Mari Anniina

.MINNA PARIKKA RAQUEL.

Published on 7.2.201126.7.2016 julkaissut Mari Anniina18 kommenttia

Ensimmäistä kertaa tässä elämässä maksoin kengistä yli 200€ enkä voisi olla onnellisempi. Kävin eräänä päivänä Stockalla kiertämässä kenkävalikoimaa läpi, kun etsin sopivia talvisaappaita (vähän viime tingassa, tiedän), joita en tietenkään löytänyt. Siinä sitten sattumoisin silmiini sattui Minna Parikan hylly ja hyllyllä oli ihastuttavat punaiset kiiltonahkaiset Raquelit. Huokaisin syvään ihastuksesta ja sovitin yhtä kenkää nopeasti. Se oli täydellinen. Otin kengän nopeasti pois, vilkaisin hintalappua ja lähdin äkkiä pois osastolta ja kiiruhdin kotiin.

En kuitenkaan saanut kenkiä enää pois mielestäni. Koko illan ja seuraavan päivän ajattelin vain niitä ihania sydämillä varustettuja punaisia korkkareita ja suunnittelin jo ties kuinka monia vaateyhdistelmiä, joiden kanssa kengät sopisivat. Keksin kymmeniä syitä miksi mun pitäisi ostaa juuri ne kengät ja vain muutaman syyn miksi ei pitäisi.

Seuraavana päivänä menin työpäivän jälkeen uudelleen Stockalle ja sovitin punaisia ihastuksia uudelleen ja ihan kunnolla tällä kertaa. Olin jo päättänyt, että jos kengät vain sopivat jalkaani täydellisesti, ostan ne. Kipsuttelin korkkareilla ainakin vartin verran eikä tuntunut hankaavan tai puristavan yhtään mistään joten mitä muita vaihtoehtoja mulle muka jäi kuin mennä kassalle ja ostaa yksi himputin kallis kenkäpari omakseni. Kalleimmat kengät mitä olen ikinä ostanut! Kenkien alkuperäinen hinta oli 270€, mutta koska mulla oli Stockan kantisseteleitä, sain kengistä 50€ alennusta (jeij) eli hintaa jäi ”enää” 220€ + kuuden euron suoja-aine lakeripinnalle.

Nyt mä vähän pelkäänkin tämän uuden kenkäinnostuksen myötä muuttuvani todelliseksi kenkäfriikiksi… kenkämäärän pikkuhiljaa kipuavan suuremmaksi ja suuremmaksi. Mussa on nimittäin uhkaavasti pientä hamsterin vikaa. Kun mä innostun jostain niin sitten mä hamstraan sitä innostukseni kohdetta koko ajan enemmän ja enemmän. Niin mulle kävi kynsilakkojenkin kanssa (eikä loppua ole näkyvissä vieläkään).

Kun mä tässä ryhdyin oikein miettimään niin mä olen puolen vuoden sisällä ostanut jo kuudet kengät! Olin hyvin ihmeissäni kun tämän tajusin. Kiilakorkoiset avokkaat, korkkarisaappaat, korkkarinilkkurit, feikki uggit, Nokian Hai kumisaappaat ja nyt nämä Raquelit. Kenkäfriikkeys on siis tehnyt tuloaan jo hetken aikaa. Vai onko kyse vain siitä, että kohdalleni nyt on vain jostain syystä viime aikoina osunut juuri sellaisia kenkiä, joita olen kokenut tarvitsevani. Ehkä. Yleensä ostan korkeintaan muutamat kengät vuodessa ja vain todelliseen tarpeeseen.

En kuitenkaan sulje pois sitä mahdollisuutta, että innostuisin kenkien herkullisesta maailmasta enemmänkin. Yritän kuitenkin pysytellä järjen puolella ja hankkia vain oikeasti jalkaani täydellisesti sopivia yksilöitä, joita näen myöskin yhdisteleväni useilla eri tavoilla. Jos jotkut kengät saavat mut näkemään päiväunelmia, kuten Raquelit, voi olla että ne joutuu ostamaan ;)

.28 VUOTIAS.

