.ANNIE SLOAN-PORTAAT – OSA 1.

Mä olen maininnut meidän portaikon maalaamisesta ehkä jo pariinkin otteeseen ja alunperin tarkoitus oli tehdä se perinteisellä tavalla, eli hioa jokaikinen pinta puulle asti ja elää siinä järjettömässä pölyssä ja sen jälkeen maalata kenties useampi kerros valkoista ja lopuksi vielä lakka päälle. Olen sitä hiontaosuutta pienellä kauhulla odottanut ja tarkoitus olikin venyttää tämä projekti johonkin talveen saakka, mutta sitten Elisan kanssa tuli puheeksi kalkkimaalit ja siitähän se ahaa-elämys sitten alkoi.

portaiden_maalaus_03

Annie Sloan Chalk Paint on nimittäin sellaista maalia, että sitä voi käyttää oikeastaan pintaan kuin pintaan ilman pohjatöitä ja se tarraa kiinni. Kun käytiin Elisan kanssa Måla & More -kaupassa, kysyin tietenkin heti, että mitenkäs portaikko, jossa on tyyliin neljä senttiä lakkaa puupinnassa, tarttuuko muka siihenkin, niin kyllä se niin sanoi, että tarttuu kyllä. Toki se maalattu pinta pitää sitten vielä lakata, että pinnasta saadaan kunnolla kulutusta kestävä, mutta sen hiontavaiheen voisi jättää väliin. Haaaalleluja! Lähdin siis putiikista yhden Pure-sävyisen valkoisen maalipöntön kanssa ja vain yhden siksi, että halusin katsoa kuinka pitkälle yhdellä pönikällä pääsee, ettei tule ostettua turhan paljoa hillottavaksi johonkin varastoon, jos jäisikin paljon yli.

portaiden_maalaus_01

Aloitin maalausprojektin yläkerran parvelta, koska sinne on kaikista vähiten liikennettä, joten maalatut pinnat olisi vähiten tiellä kuivuessaan. Tästä puunväristä tulee väistämättä joku 80-luvulla rakennettu mökki mieleen, tämmöistä oli aina ihan kaikkialla. En välttämättä halua, että omasta kodista tulee sellainen mielleyhtymä, joten ei muuta kuin maalia pintaan ja modernisoimaan.

portaiden_maalaus_05

Tässä kuvassa parven alue on maalattu pensselillä yhteen kertaan ja kuten näkyy, on aika paljon vielä sudinjälkiä ja maali on vielä melko läpinäkyvää ja epätasaista. Vähän jännäsin, että mitenköhän on, että montako kerrosta tämä maali oikein vaatii ollakseen peittävä, mutta toisen kerroksen kuivumisen jälkeen saatiin todeta, että se todennäköisesti riittää useimmissa paikoissa. Maksimissaan puhutaan siis kolmesta maalikerroksesta, mutta luultavasti vain kahdesta.

portaiden_maalaus_08

Tässä nimittäin sama kohta toisen maalikerroksen jälkeen. Ainoastaan askelmilla ja alakertaan menevillä osilla on vain yksi kerros, muualla parven alueella kaksi ja kyllähän siitä ihan peittävää sitten tuli. Vaihdettiin pensselit Clasulta ostettuihin 5 cm leveisiin maaliteloihin ja niillä koko homma sujui huomattavasti nopeammassa ajassa ja maalausjälkikin oli huomattavasti peittävämpää ja tasaisempaa jo yhdellä maalikerroksella.

portaiden_maalaus_11

Tänne saakka päästiin sillä yhdellä litran maalipöntöllä. Eli litran pönikkä riitti parven alueella osittain kahteen kerrokseen ja yhteen kerrokseen kaikkiin kaiteisiin ylhäältä alas ja kaksien porrasosuuksien askelmien alapintoihinkin. Askelmia ei olla vielä maalattu kävelypuolelta ollenkaan (parven lisäksi siis), jätetään ne sitten ihan viimeiseksi. Revitään myös nuo rumanbeiget matto-osiot noista irti ja laitetaan jotain vaaleanharmaata tilalle sitten, kun maalaushommat valmistuu. Pitäisi ne matot vielä ostaakin jostain.

