Mari Anniina

.VIIKON UNIVORMU.

Published on 19.4.201626.9.2020 julkaissut Mari Anniina4 kommenttia

Viime viikolla kirjoittelin univormu-projektista, jonka perusidea on käyttää yhtä vaatetta pukeutumisessa vuoden ajan, asustaen sitä muilla vaatteilla fiiliksen ja tietty lämpötilan mukaan. Nykyään mua kiehtoo tietynlainen minimalismi, varsinkin vaatteiden suhteen. Nautin ajatuksesta, että mulla olisi vaatekaapissa vain ja ainoastaan tarpeellisia lempivaatteita eikä yhtäkään ylimääräistä ja turhaa. Univormu-projekti on toki melko äärimmäinen tapa toteuttaa tätä, mutta halusin kuitenkin tätäkin kokeilla, ihan sillä mielellä, että olisiko musta tämmöiseen ylipäätään ja miten mä tämmöisen pukeutumistavan kokisin omalla kohdallani, millaisia ajatuksia viikon projekti herättäisi ja millaisia johtopäätöksiä tästä ylipäätään on tehtävissä.

Tämän viikon univormu-mekko.

Mulla ei nyt ollut vaatekaapissa kuin yksi projektiin sopiva mekko, koska pidin tärkeänä mekon hihattomuutta, jotta se olisi mahdollisimman muuntautumiskykyinen. Kyseinen mekko on tosiaan musta ja hieman hulmuilevan oloinen ja se on aika ohutta kangasta. Mekossa on vyötäröön saakka napitettava löysähkö yläosa, joka jää hieman pussittamaan, kaula-aukko on V-mallinen ja vyötäröllä on kuminauha. Mekko toimii parhaiten jonkun vyön kanssa (ei kuvassa juuri nyt kuitenkaan).

Päivä 1: Harmaa lyhyt neuletakki + musta pitkä löysä neuletakki + ruskea vyö + mustat sukkahousut.

Viikon aikana totesin hyvin nopeasti, että mitään muotibloggaajaa musta ei kyllä saada, eli nämä asukuvahömpötykset jäänee kyllä tähän :D Ihan kamalaa yrittää poseerata kameran edessä ja yrittää näyttää siltä, että ei poseeraa yhtään. En onnistunut ollenkaan, tuntui ihan typerältä koko homma ja vieläpä kauhean työlästä ja aikaavievää yrittää saada aamulla hyvä kuva asusta, kun on muutenkin jo vähän kiire. Ja mikä siinäkin on, että näissä valokuvissa mä näytän omasta mielestäni joltain leveältä ja lyhyeltä sotanorsulta, vaikka peiliin katsoessa mä en todellakaan koe olevani tukeva enkä edes kovin lyhyt. Juu, että ei mitään muotibloggailua mulle, kiitos, ei ainakaan ennen kuin laihdun 10 kiloa tai opin olemaan luontevasti kameran edessä :’D

Päivä 2: Musta reikäkuvioinen neulepaita + ruskea palmikkovyö + punaiset sukkahousut.

Vähän kyllä yllätyin omasta kekseliäisyydestäni valitessani muita vaatteita mekon kanssa käytettäväksi, koska tähän saakka olen käyttänyt mekkoa tasan parilla eri tavalla ja nekin hyvin mielikuvituksettomia ja itsestäänselviä. Viikon haasteen aikana jo toisena päivänä (kuvassa yllä) loin vaateyhdistelmän, jota en ole tämän mekon kanssa koskaan ennen käyttänyt tai edes ajatellut käyttäväni. Senkin huomasin, että tämän mekon kanssa vyöt nousi arvoon arvaamattomaan, kun mekosta piti saada vähän eri fiilistä esiin ja huomasin myös sen, että mulla on tasan kaksi kivaa vyötä, joita sitten vaihtelin melkein koko viikon.

Päivä 3: Musta pitkähihainen alusmekko + mustavalkoinen hihaton pusero mekon alla + ruskea leveä vyö + mustat sukkahousut.

