.Mari Anniina.

.MADEBY HAN DENTIRELY.

Published on 22.10.201721.9.2020 julkaissut Mari Anniina4 kommenttia

Ihan pikkuisen aloin innostumaan nauharipsistä, kun työkaveri tilasi kaukaa idästä äärimmäisen halvan setin luonnollisen näköisiä lisäripsiä. Ostin paketista noin 1/3 kaverilta (koska epäilin, että en niitä nyt varmaan ihan hirveästi tule kuitenkaan käyttämään) ja olen nyt yhden ripsinauhan käyttänyt roskiskuntoon. Yhden siis siksi, että leikkasin sen keskeltä poikki ja käytin vain puolikkaat silmiini.

Pakkauksessa oli hupaisa kirjoitusvirhe, josta luonnollisesti tuli kävelevä vitsi. Ripsinauhat on tuollaiset henkäyksen kevyet ja luonnolliset. Kaukana siis niistä tämän päivän trendiripsistä, jotka näyttää siltä, että silmissä on viisi pakettia ripsiä samaan aikaan.

Nämä Hanin tekemät voi tosiaan vaikka leikata puoliksi, jos ei halua koko pitkää nauhaa silmiinsä laittaa, vaikka toki sekin onnistuu. Nauha on kohtalaisen leveä, joten puolikkaallakin saa ihan mukavat ripset aikaiseksi.

Tämmöiset luonnollisemmat ripsinauhat kannattaa ehdottomasti laittaa paikoilleen ENNEN ripsivärin levittämistä. Jos ripsiväriä on jo ripsissä, saattaa se klimpata ripsiä liikaa yhteen ja näinollen ohuet tekoripset siinä vieressä näyttää täysin erillisiltä lisäkkeiltä.

Mutta, kun nauhat liimaa ensin ja lisää sitten vasta ripsiväriä (liiman kuivumisen jälkeen), saa lisäripset sulautumaan omiin ripsiin paljon luonnollisemmin. Toki tekoripsien pituutta voi lyhentää paikoitellen pikkusaksilla jos siltä tuntuu. Mäkin vähän tuosta alkupäästä (eli keskeltä) lyhensin, että sulautuu helpommin omiin ripsiin.

Nämä on sen verran pitkät mun omiin ripsiin verrattuna, että joudun näiden kanssa käyttämään piilolinssejä, ettei ripset huitele silmälaseihin koko aikaa, mutta ei se haittaa.

Olen poistanut nämä poikkeuksellisesti ihan vaan meikinpoiston yhteydessä öljyllä ja siinä samalla liotellut tekoripsistä ripsivärit pois. Sen jälkeen vain huuhtelen ripset ja kuivaan siististi paperiin ja jätän kuivumaan ”kammattuna” oikeaan suuntaan. Yhtä ”paria” käytin muistaakseni neljä kertaa ennenkuin ne kuidut meni niin solmuun, ettei enää huvittanut niitä silmiin laittaa.

Nämä mun ripset on tilattu kaverin toimesta AliExpressiltä h-a-l-v-a-l-l-a, mutta jos putiikki epäilyttää niin hyviksi havaittuja ripsinauhoja myy myös esim. *Eyelure ja *Ardell.

*postauksessa mainoslinkkejä

.NAKED HEAT -MEIKKEJÄ.

Published on 8.10.201721.9.2020 julkaissut Mari Anniina10 kommenttia

*Postauksessa mainoslinkki

Kaikki on jo nähnyt *Urban Decayn Naked Heat -paletin ja varmaan aika monta meikkiä sillä tehtynä myöskin. Mutta koska mä nyt kuitenkin käytin kyseistä palettia julkaisusta eteenpäin suunnilleen kaksi viikkoa putkeen (ja myöskin kuvasin suuren osan kyseisistä meikeistä), niin ajattelin jakaa nämä meikkikuvat tässä yhdessä ja samassa kuvakeskeisessä postauksessa. Just because I can.

