Lifestyle – Sivu 7 – .Mari Anniina.

.PAKKAAMINEN MATKALLE.

Published on 28.3.201821.9.2020 julkaissut Mari Anniina4 kommenttia

*Postauksessa mainoslinkkejä

Mä tykkään suunnitella asioita. Siksipä aloitin matkavaatteiden suunnittelun jo viikkoja ennen lomamatkaa. Kännykän Evernote-appiin oli helppo kirjoittaa ylös vaatekappaleita, jotka voisivat toimia hyvin etelän reissulla ja siihen oli helppo lisäillä kaikkea milloin tahansa, kun tuli jotain mieleen. On aivan eri asia lähteä lämpöiseen lomakohteeseen kesällä kuin talvella, kun tämän hetkiset käyttövaatteet on jotain aivan muuta kuin mitä matkalle tarvitsee mukaan. Mitä vaatteita mä oikein tykkäsinkään käyttää viime kesänä? Mahtuuko ne enää edes päälle? Tykkäänkö mä niistä edelleen? Tämmöisiä ajatuksia pyörittelin mielessäni, kun lisäilin listalle vaatteita.

Olin seuraillut sääennustuksia ja miettinyt millaisia vaatteita niissä keleissä tykkäisin käyttää ja niiden pitäisi olla myöskin mahdollisimman monikäyttöisiä ja helposti yhdisteltävissä. Kohteeseen lupailtiin n. 20-25 lämpöastetta lomaviikolle, joten varsinaisista superhelteistä ei ollut kyse. Vaatteiden täytyi siis olla sellaisia, että niitä voi tarvittaessa kerrostaa jos on onkin viileämpää, mutta eivät ole liian kuumia lämpöisempinäkään päivinä.

Sovittelin ja yhdistelin keskenään erilaisia vaatteita ja pitkän rupeaman jälkeen päädyin tämmöiseen kokonaisuuteen:

Lentokoneeseen laitoin ylle rentoa ja puristamatonta vaatetta. Kotoa mentiin suoraan taksilla lentokentälle, joten mitään toppatakkia ei tarvinnut laittaa päälle, kunhan oli nahkatakin alle kerrostanut vaatteita.

Jalkaan laitoin *paksuhkot legginsit, *topin aluspaidaksi, sen päälle naruolkainmekko ja napitettava neuletakki-mekko, konjakinvärinen palmikkovyö ja Alpan lämmin tummanharmaa neuletakki. Jalkaan lenkkarit, päälle *nahkatakki, kashmirhuivi kaulaan ja käsimatkatavaraksi *Kånken-reppu, jonne voi sulloa ylimääräisiä vaatteita päältä.

Lentokentällä mun piti laittaa nahkatakki ruumaan menevään matkalaukkuun, mutta enhän mä sitä siellä muistanutkaan vaan jouduin survomaan takin ja huivin reppuun, jolloin siellä ei enää ollut tilaa neuletakille.

Matkalaukkuun pakkasin viisi löysää yläosaa, toppeja ja *T-paidan ja yhden *pitkähihaisen. Alaosiksi valikoitui *mustat ja *siniset farkut ja musta *kellohelmainen hame. Päällä olevien mekkojen lisäksi pakkasin mukaan myös vaaleamman lyhyen mekon ja *mustan maksimekon. Lenkkareiden lisäksi otin mukaan myös ballerinat ja sandaalit, mustan vyön ja pienikokoisen Korsin käsilaukun.

Kaikki yläosat käy yksiin kaikkien alaosien kanssa ja monia yläosista voi myös käyttää eri mekkojen alla tai päällä lämmikkeenä ja vaikka solmia vyötäisiltä (jos päällä). Molemmat neuletakit (edellisessä kuvassa) kerrostuu helposti oikeastaan kaikkien vaatteiden kanssa. Kaikkia lyhyempiä mekkoja voi käyttää myös erillisen hameen alla.

Loput matkalle pakatut vaatteet on uima-allasta/biitsiä varten, alusvaatteita, yöpaita ja urheiluvaatteet. Lisäksi tietenkin aurinkolasit ja ohut pääkallokuvioinen kaulahuivi, jota voi käyttää joko kaulahuivina tai saronkina uikkareiden/bikinien kanssa.

