Kategoria: Lifestyle

Yksi kauhistuksen kanahäkki-kohta uudessa kodissa oli eteisen kaapiston ovet, jotka haluttiin tuunata mahdollisimman nopeasti. Alla olevasta kuvasta ymmärrätte kyllä varmasti, että miksi.

Eteisen kaapisto oli tosiaan näin hieno esimerkki 70-80-luvun tyylistä. Kun miettii sitä meidän korkeakiiltovalkoista keittiötä rosterikoneilla niin on todella jännä ajatella, että entiset asukkaat olivat vaan jättäneet nämä kaapistot tämmöisiksi ja tosiaan asuneet tässä osoitteessa kuitenkin n. 10 vuotta. Kai niihin sitten oli silmä niin tottunut, että ne ei enää häirinneet? Tiedä häntä, mutta meitä ne häiritsi.

Hetken pyörittelin mielessäni myös sellaista ratkaisua, että oltaisiin pistetty koko kaapisto palasiksi ja ostettu IKEAsta PAX-kaapisto omilla järkevämmillä sisusteilla, mutta mun laskujen mukaan siitä olis tullut hyvinkin helposti sellainen tonnin lasku, niin päätettiin pitää tämä kaapisto ja ovet ja ryhtyä tuunaushommiin. Se päätös säästi meiltä noin 900€ :D

Ovissa oli tosiaan tuollaiset puurimat reunoilla, samanväriset puiset vetimet ja peileissä tuollainen ihan ihmeellinen juuttilankatapetti. Oh. My. God. Noh, ruuvattiin ovet saranoiltaan irti ja nypittiin nuo puurimat, vetimet ja tapetit hittoon.

Vesisuihkepullon ja raaputuslastan avulla irrottelin tapeteista jäänyttä mössöä ovien pinnasta useampana iltana, kunnes lopulta viimeinenkin tapetinpala oli irti.

Sen jälkeen ovien pintaa piti vähän hioa, ettei varmasti ole mitään liimapintaa enää jäljellä ja että maali tarttuu oveen paremmin. Kun ovet oli hiottu, piti kaikki pienet naulan- ja ruuvinkolot paklata piiloon ja hioa paklauskohdat jälleen kerran uudelleen.

Vihdoin pääsin maalaushommiin. Pieni maalitela ja ”listavalkoista” kiiltävää huonekalumaalia ja johan oli helppoa ja mukavaa hommaa. Tykkään tämmöisestä maalaushommasta, siinä on jotain rauhoittavaa. Kuvasta huomaa hyvin miten harmaalta tuo oven entinen ”valkoinen” näyttää uuteen maalipintaan verrattuna. Oven alla on sitten lattiaa suojaamassa läpinäkyvä muovi jos joku ehti jo kauhistua noita telanjälkiä lattiassa :D

Kun kaikki kaksi maalikerrosta oli ovista kuivunut, asennettiin ne takaisin paikoilleen ja ruuvattiin uudet vetimetkin kiinni. Vetimet löysin yhdestä paikallisesta sisustusliikkeestä, mutta näin vastaavia myöhemmin myös Indiskassa.

Tadaa! Muutos on melko huikea. Koko eteinen tuntuu kirkkaammalta ja valoisammalta valkoisten ovien myötä. Yksi pikkuovi ylhäällä jäi eri korkeudelle, vaikka se meni täysin samoihin ruuvinreikiin kuin ennenkin, mutta noi ovet oli alunperinkin aika erikoisesti asennettu, ihmeellisiä patentteja :D Hidasta hommaahan tämä oli, kun tehtiin tätä töiden ohessa kaikessa rauhassa silloin kun jaksoi ja oli vähän ylimääräistä aikaa. Yhteensä tähän meni varmaan melkein kolme viikkoa ennenkuin ovet olivat takaisin paikoillaan, mutta eipä meillä mihinkään kiirekään tämän kanssa ollut. Ja valmista kuitenkin tuli.

Ja vielä vierekkäin ennen ja jälkeen. Jopa tuo oranssihtavanruskea laattalattia näyttää kivemmalta, kun kaverina on valkoista. Ai niin ja tuo ”hieno” kattovalaisin on väliaikaratkaisu kunnes löydetään joku paremmin tuohon sopiva :D Tuossa on kuitenkin pakko olla joku lamppu, on muuten aika pimeä nurkka.

Mitäs tykkäätte eteisen muutoksesta?

Keittiö oli yksi suuri syy, miksi ostettiin juuri tämä asunto. Puiset tasot ja välitila, korkeakiiltovalkoiset kaapistot ja rosteriset koneet, voi kyllä.

Tykkään mustavalkoisista asioista ja iloitsin kuin lapsi karkkikaupassa, kun näin Stockmannilla nuo valkoiset saippua- ja käsivoidepullot. Nehän oli saatava. Tykkään.

Keittiöön oli myöskin saatava jonkinlainen kattolamppu ja täydellisen hauska ja industrial-henkinen sellainen löytyi Hobbyhallista (kuten sattumoisin aika moni muukin sisustusjuttu viime aikoina) ja se oli vieläpä alennuksessa, jeij. Tuo tapettiseinä vielä kaipailee jotain vaaleaa taulua rikkomaan vähän tuota kuviota, tällä hetkellä se on vähän psykedeelinen kaikessa runsaudessaan.

