Karppaus, ei vähähiilihydraattinen ruokavalio, on saanut mut pauloihinsa. Ensimmäisen kerran kuulin tästä vissiin pari vuotta sitten yhdeltä työkaverilta, mutta en silloin oikein osannut ajatella elämää ilman leipää, pastaa, perunaa, riisiä ja varsinkaan ilman makeita herkkuja, kuten suklaata ja leffakarkkeja. Pikkuhiljaa kuitenkin otin aiheesta enemmän selvää ja löysin hyvää infoa siitä, mitä tämä koko homma nyt ihan oikeasti tarkoittaa. Postauksen kuvat ovat itse tekemiäni ruokia joko Karpin Keittokirjasta tai sovellettu itse alusta loppuun.
Jauhelihapötkylät, seesamibrokkoli ja tomaattia.
Silloin vuosi/pari sitten vähän ajattelin testata jotain karppaamisen suuntaista ruokavaliota, mutta se loppui lyhyeen. En keksinyt millaisia ruokia tehdä ja ainainen salaatti, raejuusto, kanafile -hässäkät alkoi kyllästyttää nopeasti. Jaksoin ehkä pari viikkoa ja sinä aikana söin kuitenkin myös ruisleipää ja aamupalaksi Pirkka Lesemuroja (”all-bran”), eli ihan hirveän karppimaista ruokavaliota en sitten kuitenkaan noudattanut eikä tietenkään myöskään painossa tapahtunut mitään muutosta.
Mansikkajäätelö ilman jäätelökonetta, puolitin mansikoiden määrän ja lisäsin kaveriksi mustikoita.
Viime keväänä päätin uudestaan, että nyt kokeillaan taas suuremmalla innolla ja isommalla tietomäärällä. Tällä kertaa meni jo hieman paremmin. Aamupala oli edelleen niitä ”all-braneja”, en edelleenkään osannut niistä luopua, mutta leipää en enää syönyt kotona ollenkaan ja nämä isoimmat, ei pasta, riisi, peruna jäivät pois lähes kokonaan. Töissäkin otin tavaksi ottaa salaatin ja lihan tai keiton ja salaatin tai pienen jälkiruoan. Tosin töissä tuli hieman liiankin herkästi otettua se leipäsiivu tai kaksikin siihen ruoan kaveriksi (ne on vaan niin hyviä!). Huomasin kuitenkin tällä ruokavaliolla jo, että olo ei ollut enää läheskään niin turvonnut syömisen jälkeen, kuin mitä normaalisti oli aina. Olo oli paljon virkeämpi ja vatsapömppö lähes kadonnut. Painossa en kuitenkaan edelleenkään huomannut mitään eroa, vaikka harrastin tätä ruokailutapaa muutamien kuukausien ajan. Se kieltämättä hieman masensi.
Tosi hyvät jauhelihapihvit tomaatti-kurkku-feta-salaatin kanssa.
Kesälomalla hieman repsahdin, kun satuin ostamaan Italiasta pastaa ja siitä se sitten taas lähti ainakin kuukaudeksi. En jaksanut keskittyä ruoanlaittoon oikein noin muutenkaan ja vielä vähemmän miettimään aina yhtä hankalaa karppikelpoista sapuskaa. Taisin kuukaudessa saada melkein pari kiloa lisää painoa :(
Isosiskon ja karppifoorumin ja sieltä löytyneiden reseptien avulla kuitenkin innostuin karppaamisesta uudelleen ja tällä kertaa päätin tehdä sen kerrankin kunnolla. Loman loputtua ostin Karpin Keittokirjan, jotta reseptien seuraaminen olisi helpompaa keittiössä ja päätin, että nyt teen ruokaa pelkästään tuon keittokirjan ohjeiden mukaan ainakin niin kauan kunnes alkaa olemaan hanskassa karppiruoan perusteet ja osaa itsekin soveltaa jotain.
Tosi hyvät jauhelihapihvit jälleen ja lisäksi Aurinkoisest aamiaistomaatit ja keitetty kananmuna. (En jaksanut kuin puolet tästä annoksesta.)
