.Mari Anniina.

En muista olenko ikinä tehnyt tällaista postausta blogiin, mutta nyt tuntui siltä, että pitää saada kirjoittaa asioita johonkin. Tässä nimittäin on nyt ollut kaikenlaista.

Mä en normaalisti ole mitenkään erityisen stressiherkkä ihminen, en jaksa huolestua asioista liikaa, vaan luotan siihen, että asiat kyllä järjestyy. Edelleen pohjimmiltani luotan siihen, mutta tässä viime aikoina se luotto on vähän rakoillut, kun on tullut eteen kaikenlaisia ikävämpiä juttuja.

Ensinnäkin avioeroprosessi on edelleen kesken ja sen johdosta tuntuu, että olen jotenkin jossain oudossa välitilassa, jossa en ole täysin sinkku, mutta en oikeastaan suhteessakaan. Todella outoa. En edes juuri nyt kaipaa elämääni ketään miestä, mutta silti tämä välitila on vaan niin outo, kun en ole tällaista vaihetta koskaan ennen elänyt. Meidän yhteinen rivitaloasunto on edelleen myymättä ja se alkaa stressaamaan enemmän ja enemmän, mutta kaipa pankki myöntää lisää lyhennysvapaata jos se ei nyt ens kuun alussa mene kaupaksi.

Kesäkuun muutosta johtuen mun rahatilanne oli koko kesän vähän sellainen vaisu, koska olin myöskin viisauksissani päättänyt ottaa lomarahat vapaana (2 viikkoa lomaa siis odottelee vielä plakkarissa), joten sekin vähän verotti tulonlähteitä. Tein muutamia meikkikeikkoja kyllä kesällä, mutta en nyt sitten kuitenkaan niin paljoa, että olisi jäänyt hirveästi ylimääräistä rahaa tassuun. Sen verran kuitenkin, että olin pystynyt säästämään loppusyksyn lomamatkaa varten jo semikivasti.

Elokuussa löysin Siirin kaulasta kovan patin, jonka takia sitten lähdin possujen kanssa eläinlääkäriin ja tästä käynnistä alkoi sellainen lumipalloefekti, josta ei olla ihan kuivilla vieläkään. Siirin kaulapatti johtui hampaista levinneestä tulehduksesta, joka saatiin sitten ihan antibiooteilla kuriin, mutta tosiaan ne hampaat piti myöskin hoitaa kuntoon. Lyyli ja Nano sai tällä ekalla kerralla rokotukset ja myöskin käskyn hammashoitoon asap.

Hammashoidossa Siirin ja Lyylin osalta kaikki meni ihan normaalisti, mitä nyt niille jäi TOSI vähän leegoja enää suuhun, kun siellä oli niin paljon heiluvia, joita jouduttiin poistamaan. Nyt niiden hengitys ei onneksi enää haise kuolemalta, mikä onkin kiva juttu, mitä nyt kaikki joutui aikamoiselle pullamössöruokavaliolle, kun nyt hampaattomampia ovat. Nanon osalta hammashoito keskeytyi, koska suurta poskihammasta poistaessa Nanon alaleuka MURTUI! Voitte kuvitella sen järkytyksen, kun eläinlääkäristä soitetaan ennen sovittua noutoaikaa. Varasin Nanolle ajan toiseen paikkaan, jossa sitten katsottiin, että mitäs tälle olisi tehtävissä. Pikkuherra oli ihan lääkehuuruissa koko viikon ennenkuin sinne toiseen lääkäriin päästiin ja kohtelin sitä kuin kukkaa kämmenellä ettei vaan sattuisi mitään enempää. Pari päivää ennen tätä toista lääkäriä Nano onnistui kuitenkin ulkona pimeässä kävelemään suoraan silmä eellä johonkin kepukkaan ja silmään tuli tottakai isohko haavauma, jota myös katsottiin sitten tuolla toisessa paikassa.