Ja koska on kiva näyttää miten kyseistä palettia voisi esimerkiksi käyttää. Kuvien meikit on kaikki ihan vaan semipikaisia työmeikkejä, ei mitään tuntien taidepläjäyksiä, ihan vaan tiedoksi. En myöskään meikeistä kuvia ottaessa laittanut ylös mitä sävyjä paletista käytin mihinkäkin meikkiin, mutta ei sitä nyt järjettömän vaikeaa ole päätellä, kun katsoo meikkiä ja palettia ja tekee omat päätelmänsä.

Että sellasta! Nakuhiitti on ollut näistä uudemmista Nakuista selkeästi eniten mun mieleen. Tämä on jotenkin niin selvästi erilainen kuin kaikki muut Nakut ja toisaalta mulla ei myöskään ole koskaan ollut näin lämmintä ja punertavaa palettia ja ihastuin tähän aivan ikihyviksi! Kuvista ei nyt ehkä ihan täysin välity, mutta ainakin livenä silmät näytti aina ihan super kirkkailta ja super sinisiltä, joten jotain taikaa tässä on, ainakin sinisille silmille :)

Paletin sävyistä täytyy erityismainita ainakin sävyt Sauced ja Low Blow, ne on aivan erinomaisia häivytysvärejä melkeinpä mille tahansa muille paletin väreille (ja aika monille muillekin väreille mistä tahansa paleteista, tummuusasteesta riippuen). Ashes on ihan huikean hieno tumma sävy luumuisen sumuisiin silmämeikkeihin. Oranssit ja punaiset He Devil, Cayenne ja En Fuego on aivan upeita sävyjä tuomaan silmien sinisyyttä esiin ja toimivat myös häivyttelyväreinä tummempien pohjavärien rinnalla. Shimmeriset Lumbre, Dirty Talk ja Scorched toimii tosi nätisti liikkuvalla luomella pohjasävynä.

Paletista vähiten ehkä tuli käytettyä sävyjä Chaser ja Ember. Chaser on vähän liian vaalea varsinaiseksi häivytysväriksi ja vähän liian tumma taas korostusväriksi, mutta vaaleaksi pohjasävyksi liikkuvalle luomelle ihan jees. Ember taas on shimmerinen tumma sävy, jonka se valoaheijastava ominaisuus saa näyttämään liikkuvalla luomella yllättävän vaalealta, kun valo osuu luomelle ja toki kiva jos sitä halajaa, mutta itse tykkään, että jos on tumma niin sitten se on kunnolla tumma eikä vaan leikisti.

Mitäs te olette tykänneet Heatistä? Onko se teidän(kin) mielestä HOT?

*postauksessa mainoslinkki

.DIY KARVALIIVI.

Published on 1.10.201728.9.2017 julkaissut Mari Anniina1 kommentti

Mähän sain tuossa loppukesästä päähäni, että mun täytyy saada karvaliivi. Siis se sellanen tekoturkisliivi, jota voi käyttää sitten vaikka nahkatakin kanssa, kun tulee viileämmät ilmat (eli ei ihan vielä). Kaupoissa tuntui olevan vaan sellaisia vaaleampia, jotka ei kutitellut mun simpukkaa sitten yhtään. Elokuussa oltiin äitin ja siskon kanssa pari päivää Tallinnassa ja siellä eräässä kangaskaupassa sitten törmäsin tämmöiseen turrekankaaseen, jonka sävymaailma olikin hyvin mieleinen. Noh, ostin turren, siihen sopivan mustan vuorikankaan, hakaset kiinnitystä varten ja ryhdyin hommiin.

Ensin piirsin suuntaa-antavan kaavan leivinpaperille neuletakkia apuna käyttäen. Leikkasin kaavoista ensin lakanaversiot, jotka nuppineulasin päälle ja leikkelin niitä vielä sopivammiksi sieltä täältä ennenkuin leikkasin oikeasta kankaasta mitään. Kaavan säätämiseen meni ihan yllättävän kauan aikaa, että sen sai sopivan kokoiseksi joka paikasta, mutta säätäminen kyllä kannatti. Kaava-lakanoita apuna käyttäen leikkasin turrekankaasta sopivat palaset.

