.JUOKSU-ONNISTUMISIA.

Toukokuun puolessa välissä kerroin aloittaneeni juoksemisen. Alku oli vähän hankalaa, kun ei pystynyt juoksemaan kauaakaan putkeen, mutta siitä se sitten yllättävän nopeasti parani se kunto ja erityisesti hapenottokyky.

755_free1

Olen pari viikkoa sitten päässyt toiseen isoon tavoitteeseen, eli olen juossut sen mun normilenkin kahteen kertaan putkeen. Siitä tulee juoksuosuutta 6,5 km, jonka olen vetänyt n. 50 minuuttiin. Olen ihan varma, että olisin pystynyt tuohon jo aikaisemmin, mutta jotenkin olin vaan niin jämähtänyt siihen yhteen kierrokseen, kunnes sisko sanoi, että se mun puolen tunnin lenkki on itseasiassa aika lyhyt. Se vähän avasi silmiä ja päätin sitten lähteä yrittämään pidempää, eikä se sitten niin hankalaa ollutkaan, kun sitä vaan lähti. Tätä 6,5 kilsan lenkkiä olen nyt siis juossut sen pari viikkoa, 2-3 kertaa viikossa. Ensimmäisillä kerroilla reissu tuntui loppuvaiheessa jo hieman tappavalta puuhalta ja saatoinkin joitakin pieniä osuuksia jättää kiertämättä. Nyt viimeiset pari kertaa olen kuitenkin juossut ihan koko matkan, ilman mitään helpotuksia ja se on jo tuntunut ihan hyvältä. Hämmentävän nopeasti siihen uuteenkin matkaan näköjään vaan tottui.

No nyt eilen aamulenkillä jolkotellessani päätin sitten, että nyt lähden taas pidentämään matkaa. En juossut samaa reittiä kolmatta kertaa (vielä), vaan poikkesin hieman reitiltä ja kiersin takaisin kotiin eri kautta. Kilometrejä tuli 8,5 ja aikaa meni 1h10min. Sen lisäksi vielä satoi vähän vettäkin ja mä lähdin silti juoksemaan! Loppumatkasta vettä tulikin sitten jo vähän enemmän, mutta mitäpä se siinä enää haittasi, kun olin jo paluumatkalla ja suihkuun vei tie joka tapauksessa.

Olenkin ollut erityisen ylpeä itsestäni sillä saralla, että olen muutamankin kerran käynyt vesisateesta huolimatta juoksemassa ja jopa nauttinut siitä. Jos mun pitäis valita, että menenkö juoksemaan pienessä vesitihkussa vai helteisessä auringonpaisteessa niin valitsisin tihkusateen ihan milloin vain. Silloin ilma on raikasta, metsä tuoksuu ihanalta eikä ole yhtään niin kuuma kuin auringonpaisteessa, jotenkin hengittäminenkin tuntuu vaivattomammalta.

756_free2

Seuraava juoksutavoite on kolmas pururatakierros putkeen ja jos siitä ei tule vielä 10 km täyteen niin sitten siitä seuraava tavoite on jatkaa juuri sen verran vielä siihen päälle, että saan 10 km lenkin juostua putkeen. Tähän 10 kilsaan on sellainenkin motivaatio, että Mies uhkasi lähteä itsekin testaamaan vanhoja juoksulenkkareitaan sen jälkeen, kun mä juoksen kympin :D Eli sitä odotellessa.

Yllättävän hyvässä kuosissa muuten on noi tennaritkin edelleen, mitä nyt vähän luontoa mukana tuolla kengänpohjissa, mutta mitäpä tuo haittaa. Kesää varten muuten kävin hankkimassa capri-mittaiset juoksuhousut, toisenkin topin ja muutamat treeniliivit lisää erilaisissa räikeissä väreissä. Ihan hyvin on näillä pärjännyt koko kesän, kun toiset kamppeet on pesussa niin toiset on käytössä. Nyt tilasin H&M:ltä teknisen pitkähihaisen hupparin ja verkkovuorisen juoksutakin syksyä ja viileämpiä aamuja ajatellen.

On tämä ihmeellistä. Tämmöinen liikunnanvihaajakin on löytänyt oman lajinsa!

PS. Linnut ei muuten ole enää laulaneet aamuisin. Mun täytynee turvautua mp3-soittimeen viimeinkin. Ei muuta kuin soittolistaa tuumaamaan :)

.JUOKSEMISESTA.

Muistatte ehkä, kun kerroin muutama viikko sitten aloittaneeni juoksemisen? No nyt ajattelin vähän kertoa kehityksestä mitä on tapahtunut. Ja sitä tosiaankin on tapahtunut! Paljon enemmän kuin olisin osannut edes alkuun kuvitella.