Nyt tosiaan vaan maali pääsi loppumaan kesken, joten se tietää uutta reissua Måla & More -putiikkiin. Mä villisti veikkaan, että se toinen litran pönikkä saattaa parhaimmassa tapauksessa jopa riittää tähän koko projektiin, mutta katsotaan nyt. Päivittelen projektia uudemman kerran sitten, kun on taas jotain uutta kerrottavaa :) Tällä hetkellä ollaan edelleen tässä vaiheessa, vaikka nämä kuvat on otettu jo joitakin viikkoja sitten :D Mihinkäs sitä olisi kiire, valmiissa maailmassa.

.PINAATTI-MOZZARELLASPAGETTI.

Olen saanut aivan uutta intoa pastaruokiin sen jälkeen, kun siskon avustuksella tutustuin ensimmäistä kertaa gluteenittomaan pastaan. Mulla on reseptikirjassa useampiakin pastareseptejä, joita olen vähän suruissani katsonut, kun se tavallinen vehnäpasta saa olon niin epämukavaksi, mutta nyt on uusia mahdollisuuksia jälleen seikkailla pastaruokien maailmassa. En tajua miten mä en oo tajunnut kokeilla gluteenitonta aikaisemmin!

pinaattimozzarellaspagetti_01

Tämä(kin) resepti on löydetty Yhteishyvästä joskus aikoinaan ja leikattu talteen. En hirveästi käytä pinaattia missään ruoissa, en siksi ettenkö tykkäisi siitä vaan siksi, että en oikein tiedä mitä siitä tekisin. Tässä oli oiva resepti kokeilla, koska mikään missä on chiliä ja valkosipulia ei voi olla kauhean pahaa.

pinaattimozzarellaspagetti_02

En tietenkään lukenut reseptiä kauppaan lähtiessä tarpeeksi tarkasti ja ostin liian vähän pinaattia, joten tein sitten vain yhden annoksen verran tällä kertaa.

pinaattimozzarellaspagetti_03

Ja sitten ei muuta kuin tekemään. Ensin laitoin pastaveden kiehumaan ja sitten pilkoin yhden kokonaisen chilin ja kolme valkosipulinkynttä, joita ryhdyin sitten paistamaan oliiviöljyssä pannulla.

pinaattimozzarellaspagetti_04

Heitin sekaan isolta näyttävän läjän pinaattia, joka kohtapuoliin kutistui minimaaliseksi tummanvihreäksi mössöksi :D Tiesin, että se tekee niin ja SILTI ostin sitä aivan liian vähän.

pinaattimozzarellaspagetti_05

Kun pasta oli kiehunut kypsäksi, kaadoin pastan pannulle chilin, valkosipulin ja pinaatin sekaan ja sekoitin iloisesti sekaisin.

pinaattimozzarellaspagetti_06

Pasta-pinaattimössö lautaselle…

pinaattimozzarellaspagetti_07

…päälle iso läjä basilikan lehtiä ja tuoretta mozzarellaa.

pinaattimozzarellaspagetti_08

Koko höskä sekaisin ja ei muuta kuin ääntä kohti! Mozzarella pehmeni ja suli aavistuksen verran lämpimään spagettiin sekoitettuna, kun taas chili ja valkosipuli antoi kivasti potkua (mutta ei kuitenkaan liikaa). Tykkään just tämmöisistä helpoista ja nopeista ruoista, jotka on kuitenkin maukkaita ja poikkeaa siitä tavallisesta.

Tein tätä seuraavana päivänä uudestaan, mutta tällä kertaa ostin kolme pinaattirasiaa ja kaksi chilipötköä, kun tein ruokaa kahdelle ja Mösjöön toiveesta paistoin pannulla ensin broilerisuikaleita, joiden sekaan sitten vasta heitin ne chilit ja valkosipulit, eli tätäkin reseptiä on helppo muokata eri suuntaan lisäämällä tai poistamalla jotain ja kyllä tämä toimi oikein hyvin sen kanankin kanssa.

.MIDNIGHT RUN 2016.

*Postauksessa mainoslinkki

Kyllä on taas koeteltu. Lauantaina oli taas Midnight Run -juoksutapahtuma, johon osallistuin nyt neljättä vuotta putkeen. Tällä kertaa ihan rehellisesti vähän epäilin, että pääsenköhän juosten maaliin saakka, kun kesän juoksulenkeillä on alkanut vähän polviin sattumaan jos juoksulenkki on ollut vähän pidempi.