Kaikki matkalaukkuun menevät vaatteet ja kengät mahtuivat näihin pakkauskuutioihin. Kahdessa isommassa on varsinaiset vaatteet ja kahdessa pienemmässä alusvaatteet, sukat ja uikkarit, Crocsin pussukassa molemmat kesäkengät.

Mä vähän veikkasin jo ennen lähtöä, että pakkasin jopa hieman liikaa vaatevaihtoehtoja mukaan, mutta en uskaltanut ottaa vähempääkään. Jos olisikin hyvin viileätä, käyttäisin enemmän pitkiä vaatteita, joten vaihtelu niissäkin on ihan toivottavaa. Jos taas olisikin lämmintä, tulisi käytettyä enemmän hametta ja mekkoja, joten niitäkin pitää olla enemmän kuin parit eri asut.

Nyt reissun jälkeen voin sanoa, että mustia farkkuja, valkoista hihatonta toppia, mustaa paljettitoppia ja urheiluvaatteita en käyttänyt kertaakaan koko reissulla. Myös uikkareista kaksi biksu-yläosaa ja yksi biksu-alaosa jäi kokonaan käyttämättä, koska ei siellä sitten ollutkaan NIIN lämmin, että oltaisiin oltu altaalla/uimarannalla kovin paljoa. Eniten viikon aikana tuli käytettyä mustaa hametta, beige/harmaata toppia, maksimekkoa, mustaa naruolkainmekkoa, mustaa ohuempaa neuletakkia ja pitkähihaista harmaata puseroa. Päällä kävi myös muutkin vaatteet vähintään kerran (paitsi aikaisemmin luetellut), mutta selkeästi eniten käytin noita vaatteita.

Musta on kyllä pakkaajana tullut PALJON suunnitelmallisempi, kun olen tullut vanhemmaksi ja kiinnostunut Konmarista, Project333:sta ja yleisestä järjestyksen pidosta. Ennen vain heittelin matkalaukkuun vähän sitä sun tätä vaatetta miettimättä juuri ollenkaan miten ne sopii toisiinsa tai millaisia määriä niitä ylipäätään on. Nykyään suunnittelen erilaisia asukokonaisuuksia suunnilleen yhtä moneksi päiväksi, kuin olen reissulla ja usein, kun vaatteita yhdistelee eri tavoilla, saa vieläkin enemmän eri asuja jos ne originaalit ei huvitakaan. Lyhyemmille reissuille pystyn lähtemään yleensä pelkällä repulla, mutta viikon loma vaatii kyllä matkalaukun, joka toki on vain vähän suurempi kuin olisi käsimatkatavaroiden maksimiraja.

Kosmetiikan (iholle, vartalolle ja hiuksille) sain mahtumaan kahteen pieneen pussukkaan (pinkki ja musta), jotka meni ruumaan. Näistä toivoin saavani tyhjäksi useampia tuotteita, jotta eivät veisi paluumatkalla enää näin paljoa tilaa ja sainkin jätettyä sinne tyhjiä pakkauksia useampia, mutta kyllä näitä kaikkia pussukoita silti edelleen tarvittiin paluumatkallakin. Meikit meni yllättävän pieneen tilaan (kuviollinen pussukka), koska en kuitenkaan tykkää meikata paljoa lämpöisessä ollessa, joten ihan turha raahata mitään ylimääräistä mukaan. Luomivärejä en pakannut mukaan ollenkaan ja sitä ainutta silmänrajauskynääkään en käyttänyt, jonka otin mukaan ”varmuuden vuoksi”. Läpinäkyvässä on piilolinssejä ja -nesteitä. Näiden lisäksi otin mukaan vähän isommat aurinkovoiteet (ei kuvassa), jotka myöskin meni suoraan matkalaukkuun.

Käsimatkatavaroihin tuli mukaan vähän kosmetiikkaa, vanha uskollinen kirjanlukulaite, kuulokkeet, kalenteri (toimii myös päiväkirjana), matkadokumentit ja passi, perus käsilaukkukamaa mustassa pussukassa (mm. lompakko ja pastilleja). Näitä järjestelin lähempänä lähtöä vielä tarkemmin, että mitä on missäkin, mutta reppuun ei tullut paljoa tämän enempää mitään, koska sinne piti jättää tilaa päältä riisuttaville vaatteille.

Tämmöisillä kamppeilla lähdin Teneriffalle! Palaan itse matkaan vielä myöhemmässä postauksessa.