Totesin, että musta mekko kyllä toimii mulla, koska mä pukeudun mustaan muutenkin ympäri vuoden ja se on mulle luonteva vaateväri, jossa viihdyn tilanteessa kuin tilanteessa. Sen kuitenkin huomasin, että kaipasin asusteisiin enemmän jotain muuta kuin mustaa, mutta nyt puhutaan kuitenkin ennemminkin ”räikeän” harmaasta eikä välttämättä mistään sen kirjavammista sävyistä. Kirkkaampia väripilkkuja voisi olla juurikin esimerkiksi vöissä tai huiveissa ja vaikka sukkahousuissa, mutta sitten taas neuletakki voisi olla vaikkapa harmaa tai jopa harmaanruskea ja muitakin harmaalla taitettuja sävyjä voisin harkita, kunhan ei ole liian vaalea. Huomasin nimittäin, että musta mekko ja musta neuletakki loi herkästi sellaisen vaikutelman, että olen täysin muodoton leveä möykky, ainakin tämän mekkomallin kanssa.

Päivä 4: Musta pitkähihainen trikoopaita alla + musta trikooneuletakki + ruskea palmikkovyö + mustat sukkahousut.

Pidempään mekkoprojektiin hommattavan mekon muokkailtavuus (helman pituuden vaihtelu, nappilistan hyödyntäminen eri tavoilla jne.) tuntui entistäkin tärkeämmältä mitä pidemmälle viikon projektissani pääsin. Tätä projektimekkoa kun ei oikeastaan voi muokata mitenkään, se on vaan just sellanen kun se on. Tärkeimpänä muutoksena mekkovalinnassa pidän kuitenkin mekon materiaalia ja istuvuutta. Tyköistuvampi malli olisi huomattavasti imartelevampi ja myöskin monimuotoisempi. Kun mekko on yläosastaan istuva, voi sen päälle laittaa kellomaisemman helman ja lopputulos on nätti ja tasapainoinen. Myöskin, jos mekon helma on lähempänä kynähametta kuin hulmuilevaa kellohelmaa, näyttää löysempi yläosa ihan hyvältä ja tasapaino pysyy jälleen tallessa. Mekkoviikon aikana totesin kyllä, että farkkusiluettia tuli jo vähän ikävä, eli mekon helman pituuden muunneltavuus olisi mulle jossain määrin melko tärkeä yksityiskohta, jotta myös pillifarkut toimisi mekon kanssa moitteettomasti.

Päivä 5: Musta pitkähihainen alusmekko + ruskea palmikkovyö + mustat palmikkosukkahousut.

Viikon mekko-kokeilun jälkeen siis voin todeta, että ainakaan tämä mekko ei tule olemaan sellainen, jota haluaisin käyttää jatkuvasti. Tykkään mekosta kyllä, mutta se tuntui jotenkin liian hulmuilevalta ja löysältä, kaipailin vähän enemmän skarppiutta ja jämäkkyyttä mekon materiaaliin, mutta isoin ongelma tämän mekon suhteen oli kuitenkin se siluetti, minkä se mulle loi, kun päälle lisäsi erilaisia vaatekerroksia. Tuskin kukaan haluaa vaikuttaa suuremmalta kuin on, en mä ainakaan. Tykkäsinkin eniten juuri siitä tyylistä, jolla olen mekkoa aikaisemmin eniten käyttänyt eli juurikin yllä kuvassa oleva tyyli.

Päivä 6: Harmaa lyhyt neuletakki + musta kultasolkinen vyö + mustat sukkahousut.

Selvää siis on, että tämän mekon kanssa en lähde viikkoa pidempää vaatehaastetta toteuttamaan, mutta jos mekko olisi oikea, voisin hyvinkin toteuttaa pidempiaikaisen mekkohaasteen. En kuitenkaan aio väkisin tähän lähteä jos sitä täydellistä mekkoa ei löydy vaan jatkan Project 333:n parissa. Olen kuitenkin miettinyt ottavani vähän tiukemman linjan tuon projektin kanssa ja vähentävän 33:sta vaatteesta vaikkapa 24:ään tai mikä se lukema nyt sitten olisikin, en vielä tiedä. En kuitenkaan ole huhti-touko-kesäkuun 33:a vaatekappaletta vielä valinnut, koska muutto on edessä ihan kohta (kuten tästä viimeisestä kuvasta jo huomaa) ja pian ne vaatteet on kuitenkin sekaisin jossain jätesäkeissä, mutta jospa muuton jälkeen jaksaisi keskittyä tähänkin paremmin.

