Kategoria: Lifestyle

Kyllä, minä tein sen: kävin eilen juoksemassa Midnight Runissa 10 km. Päätös osallistua tapahtumaan syntyi vasta heinäkuun loppupuolella sen jälkeen, kun olin ensimmäisen kerran juossut 10 km tutulla pururadalla. Siitä syystä jouduin pulittamaan tuosta ilosta 48€, mutta kerrankos sitä. Alkukesästä jos olisi ilmoittautunut, olisi hinta ollut alle 40€, mutta alkukesästä en vielä osannut edes kuvitella, että olisin elokuun lopussa siinä vireessä, että pystyisin ylipäätään juoksemaan kymmentä kilometriä. Töissä kuitenkin yksi työkaveri alkoi höpöttämään Midnight Runista ja juuri 10 km juokseneen euforiassa päätin, että JOO, mä lähen kans! Sain innostuksellani yhden toisen työkaverin mukaan, joka oli suunnilleen samassa juoksukuosissa kuin minä, eli päästiin lähtemään samasta ryhmästä.

Midnight Run lähti liikkeelle Senaatintorilta, joka suorastaan kuhisi porukkaa. Tuomiokirkon portaat oli täynnä kannustusjoukkoja ja koko tori oli täynnä juoksijoita, joilla kaikilla oli neonvihreä kisapaita. Oli vähän pölhö olo istua bussiin juoksuvaatteissa, kun olin matkalla keskustaan, mutta samaan bussiin osui kolme muutakin juoksijaa :D

Mä ilmoittauduin ryhmään 7A, joka oli se viimeinen ryhmä, eli 70-90 min. Silloin, kun ensimmäisen kerran juoksin kympin, suoritin sen juuri ja juuri alle 90 minuutin, joten en uskaltanut siinä ilmoittautumisvaiheessa ottaa riskiä ja valita nopeampaa ryhmää. Juoksin kaksi kertaa kympin vielä ennen tätä varsinaista tapahtumaa ja molemmilla kerroilla kirin aikaani jonkin verran paremmaksi ja luotto onnistumiseen parani huomattavasti.

Kisapäivänä mulla oli onneksi vapaapäivä töistä, joten sain lepuutella koipiani ihan rauhassa kotosalla. Olin myöskin varmuuden vuoksi jättänyt juoksulenkit väliin reilun viikon ajalta ennen Midnight Runia, ettei vaan pääse kehittymään mitään rasitusvammoja juuri ennen h-hetkeä. Olisi ollut pikkuisen kurja jättää kisa kesken vain jonkin rasitusvamman vuoksi.

Kello läheni pikkuhiljaa meidän ryhmän lähtöaikaa ja rupesi vaan jännittämään enemmän ja enemmän. Suorastaan perhosia vatsassa -fiilis välillä, hiii :D Lähtöviivalla oli aina hillitön liekkishow, kun jokainen ryhmä vuorollaan oli lähtövuorossa. Tunnelma oli huikean korkealla!

Kartasta (kuva) näkyy millaista reittiä juostiin. Paikoitellen oli vähän ylämäkiä ja myös tietenkin alamäkiä, mutta pääosin reitti oli suhteellisen tasainen, tai en mä ainakaan moittinut. Toisella vesipisteellä hidastin sen verran, että muutaman kävelyaskeleen verran ehdin hörpätä vähän vettä, muuten juoksin koko matkan.

No entäs ne tulokset sitten? No tässä näkyy (tai näkyy vähän paremmin, jos klikkaa kuvan suuremmaksi). Lenkkareihin kiinnitettiin sellainen ajanottosiru, jonka avulla mitattiin muutaman kilometrin välein juoksijan väliaikoja. Kaverin kanssa aloitettiin vahvasti suunnilleen 4-5 kilsan kohdalle saakka, sitten mä aloin vähän hidastamaan, kunnes taas viimeisen kilsan otin vähän kiriä. Keskivauhti oli kuitenkin n. 7 min/km ja n. 8,5-9 km/h. Kokonaisaika juoksulle oli tunti ja 10 minuuttia, joka onkin mun paras aika kympille :) Mun kanssa juossut työkaveri veti kaksi minuuttia paremman ajan kuin minä, eli aika samassa tahdissa sitten kuitenkin juostiin, vaikka kadotinkin hänet näkyvistä jossain siellä viiden kilsan kohdalla :)

Ensi vuonna uudestaan ja silloin voisi kokeilla jos vaikka pystyisi vähän vielä parempaan suoritukseen :) Seuraavaksi vois kokeilla jos onnistuis pysymään 60-70 minuutin ryhmässä. Mutta kyllä oli hyvä fiilis alusta loppuun ja pitkään vielä jälkeenkin, edelleen on tosi kiva fiilis tapahtumasta :) Kyllä kannatti lähteä!

