.SÄÄSTÄJÄ-TYYPPI.

Luin tuossa hiljattain blogipostauksen sisustusbloggaajasta, joka on elänyt koko aikuisikänsä pahoissa veloissa siksi, että ei ole koskaan oppinut käyttämään rahaa ”oikein” ja näinollen on luisunut velkoihin, joita onkin ollut hankala saada enää maksettua pois. Postaus laittoi miettimään omia rahankäyttötottumuksia ja ylipäätään sitä miten mä suhtaudun rahaan ja miten priorisoin sen käyttöä.

En tiedä oonko aina ollut pihi rahankäyttäjä, vai olenko oppinut siihen vasta opiskeluvuosina, mutta jollain tasolla olen äärimmäisen pihi rahan suhteen ja samaan aikaan saatan panostaa paljonkin rahaa johonkin tiettyyn harkittuun juttuun.

Opiskeluvuosina opettelin venyttämään penniä, tein isoja halpoja ruokasatseja (joista söin yleensä melkein koko kouluviikon), en todellakaan sisustanut kotia uusilla kivoilla jutuilla vaan pärjäsin sillä mitä kotoa olin saanut mukaan (ja koti olikin sen mukainen sekametelisoppa vuosikausia). Vaatteita kyllä ostin, mutta huomattavasti maltillisemmin kuin monet koulukavereista. Mun periaate jo tuolloin oli se, että mä syön mieluummin koko kuukauden kohtuu hyvin kuin omistan pari uutta paitaa lisää, joita en oikeasti edes tarvitse.

Vähävaraiset opiskeluvuodet ja sen jälkeiset 0-30 h/vk -työsopimukset todellakin opetti siihen, että jotain vararahastoa on pakko olla koko ajan jos jotain tapahtuu. Tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että mä olen aina säästänyt rahaa, oli ne tulot sitten millaiset tahansa. Joskus kuukaudessa pystyi säästöön laittamaan vain 20€ (ja sekin teki tiukkaa) ja parempiin työtunteihin siirtymisen jälkeen sama summa saattaa parhaimmillaan olla jo useampi satanen, vaikka myyjän palkka ei tosiaankaan ole kovin kummoinen.

pihiliisa_02

Mulla on aina ollut vähintään kaksi pankkitiliä: käyttötili ja säästötili ja nykyään myös asuntotili. Mitä siis tapahtuu palkkapäivänä, miten käyttötilille tullut palkka sijoittuu?

1. Palkkapäivänä ihan ensimmäisenä siirrän asuntotilille Mösjöön kanssa sovitun summan, joka sisältää mun puolikkaan asuntolainan lyhennyksestä, vastikkeesta ja sähkölaskusta ja myöskin vähän extraa mahdollisia muita asumiseen liittyviä kuluja varten. Asuntolaina lyhenee tililtä automaattisesti ja olen asettanut myös vastikkeen menevän maksuun automaattisesti eräpäivänä. Muut asumiseen liittyvät laskut maksan erikseen asuntotililtä palkkapäivänä.

2. Seuraavaksi maksan pois kaikki mulle tulleet laskut käyttötilille jääneestä summasta ja ostan myös uuden junalipun, joka on voimassa seuraavaan palkkapäivään saakka.

3. Kolmanneksi siirrän säästötilille sen verran rahaa, että käyttötilille jää sopivaksi koettu summa käyttörahaa ruokaan, työlounaisiin ja muihin omiin menoihin ja ostoksiin seuraavalle kuukaudelle. Säästötilille menevä summa saattaa vaihdella paljonkin kuukausittain, mutta aina sinne menee jotain.

Tällä systeemillä olen elellyt suurimmanosan aikuiselämästäni ja se on toiminut hyvin. Käyttötilille jääneellä summalla yleensä pärjään normaaliarjessa ilman ongelmia, mutta jos täytyykin viedä koirat eläinlääkäriin, täytyy ostaa esim. uusi pesukone tai jos meillä on jotain remonttia kotona niin sitten siirryn tarvittaessa säästötilin puoleen. Tällä tavalla isommatkin rahaa vievät jutut pystyy toteuttamaan heti, eikä tarvitse ottaa ylimääräisiä lainoja, että voi alkaa toteuttamaan.