Kyseinen kirja on muuten aivan erinomainen! Reseptit on pääosin tosi helppoja ja suhteellisen nopeita eikä niissä useimmiten käytetä mitään super-erikoisia raaka-aineita, vaan aikalailla sellaista peruskamaa, kuten broileria, jauhelihaa, kasviksia, jne. Ei tarvitse joka kerta lähteä mihinkään Stockan Herkkuun, kun haluaa tehdä hyvää karppisapuskaa.
Kuukauden päivät karpattuani huomasin, että painoa oli pudonnut n. 3 kiloa, eli vajaa kilo viikossa! Voitte arvata, että tuo inspiroi aika kivasti! Ensimmäisen kuukauden ajan jätin myös kaikki makeat kaupan hyllylle, mutta sitten kävin laivalla ja ostin kolme valkosuklaista Tobleronea, joita söin sitten joka päivä seuraavan viikon verran. Muu ruokavalio pysyi kuitenkin tiukasti karppina eikä paino juurikaan noussut Tobleronen yliannostuksesta huolimatta.
Aamupalaksi herkkusieni-juusto-munakas Aamiaistomaateista yli jääneistä herkkusienistä. Maustettu suolalla.
Karppauksen ja uuden keittokirjan myötä mä olen innostunut ruoanlaitosta ihan uudella tasolla, uskallan jo hieman kokeilla omia muunnelmia kirjan resepteistä ja useille sivuille on raapustettu jotain parannusehdotuksia jo kokeiltujen reseptien kohdalle. Mun olo on huomattavasti kevyempi kuin viime keväisen yrityksen aikana eikä siltikään ole tarvinnut nähdä nälkää yhtään, vaikka paino hieman putoaakin. Kasviksia ja salaatteja tulee syötyä paljon enemmän kuin ennen ja ne todellakin kattavat lautasesta yleensä vähintään puolet. Leipää kaipaan edellee, mutta nyt vasta aivan hiljan löysin vastauksen siihenkin pulmaan: Karppinen sekaleipä/paahtoleipä! Pari päivää sitten huomasin, että Karppista saa jo meidänkin Alepasta, ihastuttavaa! Ja leipä on kaikenlisäksi erittäin hyvää, parasta paahdettuna, tomaatin, leikkeleen ja juuston kanssa.
Jauheliha-aurajuusto-kananmuna -sotkulla täytetyt tomaatit juustokuorrutuksella, kaveriksi vihersalaatti (pussista), kurkkua, viinirypäleitä ja raejuustoa.
Ai mitäkö mä sitten syön?
Aamupala koostuu useimmiten kahdesta kananmunasta ja satunnaisista lisukkeista (useimmiten leikkelettä ja juustoa). Joko paistan ne ”lättyinä” paistinpannulla tai teen kokkelia, joskus myös keitettynä jos olen jaksanut edellisenä iltana keittää (siihen ei sentäs aamulla riitä aika). Toinen aamupala on partis (eli partajogurtti eli turkkilainen jogurtti, jota myydään niissä isoissa tonkissa, kyljessä partaisen äijän kuva) esimerkiksi viinirypäleillä ja hunajalla maustettuna. Nyt, kun löysin Karppinen-leivän, olen myös saattanut syödä pari viipaletta sitä aamulla. Kaksi kananmunaa (miten tahansa valmistettuna) on ihan mielettömän hyvin nälkää pitävä aamupala muuten. Hämmästyin sitä itsekin. Ne pitää itseasiassa vielä paremmin nälän loitolla kuin se mun iänikuinen ”all-bran” -aamupala! ( Ja silläkin pärjäsin helposti 5-6 tuntia.)
Texmex-kanaa, kasviscurrysotkua ja tuoretta tomaattia.
Lounaalla töissä otan linjastosta lähes poikkeuksetta runsaan salaatin ja lisäksi (ruoasta riippuen) joko lihan tai keiton. Joskus liharuoka on esimerkiksi kastikkeena niin silloin otan mieluummin keiton ja salaatin. Leivät ovat saaneet jäädä muiden syötäväksi ja jälkkäreistäkin kieltäydyn erinomaisella onnistumisprosentilla. Salaatinkastikkeena käytän oliiviöljyä (ja ripauksen suolaa saatan laittaa). Keittoihin lisään usein jotain siemeniä jos niitä on tarjolla. Töissä on myöskin tarjolla raaka-ainelistat jokaiselle ruoalle ja ravintoarvot per 100g ja jos joskus on vaikea päätää mitä söisin, tsekkaan missä ruoassa on vähiten hiilihydraatteja ja jos se vaikuttaa kelvolliselta, otan sitten sitä.
