.KONMARI KODISSA.

Olen pitkään jo pyrkinyt siihen, että meidän kodissa ei olisi mitään ns. ylimääräistä tai yhteensopimatonta. Alkuun tein karsintaa ja muutosta kodissa ihan omin avuin useampia vuosia, mutta sitten viime vuonna löysin Konmarin, joka selkiytti monia ajatuksia ja opetti luopumista aivan eri tavalla. Heräsin monenkin asian kohdalla, että tosiaan, ei mun ole pakko säilyttää kodissani mitään pelkästä velvollisuudentunteesta tai siksi, että olen saanut jotain lahjaksi, joka ei vastaakaan mun käsitystä tarpeellisesta tai kauniista esineestä.

1955_Makkari_09-700x467

Mä haluan, että kodissa kaikki sointuu yhteen, silloin voi sänkykin olla pedattuna niin, että lakanat on näkyvillä ja silti petaus on siistin ja harmonisen näköinen. Haluan, että lakanat on sängyssä aina samaa paria ja että pyyhkeet kylpyhuoneessa on samanlaisia keskenään. Yhtenäisyys luo harmoniaa ja tietynlaista pehmeyttä ja mulle se on ainakin myös silmäkarkkia. Monivärisyys voi toimia jonkun toisen kotona ja olen ymmärtänyt, että kaikkia ihmisiä ei todellakaan kiinnosta, vaikka sängyssä on useampaa erilaista kuosia yhtäaikaa ja vielä sänky petaamatta, mutta mä taas ahdistuisin sellaisesta kirjavuudesta.

Tykkään siitä, että tavarat on hyvässä järjestyksessä ja niillä paikoilla mihin ne kuuluu. Silloin ne myöskin löytyy heti, kun niitä tarvitaan eikä tarvitse käyttää energiaa etsimiseen ja kenties turhautua, kun ei tiedä mistä edes etsiä. En pysty käsittämään, kun jotkut esim. tyhjentää tiskikoneesta kaikki aterimet vaan heittämällä ne epämääräiseen kasaan sinne lusikkalaatikkoon eikä siis järjestä niitä omiin lokeroihinsa. Aivan kertakaikkiaan käsittämätöntä käytöstä mulle ja onneksi tätä ei tapahdukaan mun kodissa.

1956_kosmehuone_21-700x467

Olen joskus miettinyt, että miten mulla olikin lapsena aina niin hemmetin sotkuinen huone, vaikka en oikeastaan pidä itseäni erityisen sotkuisena ihmisenä: lattiat oli oikeasti täynnä leluja ja muuta sälää, hyvä kun huoneen läpi pääsi edes kävelemään, kun tavaraa oli joka puolella. Vasta näin aikuisena olen tajunnut, että mulla oli vaan kertakaikkiaan liikaa tavaraa eikä kaikille siis ollut omaa paikkaansa, jonka takia lelut aina jäi leikin jälkeen mihin sattuu. Toki osa ongelmaa on varmasti ollut tietynlainen välinpitämättömyys siisteydestä, mutta väitän silti, että mun huone olisi lapsenakin ollut siistimpi jos mulla olisi ollut vähemmän tavaraa, koska säilytystilojen puutteesta sen ei olisi pitänyt olla kiinni jos muistan kaapistojen määrän oikein.

Vaikka olen nuorempana ollut näennäisesti aika sottainenkin, niin silti silloinkin olin tietyissä asioissa hyvin tarkka ja järjestelmällinen. Esim. pöytälaatikoston ylin laatikko on lapsesta saakka ollut se, jossa säilytetään kynät, sakset ja pyyhekumit jne. ja tämä on edelleen juurikin näin. Ja vaikka muut lelut tursuilikin pitkin lattioita niin silti mulla oli tietty kulma huoneessa, jossa oli aina Barbien oma maailma, jossa oli sisustettu koti aina leikkivalmiina.