Asuntotilille meillä jää joka kuukausi ylimääräistä rahaa, joka lisääntyy kuukausittain jos sille ei ole mitään asuntoon liittyvää käyttöä pitkään aikaan. Toisinaan me ollaan tehty sillä ylimääräisellä summalla isompi kertalyhennys asuntolainaan, jotta saataisiin edes hiukkasen nopeammin lyhennettyä sitä pois. Joskus taas sitä on jouduttu käyttämään johonkin taloyhtiön toteuttamaan kunnostukseen tai ihan omankin asunnon remonttiin tai muihin isompiin kotiin liittyviin hankintoihin. En tykkää, että vastike nousee yhtään enempää, joten ollaan pyritty maksamaan kaikki sellaiset maksut heti pois aina, kun mahdollista.

pihiliisa_01

Viime vuonna perustin myös tavoitetilin, jolle siirtyy palkkapäivänä automaattisesti pieni summa. Tavoitetili on siis sellainen, jolta voi nostaa rahaa ulos vain neljä kertaa vuodessa (sen jälkeen se maksaa). Tämä sen takia, että kynnys koskea näihin rahoihin olisi tarpeeksi korkea, että annan niiden olla paikoillaan. Rahatilanteen mukaan olen saattanut sen pikkusumman lisäksi siirtää tilille enemmänkin rahaa, jotta tavoitesumma tulisi nopeammin täyteen, mutta minimisumma menee aina automaattisesti. Tällä hetkellä olen jo päässyt melkein 1/3:aan ensimmäisestä tavoitteesta!

Mä olen siis aina ollut säästäjä-tyyppiä. En voi sietää sitä ajatusta, että mulla ei olisi mitään ylimääräistä rahaa missään. Tykkään olla varautunut erilaisiin yllättäviin tilanteisiin ja mä en yhtään tykkää ottaa mitään ylimääräisiä lainoja jos ei ole ihan pakko. Mä en myöskään käytä luottokorttia muuten kuin aivan pakosta ja niitä pakkotilanteita on hämmentävän vähän. Tässä oli tosi pitkä jakso, kun mun luottokortilla oli kuukausittain ainoastaan Spotifyn kuukausimaksu.

Mä olen rahankäytössäni tosiaankin yhtäaikaa sekä hyvin pihi että huikentelevainen. Mä säästän paljon rahaa ihan sillä, että en harrasta oikeastaan mitään rahaa vieviä päivittäisiä paheita, kuten kahvia/teetä, limsoja/makujuomia tai tupakkaa/sähkötupakkaa. Mä en jää säännöllisesti töiden jälkeen huvikseni kiertelemään kauppoihin tai istumaan kahvilaan, en myöskään syö ulkona juuri koskaan vaan teen mieluummin itse ruokaa kotona ja syön chihujen ympäröimänä. Mä syön muutenkin vain tarpeeseen, en osta ylimääräistä naposteltavaa varsinkaan töissä, kotiin joskus, mutta siinäkin olen nyt vähentänyt. Alkoholia käytän hyvin harvoin jos ollenkaan ja ylipäätään missään juhlimassa tulee käytyä kunnolla ehkä just muutaman kerran vuodessa. En harrasta livemusiikkia, meillä ei ole autoa käytössä (ainakaan vielä), ulkomailla matkustaminen ei myöskään vie mun rahoja, viimeksi olen käynyt ulkomailla kesällä 2015. Meillä ei myöskään ole lapsia, jos noita karvakorvia ei lasketa. Elämäntavoilla on siis suuri merkitys siihen, miten paljon mulla menee käyttörahaa kuussa ja se mahdollistaa isompienkin summien säästämisen joka kuukausi. Nyt joku varmaan ajattelee, että onpas mulla tylsä elämä :D Ehkä jonkun mielestä onkin, mutta mulle juuri sopiva, olen aina ollut rauhallisuutta rakastava kotihiiri :D

pihiliisa_03

Mun rahankäyttötottumukset toisaalta myös mahdollistaa sen, että mä voin panostaa kerralla enemmän rahaa asioihin, joihin haluan. Hyvänä esimerkkinä se, kun oltiin talvilomalla menossa pohjoiseen laskettelureissulle viikoksi ja totesin, että nyt alkaa lasketteluvaatteet olemaan lopun äärellä niin painelin urheiluliikkeeseen ja ostin kerralla sekä uudet toppahousut, toppatakin ja pipon eikä se heilauttanut mun talouttani yhtään, koska mulla oli säästöjä. Samalla periaatteella voin panostaa esim. hyviin kenkiin, jotka kestää käyttöä myös pidempään tai sisustaa kotia uusilla viherkasveilla/huonekaluilla/koriste-esineillä tai tehdä kotona pientä remonttia nopeallakin päätöksellä. Ylipäätään nykyään pyrin siihen, että kaikki uudet hankinnat, oli ne sitten huonekaluja tai vaatteita, on aikaa kestäviä ja harkittuja. En ole enää pitkiin aikoihin ostanut mitään vain ostamisen takia, siksi että on kiva saada jotain uutta (koska tottakai se on kivaa) vaan pyrin ostamaan sellaisia asioita, joita on kiva katsella ja käyttää vielä pitkään ostohetken aiheuttaman huuman jälkeenkin.