*Postauksessa mainoslinkkejä

.LIIKUTA SITÄ RUHOA.

Published on 21.3.201812.3.2018 julkaissut Mari AnniinaJätä kommentti

Kuten tuossa uikkari-postauksessa mainitsin, sisuunnuin niin paljon siitä sovituskopin peilissä nähdystä kuvajaisesta, että menin ja hankin salikortin. Totuus on, että ei se 35-vuotias ruho enää vaan pysy kuosissa jos sitä ei liikuta.

Olen aina ollut hoikka ja normaalivartaloinen. En lihaksikas tai muutenkaan mitenkään atleettinen, mutta sellainen normaalin kiinteähkö kuitenkin. Nyt alkaa kuitenkin tulemaan näköjään ikä ja laiskuus vastaan ja huomaan vartalossa sellaisia muutoksia, joista en pidä.

Mulla on aina ollut hyvin siro yläkroppa: mulle menee edelleen sama rintaliivikoko kuin 18-vuotiaana ja pitkään tuntui siltä, että kilot ei yläkroppaan kerry ollenkaan. MUTTA nykyään huomaan, että liivien ympärille, varsinkin selkäpuolelle, on muodostunut möykkyjä. Läskimöykkyjä. En tykkää ollenkaan.

Reidet ja takapuoli on aivan varmasti laajentuneet moneen suuntaan, mutta menen silti edelleen 36-kokoisiin farkkuihin (ainakin käytettyihin, haha). Nykyään ne farkut vaan vähän ikävästi kiristää ja puristaa. Ja mikä juttu se on, että ihmiselle pitää kertyä joku hiton läskilöllö polven sisäsivulle? Miksi?! Ja minkä halvatun takia sitä rasvaa kertyy kyllä joka hemmetin muuhun paikkaan, mutta ei milliäkään lisää massaa rintoihin? On tää prkl.

Laardia on siis päässyt tässä vuosien varrella kertymään silleen salakavalasti vähän jokapaikkaan ja olen jo muutamana talvena huomannut sen, että jos juoksemisen lopettaa syksyllä eikä koko talvena liiku käytännössä ollenkaan (hyötyliikuntaa mukaan laskematta), näkyy se vartalossa nykyään jo sen yhden talven aikana ihan selvästi, kun ennen pystyi olemaan liikkumatta vuoden parikin ennen kuin oikeasti näkyi mitään isompia muutoksia. Ikä ei tule yksin, sanotaan, ja se sanonta tosiaankin pitää paikkansa. Ikä tulee ja tuo mukanaan ystävänsä Ihran, jota se levittelee joka paikkaan (paitsi sinne rintoihin).

Just in case joku nyt loukkaantuu mun sanavalinnoista: mua ei vois vähempää kiinnostaa miltä muut ihmiset näyttää, minkä kokoisia ne on ja onko niillä lihaksia vai läskiä, se on mulle aivan se ja sama, jokainen on sitä mitä on. Tässä on nyt kyse siitä, miten koen oman vartaloni muutokset.

Juteltiin salikorttien hankkimisesta Mösjöön kanssa jo syksyllä, kun lopetin juoksemisen (koska pimeää, kylmää ja masentavaa, ei huvita) ja meidän piti hommata ne viimeistään marraskuussa. Mutta sitten räpsäytin silmiäni ja olikin jo helmikuu eikä salikortteja oltu vieläkään hankittu. Kappas kehveliä. Tää on muuten toinen ikääntymisen sivuoire: aika menee naps vaan eteenpäin niin ettei edes tajua. Helmikuun lopussa me sitten lopulta mentiin sinne halvatun salille ja hommattiin ne kortit sinne.

Siellä on nyt tullut käytyä keskimäärin 3 kertaa viikossa, riippuen miten mun työvuorot antaa myöten. Pyritään kulkemaan siellä yhdessä, jotta vietettäisiin aikaa yhdessä myös siellä ollessa, mutta toki joitakin kertoja tulee, että käydään siellä myös omillamme. Alkuun meidän ajatus on, että kun tekee edes jotain, se on parempi kuin ei mitään. Mösjöö kehitteli meille sellaisen koko kropan treenin, johon menee noin tunti. Kun ollaan jonkun aikaa käyty, aletaan treeniä pilkkomaan osiin niin, että esim. jalkatreenit on oma käyntikertansa jne. Mutta edelleenkin: minkä tahansa tekeminen on parempi kuin ei mitään. Jos jonain päivänä ei huvita tehdä muuta kuin juosta matolla niin sitten vaan juostaan matolla.