Mekkoviikon kaikki asut.

Tälle viikolle mulla oli kuudeksi päiväksi ohjelmaa kodin ulkopuolella, joten tuli sitten kuusi aavistuksen erilaista asuakin. Sunnuntai meni muuttopakatessa kotilökäreissä. Mutta joo, kuten kuvista huomaa, mulla on äärimmäisen vähän mitään värillistä vaatetta, joita käyttää mekon kanssa, joten yleisfiilis oli hyvin tummanpuhuva koko viikon. Yhtenä päivänä hain vaihtelua mekkoon punaisilla sukkahousuilla, toisena harmaalla lyhyellä neuletakilla ja muina päivinä ”väriläiskänä” oli ruskea vyö. Että silleen.

Se mistä mä kyllä tykkäsin tässä mekkoviikossa oli se, että ei tarvinnut kauheasti miettiä mitä laittaa päälle, koska se oli ikäänkuin jo päätetty. Ainut mitä tarvitsi miettiä liittyi ennemminkin siihen, että kuinka kylmä/lämmin ulkona on eli kuinka paljon kerroksia tarvitaan alle ja päälle ja kummat kengät laitan: matalat vai korolliset nilkkurit. Oli helppo kyllä miettiä vaatteet päivittäin, kun valinnanvaraa ei ollut ihan loputtomiin.

Ulkovaatteilla varustettuna.

Ulos lähtiessä vetäisin ylleni joka päivä nahkatakin ja kaulahuivin. Pääasiassa käytin tätä Skotlannista ostettua kasmir-huivia ja hyvin lämpiminä päivinä ohuempaa mustaa pääkallohuivia, josta ei nyt tullut otettua kuvaa.

Olisiko teidän mekkoviikko värikkäämpi kuin mun?

.SUNNUNTAIKUULUMISIA.

Published on 17.4.201626.9.2020 julkaissut Mari Anniina2 kommenttia

Hulluista Päivistä on nyt viikko ja vihdoinkin sain otettua kuvan Hullareiden ostoksista. Kuten näkyy, en tällä kertaa ihan hirveästi tuhlannut rahaa ja osaksi se johtui kyllä ihan siitäkin, että joitakin juttuja, joita olisin halunnut, oli jo loppu verkkokaupasta, kun yritin tilata. Mutta en nyt menettänyt yöuniani niitten takia.

Ostin hiuslakkaa vähän varastoon, koska huomasin kauhukseni, että viimeinen lakkapullo on käytössä! *gasp* Pitkästä aikaa ostin myöskin Clarinsin Roll-On Deodoranttia, joka on edelleen mun suosikki-dödö, mutta en ole vaan millään malttanut laittaa siihen rahaa vaan olen yrittänyt kituutella kaikenmaailman Rexonilla ja Niveoilla nyt pidemmän aikaa, mutta kun ei niistä vaan ole mihinkään, on se nyt vaan todettava.

Kodin puolelta ostin pari Marimekon teemukia, vaikka nämä ei kyllä olleetkaan Hullujen tarjouksessa, mutta ostin silti kun nyt kerta olin siinä osastolla muutenkin ja olisin ostanut nuo jossain vaiheessa jokatapauksessa. Noi Marimekon lautaset oli Hullareilla alessa ja ostin sitten kaksi tuollaista kuviollista niiden valkoisten samanlaisten rinnalle. Löysin myöskin noita ABC-keittiöpyyhkeitä tuommoisen setin. Tuosta turkoosista en ole vielä aivan varma, mutta täytyy katsoa miltä se näyttää uuden kodin keittiössä ennenkuin teen päätöksiä, että luovunko vai pidänkö.