Edellisessä juoksupostauksessa toivottiin kuvia juoksuvarusteista, eli mitä tarvitsee juoksuharrastuksen aloittamiseen ja ylläpitämiseen. Se on tietenkin vähän yksilöllistä, että mitä tuntee tarvitsevansa, mutta käydään nyt läpi se mitä minä tunnen tarvitsevani.

Mulle itselle on ainakin tärkeää, että mulla on nimenomaan juoksuun tarkoitetut vaatteet, joita en käytä milloinkaan muuten kuin urheillessa. Tokihan sitä voisi lähteä juoksulenkille joissain perus pieruverkkareissakin tai shortseissa tms, mutta mulle tämmöinen systeemi toimii paremmin. Silloin ainakin tiedän, että ne vaatteet on aina valmiina odottamassa, eikä niitä tarvitse erikseen etsiä mistään edellisen käytön jäljiltä, koska ne on aina samassa paikassa (jos ne ei ole pyykissä).

Lämpimällä ilmalla pärjään pääsääntöisesti tämmöisellä varustuksella:

– juoksucaprit
– liivit
– lyhytvartiset sukat
– lenkkarit
– toppi
– kännykkä + Sports Tracker
– mp3-soitin

Juoksuhousuissa tärkeää on, että niissä on joku tasku, mieluiten vetoketjullinen, johon saa kotiavaimen ja ehkä sen mp3-soittimenkin turvaan. Kännykkää olen pitänyt vain kädessä yleensä tai hupparin taskussa vesisateessa juostessa. Juoksuliivit kannattaa tietenkin hommata oman rintavarustuksensa mukaan, tukevammat jos varustusta on enemmän, kevyemmät jos heiluvuutta ei ole niin paljoa. Muut jutut meneekin sitten lähinnä omien mieltymysten mukaan, tykkääkö värikkäistä vaatteista vai mustasta, haluaako peittää olkapäät ja/tai käsivarret vai riittääkö painijanselkätoppi, haluaako kireää vaatetta vai tykkääkö enemmän löysemmistä vaatteista jne.

Viileämmällä ilmalla (ja/tai vesisateessa) edellisten lisäksi/tilalle tulee:

– pitkälahkeiset juoksutrikoot
– tekninen huppari
ja/tai
– tekninen verkkovuorinen takki

Mä en itse ole tämän enempää mitään kaivannut ja tuo mp3-soitinkin tulee olemaan vasta seuraavalla lenkillä ensimmäistä kertaa mukana, tähän saakka on pärjännyt linnunlaululla ja pään sisäisellä monologilla :D Tein juuri suhteellisen nopeatempoisen playlistin tuohon vanhaan, mutta uskollisesti edelleen toimivaan iPod Shuffleen (kuulokkeet olen joutunut uusimaan jossain vaiheessa, muuten toimii ku unelma).

Kännykässä oleva Sports Tracker-ohjelma on ollut kultainen. Muuten en tietäisi yhtään minkä verran olen juossut. Ohjelmasta näkee kartalta juoksureitin, paljonko aikaa on mennyt, kokonaismatkan kilometreinä, keskinopeuden, maximinopeuden ja kulutetut kalorit. Ohjelma on toiminut hyvänä motivaattorina, kun sitä kautta pystyy lenkin aikanakin katsomaan kuinka pitkän matkan olen nyt juossut ja kuinka kauan kesti päästä tähän kohtaan lenkkiä ja joskus olen tehnyt niinkin, että otan jonkun kilometri- tai minuuttimäärän mihin pyrin ja jos se oli ”liian helppoa”, jatkan uuteen tavoitteeseen.

Voishan sitä tietty lisätä tuohon vielä vaikka sykemittarinkin, mutta mä en ainakaan ole sellaista kaivannut, juoksen mutu-tuntumalla sellaista vauhtia mikä milloinkin tuntuu hyvältä. Joskus keskinopeus on pienempi, joskus suurempi, joskus spurttailen nopeampia pyrähdyksiä tasaisemman tahdin seassa ja joskus juoksen vain tasaisella vauhdilla alusta loppuun, eli tosiaan aika fiilispohjaista.