Olen hyvin looginen ja tietyllä tavalla suoraviivainen. Mietin aina, että missä mikäkin esine on järkevin säilyttää, missä sitä oikeasti käytetään ja kuinka usein käytetään. Usein käytössä olevat tavarat on tottakai helpommin saatavilla, kun taas harvemmin tarvittavat voikin olla korkeammalla/taaempana/kauempana, koska silloin kun niitä tarvitaan, ollaan muutenkin ryhtymässä johonkin erityisempään puuhaan eikä tavaroiden noutaminen ”hankalammasta” paikasta tunnu hankalalta. Mutta jos jossain korkealla ylähyllyllä, jonne pitää nousta tuolin kanssa, olisikin vaikkapa päivittäin tarvittavat juomalasit niin tulisin hulluksi.

1957_Keittio_09-700x520

Kun luin Konmaria ja varsinkin, kun kuuntelin uuta Spark Joy -kirjaa (osa 1 ja osa 2), jossa Marie Kondo syventää järjestelyyn liittyviä teorioita ja menetelmiä, nyökyttelin monessa kohtaa mukana, että tietenkin se on näin, eikä mikään muu olisi järkevää tai loogista ollenkaan. Kuten mielestäni hyvin itsestäänselvä juttu keittiöön liittyen: keittiö pysyy siistinä paremmin jos se on helppo siivota ja se on helppo siivota jos tasoilla on mahdollisimman vähän tavaraa. Ne tarve-esineet, jotka on pakko pitää esillä, olen pyrkinyt hankkimaan sellaisina, jotka tuottavat mielihyvää tyylillään ja ulkonäöllään ja näinollen ovat tilaan sopivia sisustuselementtejä ja kuitenkin samalla toimivia käyttöesineitä.

Loppujen lopuksi minkä tahansa huoneen tai asunnon saa pidettyä helposti siistinä jos tavaramäärä on suhteutettu huoneen tai asunnon kokoon nähden. Jos esim. yksiöön ei mukavasti mahdu sohvaa niin onko sellaista pakko sinne laittaa? Ilmavampi nojatuoli saattaisi olla parempi vaihtoehto tai pedata sängystä ”sohva” päiväksi muhkeilla tyynyillä. Jos kaappitilaa on hyvin rajallinen määrä niin kannattaa miettiä, että onko niissä järkevää säilöä mitään sellaista, jota kuvittelee tarvitsevansa ”vielä joskus” vai olisiko fiksumpaa pyhittää säilytystila tavaroille, joita oikeasti aktiivisesti käyttää ja tarvitsee ja joista todella tykkää.

1958_OH_14-467x700

Kun jokaisella tavaralla on oma paikkansa ja ne myös palautetaan samalle paikalleen käytön jälkeen, helpottuu siivoaminen huomattavasti, kun ensin ei tarvitse tehdä tunteja kestävää raivausta ennenkuin voi edes oikeasti siivota. Olen tässä aikuisiällä vasta tajunnut miksi mä olen aina ennen vihannut siivoamista ja se on ollut juurikin tuo pirun raivaaminen eli tavaroiden laittaminen oikeille paikoilleen, joka on ollut se suurin ärsytyksen syy siivoamisen aloittamisessa. Raivaamiseen ja sen jälkeen suoritettavaan varsinaiseen siivoamiseen mulla meni ennen koko pirun päivä aikaa. Nykyään tuota raivaamista ei meidän kodissa tarvitse juurikaan tehdä ennen siivoamista, koska tavarat on jo paikoillaan valmiiksi. Korkeintaan pöyhin sohvan koristetyynyjä, viikkaan torkkupeitot siistiksi ja kenties palautan muutaman koirien lelun niiden omaan pesään, mutta harvoin tarvitsee tehdä mitään tuon ihmeellisempää ennen vaikkapa imuriin tarttumista.

