.KONMARI KODISSA.

Olen pitkään jo pyrkinyt siihen, että meidän kodissa ei olisi mitään ns. ylimääräistä tai yhteensopimatonta. Alkuun tein karsintaa ja muutosta kodissa ihan omin avuin useampia vuosia, mutta sitten viime vuonna löysin Konmarin, joka selkiytti monia ajatuksia ja opetti luopumista aivan eri tavalla. Heräsin monenkin asian kohdalla, että tosiaan, ei mun ole pakko säilyttää kodissani mitään pelkästä velvollisuudentunteesta tai siksi, että olen saanut jotain lahjaksi, joka ei vastaakaan mun käsitystä tarpeellisesta tai kauniista esineestä.

1955_Makkari_09-700x467

Mä haluan, että kodissa kaikki sointuu yhteen, silloin voi sänkykin olla pedattuna niin, että lakanat on näkyvillä ja silti petaus on siistin ja harmonisen näköinen. Haluan, että lakanat on sängyssä aina samaa paria ja että pyyhkeet kylpyhuoneessa on samanlaisia keskenään. Yhtenäisyys luo harmoniaa ja tietynlaista pehmeyttä ja mulle se on ainakin myös silmäkarkkia. Monivärisyys voi toimia jonkun toisen kotona ja olen ymmärtänyt, että kaikkia ihmisiä ei todellakaan kiinnosta, vaikka sängyssä on useampaa erilaista kuosia yhtäaikaa ja vielä sänky petaamatta, mutta mä taas ahdistuisin sellaisesta kirjavuudesta.

Tykkään siitä, että tavarat on hyvässä järjestyksessä ja niillä paikoilla mihin ne kuuluu. Silloin ne myöskin löytyy heti, kun niitä tarvitaan eikä tarvitse käyttää energiaa etsimiseen ja kenties turhautua, kun ei tiedä mistä edes etsiä. En pysty käsittämään, kun jotkut esim. tyhjentää tiskikoneesta kaikki aterimet vaan heittämällä ne epämääräiseen kasaan sinne lusikkalaatikkoon eikä siis järjestä niitä omiin lokeroihinsa. Aivan kertakaikkiaan käsittämätöntä käytöstä mulle ja onneksi tätä ei tapahdukaan mun kodissa.

1956_kosmehuone_21-700x467

Olen joskus miettinyt, että miten mulla olikin lapsena aina niin hemmetin sotkuinen huone, vaikka en oikeastaan pidä itseäni erityisen sotkuisena ihmisenä: lattiat oli oikeasti täynnä leluja ja muuta sälää, hyvä kun huoneen läpi pääsi edes kävelemään, kun tavaraa oli joka puolella. Vasta näin aikuisena olen tajunnut, että mulla oli vaan kertakaikkiaan liikaa tavaraa eikä kaikille siis ollut omaa paikkaansa, jonka takia lelut aina jäi leikin jälkeen mihin sattuu. Toki osa ongelmaa on varmasti ollut tietynlainen välinpitämättömyys siisteydestä, mutta väitän silti, että mun huone olisi lapsenakin ollut siistimpi jos mulla olisi ollut vähemmän tavaraa, koska säilytystilojen puutteesta sen ei olisi pitänyt olla kiinni jos muistan kaapistojen määrän oikein.

Vaikka olen nuorempana ollut näennäisesti aika sottainenkin, niin silti silloinkin olin tietyissä asioissa hyvin tarkka ja järjestelmällinen. Esim. pöytälaatikoston ylin laatikko on lapsesta saakka ollut se, jossa säilytetään kynät, sakset ja pyyhekumit jne. ja tämä on edelleen juurikin näin. Ja vaikka muut lelut tursuilikin pitkin lattioita niin silti mulla oli tietty kulma huoneessa, jossa oli aina Barbien oma maailma, jossa oli sisustettu koti aina leikkivalmiina.

Olen hyvin looginen ja tietyllä tavalla suoraviivainen. Mietin aina, että missä mikäkin esine on järkevin säilyttää, missä sitä oikeasti käytetään ja kuinka usein käytetään. Usein käytössä olevat tavarat on tottakai helpommin saatavilla, kun taas harvemmin tarvittavat voikin olla korkeammalla/taaempana/kauempana, koska silloin kun niitä tarvitaan, ollaan muutenkin ryhtymässä johonkin erityisempään puuhaan eikä tavaroiden noutaminen ”hankalammasta” paikasta tunnu hankalalta. Mutta jos jossain korkealla ylähyllyllä, jonne pitää nousta tuolin kanssa, olisikin vaikkapa päivittäin tarvittavat juomalasit niin tulisin hulluksi.

