.GUERLAIN SUNLESS.

1411_Guerlain_Sunless_06

Kun olin Guerlainin järjestämässä blogi-illassa alkukesästä, sain sieltä mukaan tämän Terracotta Sunless -irtseruskettavan, jota voi käyttää sekä kasvoille että vartalolle. Tämä kesä onkin ollut poikkeuksellisen sateinen ja lämpöisiä kesäpäiviä on mahtunut koko kesän ajalle vain muutama hassu, joten jos iholleen jotain väriä olisi halunnut niin melkeinpä ainoaksi vaihtoehdoksi onkin jäänyt joko itseruskettavien käyttö tai matka johonkin takuuaurinkoiseen kohteeseen. Mun lomamatkat tänä kesänä on käsittänyt Skotlannin Edinburghin ja Ranskan Pariisin ja kumpikaan ei hellinyt liialla auringolla, joten itseruskettavilla ollaan menty aina jos väriä olen halunnut.

1412_Guerlain_Sunless_05

Toisaalta olen ihan sinut myös valkoisuuteni kanssa, mutta vaihtelu virkistää ja kyllähän ne jalat sandaaleissa ja hameessa vaan paremmalta näyttää, kun niissä on vähän jotain muutakin väriä kuin valkoista.

1413_Guerlain_Sunless_04

Tosiaan tämä Guerlainin Sunless on itseruskettava geelivoide, jossa on valmiiksi hieman sävyä (ns. ohjausväri), joka helpottaa tuotteen tasaiseksi levittämistä. Itse tykkään tämmöisistä eniten, koska silloin voi levitellä tuotteen aamulla sääriin, pukeutua hameeseen ja lähteä samantien liikkeelle niin, että säärissä on jo väri valmiina. Toki väri hieman syvenee tuntien kuluessa, mutta itse en kovin suurta muutosta ole tämän kanssa huomannut enää tunteja levittämisen jälkeen. Toisaalta mun valkoiseen ihoon tuntuu väri tarttuvan vähän huonosti (oli kyse sitten auringosta tai itseruskettavasta) ja jollain muulla muutos tämänkin kanssa saattaa olla paljon voimakkaampi kuin mulla.

Sunless on yksi niitä itseruskettavia, jotka ei haise pahalle vaan itseasiassa aivan päinvastoin! Tuoksu on levitettäessä todella miellyttävä ja vasta tuntien päästä tulee ihan pieni lievä DHA:n tuoksu läpi tästä, mutta se on tosiaan niin lievä, ettei ole mua koskaan häirinnyt. Sunless myöskin levittyy iholle todella hyvin ja se on helppo saada levitettyä tasaiseksi. Yksi parhaita piirteitä tässä on kuitenkin se, että tämä ei kulu pois läikikkäästi vaan iho vain pikkuhiljaa vaalenee tasaisesti kauttaaltaan. Jos haluaa ylläpitää rusketusjälkeä niin sellainen pari levityskertaa viikossa luultavasti riittää, tai no riippuu tietysti kuinka tummaa jälkeä haluaa ylläpitää. Ja pakko vielä sanoa, vaikka sen pitäisikin olla itsestäänselvyys, mutta: pese kädet VÄLITTÖMÄSTI levittämisen jälkeen ja käytä saippuaa!

1414_guerlain_sunless_01

Taas sääritestit kehiin. Yllä olevassa kuvassa vasemmalla on yksi kerros Guerlain Sunless -itseruskettavaa, oikealla ei mitään. Mun kalmovaaleassa ihossa yksi kerros jää tosiaan melko vaaleaksi, mutta on se silti ihan nähtävissä, että jotain on käytetty.

1415_guerlain_sunless_02

Seuraavana päivänä oli toisen kerroksen vuoro. Vasemmassa jalassa siis jälleen kaksi kerrosta väriä, oikeassa vain yksi kerros. Mulle riitti tämä tummuusaste oikein hyvin, joten en laittanut kolmatta kerrosta, mutta toki kolmas kerros olisi tummentanut lopputulosta entisestään ja silloin lopputuloskin olisi varmasti hieman pysyvämpi.

