Lifestyle – Sivu 30 – .Mari Anniina.

.REISSUKOSMET & LOMAMEIKKI.

Published on 3.7.20157.10.2020 julkaissut Mari Anniina4 kommenttia

*Postauksessa mainoslinkkejä

Tulin tuossa tiistai-iltana takaisin lomamatkalta Skotlannin Edinburghista. Reissun päällä mä tykkään pitää kosmetiikkani minimissä (siis omalla mittapuullani), koska en vaan JAKSA raahata miljoonaa vaihtoehtoa mukana, kun tiedän käyttäväni kuitenkin vain niitä tiettyjä joka tapauksessa. Työn puolesta olen siinä mielessä onnekas, että mulla on aina jemmassa hyviä tuotteita näyte- tai kokeilukokoisina, eli mitään muuta kuin dödöä ei tarvinnut ottaa mukaan täysikokoisina, joka tietysti säästi tilaa ihan huomattavasti. Mitä siis otin mukaan kuuden päivän kaupunkilomalle?

Suihkua varten tietysti shampoo (KMS Moist Repair) ja hoitoaine (Kicks Rapairing Deep Conditioner, saatu blogin kautta) ja kasvoille vaahtoputsari (*Clinique Rinse-Off Foaming Cleanser). Suihkun jälkeen hiuksiin laitettava hiusöljy (Moroccanoil) ja kosteuttava muotoiluvoide (Argan Care Moisture Shot Hydrating Styling Cream, saatu blogin kautta). Näiden lisäksi mukana oli tottakai hiusharja, pinnejä ja invisibobbleja jne ja suihkugeelin tarjosi hotelli.

Kasvotuotteista mukaan lähti seuraavat tuotteet Sensailta: *Cleansing Oil ja *Creamy Soap, Silk Emulsion ikäänkuin seerumiksi yökäyttöön (se oli valmiiksi vajaa ja toivoin saavani sen loppuun reissulla, mutta ei tapahtunut), yövoiteeksi *CP Cream, päivävoiteeksi Brightening Cream ja silmänympärysvoiteeksi *Wrinkle Repair Eye Cream.

Dödö tietysti, pieni *Clarinsin vartalovoide (säärille lähinnä), Dermosilin käsivoide ja huulirasva Sensailta.

Meikkipuoleltakin mulla oli vain yksi tuote per aihealue, joten meikkityyli oli luonnollisesti melko identtinen koko reissun ajan, mutta ei nyt ollutkaan tarkoitus tehdä mitään övereitä lookkeja vaan nauttia matkasta, maisemista ja parhaimmasta seurasta :)

Chanelin Vitalumiere Aqua -meikkivoide, *Lancôme Effacernes ja Armani HP1 -peiteaineet, matkapurkki irtopuuteria, Clarinsin kulmakynä, UDEPP -luomenpohjustaja, Cliniquen 8-paletti luomivärejä, Inglotin Kohl-kynä, *Cliniquen Lash Power -ripsiväri, Guerlainin aurinkopuuteri, NARS Orgasm -poskipuna, Sensain valopuuterin näytekoko, kolme huultenrajauskynää (Lumene ja YSL), *Clarinsin Lip Perfector-huulirasva/kiilto, kolme huulipunaa, jotka kuuluu pannuprojektiin, Baby Lips -huulivoide ja pieni roll-on hajuvesi Marc Jacobs Lolasta.

Meikkituotteista käytin kaikkia paitsi kahta pannuprojektin huulipunaa. Näiden tuotteiden lisäksi mulla oli mukana tietysti kourallinen siveltimiä meikin loihtimiseen.

Reissun aikana en tosiaankaan meikannut mitenkään mahtipontisesti vaan idea oli vaan viihtyä nahoissaan, kun lähtee nähtävyyksiä tai museoita kiertelemään, joten silmämeikki oli jotakuinkin tätä luokkaa joka päivä. Sävyjä vaihtelin hieman päivästä riippuen, mutta koska luomiväripaletin sävykartta oli neutraali, ei silmämeikin erot olleet kovin huomattavia, vaikka sävyjä vaihtelinkin välillä. Tummuus oli kuitenkin jotakuinkin tämä lähes päivittäin. Tämä meikkityyli on sellainen, jossa viihdyn pidempiäkin aikoja. Meikki korostaa silmiä juuri sopivasti vaikuttamatta liian meikatulta.

Tällä lookilla kierreltiin puistoissa, museoissa, kaupoissa ja vanhoilla hautausmailla jne ja tämä sopi kaikkialle ja oli sellainen low-maintenance, kun ainut päivän aikana korjattava oli huulet ja siinäkin riitti kevyesti sävytetty Baby Lips -huulirasva ilman peiliä :D Vain ekana päivänä oli luomivärit hieman kasaantuneet luomivakoon, mutta se olikin siihen mennessä ollut kasvoilla jo ainakin parikymmentä tuntia (epäinhimillisen aikaisesta lähdöstä johtuen) ja normipäivinä pieni ihon kiiltäminenkään ei mua häirinnyt, iho näytti itseasiassa vaan paremmalta mitä pidemmälle päivä eteni :D

Kyllä mä sieltä jotain kosmetiikkaa sitten ostinkin, mutta aika maltillisesti omasta mielestäni. Meillä oli yksi shoppailupäivä, jolloin käveltiin Princes Street läpi ja poikettiin kiinnostaviin kauppoihin ja Jennersiltä löysin Benefitin ja *Urban Decayn ja jostain apteekista Soap & Gloryt ja Real Techniques -siveltimen.