Minuuttisämpylä hieman muokattuna (2 rkl voita, 0,6 dl pellavansiemeniä ja tattarihiutaleita, 1/4 tl leivinjauhetta, 1 kananmuna ja makeutusjauhetta). Näyttää hurjalta, mutta oli oikeasti aika hyvää.
Kotona kokkaan Karpin Keittokirjan ohjeiden mukaan erilaisia herkkuruokia ja usein ruokaa tulee kerralla tehtyä sellainen määrä, että samaa sapuskaa riittää kahdelle syötäväksi jopa useammiksi päiviksi, eli aivan joka päivä ei tosiaankaan tarvitse ruokaa tehdä. Myös poikaystävä syö mun tekemää karppisapuskaa, mutta sillä erotuksella, että hän syö myös leipää ja toisinaan tekee jopa omat pastasörsselisapuskat jos ei aina jaksa inspailla mun pöperöt :D Tosi hyvin sekin kuitenkin on mun ruokia syönyt.
Jos olen ollut töissä iltavuorossa, saatan iltapalaksi syödä vain kipollisen partajugua erilaisilla lisukkeilla varustettuna (hunaja tosin on vakio, se sopii siihen ihan sairaan hyvin). Nyt myös Karppinen-leipää tulee syötyä joskus jos ei kunnon ruoan nälkä enää ole. Toisinaan myös kananmunia tai jonkun ruoan tähteitä, esim. kylmiä lihapullia ketsupin kanssa, kuten tuossa eräänä iltana :D
Oopsit maustamattoman tuorejuuston ja hillon kanssa.
Kolme ateriaa on ollut mulle täysin riittävä määrä sapuskaa päivässä. Olen myöskin huomannut, että ateriakoko on pienentynyt huomattavasti ja silti nälkä pysyy loitolla erinomaisesti. Painoa en nyt ole enää niin tarkasti tarkkaillut kuin alussa, mutta olo on edelleen erinomainen ja kevyt. Huomasinpahan muuten tuossa lauantaina, kun sovittelin päälleni vanhoja farkkuja, että nykyään menee päälle yhdet mustat farkut, joihin en ole mahtunut puoleentoista vuoteen! On ne vielä vähän ylikireät, mutta menee ainakin ylös asti ja kiinnikin vielä! Voin suositella omasta puolestani karppaamista kenelle tahansa, joka on valmis ruokavalion muutokseen. Mä suorastaan aina odotan, että pääsen taas tutkimaan keittokirjaa ja väsäämään jotain aivan uutta makuelämystä :)
Partajogurttia tuoreiden vadelmien ja juoksevan hunajan kera.
Loppujen lopuksi karppaaminen on suhteellisen helppoa, kun on vain tarpeeksi apuja ruokien ideoimiseen ja mun täytyy sanoa, että ilman Karpin Keittokirjaa mä en olisi pärjännyt. Joku muu ehkä kokee ideoimisen helpommaksi, mutta mulla loppui omat ideat aina niin nopeasti, että inspiraatio katosi herkästi. Keittokirjan kanssa sitä ongelmaa ei ainakaan ole ja joka kerta kun ruokaa tekee, on luvassa joku uudenlainen makunautinto! Mikäs sen hauskempaa :)
Olen myöskin päättänyt, että tämä ruokavalio on nyt tullut jäädäkseen (niin hyvä olo itsellä kuitenkin koko ajan on) eikä tämä ole mikään ”vaihe”. Mites teillä? Oletteko te hurahtaneet karppaamiseen, vai kannatatteko perinteistä lautasmallia?
PS. Ruokakauppareissut on muuten vähentynyt korkeintaan pariin viikossa, kun aterioita on alettu suunnittelemaan enemmän. Ei tule ostettua niin paljoa turhaa ylimääräistä, vaan pelkästään ne mitä tarvitaan ruokaa varten ja sit tietty niitä perustarvikkeita. Kertalasku kaupassa on ehkä himpun verran suurempi kuin ennen, mutta toisaalta ei tule niitä 20-30e kauppareissuja joka toinen päivä kuten ennen. Nyt menee ehkä kerralla 40-60e, mutta vain kerran tai kaksi viikossa.
.Mari Anniina. 