En tokikaan aina ole ollut yhtä fiksu rahankäyttäjä, kuin mitä olen nykyään (enkä mikään pyhimys ole edelleenkään), mutta en ole silti koskaan ottanut pikavippiä mitään tarkoitusta varten vaan todennut, että jos mulla ei ole varaa hankkia jotain ei-niin-välttämätöntä, silloin mä en sitä tarvitse nyt. Piste. Ja luottokortti ei tosiaankaan ole tässä kohtaa vaihtoehto muuta kuin äärimmäisen pakon edessä, siitä olen pitänyt kohtalaisen hyvin kiinni. Mulla ei itseasiassa edes ollut luottokorttia ennenkuin vasta sen jälkeen, kun tehtiin ensimmäiset asuntokaupat vuonna 2011, enkä mä järin paljoa ole sitä sen jälkeenkään tarvinnut, mutta onhan se hyvä olla kuitenkin olemassa. Kulutusluottoa on joskus joutunut ottamaan, mutta nekin on ollut omistusasumiseen liittyviä extrakuluja, eikä ns. henkilökohtaisia.

Rahankäytön tärkeysjärjestys on mun mielestä aika selvä:

1. Vuokran/asuntolainan maksu, jotta pysyy katto pään päällä.
2. Laskujen maksu ja mahdollinen säännöllinen lääkitys, jotta ei tule ulosottoja, pysyy luottotiedot kunnossa ja että sairaudet pysyy kurissa.
3. Bussilippu/junalippu/bensakulut autoon, jotta pystyy liikkumaan tarvittaviin kohteisiin, mikäli omat jalat/polkupyörä ei riitä.
4. Ruokakauppakulut, jotta ei tarvitse loppukuusta syödä pelkkää puuroa.
5. Muut omat menot tulee vasta viimeisenä. Tämä kattaa tosiaankin kaiken muun: ulkona syömisen, juhlimisen, kaikki ostokset (vaatteet, kengät, asusteet, toimistotarvikkeet, kosmetiikka jne.), kahvilassa käymisen, leffateatterikäynnit, veikkauspalvelut, kauneuspalvelut jne.

Tietenkin on aina tapauskohtaista, että minkä verran kukakin mihinkäkin kohtaan joutuu tai haluaa laittaa rahaa. Jotkut panostaa enemmän ruoanlaittoon, joillakin on taas suurempi tarve bensalle/dieselille, koska joutuu ajamaan autoa niin paljon ja joillakin taas voi olla enemmän rahaa omiin kivoihin menoihin, koska ei tarvitse ostaa bussi/junalippua (jos vaikka asuu keskustassa). Toisilla on kalliimmat asumiskustannukset esim. asuinpaikasta tai neliöistä johtuen, toisilla on kämppiksiä tai puoliso jakamassa kustannuksia ja toiset joutuu maksamaan kaiken yksin. Mutta silti tämä järjestys pitää kutinsa, oli tilanne mikä tahansa, ensin pakolliset ja sitten vasta huvit.

Jos heti palkan tultua käyttääkin rahansa suoraan vitoskohtaan, voi olla hankala enää hoitaa ensimmäistä neljää kohtaa kunnialla ja pidemmällä aikavälillä se johtaa vain ja ainoastaan ongelmiin. Ikävää olla tämmöinen tylsä ja ”kieltää kaikki kiva”, mutta näin se vaan menee: jos ensimmäisen neljän kohdan jälkeen jää edelleen käyttörahaa vitoskohtaan, niin go for it, mutta ehkä silloinkin kannattaa priorisoida ja yrittää jakaa isoimpia kuluja eri kuukausille. Ja laittakaa oikeasti säästöön sitä rahaa, edes pieni summa joka kuukausi, jotta ei olla katastrofin äärellä heti, jos jotain ikävää tapahtuu. Muutamankin satasen säästöt saattaa olla ratkaisevat ja niiden avulla voi välttyä ottamasta kulutusluottoa tai pikavippiä, jota voi olla vaikea maksaa takaisin.

Asuntovelkainen ja pihi säästäjä-täti kuittaa,
käyttäkää sitä rahaa järkevästi!

10 thoughts on “.SÄÄSTÄJÄ-TYYPPI.