746_purtsi3

Olen nyt tämän aamun juoksemiset mukaanlukien käynyt 11 kertaa juoksemassa. Joka kerta jaksan vähän paremmin ja vähän pidempiä pätkiä kerrallaan ja kävelyosuudet on selvästi lyhentyneet. Alkuun tosiaan jaksoin juosta max 2 min putkeen ja sit oli pakko kävellä ja yrittää tasata hengitystä. No eipä aikaakaan, kun pystyin jo pidentämään sen pisimmän juoksupyrähdyksen viiteen minuuttiin ja sitten seitsemään ja yhtäkkiä se olikin jo 12 minuuttia!

747_purtsi2

Eilen mulla oli suuri hetki, kun tajusin yhtäkkiä, että hei, mähän hölkkäilin koko purtsilenkin alusta loppuun! Kilometrejä oli n. neljä ja aikaa meni 28 minuuttia ja koko tuo aika hölkäten ylä- ja alamäetkin kaikki. Tämä oli siis se tavoite, jonka kuvittelin täyttyvän korkeintaan joskus heinäkuussa ja kuinkas kävikään, kymmenes lenkkeilykerta ja koko lenkki juosten/hölkäten :o Hyvin hämmentävää ja mä olen itse ehkä eniten ihmeissäni tästä.

748_purtsi1

Kehitys on siis ollut huiman nopeaa, vaikka mä olen juuri se rapakuntoinen tyyppi, joka hengästyy suunnilleen jo siitä, kun nousee makuultaan istumaan. Kunto on siis noussut kohisten ja oma fiilis lenkkeilyä kohtaan on edelleen korkealla. Tuskin maltan odottaa, että olisi sunnuntai, että pääsisin uudestaan pururadalle, vaikka juuri tänä aamuna kävin.

Tämä vuorotyö sopii erinomaisesti lenkkeilyharrastukseen. Aina, kun on iltavuoro töissä, menen aamulla lenkille ja aina kun on vapaapäivä, menen aamulla lenkille. Aamuvuoro-päivinä sitten lepäilen ja pidän pientä taukoa, että kroppa palautuu. Olen siis käynyt sellaiset 3-4 kertaa viikossa juoksemassa kohta kolmen viikon ajan ja systeemi on toiminut hyvin. Ja kyllähän se juokseminen maistuu, kun on noin kauniita maisemia missä juosta!

Seuraava tavoite on pystyä juoksemaan tuo sama purtsilenkki nopeammin alusta loppuun, eli tosissaan lisätä vauhtia. Sitten mahdollisesti juosta tuo lenkki kahteen kertaan putkeen, jonka jälkeen voisin alkaa tsekkailemaan pidempää lenkkiä hieman eri reitillä. Onneksi on koko kesä aikaa :D

.NIKE FREE.

734_Nike_Free_Pink5

Enpä olisi uskonut, että mä kirjoitan Sensaistiin lenkkareista ja juoksemisesta, mutta niin mä nyt kuitenkin aion tehdä :D Ensinnäkin, mä en todellakaan ole mikään aktiivinen liikunnan harrastaja. Salilla olen käynyt viimeksi vuonna 2006, sitä kesti ihan jopa 2-3 kuukautta ennenkuin lopetin sen takia, että koiranpentu (Kerttu) tuli taloon ja kaikki liikenevä aika töiden ulkopuolella meni koiran jatkuvaan ulkoiluttamiseen eli sisäsiistiksi opettamiseen enkä luonnollisestikaan jatkanut salilla käyntiä sen jälkeen, kun Kerttu oli sisäsiisti, krhm. Ohjatuilla ryhmätunneilla en ole ikinä viihtynyt, mä olen se tyyppi, joka menee aina väärään suuntaan ja joka ei tajua askeleita tai ei ainakaan osaa yhdistää askeleisiin mitään käsiliikkeitä. Sitten ajattelin, että uiminen voisi olla kiva harrastus, kävin kerran. Pari vuotta sitten ostin XBOXiin Kinectin ja liikuntapelin, jossa on useita eri tyyppisiä jumppaohjelmia nyrkkeilystä thai-chihin ja perinteisempää jumppaa siellä välissä. Sitä jaksoin yllättävän pitkään, mutta sitten tuli flunssa ja se jäi sitten kanssa enkä ole saanut itsestäni irti, että olisin aloittanut uudestaan. Siksi onkin erikoisen kummallista, että mä innostuin viime syksynä juoksemisesta!