1957_Keittio_09-700x520

Kun luin Konmaria ja varsinkin, kun kuuntelin uuta Spark Joy -kirjaa (osa 1 ja osa 2), jossa Marie Kondo syventää järjestelyyn liittyviä teorioita ja menetelmiä, nyökyttelin monessa kohtaa mukana, että tietenkin se on näin, eikä mikään muu olisi järkevää tai loogista ollenkaan. Kuten mielestäni hyvin itsestäänselvä juttu keittiöön liittyen: keittiö pysyy siistinä paremmin jos se on helppo siivota ja se on helppo siivota jos tasoilla on mahdollisimman vähän tavaraa. Ne tarve-esineet, jotka on pakko pitää esillä, olen pyrkinyt hankkimaan sellaisina, jotka tuottavat mielihyvää tyylillään ja ulkonäöllään ja näinollen ovat tilaan sopivia sisustuselementtejä ja kuitenkin samalla toimivia käyttöesineitä.

Loppujen lopuksi minkä tahansa huoneen tai asunnon saa pidettyä helposti siistinä jos tavaramäärä on suhteutettu huoneen tai asunnon kokoon nähden. Jos esim. yksiöön ei mukavasti mahdu sohvaa niin onko sellaista pakko sinne laittaa? Ilmavampi nojatuoli saattaisi olla parempi vaihtoehto tai pedata sängystä ”sohva” päiväksi muhkeilla tyynyillä. Jos kaappitilaa on hyvin rajallinen määrä niin kannattaa miettiä, että onko niissä järkevää säilöä mitään sellaista, jota kuvittelee tarvitsevansa ”vielä joskus” vai olisiko fiksumpaa pyhittää säilytystila tavaroille, joita oikeasti aktiivisesti käyttää ja tarvitsee ja joista todella tykkää.

1958_OH_14-467x700

Kun jokaisella tavaralla on oma paikkansa ja ne myös palautetaan samalle paikalleen käytön jälkeen, helpottuu siivoaminen huomattavasti, kun ensin ei tarvitse tehdä tunteja kestävää raivausta ennenkuin voi edes oikeasti siivota. Olen tässä aikuisiällä vasta tajunnut miksi mä olen aina ennen vihannut siivoamista ja se on ollut juurikin tuo pirun raivaaminen eli tavaroiden laittaminen oikeille paikoilleen, joka on ollut se suurin ärsytyksen syy siivoamisen aloittamisessa. Raivaamiseen ja sen jälkeen suoritettavaan varsinaiseen siivoamiseen mulla meni ennen koko pirun päivä aikaa. Nykyään tuota raivaamista ei meidän kodissa tarvitse juurikaan tehdä ennen siivoamista, koska tavarat on jo paikoillaan valmiiksi. Korkeintaan pöyhin sohvan koristetyynyjä, viikkaan torkkupeitot siistiksi ja kenties palautan muutaman koirien lelun niiden omaan pesään, mutta harvoin tarvitsee tehdä mitään tuon ihmeellisempää ennen vaikkapa imuriin tarttumista.

Imuriin onkin helppo tarttua, kun lattioilla ei pyöri mitään turhaa edessä, pölyt on helppo pyyhkiä, kun ensin ei tarvitse raivata tasoja tyhjiksi esineistä, jotka ei kuulu siihen. Ennen saatoin siivota pientäkin asuntoa jopa 6-8 tuntia, eli koko päivän, kun nykyään teen laajan suursiivouksenkin 2-3 tuntiin ja asunto on kuitenkin kymmeniä neliöitä suurempi kuin edelliset missä olen ennen asunut. Eli, kun tavarat on oikeilla paikoillaan, siivoaminen helpottuu aivan kuus-nolla ja se mistä tässä systeemissä erityisesti tykkään, on se, että kuka tahansa voi tulla vierailulle hyvinkin lyhyellä varoitusajalla ja mun ei tarvitse hävetä sitä miltä mun koti näyttää eikä mun tartte tehdä mitään raivo-siivousta ja piilottaa romuja heittämällä niitä vaatehuoneeseen ennen kuin vieraat tulee.