Mä olen aina ollut sellainen, että kun mä tosissani päätän jotain, silloin se myös tapahtuu. Niin kauan, kun mulla on sellainen olotila päässä, että ”pitäis varmaan”, en saa tehtyä mitään. Jos olen ostanut lipun syksyn Midnight Runiin, pidän myös huolen siitä, että juoksen kesän aikana niin paljon, että pystyn sen kympin juoksemaan. En vaan hyväksy sitä itseltäni, että jos olen lipun ostanut, jättäisin menemättä. Sama homma nyt tämän salin kanssa. Koko talven ajan se salikortin hankkiminen on välillä vilahtanut mielessä, mutta en ole tosissani päättänyt ja sopinut Mösjöön kanssa, että minä päivänä me mennään sinne käymään ja sitten se vaan aina jäi ja jäi. Nyt sitten sain sen ketutus-kipinän siellä sovituskopissa ja päätettiin samantien minä päivänä sinne mennään tutustumaan ja silloin sitten kanssa mentiin ja heti seuraavana päivänä mentiin treenaamaan ekaa kertaa.

Tämän päätöksen myötä mun ajatukset liikkumista kohtaan on jo muuttuneet. Tähän saakka on ollut vähän sellainen hälläväliä-fiilis, mutta nyt se suorastaan kiinnostaa ja saatan jopa tehdä jotain liikkeitä kotonakin! Ja se on lähes täysin ennenkuulumatonta. En ole koskaan osannut jumpata kotona, koska mun päässä koti on rentoutumiseen ja oleskeluun tarkoitettu tila. Liikkumaan mennään johonkin muualle. Nyt olen kuitenkin tehnyt kyykkyjä samalla, kun pesen hampaita tai vatsoja sängyssä/sohvalla, kun selaan kännykkää/katon telkkaria.

Tuskin musta ikinä tulee mitään fitness-pimua, enkä haluakaan, mutta olisi kiva saada vähän parempi lihaskunto ja yleiskunto ylipäätään ja sen myötä voisi mennä ohi moni hartia/selkäkipukin, jotka vaivaa säännöllisen epäsäännöllisesti töistä (ja iästä?) johtuen.

Tätä kirjoittaessa olen tehnyt niitä hampaidenpesu-kyykkyjä kohta kaksi kuukautta ja salilla on käyty reippaat pari viikkoa ja huomaan jo jotain eroa lihaskunnossa, eniten jalkojen osalta. Jaksoin juosta matolla 5 km:n matkan tasaista 9 km tuntivauhtia ilman mitään hidasteluja tai isompaa puuskuttamista. En ylipäätään hengästy enää niin herkästi arkisissa toimissa ja pelkästään työmatkakävelykin tuntuu kevyemmältä, kun jalkojen lihakset on paremmassa kunnossa. Töissä alalaatikoille kyykkääminen tai portaiden kiipeäminen ei enää tunnu ollenkaan samalta kuin ennen ja tykkäänkin nykyään töissä käyttää enemmän portaita hissin sijaan, aina kun mahdollista.

Ulkoisesti en vielä huomaa isompia muutoksia (paitsi, että farkut ei kiristä vyötäröltä enää ihan yhtä paljon!), mutta kyllä nekin sieltä pikkuhiljaa tulee. Pääasia, että tästä tekemisestä on hyvä fiilis ja huomaan itse ne pienet muutokset. Kyllä tää tästä!

Kesäkuntoon 2018! :D

.KEIKKAMEIKKIPAKIN ESITTELY.

Published on 18.2.201821.9.2020 julkaissut Mari Anniina6 kommenttia

*Postauksessa mainoslinkkejä

Viime vuonna, kun laitoin tänne blogiin sivut esille meikkipalvelusta, tein samoihin aikoihin myös meikkiostoksia pakkia varten, koska halusin siellä olevan tiettyjä suosikkituotteita, joita mun on helppo käyttää ns. kaikille. Töissä tulee tutustuttua hyvin laajalti eri tuotteisiin meikkiasiakkaiden parissa ja huomaan, että käytän hyvin paljon tiettyjä samoja tuotteita, koska ensinnäkin ne toimii ja toiseksi, ne käy lähes kaikille. Sellaisia halusin myös enemmän omaan pakkiini, jolloin pystyn pakkaamaan tuotteita määrällisesti vähemmän mukaan.