Published on 30.12.201026.7.2016 julkaissut Mari AnniinaJätä kommentti

Hyvää syntymäpäivää mulle! Mittariin napsahti juuri 28 vuotta. Meillä ei ole ollut kotona tapana synttäreitä sen kummemmin juhlia eikä juhlakalua ikinä lahjota mielinmäärin. Munki synttärit osuu niin idioottiin saumaan, ettei oo tosi, joulu vasta lusittuna ja uuden vuoden kekkerit heti seuraavana päivänä. Oon viimeksi juhlinut omia synttäreitäni joskus lapsena, sen jälkeen jos joku on sattunut muistamaan niin uudenvuoden kekkereissä on saatettu asiasta sitten mainita seuraavana päivänä. Viime vuosina syntymäpäivälahja tulee yleensä poikaystävältä, äidiltä ja isosiskolta ja siinä on kyllä ollut ihan tarpeeksi.

Äiti ilahdutti mua tämmöisillä ihmeellisen näköisillä kolmepiikkisillä hommeleilla eli minihaarukoilla. Tuo pitkävartinen käy esimerkiksi perunapiikkinä ja yleisottimena korkeisiin purkkeihin. Pienemmät haarukat toimii esim. maissihaarukkana ja oliiveille, sillille, leikkeleille jne. Äiti löysi nämä jostain joulumessuilta, valmistajana Miehinen Tampereelta. (Oletan, että se on tämä yritys, ei taida heillä olla nettisivuja.)

Siskolta mä sain ihanan huurrelasisen Iittala Kivi-tuikun. Just se paras ”väri”, sisko on tainnut lukea mun blogia :D Tätä en ole vielä ehtinyt korkkaamaan, täytyisi keksiä tälle se paras paikka ikinä, että pääsisi oikeuksiinsa kunnolla. Ja nyt kun näitä on yksi, tekisi mieli hankkia kaksi lisää, hah :D

Poikaystävältä saatu lahja on yhdistetty joulu- ja synttärilahja ja hitusen kalliimman puoleinen, mutta erittäin toivottu. Bookeen Cybook Opus elektroninen kirjanlukulaite *onnellinen huokaus* Siinä tuli mukana tuo musta nahkainen (lieköhän aitoa nahkaa?) suojakotelo, mikä onkin erinomaista, koska tuo vekotin tulee kulkemaan mun käsilaukussa harva se päivä niin ihan hyvä, että on suojattuna. Tämä kyseinen Opus on hankittu Suomalaisesta.

Kirjojahan tuohon mahtuu vaikka kuinka paljon, ainakin satoja, ellei jopa tuhat. Nyt mulla on siellä 144 kirjaa (ei ainakaan lopu lukeminen kesken), joista osa oli siellä jo valmiiksi. Siinä siis tosiaan oli valmiiksi joku 150-160 kirjaa, klassikoita lähinnä ja suuri osa kirjoista oli saksaksi, ranskaksi tai espanjaksi ja ne mä luonnollisesti poistin välittömästi, koska kielipäätä ei ihan noin paljoa ole. Englanninkieliset mielenkiintoiset kirjat säästin ja latasin sitten reilun määrän mulla jo tietokoneella olleita kirjoja laitteeseen.

Nyt mulla on kesken Robin Hobbin Soldier Son trilogian kolmas kirja Renegade’s Magic (tuossa kirjassa on kirjoitusvirhe kirjan nimen kohdalla, how nice), jonka aloitin eilen työmatkalla. Luin trilogian kaksi ensimmäistä osaa tänä syksynä ja nyt onkin sitten ilo lukea tämä kolmaskin ja paaaaljon vähemmän painavana :D

Bookeen Cybook Opus ei tosiaankaan paina paljon mitään, on sopivan kokoinen käteen, ei vie paljoa tilaa ja on äärimmäisen helppo käyttää. Alhaalla keskellä oleva pyöreä näppäin toimii sivunkääntäjänä, keskinappi on valintanappi. Vasemmalla oleva pikkunappi on askel taaksepäin (eli tässä tapauksessa sillä pääsee takaisin kirjaluetteloon), oikea pikkunappi mahdollistaa tekstikoon muuttamisen, fontin muuttamisen, kirjojen deletoimisen ja sen sellaisen. Oikealla reunalla on kaksi pitkulaista nappia, joista alemmalla mennään sivu taaksepäin ja ylemmällä sivu eteenpäin. Itse tykkään lukea tätä tälleen pystyasennossa, mutta jos laitteen kääntää poikittain niin teksti kääntyy mukana, eli kirjaa voi lukea myös niin päin.

