Mä luen paljon kirjoja ja ne onkin mulle tietynlainen henkireikä. Ehkä se tulee joillekin blogin lukijoille vähän yllätyksenä, että olen lukutoukka, mutta tämähän onkin kosmetiikkablogi, joten elämäni muut osa-alueet ja kiinnostuksen kohteet olen halunnutkin jättää vähän vähemmälle. Mutta puhutaanpas nyt tällä kertaa kuitenkin vähän kirjoista.

Mä luen itseasiassa melko yksipuolista kirjallisuutta: fantasiaa, romantiikkaa ja historiaan sijoittuvaa. Jos edes kaksi näistä osa-alueista kohtaa kirjassa niin mä tykkään :D Nykypäivän ”moderneja tarinoita” mä en lue melkein ollenkaan, se on äärimmäisen harvinaista. Ne ei yleensä vaan kiinnosta mua.

Sellainenkin erikoisuus mulla on kirjojen suhteen, että mä luen ne mielelläni englanniksi aina kun mahdollista. Suomennetut on pahimpia, koska sieltä häviää tiettyjä vivahteita kun esimerkiksi kaksoismerkityksellisiä sanoja ei pysty kääntämään samalla tavalla suomeksi. Jos kirja on alunperin kirjoitettu suomeksi niin sitten asia on vähän eri, mutta enpä mä kyllä kauheasti suomalaisia kirjailijoita luekaan.

Mulla on myöskin tapana lukea niitä mun suosikkikirjoja moneen kertaan. Saatan lukea kirjan loppuun ja aloittaa sen samalta istumalta taas alusta tai kuten useimmiten: luen yhden tai kaksi kirjaa välissä ja sitten taas aloitan alusta jonkun aikaisemmin luetun. Tai jos kyseessä on kirjasarja, luen sen ensin alusta loppuun ja sitten siirryn taas alkuun. Tätä tapahtuu todella usein, koska mä tykkään erityisen paljon nimenomaan useita kirjoja sisältävistä kirjasarjoista ja niitä mulla onkin useita (tulette kohta huomaamaan).

Mulla on myöskin tapana ostaa kirjat omaksi. Joskus aikoinaan käytin paljon kirjastoa, mutta kun sitten huomasin lainaavani usein niitä samoja kirjoja, päätin, että voisihan niitä ostaa omaksikin, kun mä kerta niitä samoja luen kuitenkin koko ajan. Se onkin ollut erinomainen päätös. Vuosien saatossa mun kirjahylly on täydentynyt pikkuhiljaa toinen toistaan paremmilla kirjoilla, joista parhaimpiin palaan aina silloin tällöin uudelleen. Joskus on tullut tehtyä virheostoksia ja olen todennut ensimmäistä kertaa kirjan luettuani, etten tule tuota enää ikinä lukemaan ja niissä tapauksissa kirjat ovatkin monesti lähteneet uusiin koteihin. Mitä sitä turhaan sellaisia säilyttämään, joista ei niin välitä eikä niitä kiinnosta lukea uudelleen.

Viimeksi sain loppuun Diana Gabaldonin An Echo in the Bone, joka on seitsemäs osa Muukalainen/Outlander-kirjasarjaan ja täytyy sanoa, että koukuttava on. Vaikka kirja oli melkein puoleenväliin saakka vähän sellainen, että olisin voinut jättää sen hyllyyn välillä, niin sitten kun se taas lähti kunnolla liikkeelle niin en voinut pitää näppejäni erossa siitä! Kirjasarja alkaa siis siitä, kun vuonna 1946 sairaanhoitaja Claire hyppää tahtomattaan kivikehän kautta 200 vuotta taaksepäin menneisyyteen, rakastuu siellä mieheen ja aloittaa uuden elämän 1700-luvulla. Kirjasarjassa on melko paljon poliittisiakin juttuja mm. Skotlannin ja Englannin välisiä sotajuttuja ja kirjasarjan loppua kohden myös Yhdysvaltojen sotaa, jossa amerikkalaiset taistelivat englantilaisia vastaan omasta itsenäisyydestään, mutta kirjojen päähenkilöt saavat nämäkin asiat tuntumaan kiinnostavilta, kun he ovat osa sitä kaikkea. Myöskin Clairen satunnaiset viittauksen tuleviin tapahtumiin ja sikäläisten ”täh?”-kommentit olivat varsinkin sarjan alkuvaiheessa melko hulvattomia. Jos ette ole tähän kirjasarjaan vielä tutustuneet niin kannattaa tutustua, tämä on ollut mulle yksi niistä kaikkien aikojen parhaimmista ja melkeinpä paras kirja koko sarjassa oli se ensimmäinen: Muukalainen.