Ruokapöytäryhmä, joka vanhassa kodissa oli olohuoneessa, mahtuukin nyt aivan heittämällä keittiöön ja on itseasiassa tähän tilaan jopa vähän liian pieni. Suunnitelma nyt onkin, että ostetaan keittiöön kuuden hengen ruokapöytä (tuolit siihen löytyy jo) ja tämä nykyinen siirtyy uuden käsittelyn kautta terassipöydäksi ja metalliset tuolit siirtyy sen mukana samaan osoitteeseen.

Olohuoneessa terassin oven vieressä on jo valmiina säilytysrahi istuinpehmusteita varten, koska Suomen kesä on tunnetusti enemmän tai vähemmän sateinen, joten paljaan taivaan alla noi ei vaan voi olla koko aikaa.

Olen nykyisin ottanut tavaksi syödä aamupalan aina keittiön pöydän ääressä, silloin tulee myöskin laitettua astiat heti koneeseen eikä ne pääse kertymään esim. työpöydälle yläkertaan. Viihdyn tässä keittiössä sata kertaa paremmin kuin siinä vanhassa ikinä!

Alunperin ei todellakaan suunniteltu hankkivamme uutta sohvaa, kun uuteen kotiin muutettiin, vaan ajateltiin, että ostetaan pari nojatuolia kaveriksi, että saadaan enemmän istumatilaa. Sitten, kun se sohva kuitenkin oli paikoillaan uudessa kodissa, alkoi se näyttääkin aika pieneltä ja vaikka siihen olisikin lisännyt ne nojatuolit niin se olisi silti ollut jotenkin töpö nykyisessä tilassaan.

Meidän vanha tumma sohva on palvellut jo kuusi vuotta ja on nyt kolmannessa eri osoitteessa meidän kanssa. Ensisijaisesti tässä sohvassa häiritsee sellainen tietynlainen jyhkyys noine leveine käsinojineen ja myös tuo tummuus ja tässä tilassa sohva tosiaan jää myöskin vähän pieneksi, vaikka jyhkynlainen onkin. Tuossa sohvan edessä on metrikaupalla tilaa ennenkuin TV-taso tulee vastaan. Harkitsin myös sohvan kääntämistä tuolle valkoiselle seinälle, mutta silloin taas se telkkarin katsominen hankaloituisi ratkaisevasti ja silloin se ainakin vaatisi niitä nojatuoleja lisäksi.

Kriteerit uudelle sohvalle oli, että se olisi vaaleampi ja että se olisi vähän siromman mallinen ja mieluiten kulmasohva, jossa olisi reippaammin istumatilaa. Löysin vähän vahingossa ihan täydellisen sohvan Hobbyhallista ja se oli vieläpä hyvässä alennuksessa.

Sohva saapui kahdessa osassa viime maanantaina, mutta mun iltavuorojen takia päästiin asentelemaan sohvaa paikoilleen vasta lähempänä loppuviikkoa, kun se nyt oli kuitenkin kahden ihmisen homma.

Uusi ja vanha vierekkäin. Tummuusero on melko valtava, mutta mä tykkään. Uusi sohva on kuitenkin edelleen harmaa, eli hyvä neutraali pohja toteuttaa erilaisia väriyhdistelmiä jos sellaisia haluaa joskus toteuttaa. Vaaleammassa sohvassa myöskin koirankarvat ovat näkymättömämpiä, kun kaksi kolmesta koirasta on kuitenkin blondeja ja sillä mustallakin on vaalea aluskarva.

Ai että mä sitten tykkään! Lyylikin siellä jo tyyppaamassa. Ostin samalla Hobbyhallista myös uusia koristetyynyjä, mutta ainakin tuo nurkka kaipaa niitä vielä lisää, mutta ehtiihän niitä. Äidin virkkaama torkkupeitto toimii täydellisesti myös tämän vaaleammanharmaan sohvan kanssa, ellei ehkä jopa vähän paremmin kuin sen tumman, jotenkin sulautuu tuohon. Sohvan oikea puoli on nyt lyhyempi kuin vanhassa sohvassa, joten siihen jäi pieni tila säilytysrahille (sekin muuten Hobbyhallista, hah, tein sinne aika ison tilauksen), jota voi tarvittaessa käyttää myös istuimena.

Sohvan vasemmalle laidalle mahtui vielä tuolikin (joka odottelee uutta ruokapöytää, jonka ääreen se oikeasti kuuluu) ja tuohon kuvasta vasemmalle jää TV-taso. Seinä ehdottomasti kaipaa vielä jotain tauluhommia, mutta tosiaan niitä laitetaan paikoilleen vasta, kun ollaan lattiat uusittu ja seiniä vähän paklattu ja maalattu.

Ihanaa, kun olohuone alkaa pikkuhiljaa muotoutumaan sellaiseksi, kuin sen mielessäni kuvittelin. Toki olohuoneen koko toinen seinä on edelleen sekaisin kuin seinäkello ja nyt siinä on vielä se vanha sohvakin tiellä :D