  1. Tosi hyvä kirjoitus! Raha-asioita on tullut itsekin pohdittua viimeaikoina kun lyödään viimein hynttyyt yhteen miehen kanssa. Ei meillä mitään rahankäyttö ongelmia oo kummallakaan mutta itseä pohdituttaa nää asiat kyllä aika tavalla koska mies asuu vuokralla ja itsellä on loppuviimeistelyä vaille valmis rempattu ok-talo josta vielä hiukan lainaa jäljellä. Mies on sitä mieltä että maksaa lainaa mun kanssa mut mun mielestä mun kuuluu se maksaa eikä hänen. Lisäks mietinnässä on joku yhteinen tili johon molemmilla olis käyttöoikeus jolta menis ruokaostokset ym. yhteiset menot. Pitäis mennä moikkaamaan pankin tätiä mut en oo saanu vielä aikaiseksi. Menipä taas ihme tilitykseksi mut loppukaneetiksi vielä et säästötili yllättäville menoille on ihan ehdoton!

    1. Mutta eikös se olisi ihan fiksua, että jos kerta mies muuttaa sun taloon niin hän sitten tavallaan maksaa ”vuokraa” sulle sillä, että lyhentää sun kanssa asuntolainaa? Tai entäs jos sä maksat lainanlyhennyksen ja mies sitten muita taloon liittyviä maksuja (kiinteistövero, sähkölasku tms.)? Silloin maksutaakka kevenee sun harteilta ja mieskin kokee olevansa osa taloa, kun osallistuu liikkuviin kuluihin.

      Yhteinen tili on ainakin meillä ehdoton, kun ollaan 50/50 omistajia tässä asunnossa ja näin molemmilla on samat käyttöoikeudet tähän yhteen yhteiseen tiliin, jolta asumiseen liittyvät kulut maksellaan. Ruokakulut menee molemmilla omilta käyttötileiltä, mutta yritetään käydä kaupassa niin, että kuussa menee suunnilleen samat rahat kotiin ostettavaan ruokaan per lärvi.

  2. Todella järkevää rahankäyttöä ja suunnittelua. Olen itse koko ikäni tottunut elämään niukasti ja erityisesti yksinhuoltajavuosinani (lapseni ovat nyt jo kolmekymppisiä) . Velaksi eläminen on aina tuntunut täysin vieraalta. Olen kasvanut ja tottunut siihen, että jos jotain haluaa, eikä siihen ole muuten varaa, silloin pitää säästää tarvittava summa. Olen niin turvallisuushakuinen, etten uskaltaisi koskaan ottaa mitään pikavippejä tms., koska vähävarainen on niiden kanssa todella pian ongelmissa, kuten kaikki tietävät. Nyt vasta pitkästi yli viisikymppisenä olen ruvennut ”tuhlaamaan”, (ostamaan kosmetiikkaa ja muuta mukaavaa) mutta kuitenkin kohtuudella, koska kaikki elämän peruskulut pitää aina hoitaa päältä pois aivan samaan tapaan kuin sinullakin on tuossa listassasi. Tuntui kuin olisin lukenut omaa listaani:)

    1. Mä oon kans turvallisuushakuinen rahankäytön suhteen. Meinaan kehittää suunnilleen jotain paniikkia jos säästötililtä rahat hupenee jonkun isomman ostoksen takia vain muutamiin satasiin ja heti, kun tulee taas rahaa, laitan sinne yleensä poikkeuksellisen suuren summan, että on mieli rauhallisempi (vaikka sen kuukauden kenties joutuukin vähän venyttämään sitten penniä).

      Mä olen oppinut nauttimaan tietyistä ylellisyysjutuista tässä kolmenkympin nurkilla, kun on tasainen talous ja panostan mielelläni kestäviin materiaaleihin (esim. pyyhkeissä ja lakanoissa), jotka on kertaostoksena vähän kalliimpia, mutta kestää sitten käytössä huomattavasti pidempään. Hyviin kenkiin ja käsilaukkuihin panostan mielelläni ja maksan hymyssäsuin vähän enemmän siitä, että voin käyttää mun lempikäsisaippuaa, vaikka halvemmallakin saisi ihan toimivaa.

  3. Mä muuten kirjoitin samasta aiheesta vastikään!

    http://charmingnails.blogspot.fi/2017/02/lifestyle-lauantai-miten-kukkaronnyorit.html

    Mulla on käyttötili ja säästötili. Säästötililtä maksan kodin remontteja ja esim. auton isompia korjauksia. Mulla on tietty tavoitesumma joka siellä pitää olla koko ajan. Jos joudun sieltä ottamaan, laitan seuraavasta palkasta takaisin. Voisi siis sanoa minun olevan säästeliäs mutta ei se ole minusta huono asia. Pakko olla vähän rahaa jos auto särkyy tai eläin sairastuu.
    Tuli ihan paha olo tuosta linkkaamastasi postauksesta. Rohkeaa puhua avoimesti mutta pakko olla kiitollinen että omat talousasiat on hyvin. Varmaan vieläkin nuukempi voisi olla, olen kyllä vähän helposti kosmetiikkaan tuhlaava ja eläinkaupoista ei ikinä selviä pihalle ilman heräteostoksia ;D ehkä ostolakko olisi paikallaan?