1959_piha_05-700x467

Huomaan myös, että karsimisen jälkeen olen pitänyt paljon parempaa huolta niistä tavaroista, jotka mulla nyt on. Ennen olin hyvin herkästi välinpitämätön tavaroitani kohtaan ja kohtelin niitä vähän miten sattuu, mutta nykyään tilanne on kääntynyt lähes päälaelleen. Viikkaan vaatteet huolellisemmin ja palautan ne aina paikoilleen käytön jälkeen (hyvästi vaatekasa tuolilla/sängynpäädyssä), tiskaan käsin kaikki muovikipot, koska ne kestää pidempään hyvänä käsitiskillä kuin koneessa pestynä, pesen pyykkiä jo ennen kuin ne tursuaa yli pyykkikoreistaan, jotta vaatteet, joita haluan käyttää on käyttökunnossa nopeammin. Ylipäätään tuntuu, että olen entistäkin suunnitelmallisempi ja järjestelmällisempi kodinhoidon suhteen kuin koskaan ennen. Toki tällä hetkellä saattaa vaikuttaa myös uuden kodin aiheuttama kuherruskausi, mutta ehkä mä olen kuitenkin kokenut jonkinlaisen herätyksen Konmarin myötä ja kenties siihen entiseen sottapyttymäisyyteen ei olekaan enää paluuta. Minä itsehän sen päätän millaisessa kodissa mä tahdon oikeasti elää ja olla.

Siistissä kodissa sielu lepää ja on levollinen ja hyvä olla, kun taas epäsiisteyden keskellä huomaan, että olen herkemmin huonolla tuulella ja tulee näpäyteltyä Mösjööllekin aivan turhista asioista ikävään sävyyn. Mutta heti, kun koti on taas siistinä ollaan molemmat paljon paremmalla tuulella, eli homma on aika selkee. Mä en ainakaan kaipaa yhtään ylimääräistä negatiivisuutta ympärilleni, joten on aika selvää, että tällä tiellä jatketaan.

.KOSMETIIKKAHUONE.

Uuden kodin myötähän mulla on oma ”työhuone”, joka on toistaiseksi kulkenut kosmetiikkahuoneen nimellä, kun en ole sille vielä parempaakaan nimeä keksinyt. Kosmehuone oli tässä välissä myös mun pukeutumishuone, kun vaatteet muutti tänne vähäksi aikaa, mutta nyt se on taas palautunut vain kosmehuoneeksi, kun uusi vaatekaappi valmistui.

1950_kosmehuone_07-700x520

Juhannusviikolla tosiaan remontoitiin, eli uusittiin kaikkiin huoneisiin lattiat (ja maalattiin joitakin seiniä) ja tässä kuvaparissa näkyy hyvin miten erilaisen fiiliksen uusi lattia huoneeseen tuo. Tässä huoneessa tuo vanha lattia ei ollut edes niin paha, kuin monessa muussa huoneessa, mutta on tuo ero silti ihan huomattava ja myös meidän huonekalut tuntuu sopivan tähän tilaan nyt paremmin kuin ennen. Ai että mä nautin!

1951_kosmehuone_lattia_08-467x700

Toinen iso muutos kosmehuoneessa on mun työpöydän uudistus. Mulla oli ennen mustavalkoinen Ikea Micke -pöytä leveillä vetolaatikoilla, joihin sain jemmaan kaikki käyttömeikit mukavasti. Pöydän molemmilla puolilla mulla oli tuommoiset Ikean Helmer-laatikostot, joista toisessa oli sekalaista kamaa ja toisessa kynsilakkoja. Pöydän tumma fiilis oli kuitenkin alkanut vähän ahdistamaan, mutta suurempi syy muutokseen oli se, että pöytä oli alkanut notkahtamaan keskeltä ja halusin siitä eroon ennenkuin oikeasti käy jotain ikävää. Yllä olevassa kuvassa pöydän pinnalla on pieni räjähdys, jota en ollut ehtinyt vielä taltuttamaan remontin jäljiltä, mutta tuolta yllä olevasta linkistä näkee miltä pöydän taso normaalisti näytti ennen.

1952_kosmehuone_05-700x467

Uusi pöytäkompleksi koostuu kahdesta ALEX-laatikostosta ja valkoisesta pöytälevystä. Vasemmalle jemmasin ne kaksi vanhaa HELMER-laatikostoa, jotka mulla oli vanhan pöydän kanssa käytössä. Alexeissa on kuitenkin niin paljon leveämmät laatikot, että sain toisen Helmerin kokonaan tyhjäksi ja se siirtyy pois mun käytöstä.

Jemmasin käyttömeikit vasemman puoleiseen Alex-laatikostoon ja aikalailla kaikki laatikot tuli käyttöön kyllä (ei sentään täyteen). Täytyy kyllä luultavasti jotain sisälokerikkoja sinne laatikoihin hommata, että saisin kamat paremmin pysymään paikoillaan, nyt ne vähän seilaa ees taas, kun laatikoita availee.