Viime perjantaina tuli 60 muuttolaatikkoa ovelle ja siitähän tämä muuttopakkaaminen sitten alkoi. Me tilattiin muuttopalvelu *Opiskelijamuutoilta ja tilattiin tosiaan sieltä samalla nämä laatikot. Perjantaista lähtien tässä on nyt sitten laitettu elämää laatikoihin ja jätesäkkeihin sitä mukaa, että mitä ei ehkä enää tässä viikon sisällä tarvita. Hämmentävän nopeasti tämä tästä tuntuu menevän pakettiin, pelkästään perjantaina muutamassa tunnissa oltiin täytetty jo reilut 30 laatikkoa.

Keittiöön ei olla kajottu vielä ollenkaan, vaatteet ja mun käyttömeikit on vielä paikoillaan, kellarikomero olisi tarkoitus ratsata tänään ja vaatehuoneesta pitäisi vielä saada sekalaista rompetta laatikkoon. Että onhan tässä vielä tekemistä!

Mutta tämmöisten laatikkopinojen seassa me nyt täällä elellään vielä vajaan viikon verran. Ens perjantaina *Opiskelijamuuttojen auto ajaa rapun eteen ja elämä siirtyy uuteen osoitteeseen, iiks! :) Kerron muutosta ja muuttopalvelusta enemmän sitten muuton jälkeen.

*Opiskelijamuuttojen kanssa blogiyhteistyössä

.UNIVORMU-PROJEKTI?.

Published on 13.4.201626.9.2020 julkaissut Mari Anniina10 kommenttia

Olen nyt harrastanut Project 333 -vaatehaastetta viime vuoden elokuusta saakka ja olen kokenut projektin harvinaisen helpoksi. Aikaisemmat postauksen aiheesta täällä ja täällä. Olen tässä vajaan vuoden aikana karsinut vaatteita aika kovalla kädellä pois vaatekaapistani ja ostanut tilalle jotain sellaista, jota multa on selkeästi puuttunut ja jota olen kaappiini kaivannut. Tosin edelleenkään en ole löytänyt sitä täydellistä pidempää ja paksua neuletakkia, jota olisin kaivannut jo monen monta kertaa talvella. Neuletakin puutteesta riippumatta tämä projekti ei todellakaan ole ollut mikään kärsimysprojekti, mulla on ollut oikein runsaasti mistä valita, kun olen aamulla vaatteita ylleni valinnut. Olen melko tiukasti pysynyt määrittämissäni rajoissa vaatekaapin suhteen ja kuten jo sanoinkin, se on tuntunut todella helpolta. Varsinkin talvella Project 333 on ollut superiisiä, kun kylmyyden takia ei ole voinutkaan käyttää kuin tiettyjä vaatteita, joissa tarkenee, joten vaatteet ei ole kauheasti edes vaihtuneet -> samat muutamat villapaidat ja farkut vaihdelleet vuoroaan päivästä toiseen. Keväällä ja kesällä homma muuttuu monipuolisemmaksi.

Kuva.

Olen kuitenkin nyt tutustunut tämmöiseen kuin univormu-projekti. Projektin ideana on käyttää samaa vaatekappaletta (esim. mekkoa) vuoden jokaisena päivänä ja asustaa tätä yhtä vaatetta monipuolisesti ja mielikuvituksekkaasti esim. kirpputorilöydöillä. Kuulin tästä jo joskus aikoja sitten ensimmäisen kerran, mutta vähän unohdin koko homman, kun hurahdin P333:een ja silloin ajattelin, että P333 olisi enemmän mun tyyppinen juttu. Ehkä onkin, en tiedä, kun en ole tätä univormu-projektia kokeillut. Univormuprojektista on koottu hauska video, jossa projektin aloittaja on koonnut yhteen vuoden aikana tehdyt erilaiset asut, joissa kaikissa on pohjana sama musta mekko. Kuvista näkee, että tällä henkilöllä todella on mielikuvitusta, kun hän on tätä mekkoa asustanut päivästä toiseen eri tavalla. En usko, että mulla riittäisi yhtä paljoa ideoita ja varsinkaan yhtä paljoa värikkäitä yhdistelmiä.

