Olen talviloman aikana tehnyt pientä suursiivousta, tai oikeastaan tavaran karsintaa muuttoa silmällä pitäen. Todettiin, että kun muuttoon on kuitenkin aikaa vielä melkein kaksi kuukautta, eikä ole vielä tässä vaiheessa mitään järkeä alkaa pakkaamaan, niin miksei sitten perattaisi nurkkia ja laitettaisi turhia tavaroita pois jos nyt. Eivätpähän ole hidastamassa pakkaamista sitten, kun pakkaamisen aika vihdoinkin on.
Mä kävin läpi kaikki kaulahuivit, lapaset ja pipot ja niitäkin lähti useampia pois, mutta kyllähän niitä vielä jäikin, varsinkin kaulahuiveja (ne tuntuu olevan mun heikko kohta). Työhuoneen yhden lipaston kävin läpi ja sieltäkin lähti isokokoisen muovipussillisen verran tavaraa roskikseen (papereita yms sälää). Makuuhuoneen lipastosta, jonne jemmasin käsityötavaraa, poistin isohkon pinon kankaita, joita en enää tarvitse ja keittiöstäkin olen laittanut turhia astioita kiertoon.
//embedr.flickr.com/assets/client-code.js
Nämä laatikot ei ole ikinä olleet yhtä hyvässä järjestyksessä.
Tehokkain siivous tapahtui kuitenkin vaatehuoneessa. Edellisestä siivouskerrasta ei nyt kuitenkaan ole kuin ehkä vuosi tai puolitoista ja siksi se vähän järkyttikin, että tyhjennettiin sieltä 3 täyttä jätesäkillistä tavaraa! Miksi kaksi järkevää ihmistä jemmaa ”roskia” vaatehuoneessaan tuollaista määrää? Ja se mikä on melkeinpä vielä hullumpaa on se, että vaikka sieltä lähti niin paljon tavaraa pois, silti se vaatehuone ei näytä juuri yhtään sen tyhjemmältä :D Okei, saattaa johtua siitäkin, että jäljelle jääneet tavarat levittäytyi laajemmalle alalle siivouksen myötä, kun ei tarvinnutkaan enää ahtaa niitä niin tiiviisti hyllyille, mutta silti.
Siivousprojekti jatkuu vielä keittiön kaappeihin, koska ihan kaikkea sieltä en viimeksi käynyt läpi ja ehkä mä käyn vielä omatkin vaatteeni läpi, vaikka niissä ei kyllä pitäisi olla ainakaan kauhean paljoa mitään pois heitettävää. Kellarikomero ja mun työpöydän laatikot pitäisi myöskin vielä käydä läpi. Mietin myös kosmetiikkajemmojen läpikäyntiä, mutta äkkiseltään se tuntuu jotenkin tosi ahdistavalta urakalta ja jätän sen varmaan myöhemmäksi.
Mutta nyt, kun noi isoimmat murheenkryynit on käyty läpi, on jotenkin paljon helpompi ajatella muuttopakkaamista. Se tuntuu (ainakin näin ajatuksen tasolla) jopa melkein helpolta, kun nyt tietää, että kaikki mitä meillä on, pakataan mukaan, eikä tarvitse tehdä sitä karsintaa enää siinä pakkausvaiheessa. Mä olen aina inhonnut muuttopakkaamista, koska tähän saakka mä oon aina saanut siihen menemään vähintään kaksi viikkoa aikaa sen takia, kun olen karsinut tavaraa pakkaamisen ohessa ja se on h-i-d-a-s-t-a. Tällä kertaa ajattelin, että pakkaaminen hoituisi muutamassa päivässä ja purkamiseen ajattelin käyttää korkeintaan saman verran aikaa.
Tämä on myöskin elämäni ensimmäinen muutto, kun ajateltiin käyttää ihan muuttofirmaa apuna ja olenkin jo neljään eri muuttofirmaan laittanut tarjouskyselyä. Onkohan tässä tultu aikuisiksi?
.Mari Anniina. 