Edellisen jälkeen hyppäsinkin sitten vähän erilaiseen maailmaan. Aloitin joitakin päiviä sitten tämän Charlaine Harrisin kirjan, johon on koottu Sookie Stackhouse-sarjan kolme ensimmäistä kirjaa, eli True Blood Omnibus-kokoelma, jonka ostin vain sen takia, että tykkäsin kyseisestä TV-sarjasta ja halusin lukea tämän myöskin kirjana. Sitäpaitsi vampyyriromantiikka on aika ihanaa :D

Mistäpä tulikin mieleeni Twilight, joka on ollut myöskin yksi niistä mun elämäni suosikeista. (Joo, mä oon edelleenkin 27v.) Tutustuin kirjasarjaan (keväällä 2008) ennen kuin siitä tuli Suomessa niin iso hitti ja ostin ensimmäisen kirjan kansikuvan ja takakannen tekstin ansiosta (englanniksi tietenkin). En tiennyt mistään hypetyksistä mitään, joten voin onnellisesti sanoa löytäneeni kirjasarjan ikäänkuin omin päin :) Onhan nämä sellaista teinihömpötystä joo, mutta kirjat on ensinnäkin kirjoitettu hyvin, niissä elää mukana ja jotain koukuttumisesta kertonee se, että luin ensimmäisen kirjan n. 30 tunnin sisällä kannesta kanteen ja samaan tyyliin menivät nuo loputkin ja olen jokaisen sarjan kirjan lukenut 2-5 kertaa, että silleen.

Meyer on myöskin kirjoittanut kirjan The Host, jota mä mietin pitkään, että ostanko vaiko enkö osta, koska pelkäsin ettei se ole hyvä (en yleensä tykkää mistään scifi-jutuista), mutta sitten joku kaveri oli sen lukenut ja kehunut taivaaseen ja vihdoin päätin senkin hyllyyni hankkia ja oikeassapa se kaveri oli: kirja oli aivan erinomainen! Erilainen joo, mutta erittäin hyvä, vei mennessään :) Tekisi mieli lukea se uudelleen…

Vampyyrikirjallisuus on ehkä nyt muotia, mutta kun ensimmäisen kerran luin Anne Ricen klassikko-kolmikon, oli vuosi 2000 tai 2001 ja siitä alkoikin mun mielenkiinto vampyyreihin ja vampyyrikirjallisuuteen ylipäätään. Nämä kolme pokkaria ostin vasta ihan hiljattain (vuoden sisällä), kun satuin huomaamaan ne Suomalaisessa ja ostin omaksi. Jos multa kysytään niin ne aidot ja alkuperäiset vampyyrit ovat Anne Ricen luomia. Vaikka Twilight oli tarinana ihana niin kyllä mun täytyy myöntää, että vampyyri+päivänvalo+glitteri ei ihan vastaa mun mielikuvaa vampyyreistä.