Onko muilla juoksijoilla jotain juttuja lisää, joita ilman ei ”pärjäisi”?

(Vaatekuvat H&M, muut Googlen kuvahausta.)

Toukokuun puolessa välissä kerroin aloittaneeni juoksemisen. Alku oli vähän hankalaa, kun ei pystynyt juoksemaan kauaakaan putkeen, mutta siitä se sitten yllättävän nopeasti parani se kunto ja erityisesti hapenottokyky.

Olen pari viikkoa sitten päässyt toiseen isoon tavoitteeseen, eli olen juossut sen mun normilenkin kahteen kertaan putkeen. Siitä tulee juoksuosuutta 6,5 km, jonka olen vetänyt n. 50 minuuttiin. Olen ihan varma, että olisin pystynyt tuohon jo aikaisemmin, mutta jotenkin olin vaan niin jämähtänyt siihen yhteen kierrokseen, kunnes sisko sanoi, että se mun puolen tunnin lenkki on itseasiassa aika lyhyt. Se vähän avasi silmiä ja päätin sitten lähteä yrittämään pidempää, eikä se sitten niin hankalaa ollutkaan, kun sitä vaan lähti. Tätä 6,5 kilsan lenkkiä olen nyt siis juossut sen pari viikkoa, 2-3 kertaa viikossa. Ensimmäisillä kerroilla reissu tuntui loppuvaiheessa jo hieman tappavalta puuhalta ja saatoinkin joitakin pieniä osuuksia jättää kiertämättä. Nyt viimeiset pari kertaa olen kuitenkin juossut ihan koko matkan, ilman mitään helpotuksia ja se on jo tuntunut ihan hyvältä. Hämmentävän nopeasti siihen uuteenkin matkaan näköjään vaan tottui.

No nyt eilen aamulenkillä jolkotellessani päätin sitten, että nyt lähden taas pidentämään matkaa. En juossut samaa reittiä kolmatta kertaa (vielä), vaan poikkesin hieman reitiltä ja kiersin takaisin kotiin eri kautta. Kilometrejä tuli 8,5 ja aikaa meni 1h10min. Sen lisäksi vielä satoi vähän vettäkin ja mä lähdin silti juoksemaan! Loppumatkasta vettä tulikin sitten jo vähän enemmän, mutta mitäpä se siinä enää haittasi, kun olin jo paluumatkalla ja suihkuun vei tie joka tapauksessa.

Olenkin ollut erityisen ylpeä itsestäni sillä saralla, että olen muutamankin kerran käynyt vesisateesta huolimatta juoksemassa ja jopa nauttinut siitä. Jos mun pitäis valita, että menenkö juoksemaan pienessä vesitihkussa vai helteisessä auringonpaisteessa niin valitsisin tihkusateen ihan milloin vain. Silloin ilma on raikasta, metsä tuoksuu ihanalta eikä ole yhtään niin kuuma kuin auringonpaisteessa, jotenkin hengittäminenkin tuntuu vaivattomammalta.

Seuraava juoksutavoite on kolmas pururatakierros putkeen ja jos siitä ei tule vielä 10 km täyteen niin sitten siitä seuraava tavoite on jatkaa juuri sen verran vielä siihen päälle, että saan 10 km lenkin juostua putkeen. Tähän 10 kilsaan on sellainenkin motivaatio, että Mies uhkasi lähteä itsekin testaamaan vanhoja juoksulenkkareitaan sen jälkeen, kun mä juoksen kympin :D Eli sitä odotellessa.

Yllättävän hyvässä kuosissa muuten on noi tennaritkin edelleen, mitä nyt vähän luontoa mukana tuolla kengänpohjissa, mutta mitäpä tuo haittaa. Kesää varten muuten kävin hankkimassa capri-mittaiset juoksuhousut, toisenkin topin ja muutamat treeniliivit lisää erilaisissa räikeissä väreissä. Ihan hyvin on näillä pärjännyt koko kesän, kun toiset kamppeet on pesussa niin toiset on käytössä. Nyt tilasin H&M:ltä teknisen pitkähihaisen hupparin ja verkkovuorisen juoksutakin syksyä ja viileämpiä aamuja ajatellen.

On tämä ihmeellistä. Tämmöinen liikunnanvihaajakin on löytänyt oman lajinsa!

PS. Linnut ei muuten ole enää laulaneet aamuisin. Mun täytynee turvautua mp3-soittimeen viimeinkin. Ei muuta kuin soittolistaa tuumaamaan :)