Nanon suu ja leuka kuvattiin ja hoidettiin se kesken jäänyt hammashuolto loppuun siltä osalta kuin pystyttiin vahingoittamatta leukaa enempää, tutkittiin se siristävä silmä ja herra sai lampunvarjostimen päähänsä, johon se on tässä viikkojen aikana jo aika tottunut. Silmätippoja on nyt laiteltu sen silmään jo pari viikkoa ja vielä vaan jatkuu, mutta ainakin se silmä on nyt menossa jo parempaan suuntaan. Siihen liittyen on vielä yksi kontrollikäynti eläinlääkärissä. Leuan suhteen oltiin onnekkaita, sitä ei tarvinnut alkaa korjaamaan, murtumakohta on hyvin linjassa ja jos se ei nyt telo itseään lisää niin sen pitäisi parantua ja luutua kuntoon ihan itsekseen. Siihen toki on vielä röntgen-kontrolli myöhemmin syksyllä, jotta voidaan varmistua siitä, että kaikki tosiaan on mennyt hyvin. Nanolta löytyi myös lievä sivuääni sydämestä, joka pitäisi ultrata ja tutkia kunnolla joskus syksyllä. En tajua miten tälle yhdelle sattuu koko ajan kaikenlaista.

Kaikkiin näihin eläinlääkärikäynteihin on nyt mennyt jo nelinumeroinen summa rahaa, sitä rahaa, jota olin säästänyt loka-marraskuun ulkomaanreissua varten, jonne piti lähteä siskon kanssa. Mä niiiiiin odotin sitä, että pääsen johonkin lämpöön ja aurinkoon juuri silloin, kun täällä Suomessa on kaikista mustinta ja pimeintä ja masentavinta olla. Juuri siksi mä ne lomarahat vaihdoinkin vapaiksi, että pääsisin syksyllä etelään.

Syys-lokakuun vaihteessa ollaan naisporukalla menossa pariksi yöksi Tallinnaan ja mulle ehtii just tulla yksi palkka vielä ennen sitä, joten sen reissun pystyn todennäköisesti tekemään ihan normaalisti, kunhan vähän hillitsen rahankäyttöä.

Kaikesta tästä tapahtuneesta ja stressistä kenties johtuen mulla on otsa nyt täynnä sellaista röhelöä ja joitakin finnejä, joita ei tosiaankaan normaalisti ole ja myös päänahka kutisee ja kuivuu ja sitä tekisi vain mieli raapia koko ajan. Kesän kasvattamat kynnetkin vain katkeaa yksitellen.

Olen myöskin ollut hieman yksinäinen, varsinkin kesälomalla, kun ei enää olekaan sitä puolisoa siinä vierellä koko ajan ja tämä on ollut nyt vähän opettelua, että miten mä arkeani nykyään elän. Töissä tottakai tulee höpöteltyä kavereiden kanssa sen verran kuin siinä nyt ehtii ja pystyy, mutta lomalla ei ollut sitäkään ja en oikeasti tehnyt niiden kolmen viikon aikana oikeastaan mitään enkä nähnyt oikeastaan melkein ketään. Se teki ihan hyvääkin, mutta olin tosiaan myös hieman yksinäinen. Olenkin nyt töihinpaluun jälkeen päättänyt, että mun täytyy alkaa aktivoitumaan ystävien suhteen ihan uudella tavalla.

Ymmärsin tämän lopullisesti oikeastaan vasta, kun yksi vanha kaveri otti yhteyttä, että pitäiskö meidän nähdä, kun ei oltu nähty noin yhdeksään vuoteen (!!!) ja meillä oli TOSI kiva ilta ja vaikka ei oltu nähty niin pitkään aikaan, tuntui silti, että ihan kuin oltaisiin jatkettu siitä mihin viimeksi jäätiin. Ei ollut yhtään kiusallista tai hankalaa keskustella ja olla, päinvastoin. Olen aina ollut parisuhdeihminen ja parisuhteessa ollessa mulla aina ne kaverit on jäänyt hieman taustalle ja nyt pitäisi alkaa taas opettelemaan, että miten ne kaverit tuotaisiin parempaan fokukseen mun elämässä ja miten ne saisi pysymään myös siellä paremmin.