Imuriin onkin helppo tarttua, kun lattioilla ei pyöri mitään turhaa edessä, pölyt on helppo pyyhkiä, kun ensin ei tarvitse raivata tasoja tyhjiksi esineistä, jotka ei kuulu siihen. Ennen saatoin siivota pientäkin asuntoa jopa 6-8 tuntia, eli koko päivän, kun nykyään teen laajan suursiivouksenkin 2-3 tuntiin ja asunto on kuitenkin kymmeniä neliöitä suurempi kuin edelliset missä olen ennen asunut. Eli, kun tavarat on oikeilla paikoillaan, siivoaminen helpottuu aivan kuus-nolla ja se mistä tässä systeemissä erityisesti tykkään, on se, että kuka tahansa voi tulla vierailulle hyvinkin lyhyellä varoitusajalla ja mun ei tarvitse hävetä sitä miltä mun koti näyttää eikä mun tartte tehdä mitään raivo-siivousta ja piilottaa romuja heittämällä niitä vaatehuoneeseen ennen kuin vieraat tulee.

1959_piha_05-700x467

Huomaan myös, että karsimisen jälkeen olen pitänyt paljon parempaa huolta niistä tavaroista, jotka mulla nyt on. Ennen olin hyvin herkästi välinpitämätön tavaroitani kohtaan ja kohtelin niitä vähän miten sattuu, mutta nykyään tilanne on kääntynyt lähes päälaelleen. Viikkaan vaatteet huolellisemmin ja palautan ne aina paikoilleen käytön jälkeen (hyvästi vaatekasa tuolilla/sängynpäädyssä), tiskaan käsin kaikki muovikipot, koska ne kestää pidempään hyvänä käsitiskillä kuin koneessa pestynä, pesen pyykkiä jo ennen kuin ne tursuaa yli pyykkikoreistaan, jotta vaatteet, joita haluan käyttää on käyttökunnossa nopeammin. Ylipäätään tuntuu, että olen entistäkin suunnitelmallisempi ja järjestelmällisempi kodinhoidon suhteen kuin koskaan ennen. Toki tällä hetkellä saattaa vaikuttaa myös uuden kodin aiheuttama kuherruskausi, mutta ehkä mä olen kuitenkin kokenut jonkinlaisen herätyksen Konmarin myötä ja kenties siihen entiseen sottapyttymäisyyteen ei olekaan enää paluuta. Minä itsehän sen päätän millaisessa kodissa mä tahdon oikeasti elää ja olla.

Siistissä kodissa sielu lepää ja on levollinen ja hyvä olla, kun taas epäsiisteyden keskellä huomaan, että olen herkemmin huonolla tuulella ja tulee näpäyteltyä Mösjööllekin aivan turhista asioista ikävään sävyyn. Mutta heti, kun koti on taas siistinä ollaan molemmat paljon paremmalla tuulella, eli homma on aika selkee. Mä en ainakaan kaipaa yhtään ylimääräistä negatiivisuutta ympärilleni, joten on aika selvää, että tällä tiellä jatketaan.

15 thoughts on “.KONMARI KODISSA.

  1. Musta oli niin helpottavaa, että Konmarin myötä opin sen ettei mun tarvitse LUOPUA vaan nimenomaan pitää ne asiat jotka tuottaa iloa. Sen sijaan että vuosittain kärvistelisin kamalan tavaramäärän poisheiton kanssa, iloitsen nyt enemmän niistä tavaroista jotka mulla jo on. Toki Konmari-toteutus on mulla kodissa vielä ihan alkutekijöissään, kun mun piti makustella kirjan sanomaa sieltä joulusta tänne kesään asti ensin (ja päästä stressivaiheesta elämässä yli).

    1. Konmarin menetelmä kyllä toimii. Sen myötä mm. tajusin, että miksi ihmeessä mä edelleen säilyttäisin laatikossa sellaisia ruokaveitsiä, joita en ikinä valitse jos niitä parempia vain on puhtaana. Ne ”huonommat” lähti face-kirpparilla jollekin toiselle ja juuri tänään kävin ostamassa niitä lemppareita lisää, koska tuli huomattua, että kaikki veitset oli aina tiskikoneessa, kun niitä ei ollutkaan enää niin paljoa kuin ennen :D

      PS. Oon lukenut Konmarin nyt toiseen kertaan, jos haluat sen taas lainaan? :D

  2. Mieheni kanssa teimme urakan juuri kesälomalla. Sinne ne menivät 40 ensimmäistä vuotta.. hmmm kaatopaikalle, vaatteet rankalla kädellä kierrätykseen ja jotain tavaraa myytäväksikin. Karsittiin kaikki pois, niin kaapeista, kuin näkyviltäkin. MIKÄ TUNNE ! Ihastelemme nyt kotiamme onnellisena, kyllä kannatti :)

    1. Aikamoinen urakka varmasti! Mä oon itse karsinut aika pikkuhiljaa, isompi rykäisy oli talvella, kun tiedettiin että muutetaan keväällä eikä haluttu raahata mukaan mitään turhaa, josta kuitenkin oltaisiin luovuttu.

