Mari Anniina

.TAUPE VERTAILU.

Published on 24.9.201026.7.2016 julkaissut Mari AnniinaJätä kommentti

Mulle on tässä kuukausien kuluessa ehtinyt jo hieman kerääntyä näitä ruskean tai taupen (miten nyt haluaakaan sanoa) sävyisiä kynsilakkoja ja Chanel Particulieren innoittamana halusin tehdä pienimuotoisen lakkavertailun näistä muista saman sävymaailman lakoista mitä mulla on omistuksessani.

Kuten kuvasta näkyy, ruskean sävyjä löytyy monenlaista. Pikkurillissä, nro 1 on Mavalan uutuussävy 152 Mauve Cendré, joka on ehkä lähempänä harmaata kuin ruskeaa, mutta kuitenkin tarpeeksi lähellä ruskeaa, että sen voi liittää ruskeidenkin joukkoon. Tosi hämmentävä sävy, lupaan lakata sillä vielä kunnolla kaikki kynnet kunhan ehdin.

Nimettömässä (nro2) on Chanelin ihanaakin ihanampi Particuliere ja nyt täytyy sitten välittömästi mainita, että mulla ei ole tätä omistuksessani, vaan lakkasin töissä äkkiä vanhan lakan päälle (kun olin jo vaihtanut työvaatteet omiini). Particuliere on keskitumma harmahtava ruskea, melko creme, mutta ehkä siinä aavistuksen aavistus on shimmeriä kuitenkin.

Keskisormessa (nro3) on Essie Mink Muffs, joka on hieman lämpöisempi ja aavistuksen tummempi kuin Chanel ja enemmän creme. Erittäin kaunis sävy sekin ja niin lähellä Chanelia, että mietin tässä itsekseni, että tarvitsenko mä ihan oikeasti tuota Chanelia, kun kerta Mink Muffs on niinkin lähelle…

Etusormessa (nro4) on Snowcrystalin 438 Light Taupe, kevät/kesä 2010 kokoelmasta. Light Taupe on selvästi kylmempi ja harmaampi ruskea kuin vieressä oleva Mink Muffs ja vaaleampi ja kylmempi kuin Particulierekin. Light Taupe on melkeinpä lähempänä Mavalan Mauve Cendréä, mutta kuitenkin selvästi ruskeampi versio siitä ja tässä on myöskin näkyvää shimmeriä mukana. No joo, melko hienovaraisesti kyllä, mutta siltiki.

Peukalossa (nro5) on sitten kaikista tummin näistä, eli IsaDoran 647 Bohemian Brown, josta en tykännyt pullossa yhtään, siis en kertakaikkiaan yhtään ja pitkitin sen ensikokeilua todella pitkään, mutta kun sen sitten kerran testasin yhteen kynteen, mieli muuttui. Sehän on oikeastaan aika kaunis! Onhan se aika tumma, mutta mulle tulee siitä mieleen sula tumma suklaa, eli melko nam.

Tässä vielä kylmemmässä valaistuksessa kaikki samat lakkavärit. Huomaatteko miten lähelle Mink Muffs ja Particuliere menee toisiaan tässä kuvassa? Ja miten samankaltaisia myös Mauve Cendré ja Light Taupe ovat? Kaikki ovat kertakaikkiaan herkullisia sävyjä ja on oikeasti todella vaikea päättää, että mikä näistä herkuista olisi mun oma lemppari. Kaikissa on puolensa.

Tässä vielä kaikki mun ruskeiksi/taupeksi tituleerattavat kynsilakat tällä hetkellä:

1. BeYu 164
2. Essie Demure Vixen
3. Mavala 152 Mauve Cendre
4. Snowcrystal 438 Light Taupe
5. Mavala 151 Marron Glace
6. Snowcrystal 444 Khaki Brown
7. OPI You Don’t Know Jacques! SUEDE
8. Essie Mink Muffs
9. Rimmel 431 Gold Infusion
10. Gosh Golden Brown
11. IsaDora 647 Bohemian Brown

Näissä nyt on myös nuo samat, jotka oli kynsissäkin, paitsi se Chanel Particuliere, jota en siis omista (nyyh). Mutta koska mulla on jo näin himputin monta ruskeaa lakkaa niin mä en enää kertakaikkiaan mitenkään päin pysty selittelemään itselleni, että miksi mä tarvitsisin vielä sen Particulieren. Eli se jääköön hyllyyn nyt sitten kuitenkin.