Yksi mun teinivuosien (yläaste – lukio) suosikeista oli Kaari Utrio ja sen ihanat romanttiset tarinat historiallisessa Suomessa. Jotenkin lumoavaa lukea tarinaa 1800-luvun loppupuolen Helsingistä tai rakkaustarinaa keskiaikaisessa Turun Linnassa. Mun ikiaikaiset Utrio-suosikit ovat Vendela ja Vaskilintu. Uudemmat kirjat ovat myöskin olleet ihania ja aina kun Utriolta tulee joku uusi romaani niin ei mene kauaa, kun se on mun kirjahyllyssä. Voisin sanoa olevani fani :D

Historiallisia kirjoja löytyy enemmänkin ja rakastan erityisesti 1700- ja 1800-lukuja. Sen ehkä huomaakin tästä hyllystä. Austenia, Brontea ja muita samoihin vuosisatoihin keskittyviä romaaneja. Jane Austen on pitkään ollut yksi mun suosikeista, mutta sen kanssa huomasin, että ne kannattaa oikeasti lukea suomeksi. Mulla on tuo yksi kirja (Persuasion) englanniksi ja vaikka mä olenkin hyvä kieltä lukemaan ja ymmärtämään niin Austenin vanhanaikainen teksti oli oikeasti vähän haasteellista ymmärrettävää.

Kun mennään historiassa vieläkin taaksepäin, löytyy tämä kirjaviisikko, Untinen-Auelin Maan Lapset kirjasarja, jonka neljä ensimmäistä kirjaa olivat se kipinä, joka aloitti mun historiakiinnostuksen. Luin Luolakarhun Klaanin ensimmäistä kertaa muistaakseni 12-vuotiaana ja siitä samaan syssyyn koko kirjasarjan (4 kirjaa) ja luin kirjat oikeasti niin moneen kertaan etten edes muista. Kun sitten tuossa muutamia vuosia sitten vihdoinkin julkaistiin, 10 vuoden tauon jälkeen, viides osa Luolien Suojatit (Shelters of Stone), olin ihan ekstaasissa ja hankin kirjan ensin englanniksi ja sitten vielä suomeksikin, kun se julkaisu tuli myyntiin. Joku ehkä sanoisi, ettei tämä kirjasarja ihan ole hädintuskin yläasteikäiselle sopivaa luettavaa, mutta onneksi äiti ei välittänyt siitä :D

Muinaishistoria kiinnostaa mua edelleenkin ja olen sittemmin hankkinut myös muitakin muinaishistoriaan sijoittuvia kirjoja. Sue Harrisonin kirjat sijoittuvat Alaskan Aleuttien saarille n. 10 000 vuotta sitten, Paula Havasteen kirjatrilogia (siihen on tainnut tulla neljäskin osa, mutta sitä en ole muistanut hankkia) taas sijoittuu muinaiseen Suomeen, siihen aikaan kun kristinusko alkoi raivaamaan tietään myös Suomessa. Linda Lay Shulerin Vain Aurinko Muistaa ja Kun Kotka Kutsuu ovat taas muinaisten intiaanien elämiin keskittyvä kirjasarja, joka sekin oli mulle nuorempana Se Juttu.

Eddingsi(e)n kirjat ovat myöskin olleet mulle tärkeitä nuorempana ja edustavat sitten sitä fantasia-puolta. Erityiset suosikit ostinkin sitten omaksi, muita sarjoja olen lukenut kirjastosta. Althalus on itseasiassa melko uusi tuttavuus, taisin lukea sen vasta joskus 2008 tienoilla ja siitä tulikin kipinä, että pitäisiköhän lukea Polgara ja Belgarath uudelleen, mutta päädyin kuitenkin lukemaan jotain sellaista, jota en ole ennen lukenut.

Yksi mun lukioaikaisista koukutuksista oli Jääkansan Tarina, johon kuuluu jopa 47 pientä pokkaria (keskimäärin 250 sivua per kirja), jotka metsästin käsiini vähän sieltä sun täältä ja viimeiset kappaleet huuto.netistä, kun mistään muualta ei enää löytynyt. Tämänkin kirjasarjan olen lukenut moneen moneen kertaan ja aina vaan se jaksaa kiinnostaa. Tässäkin sarjassa yhdistyvät historia, fantasia ja romantiikka, voiko sitä enää enempää toivoakaan :) Tosin vaikka kirjoissa on melko paljon kirjoitusvirheitä (suomennokset on tehty vähän hutiloiden) niin siltikin kirjat ovat edelleen yksiä mun suosikeista, vaikka nyt onkin jo jonkin aikaa kun olen niitä viimeksi lukenut.