      Turhasta karsittu koti on kyllä ihan omanlaisensa, tuntuu kuin olis enemmän tilaa hengittääkin :)

  3. Itse olen pohtinut tuon kirjasen hankkimista, mutta toisaalta näitä sinunkin postauksiasi seuraamalla on ehkä sen punaisen langan löytänyt – kun vain saisi toteutettua, olisikohan tämä hyvä missio kesälomalle? :D

    1. Suosittelen silti kirjan lukemista, vaikka varmasti oletkin vähän saanut ideasta kiinni :) Kirja avaa ajatuksia paljon tehokkaammin ja antaa sellaisia vinkkejä mitä on vaikea edes saada muualta :) Mutta jos et halua hankkia kirjaa niin kannattaa kuunnella se vaikka Youtubesta: Konmari.

  4. Amen! Voisi olla mun kynästä tämä teksti. :D Mulla tosin on se ongelma, että täällä asuu kolme ihmistä joille järjestys ei ole ollenkaan prioriteetti, vaan lähinnä tuntuvat sotkevan työkseen. Siksi onkin aina enemmän tai vähemmän kaaosta, jonka kanssa yritän kestää vaikka ärsyttääkin usein. Mutta yritän kuitenkin pitää viiden minuutin säännöstä kiinni, eli koti on aina suunnilleen sellaisessa kunnossa että jos joku soittaa tulevansa viiden minuutin päästä käymään, ei tarvitse alkaa hiuksia repimään, vaan sellaisella nopealla kohentamisella saa paikat suhteellisen siisteiksi. :) Aina ei kyllä onnistu sekään, nyt lomalla huomaan että on päässyt vähän kaaos valloilleen.. :/

    1. No onhan mullakin tuo Mösjöö, joka ei tosiaan ajattele ihan samalla tavalla tästä asiasta kuin minä, mutta ei se nyt ihan toivotonkaan ole :D Mutta siitä huolimatta meillä on kanssa hyvin lyhyellä varoitusajalla vieraidenkestävässä kunnossa tämä huusholli, mutta toki vähän koirankarvatolloja saattaa nurkissa olla, koska vaikka siihen imuriin on teoriassa helppo tarttua, en mä nyt kuitenkaan päivittäin imuroi sentään :D

  5. Minulla oli lapsena aina siisti huone, kun olen sen lähes aina joutunut itse siivoamaan.
    Ensimmäinen oma koti, jossa asuin yksin oli siisti ja toki tavaraakin oli vähemmän.
    Myös miehen kanssa kahden asuessa kämppä pysyi suht koht kunnossa mutta nyt kun on lapsia niin huh heijaa. Se on pari päivää ja kaaos on taattu. Ehkä heillä on liikaa leluja mutta nyt on lisäksi enemmän pyykkiä, joka ehtii esim. lojua ennen kuin ehtii narulta kaappiin. Piirustuksia, askarteluja, valmiita ja keskeneräisiä. Eteisessä on vähän joka säälle vaatetusta, erilaista kenkää, hattua, pipoa. Kovasti odotan, että pääsen lomalle ja saan edes asuintilat raivattua taas siistiksi. Toive olisi, että jostain ilmestyisi vapaa-aikaa siivota myös varastotilat. Katson ihailevasti uutta asuntoanne ja toivon, että meilläkin taas joskus vallitsisi tuollainen harmonia, ehkä sitten kun olemme taas miehen kanssa kahden.

    1. No juu, lapsiarki saattaa vähän aiheuttaa kaaosta :D Meillä ei satavarmasti olisi näin siistiä, jos tässä pyörisi joku tenava näiden koirien lisäksi.