Joku oli linkannut facebookkiin myöskin jutun suomalaisesta opiskelijasta, joka harrastaa samaa, eli käyttää samaa mekkoa vuoden jokaisena päivänä asustaen sitä eri tavalla. Hänen bloginsa löytyy täältä: 1 Dress 365 Days. Tässäkin mekko on lyhyt musta mekko, joka napitetaan edestä kiinni ja jos nyt ymmärsin oikein, on hän ommellut mekon itse. Se mistä tässä blogissa tykkään on se, että samat asusteet näkyy kuvissa usein, eli muut vaatteet mekon ympärillä eivät ole mitään kertakäyttövaatteita nekään, vaan selkeästi lemppareita, joita käytetään uudelleen ja uudelleen.

Olenkin tässä miettinyt, että olisiko musta tämmöiseen yhden mekon haasteeseen? Teoriassa tykkään ideasta ihan pöljänä, mutta entäs käytännössä? Tulisiko ahdistus, kun ei voikaan käyttää jotain muuta lempparivaatetta, koska se näyttäisi mekon kanssa ”vääränlaiselta”? Ehkä tätä pitäisi vain kokeilla, vaikkapa viikko ensin ja fiilistellä, että kävisikö tämä mulle vai pysyttelenkö monipuolisemmassa Project 333:ssa.

Näissä molemmissa linkatuissa sivustoissa on tosiaan otettu univormuvaatteeksi juurikin musta mekko, jossa on lyhyt helma (vähän turhan lyhyt mun makuun) ja mekko on avattavissa ”liiviksi” napituksen ansiosta. Toisen mekossa on lyhyet hihat ja toisen mekko on täysin hihaton. Itse tykkäisin enemmän hihattomasta versiosta, mutta tiedän itseni, että jos helma olisi noin lyhyt, mua ei ikinä nähtäisi pelkästään tuossa mekossa varsinkaan ilman sukkahousuja. Toisaalta lyhyt helma toimii myös farkkujen kanssa, toisin kuin pidempi helma, joka näyttäisi vain ja ainoastaan tyhmältä, jos alla olisi farkut. Ehkä joku ratkaisu voisi olla muunneltava helman pituus? Vetoketju? Nappilista? Mikähän toimisi niin, että se ei repisi alla olevia sukkahousuja ja olisi silti helposti muunneltavista yhdestä toisenlaiseksi? Mekon täytyisi myöskin olla jämäkkää ja kestävää kangasta, mieluiten puuvillaa, joka myöskin kestää toistuvia pesuja ja mieluiten melko tyköistuva ja tietenkin musta (kuinkas muuten). Tykkään myöskin siitä ominaisuudesta, että sen voi avata vaikka kokonaan auki tai pitää myös eri päin päällä (eli etupuoli taakse), jotta se olisi entistäkin monipuolisempi käyttövaate.

Ongelmaksihan tulee täydellisen mekon löytäminen. Mä en todellakaan ole mikään ompelija, eli mekko täytyisi löytää valmiina kaupasta ja veikkaan jo nyt, että se ei ole mikään helppo homma. Yksi vaihtoehto olisi tietysti myös teettäminen ja veikkaan, ettei se ole mitään ihan halpaa, mutta toisaalta siinä ainakin saisi juuri sellaisen mekon kuin haluaa.

Mä olen aina tämmöisissä asioissa aika hitaasti lämpenevää sorttia, joten turha odottaa, että mä olisin täällä jo ensi viikolla julistamassa, että nyt käytän yhtä mekkoa seuraavan vuoden :D Mutta sanotaan näin, että tämä kyllä houkuttelee mua ja jos ihan oikeasti sopivan mekon löytäisin niin en pitäisi projektin aloittamista mahdottomuutena laisinkaan. Mutta jospa ensin kokeilisin vaikkapa viikon verran yhden jo olemassaolevan mekon kanssa, raportoin kun on jotain raportoitavaa :)

Mites, uppoisko teihin tämmöinen yhden mekon univormu-haaste?