Oletteko te taupen ystäviä?

.BLUE DAHLIA INSPIRED.

Published on 21.9.201026.7.2016 julkaissut Mari AnniinaJätä kommentti

Mä en yleensä kauheasti innostu mistään syksyn/joulun/kevään/kesän meikkipaleteista tai lookeista. Tai saatan ehkä innostua himppusen, mutta ostoaikeissa en ole juuri ikinä. Useimmiten kaikki erilaiset lookit ja paletit on jo nähty tavalla tai toisella eikä niissä useimmiten ole mitään kauhean erikoisen jännää, joka inspiroisi availemaan lompakon vetoketjua.

Tällä kertaa kuitenkin mä huomasin ihan tosissani himoitsevani yhtä tämän syksyn luomiväripalettia. Kyseessä on Estee Lauderin Blue Dahlia -paletti, jossa on ihastuttavaa vihreänturkoosia, tummaa sinistä, shimmertävää taupea ja vaaleaa ja mustaa. Palettia töissä lääpittyäni tulin kuitenkin siihen tulokseen, että viiden luomivärin paletissa on kaksi väriä, joilla en kertakaikkiaan tee mitään: vaalea ja musta. Ensinnäkin se vaalea on lähes pigmentitön sävy, jossa on sinistä mikroglitteriä hippusina, jotka sinänsä on ihan söpöjä, mutta mun käyttöön täysin tarpeettomia ja mä en tykkää pigmentittömistä luomiväreistä, en vaan tajua niiden virkaa tässä maailmassa. Toiseksi, mulla on jo mustia luomivärejä useampia (mattaa ja kimaltevaa nyt ainakin) ja tosiasia on, että musta on aina musta eikä se siitä hevillä toisenlaiseksi muutu, oli se sitten minkä merkin tahansa eikä sellaisia mielestäni tarvitse useampia jos edes yksi hyvä jo löytyy (ja mullakin on jo useampia eri paleteissa).

Paletin sinisten ja kylmän harmahtavan taupen yhdistelmä oli kuitenkin se, joka tässä mua innosti niin paljon, että päätin tehdä itselleni täysin oman Blue Dahlia -paletin. Mä lähdin siis eilen INGLOT Jumboon! Ihan paras ratkaisu ikinä, sain viiden luomivärin paletin paljon suuremmilla luomiväreillä ja sain valita kaksi sellaista luomiväriä noiden kolmen lisäksi, joita oikeasti jopa voisin käyttää ja kokea tarpeellisiksi. Ja hintaahan paletilla on myöskin reilusti vähemmän, Lauderin Blue Dahlia maksaa n. 42€ kun taas Inglotin Blue Dahlia -versio by Terhen maksoi 28€. Excellent!

Mutta onhan se nyt jo niin nähty juttu, että jos INGLOTille päänsä pistää niin ei sieltä ihan yhden tuotteen kanssa ulos lähdetä, eikä niin päässyt käymään tälläkään kertaa. Ihanaiseen mustaan paperikassiin eksyi tällä kertaa viisi tuotetta. Onneksi palkkapäivä on ens viikolla etten vallan vararikkoon joudu…

Ostin yhden uuden Sleeks Lip Glossin, kaksi viiden luomivärin palettia ja kaksi kynsilakkaa. Näistä lisää edempänä, aloitetaan luomiväreistä, joista tämä koko ajatus sai alkunsa:

Tässä on se syy miksi mä INGLOTiin halusin lähteä, eli Blue Dahlia by Terhen & Inglot. Tietenkään värit eivät ole välttämättä aivan yksi yhteen Lauderin Blue Dahlian kanssa, mutta tarpeeksi lähellä, että mun himotukset Lauderin palettia kohtaan ovat jäähtyneet eikä mun tarvitse sitä hinkua enää, koska mulla ikäänkuin on se jo :)