MidnightRun16

Ihmeesti siinä kuitenkin ihmisten imussa se 10 kilsaa vaan tuli täyteen. Muutamia kävelyaskeleita otin vain niillä kahdella vesipisteellä. Toki mun perusvauhti oli alun nopeamman pyrähdyksen jälkeen melko hidas, mutta silti: juosten koko matka.

Sää ei tällä kertaa oikein suosinut, vettä satoi ihan koko ajan ja mä olin suht märkä jo ennenkuin päästiin edes juoksemaan. Se katumuksen tunne siellä ryhmän seassa seistessä, kun en ottanut sitä pirun muovista sadetakkia mukaan, joka olis ollut siinä eteisen kaapissa, oli käsinkosketeltava. Alkumatkalla juostessa pyrin välttelemään isoimpia vesilätäköitä, mutta sen jälkeen, kun ensimmäisen kerran mulasin yhteen sellaiseen ja kastelin lenkkarini läpikotaisin, annoin vaan mennä. Voin kertoo, että en oo varmaan ikinä ollut yhtä märkä vaatteet päällä :D Jätin junan penkillekin hienon peffan kuvan märistä vaatteistani :D Eihän mulla tietenkään mitään vaihtovaatteita ollut mukana.

Mutta se täytyy sanoa, että vaikka oikeasti kastuin aivan läpikotaisin niin *Sensain 38 Volumising Mascara kesti ripsissä hyvin! Ripset oli ehkä vähän enemmän liimautuneet yhteen, mutta siellä ne ripsivärit oli silmissä silti edelleen. Ei ollut mitään suttuja. Ten Points!

MidnightRun16_2

Uusi turkoosi juoksupaita sopii kivasti tähän riviin jatkoksi. Olen näitä juoksupaitoja käyttänyt ihan muutenkin juoksulenkeillä käydessäni tai jossain eräretkellä, koska onhan nämä hyviä paitoja.

Juoksuajat vuosittain:

2016 – 01:12:49
2015 – 01:16:10
2014 – 01:12:16
2013 – 01:10:13

Jännä sinänsä, että sinä vuonna, kun ylipäätään aloitin koko juoksemisen, eli olin ihan täysin nollakunnosta aloittanut muutamaa kuukautta aikaisemmin, juoksin parhaimman ajan :D Toki kyse on vain muutamien minuuttien eroista, mutta silti. Viime vuonna meni vähän huonommin, mutta siellä mä taisinkin kävellä ainakin kerran matkan varrella vähän pidempään.

Tälläkin kerralla mulla alkoi jo parin kilsan jälkeen pistämään kylkeen, koska aloitin liian vauhdikkaasti, mutta sitten vähän himmasin vauhtia ja keskityin syvään hengitykseen niin pystyin juoksemaan koko matkan pistämisestä huolimatta ja toki se siitä sitten lieveni ja loppui lopulta kokonaan.

La-su välisenä yönä vasemman jalan polvi sitten tosissaan alkoi jumittamaan ja sunnuntaina en meinannut päästä portaita alakertaan :[ Koirien aamulenkkikin jäi lyhyenlaiseksi, kun pelkkä tasaisella kävelykin tuntui polvessa lievästi sanottuna ikävältä. Googlettelin vähän ja juoksijan polvihan se varmaan on, eli rasitusvamma äkillisestä pitkästä juoksumatkasta johtuen. Mietin, että pitääköhän ens vuonna jättää Midnight Run väliin, mutta noh, katsotaan nyt minkä verran tässä tulee vuoden sisään juostua.

Mun ongelma on se, että en oikein saa itseäni lenkille useammin kuin korkeintaan kerran kahdessa viikossa (ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin kerran kuukaudessakin on aika normaalia mulle) ja se nyt ei hirveästi kuntoa kohenna, jos nyt ei pahennakaan. Ja mun motivaatio juoksuun on miinuksella jos sää on kehno ja mitäs sää meillä täällä Suomessa on pääosin, noh, kehnopa hyvinkin. Mutta nyt mä olen juossut 10 kilsan lenkin täydessä vesisateessa jo kerran, joten ehkäpä tämä nyt vähän opetti mulle sitä, että kyllä huonollakin säällä voi juosta.

*Postauksessa mainoslinkki