Netistä löytyy paljon erilaisia sivustoja, joilta voi ladata e-kirjoja sekä ilmaiseksi että maksua vastaan. Esim. tämä Feedbooks.

Onpas onnellista :)

.LYYLI.

Published on 12.12.201026.7.2016 julkaissut Mari AnniinaJätä kommentti

Nyt tosiaan kävi silleen, että meille tuli eilen aamulla uusi koira, lyhytkarvainen chihuahua-tyttö (tietenkin) ja ikää hänellä on n. 10 kk. Typykän myi pois kasvattaja, joka oli ostanut pikkuisen ulkomailta jalostus ja näyttelyt mielessä, mutta koska typykkä jäi niin surkean pieneksi (1,6 kg) ja sille kehittyi purentavika niin kumpikaan näistä suunnitelluista harrasteista ei oikein sovi eikä kasvattajana ole järkeä pitää kaikkia ihania koiria vain siksi että ovat ihania. Siksi tämä neiti myytiin pois uuteen kotiin lemmikkitasoisena chihuna ja me satuttiin nyt olemaan se onnekas pariskunta joka tämän ihanuuden sai omakseen. Kasvattaja haki koiralle nimenomaan sellaista kotia, jossa on jo kokemusta chihuista ja jossa olisi valmiiksi vähintään yksi chihu tulokkaalle kaveriksi.

Kuka muka voisi vastustaa tällaista nassukkaa? Me päätettiin vaihtaa koiran nimi meidän suuhun sopivammaksi ja ikäänkuin ”uusi alku”-ajatuksella. Tyttelistä tuli siis Lyyli. Tosin nimi on jo vääntynyt moniksi lempinimiksi ennen kuin koira edes itse tunnistaa uutta nimeään: Lylli, Lyllikki, Lyllykkä…

Lyylin sivuprofiilia. Lyyli on siis väritykseltään tricolor, eli black&tan valkoisella lisäkkeellä. Selkä on musta, tassuissa ja kasvoissa ruskeaa ja leuan alta alkaa valkoinen kaulus, tassuissakin on vähän valkoista.

Tässä on koko kolmikko. Siiri, Lyyli ja Kerttu. Lyyli on kuvassa hieman etualalla ja näyttää siksi isommalta kuin onkaan. Ero Kertun ja Siirin vieressä on kuitenkin todellisuudessa huomattavasti suurempi, Lyyli on aivan sairaan pieni :D

Kun on tottunut Kepan ja Sipan painoluokkaan niin Lyyli tuntuu totaalisen painottomalta otukselta :D Se on hurmaava pikku neitokainen, tykkää köllötellä sylissä lämpimässä ja on sulautunut nyt jo uuteen laumaansa suhteellisen hyvin. Siiri välillä vähän ärhentelee pienelle, mutta uskon senkin menevän ohi pian, kun Siiri tajuaa, että tämä otus tuli jäädäkseen. Kerttu on ottanut Lyylin ihan hyvin vastaan ja vaikka pientä mustasukkaisuutta on mamin ja papin huomiosta niin mitään suurta draamaa ei ole tullut Kertun suunnalta siltikään. Kerttu ja Lyyli jo tänä aamuna vähän meinasivat leikkiäkin keskenään, eli kyllähän tämä tästä alkaa suttaantua :) Lypykkä syö nyt jo hyvin ja alkaa vaikuttaa enemmän omalta itseltään ja kotiutuu varmasti nopeasti uuteen perheeseensä.

Tervetuloa uuteen kotiin, Lyyli <3