Tämä kahden kerroksen rusketus kesti mulla sen viikon verran suht hyvänä ennenkuin alkoi selkeämmin vaalenemaan, mutta vielä parinkin viikon päästä oli aavistus sävyä nähtävissä varsinkin jalkapöydän päällä, johon mulla tarttuu väri paremmin. Olenkin ottanut tavaksi, että levitän ensimmäisen kerroksen ihan kauttaaltaan, mutta usein toinen (ja kolmas) kerros tulee levitettyä vain nilkasta ylöspäin, koska sille alueelle väri ei vain tartu mulla yhtä hyvin kuin jalkapöytään.

1416_Guerlain_Sunless_03

Guerlain Sunless on mun kokemuksen mukaan selektiivisen kosmetiikan paras itseruskettava tuote (ainakin niistä mitä itse olen kokeillut). Lopputulos on tasainen, ei haise pahalta, pysyy kivasti ja kuluu tasaisesti pois ja valmis väri on myöskin plussaa.

Oletteko te kokeilleet Sunlessia?

.KAIKKI MUN RIPSIVÄRIT.

Ripsivärit. Kävin ne tässä joku aika sitten läpi.

Niitä. On. Paljon.

Niin paljon, että rehellisesti sanottuna tiedän, etten tule ikinä käyttämään niitä kaikkia loppuun. Mukaan mahtuu minikokoisia ja täysikokoisia, perus mustia, mutta myös värillisiä jonkin verran.

1269_ripsivarit_02

Tässä on mun KAIKKI ripsivärit tällä hetkellä, avaamattomat ja avatut. Tämä saattaa järkyttää joitakin ihmisiä, mutta ainakin voin sanoa, että en ole laittanut näihin penniäkään omaa rahaa, so I got that going for me, which is nice. Osa ripsiväreistä on tullut mulle töiden ja osa taas blogin kautta. Tämän määrän nähtyänne voitte ehkä ymmärtää miksi mun ei ole vuosiin tarvinnut ostaa ripsivärejä.

1270_ripsivarit_03

Käytössä olevia ripsivärejä on näin paljon, 14 kpl. Tai no, käytössä ja käytössä… Oikeampi termi olisi ehkä ”kokeilussa olleita”. Usein nimittäin käy niin, että avaan ja kokeilen uutta ripsiväriä korkeintaan viikon, jonka jälkeen se jää vaan lojumaan meikkilaatikkoon ja unohdan sen. Näin käy aina niille, joista en niin hirveästi tykkää, tai ne saattaa olla jopa ihan ok, mutta joku toinen on kuitenkin parempi ja käytän mieluummin sen paremman loppuun. Tästä syystä mulla on ripsivärejä avattuna aikamoinen määrä.

Viime aikoina aktiivikäytössä on ollut pääasiassa Lancômen Grandiôse ja Sensai 38 Volumising, joista molemmat vetelevät viimeisiään. Näistä pidemmässä käytössä on ollut myös Cliniquen Lash Power ja Clarinsin kultahylsyinen Be Long. En muista miksi ne on taas jäänyt unholaan, mutta näin on kuitenkin käynyt. Näistä ripsiväreistä neljä on värillisiä, joita käytän todella harvoin, mutta voisi kyllä ottaa kesäksi tehokäyttöön, että pääsisi niistäkin eroon. Tässä on joukossa myös pari hutia, jotka on vaan jäänyt laatikon uumeniin, mutta joilla olisi tarkoitus heittää vesilintua. Myös kaksi erilaista ripsivärinpohjustajaa on korkattuna, Lauderilta ja Diorilta.

1271_ripsivarit_07

Täysikokoisia avaamattomia ripsivärejä multa löytyy tämän verran, 14 kpl myöskin. Ensimmäiset neljä vasemmalta on saatu blogin kautta. Tässä läjässä on sellaisiakin ripsivärejä, joita tykkään käyttää (ja olen siis käyttänyt ennenkin) ja joita jemmailen siitä syystä, että palaan niihin mielelläni jatkossakin. Osa on kuitenkin täysin uusia tuttavuuksia, joita pitäisi jaksaa/ehtiä kokeilla jossain vaiheessa.

1272_ripsivarit_06

Miniatyyri-kokoisiakin ripsivärejä on päässyt kertymään, 16 kpl + 2 kpl ripsivärin pohjustajia. Mukana on 7 Cliniquen ripsiväriä, joista yhtä kolmesta laadusta olen käyttänyt ennenkin. YSL:n Shockingia on kaksi, samoin Armanin Eyes To Kill -ripsivärejä. Estee Lauderilta on kaksi eri maskaraa ja pohjustaja. Diorilta ripsari ja pohjustaja ja Guerlainilta mun suosikki Noir G.