Ensimmäiset kaksi sävyä vasemmalta (395 ja 407) ovat niitä mun omia lisäyksiä, beigemäinen helmiäisvaalea (on muuten swatchattuna paljon vaaleampi kuin paletissa) ja kullanpinkki kupari (ei ollenkaan noin oranssi kuin antaa ymmärtää). Kolme väriä oikealla puolella (402, 32 ja 483) taas on lainattu siitä Lauderin Blue Dahliasta, helmiäinen keskitumma taupe, vihreänturkoosi ja tumma sininen. How sweet is that! Tuskin maltan odottaa, että ehdin leikkimään tällä herkkupaletilla.

Vielä pikaiset swatchit kämmenselällä. Muut koostumukset ovat pearl-tyyppisiä, tummansininen on D.S. eli vähän kuivempi ja jauhoisempi koostumus irrallisella glitterillä, mutta tämä sävy oli täydellinen ja juuri se mitä ajattelin, eli unohdin jauhoisuuden, pigmenttiä tässä kuitenkin riittää. Sitäpaitsi tuo tumma sininen tuskin tulee vallitsemaan meikkiä tällä kokonaisuudella muutenkaan, eli ei ole niin väliä.

Siinä kun mä etsin niitä täydellisiä ruskeita ja nudeja sävyjä edellistä palettia varten, löysin mä sitten muitakin herkullisia värejä ja aloin ensimmäisen paletin valmistuttua luomaan toistakin palettia – ihan vaan huvin ja hauskuuden kannalta ja vähän niinkuin nähdäkseni, että keksisinkö mä toisenkin paletillisen värejä, joita mulla ei välttämättä vielä ole. Aloitin tämän paletin väsäämisen vähän niinkuin sillä asenteella, että en mä tätä kuitenkaan ostaisi, muuuuutta sitten siitä tulikin niin kiva, että en vaan voinut jättää sitä ostamatta.

Vasemmalla on ihana vaalea nudepronssi, aivan mielettömän upea kylmä vihreä, pronssisen murrettu punainen, viileä ruskea ja keskitumma harmaa. Nam. Tämä paletti on jotenkin ihanan syksyinen olematta silti tylsä. Tuskin maltan odottaa tämänkään kunnollista testaamista :D

Tässä vielä pikaiset swatchit kämmenselälle tehtynä. Tässä yhdistelmässä on jotain villiä, josta tykkään ihan hirmuisesti ja olen erityisen onnellinen, että keksin tehdä vielä tämmöisenkin paletin.

Tässä kaikki mun tämänhetkiset INGLOT-paletit. Nam. Huomaatteko, olen ainakin toistaiseksi vielä onnistunut siinä, että liian samanvärisiä nappeja ei ole ainuttakaan! (Mutta siitä ei sitten puhuta, että kuinka monta samantyyppistä saattaa löytyä muilta merkeiltä tuolta meikkilaatikosta… Toivottavasi ei montaa ettei tule paha mieli.)

Ylipäätään tämä koko FREEDOM -systeemi on mielestäni nerokas. Jokainen asiakas saa tehdä just omanlaisensa paletit, juuri omien tarpeidensa mukaan ja tehdä paleteista just niin pähkähulluja tai just niin tylsiä kuin haluavat. Näitäkin kolmea INGLOT-palettia tulen varmasti sekoittelemaan fiiliksen mukaan vähän miten sattuu sekä keskenään että muiden merkkien luomivärien kanssa eikä mun tarkoitus välttämättä olekaan käyttää kaikkia paletin viittä väriä samassa silmämeikissä (vaikka miksei sekin ehkä onnistuisi, riippunee paletista). Hienous on siis myös siinä, että samassa paletissa saattaa olla todellakin useita erilaisia meikkausvaihtoehtoja, ehkä yllättäviäkin sellaisia. Jos taas on lähdössä reissuun niin on ihan sairaan helppo muokata yhdestä paletista ns. reissupaletti ja koota siihen just ne tarpeelliset värit jokaisesta kokoelmasta.