Mun pikkuveli tutustutti mun Robert Jordanin Ajan Pyörä sarjaan ja mä olenkin aina pitäny sarjaa vähän sellaisena poikien fantasiakirjallisuutena, mutta täytyy sanoa, että mä tykkäsin tästä sarjasta kyllä ihan yhtä lailla ja ostin sitten omakseni koko kirjasarjan. No okei, joitakin kirjoja puuttuu kyllä tuolta välistä, joita en ole löytänyt mistään, tai niistä pyydetään niin älyttömiä summia etten viitsi maksaa. Tässä on sitä perinteistä hyvän ja pahan taistelua, maalaispoika josta tulee ”valittu” (jonka tarkoitus on siis vaatimattomasti pelastaa maailma) ja kaikki tapahtuu maailmassa jota ei ole meille olemassa.

Yksi mun ikiaikaisista suosikeista on ja tulee varmasti aina olemaan Harry Potter-kirjat. Niissä on vain sitä taikaa ja juuri oikeanlainen epätodellinen fiilis ja erinomaisen monipuolinen tarina ja eläväiset henkilöhahmot. Ensimmäisen kirjan luin itseasiassa vasta sitten, kun äiti oli sen lukenut (hypetyksen seurauksena) ja kun olin muutaman päivän kuunnellut hänen naureskeluaan kirjan parissa, päätin että luetaan se nyt sitten ja koukkuunhan mä sitten jäin (vaikka toisin luulin, nehän on ”lastenkirjoja”). Nyt mulla on kaikki kirjat omistuksessa ja jokainen on luettu vähintään kahteen kertaan eikä se varmastikaan jää siihen.

Fantasiakirjalisuuden klassikko, Taru Sormusten Herrasta, löytyy tietenkin myös kirjahyllystä. Mun täytyy kyllä myöntää, että mä luin tämän kirjan vasta sitten, kun ensimmäinen elokuva oli ilmestynyt, vaikka olin kirjan omistanut jo silloin useita vuosia. Suosikiksi se ei sinänsä ole päässyt, enkä ole edelleenkään TSH:ta lukenut kuin sen yhden kerran, mutta onhan se nyt sellainen kirja ettei sitä voi pois myydä :)

Ihan vahingossa löysin Patrick Rothfussin Kingkiller-trilogian ensimmäisen osan The Name of the Wind, kun kolusin Helsingin Suomalaista, ja kirja oli niin uskomattoman hyvin kirjoitettu ettei mitään rajaa ja tarina oli monipuolinen ja mielenkiintoinen ja olisin heti halunnut lisää, mutta toista osaa ei olla edelleenkään julkaistu, vaikka sen olisi pitänyt tulla myyntiin jo tyyliin kaksi vuotta sitten ja seuraavaksi kerrottiin, että tänä keväänä, mutta eipä vaan ole näkynyt. Kirja on ollut mulla varauksessa Akateemisessa jo viime kesästä saakka, että saisin sen heti, kun se ilmestyy. No eipä ole vielä näkynyt :( Luin juuri Patrickin blogista, että toinen osa – Wise Man’s Fear – julkaistaisiin vasta maaliskuussa 2011. Huoh. Onneksi mä osaan olla kärsivällinen tällaisten asioiden kanssa :) Ja onneksi on paljon lukemattomia kirjoja!

Jonathan Strange ja Herra Norrell edustaakin vähän erilaista fantasiaa, nimittäin herrasmiesmagiaa 1800-luvun Englannissa, jossa oikea magia on jo kadonnut ja herrasmiesmaagikot kokoontuvat säännöllisesti puhumaan magiasta. Kunnes sitten eräs erikoinen tyyppi tulee ja näyttää miten magia ei olekaan vielä kadonnut. Vähän ehkä erikoinen kirja, mutta tykkäsin kyllä, ei ihan samanlaista olekaan tullut vastaan ennen.