Yksi ongelma pakissa on aina ollut meikkivoiteet. Nestemäiset menee niin kovin nopeasti huonoiksi, että se tulee pitkässä juoksussa kalliiksi jos parin vuoden välein täytyy kaikki meikkivoiteet uusia, vaikka niitä ei olisi edes kovin montaa kertaa ehditty käyttää. Teen meikkikeikkaa kuitenkin suhteessa sen verran harvoin, että varsinkaan jotain tummempia sävyjä en vaan pääse käyttämään niin usein, että ne ehtisi varsinaisesti edes kulumaan.

Ratkaisin tämän ongelman sillä, että hankin Joe Blascon meikkivoiteista hyvän värikavalkadin, joita keskenään sekoittelemalla pystyn luomaan lähes värin kuin värin asiakkaalle. Mulla on myöskin meikkivoiteiden vaalentamiseen soveltuva nestemäinen tuote, joka toimii myös näiden Blascon pohjien kanssa ja yksi meikkivoiteista on selkeästi tummempi, jota voi käyttää joko yksinään tai tummentamaan mitä tahansa muuta sävyä. Ostin myös Blascon kasvoseerumin, jota voi sekoittaa meikkivoiteisiin, jolloin pohjasta saa paljon ohuemman ja kuulaamman (riippuen seerumin ja meikkivoiteen suhteesta tietenkin). Olen näillä nyt jo melkein kymmenen meikkiä tehnyt eri asiakkaille ja täytyy sanoa, että olen aika ihastunut! Joe Blascon vahvapigmenttiset meikkivoiteet ei käytännössä mene lähes koskaan pilalle, jos niitä hygieenisesti käyttää ja se oli tässä se tärkein pointti, mutta mukavana sivubonuksena tuli tosiaan se, että olin aivan unohtanut miten upea meikkipohjatuote se oikeasti onkaan!

Joe Blascolta hankin myös muutaman Correctorin, eli värinkorjaustuotteen, joilla pystyy neutraloimaan sinisyyttä tai ruskeita pigmenttiläikkiä (Blue Neutralizer), häivyttelemään punaisuutta kasvoilta (Special Red Neutralizer) ja tuomaan valoa tummille silmänalusille (Orange Highlight 1). Näitäkin voi sekoittaa seerumiin tai silmänympärysvoiteeseen, jolloin koostumus notkistuu eivätkä ne näytä silmien lähelläkään paksuilta tai kuivilta, mutta silti peittää mainiosti.

Kuokkasen Peruukkiliikkeestä kävin ostamassa Kryolanin väritöntä irtopuuteria, joka sopii käytännössä kaikille ja rasia on suuri ja riittoisa. Testasin itsellenikin ja kylläpäs tykkäsin! Samasta puljusta ostin myös siveltimille tuollaisen tötsän, jolloin ne menee huomattavasti pienempään tilaan meikkikeikalla, jossa saattaa olla hyvinkin rajalliset pöytätilat mun käytössä. Ennen käytin levitettävää sivellinrullaa, mutta levitettynä se vei aina ihan tuhottomasti pöytätilaa, vaikka muuten olikin hyvin näpsä. Ostin myös muutaman lisukkeen sivellinsettiin (oikealla), jotta ei tarvitse ”lainata” keikalle omista käyttösiveltimistä enää mitään.

Hankin myös Bobbi Brownin *automaattisen kulmakynän kahdessa eri sävyssä: Grey ja Espresso. Kynä on aivan loistava, se pysyy hyvin, sitä ei tarvitse teroittaa käytännössä ikinä, piirtojälki on pehmeä, mutta silti tarvittaessa skarppi. Sävy Grey sopii kaikille viileän vaaleille, kun tarve on luonnollisemmalle ja vaaleammalle kulmalookille ja Espresso on taas täydellinen viileän ruskea hieman tummemmille leideille ja toki tämänkin saa piirrettyä hyvin pehmeästi, jolloin lopputulos ei ole niin tumma.

