Kategoria: Sisustus & Koti

Olen talviloman aikana tehnyt pientä suursiivousta, tai oikeastaan tavaran karsintaa muuttoa silmällä pitäen. Todettiin, että kun muuttoon on kuitenkin aikaa vielä melkein kaksi kuukautta, eikä ole vielä tässä vaiheessa mitään järkeä alkaa pakkaamaan, niin miksei sitten perattaisi nurkkia ja laitettaisi turhia tavaroita pois jos nyt. Eivätpähän ole hidastamassa pakkaamista sitten, kun pakkaamisen aika vihdoinkin on.

Mä kävin läpi kaikki kaulahuivit, lapaset ja pipot ja niitäkin lähti useampia pois, mutta kyllähän niitä vielä jäikin, varsinkin kaulahuiveja (ne tuntuu olevan mun heikko kohta). Työhuoneen yhden lipaston kävin läpi ja sieltäkin lähti isokokoisen muovipussillisen verran tavaraa roskikseen (papereita yms sälää). Makuuhuoneen lipastosta, jonne jemmasin käsityötavaraa, poistin isohkon pinon kankaita, joita en enää tarvitse ja keittiöstäkin olen laittanut turhia astioita kiertoon.

//embedr.flickr.com/assets/client-code.js
Nämä laatikot ei ole ikinä olleet yhtä hyvässä järjestyksessä.

Tehokkain siivous tapahtui kuitenkin vaatehuoneessa. Edellisestä siivouskerrasta ei nyt kuitenkaan ole kuin ehkä vuosi tai puolitoista ja siksi se vähän järkyttikin, että tyhjennettiin sieltä 3 täyttä jätesäkillistä tavaraa! Miksi kaksi järkevää ihmistä jemmaa ”roskia” vaatehuoneessaan tuollaista määrää? Ja se mikä on melkeinpä vielä hullumpaa on se, että vaikka sieltä lähti niin paljon tavaraa pois, silti se vaatehuone ei näytä juuri yhtään sen tyhjemmältä :D Okei, saattaa johtua siitäkin, että jäljelle jääneet tavarat levittäytyi laajemmalle alalle siivouksen myötä, kun ei tarvinnutkaan enää ahtaa niitä niin tiiviisti hyllyille, mutta silti.

Siivousprojekti jatkuu vielä keittiön kaappeihin, koska ihan kaikkea sieltä en viimeksi käynyt läpi ja ehkä mä käyn vielä omatkin vaatteeni läpi, vaikka niissä ei kyllä pitäisi olla ainakaan kauhean paljoa mitään pois heitettävää. Kellarikomero ja mun työpöydän laatikot pitäisi myöskin vielä käydä läpi. Mietin myös kosmetiikkajemmojen läpikäyntiä, mutta äkkiseltään se tuntuu jotenkin tosi ahdistavalta urakalta ja jätän sen varmaan myöhemmäksi.

Mutta nyt, kun noi isoimmat murheenkryynit on käyty läpi, on jotenkin paljon helpompi ajatella muuttopakkaamista. Se tuntuu (ainakin näin ajatuksen tasolla) jopa melkein helpolta, kun nyt tietää, että kaikki mitä meillä on, pakataan mukaan, eikä tarvitse tehdä sitä karsintaa enää siinä pakkausvaiheessa. Mä olen aina inhonnut muuttopakkaamista, koska tähän saakka mä oon aina saanut siihen menemään vähintään kaksi viikkoa aikaa sen takia, kun olen karsinut tavaraa pakkaamisen ohessa ja se on h-i-d-a-s-t-a. Tällä kertaa ajattelin, että pakkaaminen hoituisi muutamassa päivässä ja purkamiseen ajattelin käyttää korkeintaan saman verran aikaa.

Tämä on myöskin elämäni ensimmäinen muutto, kun ajateltiin käyttää ihan muuttofirmaa apuna ja olenkin jo neljään eri muuttofirmaan laittanut tarjouskyselyä. Onkohan tässä tultu aikuisiksi?