Yksi uusimmista kirjailijasuosikeista on Anne Bishop ja erityisesti tuo Black Jewels Trilogia (jonka luin ensimmäisen kerran muistaakseni 2007) ja muut Black Jewels kirjat, mutta myös Tir Alainn-trilogia oli erinomainen (sen luin vasta tänä keväänä). Kirjat on aina tosi hyvin kirjoitettu, ne on mielenkiintoisia, voimakkaita henkilöhahmoja täynnä ja sijoittuvat aina johonkin fantasiamaailmaan ja siellä on aina mukana jotain taikuutta ja aina on joku joka on taidoissaan ja voimakkuudessaan ylitse muiden. Yleensä se on nainen ja se on aika hienoa se :D Sebastian ja Belladonna ovat vielä lukematta. Oon ehkä vähän säästellyt niitä, kun ne on viimeiset Bishopit toistaiseksi, jotka omistan ja jotka ovat vielä lukematta. Bishopia tosin ei saa suomennettuna ollenkaan eikä kirjakaupan hyllyiltä tätä löydy vaan mäkin jouduin nämä kaikki kirjat erikseen tilaamaan joko Suomalaiseen tai Akateemiseen. Mutta voin kertoa, että on sen pienen vaivan arvoisia!

Mä en ole sinänsä mikään ”tietokirjojen” ystävä, mutta muutaman olen itselleni hankkinut (myös muutamia, joita ei tässä nyt esitellä, mutta joskushan mun täytyy tämä postaus lopettaa :D). Kaksi erilaista kirjaa pukeutumisen historiasta (antiikin ajoista nykypäivään), joissa käydään kuvituksien avulla läpi eri vuosisatojen vaatetyylejä ja samalla vähän kampauksiakin ja sen sellaista, mutta pääasiassa kuitenkin vaatteita. Kaari Utrion Bella Donna, eli kauneuden historia kautta aikojen, on aivan älyttömän hyvä. Siellä kerrotaan menneiden vuosisatojen meikkaustottumuksista, korsetin historiaa ja sen sellaista naisten kauneusmaailmaan liittyvää. Erittäin mielenkiintoinen. Jos lukijoiden joukossa on joku, jota myöskin kiinnostaa sekä historia että kosmetiikka niin kannattaa hankkia Bella Donna omistukseensa :)

Tätä kirjaa nyt ei ole kuvassa, koska se on mulla luettavana tällä hetkellä ja on välillä vähän missä sattuu, mutta ostin hiljattain myös uuden kosmetiikkaan liittyvän kirjan: Paula Begoun The Original Beauty Bible 3rd Edition, joka kertoo totuuden tämänpäivän kosmetiikasta, kosmetiikkateollisuudesta, raaka-aineista ja siitä mitä kosmetiikka oikeasti pystyy tekemään ja mitkä taas ovat tyhjiä lupauksia. Se vasta mielenkiintoinen onkin! Olen lukenut sitä silloin tällöin iltalukemisena ja onpa tuo töissäkin matkannut mukana ruokatauoilla.

Noin, saatiinhan me tähänkin postaukseen jotain kosmetiikkaan liittyvää :D

—

Tässä oli vain kurkistus mun kirjahyllyyn ja mun kirjamakuun, melko kattava sellainen kylläkin, mutta ei läheskään kaikkia kirjoja tullut mainittua. Mun kirjahyllyssä on nimittäin kirjoja jo kahdessa rivissä peräkkäin ja osa makaa jo poikittain kirjojen päälläkin, kun eivät penteleet mahdu enää muuten :D Hyllyssä on melko paljonkin kirjoja, joita en ole koskaan lukenut, mutta ovat kyllä lukulistalla ehdottomasti, kunhan se oikea aika vain koittaa.

Muita kirjafriikkejä? Kohtasiko kirjamaku laisinkaan?