Nämä miniatyyrit on täydellisiä silloin, kun teen kotona meikkejä jollekin toiselle (yleensä kaverille). Silloin voin korkata tuoreen miniatyyrin, käyttää sitä tälle asiakkaalle joko suoraan tuubista maskaran omalla harjalla taikka erillisen ripsiväriharjan avulla. Siksi näitä on ihan hyväkin jemmailla, en kuitenkaan halua käyttää kenellekään mun itse jo käyttämää ripsiväriä.

1273_ripsivarit_01

Kaikki käyttämättömät ripsivärit pidän aina tässä Cliniquen meikkipussissa ja pussi majailee Helmerin laatikossa jemmassa odottelemassa milloin mulla on seuraavan kerran pussukalle jotain asiaa. Käytössä olevat (tai siis korkatut) majailevat meikkipöydän isossa laatikossa niille varatulla paikalla.

Mulla on siis yhteensä 46 ripsiväriä ja pohjustajaa. Olen ehkä hieman järkyttynyt.

.TUOKSUVALIKOIMANI JUURI NYT.

1243_tuoksuvalikoimani_01

Tein pientä karsintaa kahdessa tuoksulaatikossani tässä jokin aika sitten, koska totesin etten oikeastaan enää käytä kuin ihan muutamaa tuoksua. Nämä pullot on ne, mitä raidauksen jälkeen jäi jäljelle ja tässäkin on luultavasti muutama liikaa, mutta en vain vielä pystynyt luopumaan näistä. Mutta nyt mun tuoksut mahtuu sentään vain yhteen Helmer-laatikkoon!

1244_tuoksuvalikoimani_02

Olen viimeiset kaksi vuotta ollut hyvin tuoksurajoitteinen ja olenkin jumiutunut näihin kahteen tuoksuun hyvin voimakkaasti. Erityisesti tuo Guerlain Aqua Allegoria Nerolia Bianca on ollut viimeisen kahden vuoden aikana se suursuosikki, johon olen tarttunut järjestään lähes joka päivä. Tänä keväänä sen rinnalle toiseksi suosikiksi on noussut saman tuoksulinjan Mandarine Basilic. Näitä käytän suunnilleen vuoropäivin fiiliksen mukaan. Nämä on raikkaita ja nämä piristää välittömästi ja antaa hyvän fiiliksen.

1245_tuoksuvalikoimani_03

Seuraavaksi eniten olen käyttänyt näitä kolmea ja näistä useimmiten käytössä on ollut Chanel No 5 Eau Premiere, joka on puuterisempi ja pehmeämpi versio perus vitosesta. Vanha kunnon Diorissimo sykähdyttää myöskin, tästä tulee mun iholla todella pehmeä. D&G:n 3 L’Impératrice on vanha suosikki, joka on hieman jäänyt noiden Guerlainin sitrustuoksujen varjoon, mutta otin tämän nyt uudelleen esille katsastaakseni, että tykkäänkö tästä edelleen, vai laitanko kiertoon.

1246_tuoksuvalikoimani_04

Loput kuusi tuoksua on hieman jatkoajalla. Tykkään näistä, mutta olen viime aikoina mieluummin tarttunut muihin tuoksuihin kuin näihin. Chloéta kokeilin juuri hiljattain ja mua häiritsi, kun haistoin sen ihan koko ajan itsestäni ja vaikka se onkin periaatteessa puuterinen, tuntui se silti hyvin voimakkaalta. Daisyt on viime aikoina olleet mun makuun liian makeita, samoin Oh, Lola! Prada taas on kummallisen täyteläinen ja tykkäänkin enemmän siitä uudemmasta versiosta, joka on vaaleammassa pakkauksessa. Iso pullo Jacobsin Rain -tuoksua oikeastaan odottelee pääsyä vessatuoksuksi, en enää tykkää käyttää tätä itseeni, vaikka tuoksu itsessään onkin edelleen miellyttävä. Eikös vähän kuulostakin siltä, että nämäkään ei välttämättä näe pitkää tulevaisuutta enää mun omistuksessa?

Oliko samoja suosikkeja?