*Kulmageeleissä turvauduin Lancômeen, koska jumatsuikka, että niillä muuten kulmakarvat pysyy paikoillaan! Päädyin ostamaan värittömän (sävy 00) ja vaalean harmaanruskean sävyn (01) pakkiin, koska töissä meikkejä tehdessä on tullut huomattua, että nuo kaksi on ne, joita tulee oikeasti käytettyä, tummempia en oikeastaan käytä koskaan.

Diego Dalla Palman luona kävin hakemassa muutaman huultenrajauskynän, erityisesti sävy 80 on noussut vahvaksi suosikiksi, koska se sopii käytännössä kaikkiin vähänkin nudempiin huulimeikki-väreihin. Samalla noukin sieltä toki mukaan myös lämpimämpää tiilenväriä (62) ja ruskeampaa nudekynää (90 ja 61). Samalla ostin mukaan Diegon upean harmaan silmänrajauskynän (03), ihan täydellinen rajausväri luonnollisempiin silmämeikkeihin.

Meikinkiinnityssuihkeen kävin hakemassa *Urban Decaylta ja koska mulla sattuu olemaan samaa tuotetta tuollaisena miniputelina, pystyn suuremmasta aina täyttämään tuon pienen, kun lähden keikalle ja näin säästämään arvokasta tilaa.

Tavallaan aika paljon jouduin tekemään hankintoja pakkia varten, vaikka paljon siellä jo oli valikoimaa ennestäänkin. Muutamia suosikkeja mainitakseni: *Bobbi Brownin geelimäinen purkki-eyeliner (saatu töistä), Armanin purkkimaiset kulmavärit (saatu töistä), *ABH Contour Palette (saatu blogin kautta), Inglotilta kaksi poskipunapalettia, *Rubinsteinin, Armanin ja *Lancômen (saatu töistä) peitevoiteita, läjä Lancômen huulipunia (saatu töistä) ja kaksi Maybellinen huulipunapalettia, *mustaa Duo-ripsiliimaa ja Duroyn ripsitupsuja, Sensain ja Sisleyn ihonhoitotuotteita (saatu töistä) jne. Toistaiseksi olen ottanut luomivärit ja valopuuterit omasta meikkilaatikosta keikalle mukaan, mutta olen tässä hiljattain juuri tehnyt täydennyksiä pakkiin näidenkin osalta, mutta palaan aiheeseen myöhemmin, kun viimeinenkin luomiväritilaus tulee perille.

Tähän saakka isoin ongelma on tullut tuotteiden ja muiden tarvikkeiden kuljettamisesta lokaatioon. Kotona ne on helppo pitää tuossa pakissa, kun kaikille tuotteille on paikka ja ne pysyy järjestyksessä, mutta pakki painaa aivan tuhottoman paljon täytenä! Näillä käsivoimilla tuota ei ihan noin vaan raahata yhtään mihinkään kodin ulkopuolelle, kun sitä autoa ei ole käytössä. Meikkituotteet painaa yllättävän paljon! Olen siis ratkaissut tämän ongelman sillä, että pakkaan tuotteet eri kokoisiin meikkipussukoihin tuotekategorioittain ja pelaan niillä sitten tetristä *Kånken-repun kanssa ja loput menee kangaskassiin. Painavaakin reppua jaksaa kyllä kantaa selässä ja kangaskassiin pakkaan yleensä jotain kevyempää, kuten siveltimet, meikkimunat, sivellinputsaria, vanuja ja topseja jne.

Kaikille keikoille en tosiaankaan pakkaa mukaan koko pakin sisältöä, vaan katson keikan luonteen mukaan, että mitä oikeasti tarvitsee ottaa mukaan. Usein pakkaan mukaan esim. vain kaksi huulikiiltoa (kylmän ja lämpimän), osan huulipunista (muutama nude, yksi punainen, yksi pinkki ja yksi tummempi joita myös sekoittelen tarvittaessa) ja niihin sopivat rajauskynät, vain kolme eri laatuista ripsiväriä (vedenkestävä, vesiliukoinen ja lämpimällä vedellä poistettava), kaksi kasvoprimeria (matta ja kosteuttava/hohtava). Ainoastaan meikkivoiteista ja correctoreista otan kaikki värit mukaan + vielä vaalentava ja tummentava tuote niitä varten, mutta nekin menee nykyään niin pieneen tilaan, kun nuo Blascon napit on niin pieniä.

Kyllähän näillä tekee meikin jos toisenkin!

*postauksessa mainoslinkkejä