Joku varmasti jo ehti mielessään ihmettelemään, että miksi mä en vaan tehnyt yhtä 10 luomivärin palettia, koska ostin kuitenkin 10 luomiväriä. Noh, tämän pinoutumisen takia tietenkin. Nyt, kun mulla on kolme viiden palettia, mä pystyn pinoamaan niitä päällekäin joko kannet välissä tai ilman välikansia (siinä säästää hieman lisää tilaa).

Tällä tavalla kaikki INGLOT-herkut on pakattu samaan pakettiin ja löytyvät helposti ja vaivattomasti. Tällä tavalla edes 15 luomiväriä ei vie ihan hirveän paljoa tilaa ja voi jopa harkita ottavansa koko setin reissuun mukaan.

Palettien nurkissa on tehokkaat magneetit, jotka kyllä pitävät alempana olevat paletit tiiviisti toisissaan kiinni, etteivät edes ”kannettomien” palettien luomivärit pääse reissussa rähjääntymään. Nämä vie suunnilleen yhtä vähän tilaa kuin ne mun 16 Grimasia kahdessa tornissa ja tämä INGLOTin systeemi on myöskin paljon luotettavammin ja tiiviimmin kasassa kuin päällekäin pinottavat napit, joista yhdessä tai kahdessa saattaa olla löysempi grippi ja sitten on torni palasina ja pahimmillaan myös luomivärit palasina. Enpä usko, että näissä INGLOTeissa olisi sitä ongelmaa.

INGLOTin viiden luomivärin paletit kulmikkailla luomivärinapeilla maksavat 28€ ja napit on oikeasti aika isoja ja riittoisia. Jos haluaa pyöreillä, vähän pienemmillä napeilla, hintaa on silloin 25€.

Kun mä olin omat herkulliset palettini koonnut, siirryin huulikiilto-hyllylle ja päätin ostaa toisenkin INGLOT Sleeks huulikiillon, tällä kertaa sävyssä 35, joka on aivan äärimmäisen syötävän värinen, hieman läpikuultava shimmerinen kiilto, joka on sävyltään kullanhohtoinen pinkki (näyttää kuvassa vähän liian oranssilta, mutta miettikää pinkkiä kiiltoa, jossa on kultaa niin ymmärrätte ehkä). Nam.

Hetken harkitsin josko olisin ostanut toisenkin cream-koostumuksellisen kiillon, mutta kun mä iskin silmäni tähän kolmevitoseen, en voinut enää hillitä himojani. INGLOT Sleeks huulikiillot maksavat 10€/kpl.

Kynsilakkafriikki ei ole friikki eikä mikään ellei edes yhtä kynsilakkaa tule ostaneeksi. Noh, mä ostin kaksi. Numerot 852 ja 851, mutta tässä kuvassa ressukoiden värit ei ole ollenkaan niin ihastuttavan näköiset kuin ne ovat kirkkaassa päivän valossa, eli…

…tälleesti. Vasemmalla violetin shimmerinen 852 ja oikealla kultaisen oliivinen 851. Näistä voin ihan rehellisesti sanoa, että en todellakaan omista toisia samanlaisia, edes lähelle. Varsinkin tuo oliivinen on ihan uniikki mun kynsilakkakokoelmissa. INGLOTilla olisi ollut paljon muitakin herkullisia kynsilakkoja, mutta hillitsin himoni tällä kertaa, koska olen just ostanut taas hirmuisia läjiä uusia kynsilakkoja ja pitäähän sitä nyt jättää jotain himotuksia seuraavallekin kerralle ;) INGLOT kynsilakat maksavat 10€/kpl.

Noniin, tästäpäs tulikin sitten melkonen kilometripostaus, mutta kun oli niin kiva kirjoittaa näin ihanan herkuista tuotteista! Nii joo ja tosiaankaan INGLOT ei sponssaa mua millään tavalla :D Ajattelin vain mainita ettei tule mitään väärinkäsityksiä.

Kertulta terveisiä! ^.^

.MUOKKAUKSESSA HUULET.