Olen tehnyt jo yhden isomman hankinnan uuteen kotiin, vaikka ensin meinasin, että en vielä mitään uutta hanki, kun muuttoon on kuitenkin vielä pari kuukautta aikaa. Noh, vanha tuttu Facebookissa kuitenkin sattui heittämään kyselyä, että olisiko kenelläkään kiinnostusta ostaa hänen maalaamiaan tauluja ja siitähän se ajatus sitten lähti.

Olen tämän saman taulun nähnyt jo aikaisemmin ja jo silloin ajatellut, että hitto vie toi on hieno! Nyt tuli sitten oiva tilaisuus saada samanlainen itselle ja sattumoisin olin saanut säästettyä rahaakin sillai kivasti, ettei tämän maksaminen tuntunut edes pahalta.

Taulu on vielä muoveissa ja nojailee tällä hetkellä työhuoneessa lipastoon, mutta uudessa kodissa tämä saanee paikkansa mun tulevan työhuoneen (tai meikkihuoneen / girlcaven) seinältä.

Mikäli vastaavanlainen taulu näyttäisi kivalta myös sinun seinällä niin kannattaa heittää sähköpostia tänne: reija@reyform.com (Reija Forss).

Nyt se alkaa olemaan virallista, meillä on kohta uusi koti! Jos olette ihmetelleet mun blogihiljaisuutta, niin se on johtunut tästä kodinmetsästyksestä. Mulla menee aina ajatukset niin täysin tämmöisiin projekteihin, että blogiin ei riitä energiaa enää juuri yhtään.

Nyt ollaan kuitenkin jo hakuprojektissa vähän niinkuin loppusuoralla. Uusi koti on löytynyt, tarjous on jätetty, hyväksytty ja kosteusmittaus on suoritettu, nyt vain odotellaan itse kauppapäivää ja sen jälkeen odotellaan muuttopäivää, joka osuu vasta johonkin huhtikuulle.

Kirjoitin talohaaveista blogiin jo marraskuussa 2013, mutta olen joutunut tästä haaveesta tällaisenaan luopumaan, ainakin toistaiseksi. Meillä oli tuossa kiikarissa yksi aivan ihana punainen puutalo 30-luvulta, jonka takia sitten laitettiin oma kerrostalokolmiokin myyntiin, mutta useammasta syystä johtuen jouduttiin haikein mielin luopumaan tästä talosta. Meidän nykyisestä kodista oli kuitenkin jo tullut tarjous tammikuun aikana eli joku uusi asunto olisi löydettävä ja mielellään ennen huhtikuuta, koska uusi omistaja muuttaisi tähän silloin. Tuli vähän hätä! Eihän me oltu katsottu mitään muuta sen punaisen talon löytymisen jälkeen, kun mä olin niin varma, että se on se meidän uusi koti!

Päädyttiin lopulta siihen, että ehkä se omakotitalo-asuminen ylipäätään ei olekaan meitä varten, ei ainakaan juuri nyt, vaikka mä kuinka lujaa sitä haluaisin. Pitää kuitenkin olla realistinen, vaikka haaveissa olisikin jotain pilvilinnoja. Siitä pidettiin kuitenkin kiinni, että vähintään yksi makuuhuone on oltava enemmän kuin nyt ja maan tasalle on päästävä. Looginen päätelmä tässä on tietenkin sitten rivitalo, vaikka se ei olekaan koskaan ollut varsinaisesti mun haavelistalla. Käytiin useampia rivariasuntoja katsomassa, mutta kaikissa oli jotain oleellista vikaa, kunnes sitten törmättiin tähän viimeiseen. Tosi kiva rivari-neliö ihan uudella keittiöllä vähän yllättävältä alueelta ja innostuttiin siitä molemmat niin kovasti, että päädyttiin jättämään siitä tarjous, joka tosiaan hyväksyttiin.

Nyt ollaan siinä tilanteessa, että ei voida oikein muuta kuin odottaa. Asutaan tässä nykyisessä kuitenkin vielä huhtikuuhun saakka, eli ei oikein voi edes tehdä uuteen kotiin vielä mitään isompia hankintojakaan, koska mitä vähemmän meillä on muutettavaa tavaraa, sen parempi. Mutta suunnitelmia on jo useita!