1953_kosmehuone_06-700x467

Alex-laatikostojen ansiosta kävi myöskin niin, että pääsin eroon huomattavasta määrästä pöytätilpehööriä, koska nyt ne mahtuikin laatikoihin. Tuo MUJI:n huulipunalaatikkokin voisi olla helposti tyhjä jos vaan käyn ostamassa meikkilaatikoihin jotain järjestelypalikoita, joilla saan ne pysymään laatikossa pystyssä.

Nautin, että mulla on vihdoinkin näin tyhjä työpöytä! Nyt sitä jopa ihmettelee, että miksi en tehnyt tätä ratkaisua aikaisemmin, mutta olihan ne vetolaatikot kyllä kätevät siinä edellisessäkin pöydässä, kun meikkaamista ajattelee: kaikki oli heti näkyvillä. Nyt jouduin jakamaan meikit kategorioittain viiteen eri laatikkoon, että sain kaiken järkevästi saataville, mutta teen meikkilaatikoista oman postauksen joskus myöhemmin, kun saan ne järjestettyä paremmin.

1954_kosmehuone_04-478x700

Haluaisin vielä uusia tuon työtuolin johonkin ilmavampaan ja kevyempään kun tuo nykyinen tuntuu tosi möhköltä tässä tilassa tällä hetkellä. Kosmehuoneesta puuttuu myöskin verhot (ja verhotanko) edelleen, kun on tässä ollut vähän muuta hankittavaa ja tekemistä eikä verhot ole tuntuneet olevan prioriteettilistan kärjessä :D Hiljaa hyvä tulee, eikös sitä niin sanota :)

.IHANA VAATEKAAPPI.

1945_Makkari_05-700x467

Nyt se on vihdoinkin valmis, uusi vaatekaappi nimittäin. Ai että on ihana! Tässä vielä muistutuksena vaatekaappisuunnitelmat. Ihan vasemmalla on kotelointi sille keittiöstä tulevalle ilmastointiputkelle ja siitä sitten alkaa tuo vaatekaappi. Kaappi on 250cm leveä ja melkein kattoon saakka korkea, jossa on meille molemmille metrin mittainen liukuovi-kaappi korkeakiiltovalkoisilla ovilla ja vielä ekstrana 50cm saranaovi-osio, jonka ovi on siis peilillä varustettu, kuten näkyy. Kaapin ja huoneen oven väliin jäi seinää ehkä 5-10 cm ja siihen pitäisi vielä sahata ja asentaa jalkalistanpätkä.

1946_vaatekaapit_06-467x700

Peiliovi asennettiin avautumaan vasemmalle, että on helppo nähdä jo pukeutuessa, että päivän vaatevalinta on a-okay.

1947_vaatekaapit_08-467x700

Nyt kaappiin mahtuu kaikki käyttövaatteet kerralla ja ne on sopivan löysästi omilla paikoillaan, että päätin lopettaa 333-projektin harrastamisen kokonaan (postaukset aiheesta täällä ja täällä). Kaapista löytyy tila jokaiselle vaatekappaleelle helposti ja tuonne peilin taakse saa henkariin joitakin selkeästi eri kauden vaatteita sivuun, jos ne tuntuu olevan tiellä.

1948_vaatekaapit_12-700x467

Laatikot on niin leveitä, että niihin kaikkiin jäi jonkin verran tilaa, joka mahdollisti hieman löysemmän viikkauksen monien vaatekategorioiden kohdalla. Tässä alimmassa laatikossa mulla on juoksuvaatteita + talvikerrastoja, kotivaatteita ja yövaatteet.

1949_vaatekaapit_13-351x700

Peilioven takana on tosiaan vielä korkeaa tankotilaa, jonne laitoin kaikki juhlamekot ja tällä hetkellä siellä on myös talvisempia neulemekkoja ym, joita en kesällä käytä. Molemmat vetolaatikot on toistaiseksi vielä tyhjiä (!!!) ja alahyllylle toin eteisestä molemmat Minna Parikan korkkarit, koska ajattelin olevan loogista, että juhlakengät on samassa tilassa juhlavaatteiden kanssa.

Makuuhuoneeseen pitäisi vielä asentaa verhot paikoilleen, nakuttaa pari listan pätkää seinään ja sitten alkaakin olemaan jotakuinkin valmista makuuhuoneen osalta tämä remontoiminen :)

Mitäs tykkäätte vaatekaappikompleksista?