Published on 15.9.201026.7.2016 julkaissut Mari AnniinaJätä kommentti

Jotta saisi juuri sen täydellisen muodon huulillensa, ei välttämättä tarvitse lähteä Nordströmille, toisinaan pelkästään hyvä huultenrajauskynä ja huulipuna riittää.

Tummalla tai kirkkaan värikkäällä huulipunalla pystyy tekemään paljon, kun puhutaan huulten muodosta. Huulia voi muokata suuremman tai pienemmän näköisiksi, muuttaa ylä- ja alahuulen muotoa (tietyissä rajoissa) ja suupielienkin muotoon pystyy vaikuttamaan jonkinverran.

Ei ehkä kannata lähteä tekemään mitään liian erikoista ja isoa muutosta, koska jos se alkaa olemaan silmiinpistävää, se tarkoittaa sitä että nyt on yritetty liikaa. Tässä postauksessa on nyt sitten sellaisia vähän siistimpiä ja arkikäyttöön osoitettuja tapoja muuttaa huulten muotoja, mutta myös vähän överimpiä muokkauksia just for fun.

Tältä näyttää mun huulet ilman mitään (paitsi huulivoide, mutta sitä ei lasketa), eli tässä on lähtökohta mistä lähdetään liikkeelle. (Sori, tosi epätarkka kuva, oli jo niin pimeää kun otin tämän kuvan, etten saanut tämän tarkempaa.)

Tähän muotoon yleensä meikkaan huuleni, koska tämä tuntuu onnistuvan jotenkin luontevimmin ja tykkään aavistuksen suurentaa ylähuulta pyöreämmäksi. Kuitenkin edelleen silleen, ettei suurennusta juurikaan huomaa ellei katso todella tarkkaan. Mutta entäs sitten, kun lähdetäänkin muokkauksen villeille poluille…

Kaikissa kuvissa huulipunana Kanebo Treatment Colour 130.

—

Aloitetaan ensin melko normaalista mallista. Tässä olen korostanut amorinkaarta melko terävästi ja rajannut ylähuulen reunat aavistuksen sisäänpäin. Myös alahuulen reunat rajasin hieman sisäänpäin. Huulista tulee söpön tyttömäiset ja pienoinen pusuhuuliefekti, kun huulet ovat täyteläisimmillään keskeltä. Tämän tyylin voisi vetää myös paljon terävämmäksikin, mutta mä päätin pysytellä vielä kohtalaisen naturellilla linjalla. Tämä on itseasiassa melko romanttinen tyyli, mutta sopisi silti ihan yhtä lailla kivenkovalle bisnesnaisellekin. Riippunee täysin siitä millaiseen kokonaisuuteen huulet pukee.

—

Hieman 40-luvun fiilistä tulee, kun amorinkaari on erityisen laaja ja ylähuulen reunat nousevat voimakkaasti ja pyöreästi ulospäin. Pusuhuuliefektiä on hieman tässäkin, jätin nimittäin suupielet taas kapoisiksi. Jos äkkiä katsoo, huulet näyttää melkeinpä sydämen mallisilta! Jotta tämä olisi vieläkin autenttisempi 40-lukuinen huulimeikki niin ylähuulen ulkoreunatkin tulisi olla pyöreät ulospäin eikä sisäänpäin kaartuneet, myös alahuulen reunoja voisi pullistaa.

—

Hieman oudomman fiiliksen antaa muoto, jossa amorinkaarta ei ole ollenkaan vaan se on rajattu yhtä pyöreään muotoon niin ylähuulella kuin alahuulellakin. Jos amorinkaaren pulleusraja on selkeä, kuten meikäläisellä, tämä tyyli on lähes mahdoton, koska valoheijastukset paljastavat huulten oikean muodon hyvinkin nopeasti. Mattahuulipunalla voisi onnistua helpommin, mutta käyttääkö kukaan enää sellaisia? Tämä muoto näytti kyllä todella oudolta livenä, kokeilkaa vaikka joskus.