735_Nike_Free_Pink4

Ajatus juoksemisesta on virinnyt mulla päässä jo vuosi sitten ja sulattelin ajatusta koko viime kevään ja kesän. Etsin netistä tietoa erilaisista juoksulenkkareista ja päätinkin jo mitkä haluaisin ostaa jos ne vaan olisivat mulle sopivat. Ne oli kuitenkin niin kalliit, että se hidasti prosessia huomattavasti ja laski intoa hetkellisesti. En kuitenkaan voinut aloittaa juoksemista ilman kenkiä ja mulla ei todellakaan ollut ainoitakaan lenkkareiksi tituleerattavia jalkineita (Converset tai ballerinat ei kuitenkaan ihan käy), joilla olisi mukava juosta. Homma siis siirtyi koko ajan pidemmälle ja pidemmälle, kun tuli niin monia muita rahareikiä kesällä ja lomarahatkin meni ulkomaanmatkaan aika tehokkaasti.

736_Nike_Free_Pink2

No sitten satuin viime elokuussa selaamaan Stockmannin kantiskuvastoa ja kappas kehveliä! Just ne lenkkarit, jotka mä olin päättänyt ostaa, oli kantiksessa 85€ (normi tais olla yli satasen?)! Palkkakin oli juuri sopivasti rapsahtanut tilille, joten ei muuta kuin Stockalle ja lenkkareita sovittelemaan. Nämä pinkit yksilöt tietty sitten lähti mun mukaan ja pääsivät ensimmäiseen ulkoiluunsa jo parin päivän sisällä. Sitä ennen kävin myöskin H&M:ssä hankkimassa juoksutrikoot, urheiluliivit ja topin. Ajattelin, että voin myöhemmin hankkia näitä vehkeitä enemmänkin jos oikein innostun. Noh, toistaiseksi olen pärjännyt tällä yhdellä setillä oikein hyvin, mutta kesäksi kylläkin olen harkinnut capri-pituisia pöksyjä ja ehkä joku uusi toppikin jos oikein innostun.

737_Nike_Free_Pink1

Nike Free -lenkkarit on muuten ihan mielettömän kevyet, ne ei tunnu jalassa juuri miltään. Niissä on juuri sopivasti tukea jalkapohjan kaarelle ja ne tuntuu joustavilta juostessa. Sitäpaitsi ne on ihanan pirteät muuten mustassa lenkkivaate-kostyymissä :D

Aloitin siis juoksemisen silloin viime vuoden elokuussa ja jatkoin sitä ihan hyvän aikaakin, kunnes tuli liian kylmä juoksemiseen trikoissa ja hupparissa ja tuli liukastakin ja ei ollut varaa mennä ostamaan talvikelille sopivia lenkkareita tai muitakaan talvivarusteita ja mietin siinä vaiheessa, että kannattaako mun niin harrastuksen alkuvaiheessa investoida useita satasia ”lisä”välineisiin, koska aikaisempi urheiluhistoria viittasi siihen, että homma kaatuu ennenkuin on kunnolla alkanutkaan. Tästä(kin) syystä koko homma siis jäi talveksi unholaan, kunnes helmi-maaliskuussa alkoi pikkuhiljaa tehdä mieli taas juoksemaan, mutta edelleenkään ei ollut tarpeeksi lämpimiä varusteita enkä edelleenkään ”uskaltanut” ostaa. Mutta nyt viime viikonloppuna yhtäkkiä vaan päätin, että pirulainen, nyt mä alotan taas! Nyt tai ei koskaan!

738_Nike_Free_Pink3

Oon nyt käynyt kolme kerta juoksemassa ja todella toivon, että intoa tähän hommaan riittää nyt ainakin niin kauan kuin kelit juoksemista suosii (eli myöhäiseen syksyyn saakka toivottavasti) ja jos intoa riittää siitäkin eteenpäin, sitten tosiaan hankin ne talvivehkeet ja juoksen läpi talvenkin. Mutta ehkä se on vielä vähän liian kunnianhimoista :D Tällä hetkellä tilanne on se, että en todellakaan jaksa juosta koko lenkkimatkaa, olenhan vasta aloittanut. Juoksen muutaman minuutin, kunnes meinaan kuolla ja sitten kävelen vähän aikaa ja sitten taas juoksen ja taas kävelen. Mun pyhä tavoite olisi pystyä juoksemaan koko tuo neljän kilometrin lenkki yhtäjaksoisesti ja sen jälkeen tietenkin pidentää lenkkiä. Toistaiseksi toi kilometrimäärä tuntuu kuitenkin riittävän. Katsotaan miten ämmän käy, mutta kyllä mua aika paljon hävettää jos taas jätän tämän homman kesken, kun olisi ihania valoisia ja linnunlauluisia aamuja koko kesä käytettävänä.

Muita hurahtaneita?