Nautin edelleen siitä, että saan olla yksin töiden jälkeen kotona ja nauttia vain koirien seurasta, mutta kyllähän sitä nyt joitakin päiviä olisi hyvä olla siellä täällä, kun tapaa muitakin ihmisiä ihan vapaa-ajalla. Yksin oleminen ei ole koskaan ollut mulle ongelma, nautin omasta rauhasta ja tykkään tehdä omia juttujani ilman, että kukaan muu on läsnä, mutta rajansa silläkin.

Koko kesän elin jonkinlaisessa kuherrusvaiheessa tämän asunnon kanssa ja jaksoin pitää kotia tosi siistinä koko ajan, mutta nyt, kun on ollut kaikenlaista huolta mielen päällä, en ole jaksanut ollenkaan perehtyä kodin siisteyden ylläpitämiseen, vaikka se ei oikeasti olisi iso homma siivota, kun kämppäkin on niin pieni. Tämä alkusyksy ei yleensä ole mulle mikään masisaika, alkusyksy on just kivaa aikaa, kun illat hämärtyy ja saa pukeutua neuleisiin ja nahkatakkin, se pahin masis tulee yleensä vasta joskus loka-marras-joulu -asteikolla, mutta selvästi nämä koira- ja rahahuolet on tehneet tehtävänsä ja lievää mielenkiinnottomuutta on havaittavissa.

On jo pitkään pitänyt hankkia uudet työkengätkin, mutta sopivia ei ole vieläkään löytynyt ja vaikka ne nyt löytyisikin, ei mulla olisi niitä nyt edes varaa ostaa. Pitäisi oikeasti käydä jo kampaajallakin, kun tukka alkaa olemaan niin karsean näköinen, mutta mulla ei vaan nyt ole varaa kampaajaan näiden eläinlääkärilaskujen takia. Piristin itseäni kuitenkin sillä, että otin käyttöön syksyiset korkonilkkurit ja vitsi, että niillä onkin naisellinen olo kävellä ja kaikki vaatteetkin näyttää paremmilta päällä! Olen mukavuuspäissäni kulkenut vain matalilla kengillä ja korot on hämmentävän iso mielialan kohotus. Mielialaa piristää myös letkeän rytmikäs lattarimusiikki, jota olen kuunnellut jo todella pitkään ja sitruksiset eteeriset öljyt, joita käytän varsinkin aamuisin reippaalla kädellä herättäjänä ja piristäjänä.

Mutta kaikesta tästä valitusvirrestä huolimatta, uskon että asioilla on tapana järjestyä. Tästä yksi hyvä esimerkki on se, että voitin Veikkauksen arvasta 500e juuri silloin, kun koirien eka hammashuolto oli tulossa ja sain sillä maksettua sen melkein kokonaan kahden koiran osalta! Ilman sitä olisin joutunut turvautumaan luottokorttiin paljon aikaisemmin! Ja siis oikeastihan mulla on asiat aivan hyvin, mulla on kuitenkin ollut varaa maksella säästöistä kaikki nämä eläinlääkärilaskut, mulla on edelleen katto pään päällä, hyvä työpaikka, jossa viihdyn, perhe ja ystävät, joiden kanssa viettää aikaa ja tottakai nuo hassut koirat, jotka piristää jokaista päivää. Mutta meille jokaiselle tulee joskus kausia elämässä, kun tuntuu siltä, että monia asioita vähän niinkuin kasaantuu päällekäin ja se sitten aiheuttaa huolta ja stressiä tulevaisuudesta.

Mutta asioilla on tapana järjestyä! <3 Kyllä tää elämä tästä taas tasoittuu, uskon siihen :)

(Postauksen kuvat mun Instagramista.)