—

Huulia pystyy myös pienentämään, mutta tässäkin kannattaa muistaa kohtuus (joka näistä kuvista puuttuu, haha). Kun huulet rajaa hieman värirajan sisäpuolelta, se luo mielikuvan pienemmistä huulista. Mun huulet näyttää tosi pieniltä tällaisina eikä oikein ole mun juttu, mutta jos sattuu omaamaan suuremmat huulet luonnostaan (ja jos se itseä sattuisi häiritsemään) niin tällä tavalla saa ihan näppärästi hämättyä huulten todellista kokoa. Tällä tavalla voi tietenkin pienentää myös vain joko ylä- tai alahuulta jos jompikumpi on mielestäsi suurempi kuin olisi tarpeen. Pienentävässä muodossa olisi melkeinpä parasta käyttää hieman punaa tummempaa rajauskynää ja yrittää sillä luoda kolmiulotteisempaa vaikutelmaa.

—

Pusuhuulia nähtiinkin jo tuolla ylempänä, mutta tässä vielä yhdenlaiset. Pyöreämmät ja sirommat. Ylähuulta on pyöristetty hieman rajojen ulkopuolelle ja alahuulta sisäpuolelle ja rajasin hieman alahuulen pulleusrajan alapuolellekin tuossa keskialueella luodakseni huulesta pulleamman ja pyöreämmän näköisen.

—

Tämä menee jo vähän pelleilyksi, mutta tämä oli niin hauska, että ajattelin kuitenkin laittaa tämänkin :D Tässä onkin vähän sellaista geisha-meininkiä. Sekä ylä- että alahuulen leveyttä on peukaloitu reippaasti rajausten ja punan kanssa niin, että huulet ovat paljon supummassa kuin normaalisti. Pulleusraja tosin taas paljastaa oikeat mitat. Tässä oli myöskin todella todella hankalaa saada ylähuulen koko mätsäämään alahuuleen ja huomasinkin jälkeenpäin, että epäonnistuin siinä sitten kuitenkin vähäsen :D Ylähuuli olisi saanut olla vieläkin supummassa.

—

Tämä on melkeinpä mun lemppari, koska tämä on vaan niiiiin överi. Kirjaimellisesti. Tässä olen rajannut sekä ylä- että alahuulen reippaasti jopa pulleusrajan yli luodakseni suuremmat huulet kauttaaltaan. Joissakin ilmeissä ja kuvakulmissa toimii, toisissa ei sitten tippaakaan, koska pulleusraja taas paljastaa liiallisen reunojen yli menemisen. Erittäin suosittu tapa aikuisviihteen ammattilaisilla, tosin eri värisellä huulipunalla toteutettuna.

—

Suosittuja ovat myöskin pelkän ylähuulen suurentaminen tavalla tai toisella, tai päinvastoin: pelkän alahuulen suurentaminen pulleusrajan alapuolelle. Paljon pystyy leikkimään huulten reunojen alueella tuomalla niitä joko pulleammiksi tai enemmän sisäänpäin tarpeen ja fiiliksen mukaan.

Huulten näennäistä pulleuttahan pystyy myös hämäämään eri tummuisten punien yhdistelmällä. Jos esimerkiksi huulet ovat reunoiltaan hieman tummemmat kuin keskeltä, se luo huulista pulleamman vaikutelman (vaalea pullistaa, tumma pienentää/syventää). Sama pätee myös toisinpäin: jos laitat tummempaa punaa huulten keskialueelle, huulet näyttävät herkästi pienemmiltä kuin oikeasti ovatkaan.

Jos huulten muotoa lähtee muokkaamaan radikaalisti, kannattaa huomioida, että on pohjustanut huulten pohjavärin huolellisesti piiloon jollain tehokkaalla peiteaineella. Mä käytin Lancômen Effacernesiä, mutta vieläkin parempi olisi joku vahapohjainen peiteaine esim. Blascolta.

Huultenmuokkaajan parhaimmat ystävät ovat hyvä peiteaine, rajauskynä ja peittävä huulipuna, joka ei ole liian vaalea, mutta ei välttämättä kovin tummakaan. Itse päädyin näissä kuvissa näyttävään punaiseen, että huulten eri muodot korostuvat parhaalla mahdollisella tavalla ja selkeimmiten.