Seuraavaksi sama homma vuorikankaalle ja näin meillä on hienosti palikat valmiina kokoamista varten. Hupun leikkelin vasta vähän myöhemmin, kun en ollut vielä tässä vaiheessa täysin varma, että haluanko mitään huppua siihen ylipäätään. Ensimmäisen sovituksen jälkeen totesin, että haluan, joten tuunasin vielä siihen kaavan ja leikkasin kankaat.

Nuppineulasin turrekankaan palaset ensin yhteen ja sovitin hässäkkää päälle, että onko tämä edelleen sopivan kokoinen, vai tarvitseeko tehdä säätöjä. Jotain pientä taisin tuunata, mutta yllättävän vähällä selvisin.

Ihan ensimmäisenä ompelin (omin pikku kätösin neulalla ja kaksinkertaisella karhunlangalla) olkapäät yhteen etu- ja takakappaleista. Minimoidakseni möykkyisyyttä olkapäillä, leikkasin ompelemisen jälkeen tuota ylimääräistä kangasta vähän pois tuosta saumasta.

Seuraavaksi ompelin yhteen kyljet, joihin ompelin taskut samalla. Taskupussi jäi tavallaan esille vuorikankaan puolelle, mutta ompelin sen kiinni vuorikankaaseen, jottei se lepattaisi eikä se sieltä erityisemmin näy, kunhan liivi ei käänny kokonaan nurin. Taskujen alapuolelta jätin sivusauman auki, jotta liikkuvuus on varmasti hyvä. Sivusaumojen jälkeen nuppineulasin jo aikaisemmin kootun hupun paikoilleen.

Sitten taitoin käsiaukkojen reunat ja ompelin ne kiinni. Taitoin hupun etureunan sisäänpäin ja ompelin paikoilleen. Siistin helman niin, että vuorikangas asettuu nätisti turrekankaan reunaan ja ompelin sen kiinni (kuvassa yllä). Taas taitos liivin etuosaan (pitkä pystysivu molemminpuolin) ja ehkä miljoonannes sovitus ja ompelin taitokset paikoilleen. Lopuksi vielä hupun etureunat kiinni etukappaleisiin ja viimeisenä silauksena muutama hakaskoukku, joilla karvaliivin saa kiinnitettyä.

Kyllähän siitä sitten lopulta valmis tuli, vaikka ainakin 2-3 viikkoa siihen meni töiden ohessa. Yhtenä vapaapäivänä tein isoimman työn, mutta sen päivän jälkeen sormet olikin tosi kipeät useita päiviä siitä neulan puristamisesta eikä se ihan hetkeen sitten houkutellutkaan. Jatkoin pienempien osioiden ompelua pikkuhiljaa pala kerrallaan silloin tällöin, kun oli iltaisin aikaa töiden jälkeen.

Tässä vähän kuvasatoa, kun käytiin Mösjöön kanssa tuolla järven rannalla ottamassa pari fotoa valmiista turresta:

Huppu on niin näpsäkkä kylmemmällä ilmalla, koska mähän en pipoja käytä muuta kuin lasketellessa. Hupun ollessa alhaalla, se antaa kivasti massaa tuohon yläosaan, jota se kyllä kaipasi, että säilyy tietynlainen tasapaino. Ilman huppua liivi olisi ollut jotenkin alapainoinen, koska tuota takalistoa kuitenkin on sen verran enemmän kuin hartioita.

Ohjeen turreliivin tekoon löysin Pinterestistä ja tein oman liivini suunnilleen näiden ohjeiden mukaan, pikkuisen muunnellen. Ohjeesta poiketen mulla tosiaan oli käytössä myös vuorikangas ja käsinompelu-tekniikka ompelukoneen sijaan.