    1. No kappas! Olenkin näköjään missannut tuon helmikuussa, mutta hyvin samantapaista ajattelua näytti sulla olevan kuin mullakin :)

      Mä laitan kans aina palkasta takaisin säästötilille jos joudun sieltä ottamaan ja mäkin pidän jotain minimiä aina, jonka alle en mene oikeastaan koskaan, koska joku vara pitää lemmikkien takia aina olla ja jos eläinlääkäriin joutuu yllättäen, ne ei ikinä ole halpoja reissuja :( Kyllähän mäkin voisin vieläkin enemmän säästää elämiskuluissa, mutta jossain menee myöskin se raja, että milloin se on vielä elämistä ja milloin pelkkää selviytymistä :D Muistan, kun säästettiin häitä varten vuoden verran, miten tiukilla oli ihan koko ajan ja MITÄÄN ylimääräistä kivaa ei voinut ostaa/tehdä koko vuonna, kun piti saada tietty summa säästettyä kasaan häihin mennessä. Ihan niin tiukkaa elämää en edes halua elää, on kiva olla vähän enemmän löysää ja tehdä kivoja juttuja :) Mulla on nyt ollut herkkulakko pari kuukautta ja kyllä siinä varmasti on säästynyt euro poikineen, kun en olekaan käyny säännöllisesti kaupan jäätelöaltaalla tai karkkihyllyillä :D Että jonkunlainen ostolakko on aina hyvä, kunhan ei sen jälkeen vedä övereitä :D

  4. Hei hyvä postaus! Mulla on rahan suhteen oikeastaan hyvin samanlainen asenne. Toisaalta tosi pihi, mutta sitten taas välillä antaa mennä. Tosin sekin on sen pihiyden rajoissa : D Etenkin kun tulot on pienet, niin täytyy kyllä tarkkaan katsoa mihin sen rahansa laittaa. Lainaa mä en ikinä haluaisi ottaa.

    1. Piheys on hyvä juttu, kun se on ”suunnattu oikein” :D Mä pyrin siihen, että en osta mitään selvästi turhaa, joka mahdollistaa sen, että voin ex-tempore ostaa uuden käsilaukun (kuten juuri tänään pääsi käymään), joka maksoi 125e. Mutta tämänkin ostoksen jälkeen aion nyt myydä kaksi ostoksen myötä käyttämättömäksi jäävää merkkilaukkua pois, joista tuleva raha kompensoi äskeistä rahanmenoa oikein mainiosti.

      Muutaman tonnin ”pikkulainoja” pyrin välttämään minäkin, niitä makselee yllättävän kauan pois, mutta pakon edessä niitäkin on joskus tullut otettua. Sellaiset olen pyrkinyt maksamaan mahdollisimman nopeasti pois, ettei mene turhaan isoja korkoja. Asuntolaina meillä nyt tietysti on ja tätä uutta ollaan maksettu pois vasta vuosi (eli ei paljon mitään), joten loukussa ollaan, mutta onnellisesti kuitenkin :D

  5. Todella hyvä kirjoitus. Et todellakaan ole mikään ankean tylsä pihistelijä, vaan järkevä aikuinen nainen. Kaikki tänne heti, vaikka velaksi -tyyli ei toimi, jossain vaiheessa velka täytyy kuitenkin maksaa takaisin, korkoineen. Sitä pääsee vähemmällä stressaamisella, kun raha-asiat ovat hallinnassa. Itse olen harjoitellut sijoittamistakin, koska en luota siihen, että parinkymmenen vuoden päästä eläkkeitä maksettaisiin samaan tapaan kuin nyt.

    1. Sijoittamisesta mä en kyllä tiedä yhtään mitään :D Se on jotenkin niin aineetonta, ettei aivot tunnu oikein kiertyvän aiheen ympärille. Mulle selkeämpää on selvä raha pankkitilillä tai omaisuus esim. asunnon muodossa. Mutta toi eläkehomma on kyllä totta, mistäs sen tietää millainen systeemi meillä täällä on silloin, kun itse pääsee eläkkeelle (jos sinne saakka saa elää).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s