      Konmarin mukaan siisteys pysyy yllä, kun kaikilla asujilla on selkeät omat paikat tavaroille, esim. eteisessä omat laatikot/hylly, joissa on just pipot, huivit, hanskat, pyöräilykypärä tms sälä, johon on helppo laittaa juuri ne omat kamat takaisin ja myös löytää juuri ne tavarat mitä haluaa ja tarvitsee. Sama pätee kaikkeen muuhunkin tavaraan :) Ehkä helposti sanottu, mutta ei nyt pitäisi ihan mahdoton olla toteuttaakaan :)

  6. Mua helpotti ajatus ettei mitään tarvitse säästää koska on pakko. Voin hyvin laittaa vaikka perintö esineitä pois jos ne ei tuota iloa ?.
    Ihana kondo ? kiitos kun avasit aiheen aikaisemmin. Luin kirjan ja se on helpottanut elämääni huomattavasti ?

    1. Mua kanssa helpotti tuo ajatus. Olin mm. säästänyt ehkä n. 15 vuoden ajan (omasta mielestäni) ruman kovakantisen kirjan, jossa oli tyhjät sivut ja säästin sitä siis siksi, että olin saanut sen lahjaksi kaverilta, jonka kanssa en edes ole enää tekemisissä, enkä ollut IKINÄ edes HARKINNUT kirjoittavani tai piirtäväni siihen mitään. Ja silti se oli vaan kulkenut mun mukana ainakin sen 15 vuotta muutosta muuttoon. Ja sitten yhtäkkiä tajusin, että miksi ihmeessä mä tätä enää säilytän ja annoin sen sukulaislapselle, joka tykkää piirtää ja näin kirja tulee varmasti käyttöön :D

    2. Juuri tuokin on tärkeä pointti, että esineet joista luopuu voi tuottaa jollekin toiselle sitä iloa. Itse en ainakaan kauheasti jaksa murehtia mitä jonkin tuotteen arvo voisi olla vaikka kirppiksellä.
      Mulla olis para-aikaa menossa paperien maritus ja sen jälkeen korut. Kääk, niissä on just niitä mummolta saatuja arvokkaita juttuja mitä ”ei voi hävittää” mutta joista olisi ihan hyvä luopua :/

  7. Todella hyviä pointteja! Ja esim. sekin, jos tavaran säilytystila on hankala tai tavara on hankala laittaa takaisin paikalleen edesauttavat, ettei tavaraa tule välttämättä laitettua takaisin paikalleen.

    Olen tehnyt vaatekaapin suhteen suursiivouksen, mutta oikeastaan kaikki muut tavarat vaatisivat jonkinlaisen läpikäynnin. Meilläkin muuttaminen on jossain vaiheessa ajankohtaista ja haaveilen aloittavani urakan niin, että käyn kaappeja ( ja niiden turhuuksia ) läpi vaikkapa kaappi/viikko meiningillä :)

    1. Totta! Näin se kyllä just on, että jos säilytyspaikka on hankala syystä tai toisesta niin ei ne tavarat kyllä ihan vaivattomasti sinne takaisin mene vaan jää herkästi seilaamaan johonkin minne ne ei kuulu :(

      Mutta näissäkin tapauksissa saattaa auttaa jonkinlainen ylimääräinen laatikko (esim. kenkälaatikko, joita Marie Kondo suosii järjestelyssä) vaikkapa kaapin hyllyllä, jonka sisällä tavarat voi olla edelleen vielä pienemmissä laatikoissa ja näinollen tavarat pysyy ojennuksessa paremmin, eikä vaan hillu sekalaisessa sotkuläjässä keskenään.

      Mulla toimi kyllä muutto tosi hyvänä motivaattorina järjestelyssä. Yhdestäkin kaapista mä tyhjensin ihan pelkkää roskaa (papereita yms.) muistaakseni pari-kolme roskapussillista ulos :D Muuttolaatikoissa ne olisi vienyt siis aivan turhaa tilaa, että onneksi kävin läpi kovalla kädellä :D Oli sitä muutettavaa ihan tarpeeksi ilman niitäkin…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s