä kuitenkaan.
Jos hakee sellaista leppoisaa lomakohdetta, mutta kuitenkin jotain konkreettista tekemistäkin niin kyllä Puerto de la Cruz oli siihen oikein sopiva. Vähän jäi harmittamaan, että me missattiin se Teiden retki (olisi ollut keskiviikkona ja oltiin siis liian myöhään liikkeellä, kun ei tajuttu), mutta siltikin reissu oli hyvä :) Jos nyt lähtisin tänne uudelleen, lähtisin vasta kuukautta myöhemmin (nyt oltiin siis maaliskuun puolivälissä), jotta lämpötilat olisi jo vähän korkeammalla.
.Mari Anniina. 