Ostin myös kolmet kengät, ballerinat Clarksilta (£25!!!) ja toiset ballerinat ja sandaalit Primarkista lähes ilmaiseksi. Tartaanikutomosta kashmir-huivin (leveän ja suuren ja pehmeän ja ihanan) ja yhdestä toisesta turisti-putiikista villaisen skottiruutu-viltin sängyn päälle, josta saatiin alennusta, koska oltiin awesome ja Suomesta :D Joitakin jääkaappimagneetteja lähti mukaan (mm. panda-minipehmo eläintarhasta) ja loput rahat menikin aika tehokkaasti syömiseen.

Mitenkäs te matkustatte kosmetiikan suhteen? Oliko tässä mielestänne paljon vai vähän?

*Postauksessa mainoslinkkejä

.E-KIRJAIN & NANO.

Published on 20.5.20158.10.2020 julkaissut Mari Anniina17 kommenttia

En olekaan mitään sisustukseen liittyvää postaillut pitkään aikaan, mutta nyt on ihan aihettakin. Olisi itseasiassa enemmänkin aihetta, mutta en ole muistanut ottaa valokuvia päivänvalon aikaan muista muutoksista kodissa :)

Kävin sisustusbloggaajien kirpputorilla tuossa joitakin viikkoja sitten Heidin kanssa ja tein löydön! Muistaakseni tämä valokirjain oli Parolan Asema -blogin pöydästä. Kirpputorilla oli ihan tolkuton ryysis heti aamulla ja me oltiin sentään paikalla heti kun ovet aukesivat. Jos oltais oltu paikalla puolikin tuntia myöhemmin, oltais jouduttu jonottamaan vesisateessa kymmenien metrien pituisessa jonossa! Voi kyllä, siellä oli jono ulkona ja portsarit ovella katsomassa, ettei sisälle tule liikaa ihmisiä kerralla.

Mitään muuta en löytänyt kuin tämän e-kirjaimen, mutta ei haitannut, tämä oli hieno löytö ja istuu tuonne kirjahyllyn päälle niinkuin se olisi ollut siellä aina. Harmi ettei Heidi löytänyt mitään :(

Sitten tästä N-kirjaimesta, eli Nanosta :) Nano-ukkeli on siis edelleen meillä, kuten instagramia seuraavat ovat saaneet huomata. Jätkä on laihtunut hienosti näiden kuukausien aikana ja sillä on ihan oikea vyötärö tuon röyheän rintakehän alapuolella. Nakke on käyny salilla selkeesti tekemäs vaan yläkroppaa. Every day is a upper body day ;)

Nano tuntuu viihtyvän meillä hyvin. Se kävelee nätisti ulkona, hotkii ruokansa ensimmäisenä, tulee syliin köllimään ja koisii myös jonkun tytön kanssa samassa pedissä toisinaan. Edelleen se pitää typyköihin pientä etäisyyttä, mutta on selvästi lähentynyt kuitenkin verrattuna alkuun. Vähän se on haukkuherkkä edelleen, kun kotona ollaan ja rapusta tai ulkoa kuuluu ääniä, mutta se osaa kyllä lopettaakin, jos ehdin kieltämään tarpeeksi nopeasti (ja tarpeeksi läheltä! Viereisestä huoneesta huutaminen ei auta yhtään!). Mutta Nanon haukkuääni on niin pieni ja käheä, että se tuskin kuuluu mihinkään naapureille.

Tässäpä hieman kuulumisia kodista ja koirokaverista :)

.ENNEN JA NYT.

Published on 13.5.20158.10.2020 julkaissut Mari Anniina33 kommenttia

Kävin vihdoin ja viimein hakemassa poliisilaitokselta uudet henkilötodistukset uuden sukunimen takia. Vanha passi oli mennyt jo vanhaksi ja kesällä tulee parikin reissua eteen, joissa se on ihan tarpeellinen, joten kävin kiltisti otattamassa uuden passikuvan ja uusimassa samalla kertaa passin, ajokortin ja henkilökortin.

Oon hyvin iloinen, että sain uuden kuvan ajokorttiin, joka on kaikista pisimmän aikaa voimassa. Vanhassa kortissa (vasemmalla) oleva kuva on otettu, kun olin 18-vuotias pullaposki, eli vuonna 2001. Kuvista näkee hyvin, että vaikka näennäisesti olen melko saman näköinen edelleen, on silti selvästi nähtävissä lapsenpyöreyden katoamista (tai sitten olen oppinut varjostamaan paremmin?) ja myös tyylin muutosta.

Aaaanyway, tästä ajokorttikuva-hommasta tuli mieleen, että nyt, kun täällä blogissa kerta ollaan koko naamalla, niin ajattelin kerätä tänne pienen kollaasin kuvia itsestäni vuosien varrelta, ihan vaan hauskuuttaakseni teitä :D Samalla näistä kollaaseista näkee hyvin miten tosiaan se tyyli on muuttunut ja tukanväri ja pituus ja tietysti meikkaustyylikin on kehittynyt. Kuvien laadusta huomaa myös missä kohtaa suunnilleen olen aloittanut blogin tekemisen :D Tuntui muuten tosi itserakkaalta selata kuvia itsestään, vaikka blogin takia tuleekin tuijoteltua omaa naamaa vähän enemmän kuin välittäisi :D

Aloitetaan sieltä ajokorttikuvan ajoilta suunnilleen. Ensimmäinen kuva on vuodelta 2001, kun olen tosiaan 18 ja aloitin juuri kosmetologiopinnot, tämä on siis koulukuva. Näihin aikoihin mä käytin vielä filmikameraa, josta syystä mulla on tosi vähän valokuvia itsestäni ja nekin, joita on on tosi tärähtäneitä ja epätarkkoja. En tajunnut kuvaamisesta mitään vielä moniin moniin vuosiin tästä eteenpäinkään.

Keskimmäinen kuva on vuodelta 2004, kun olin työharjoittelussa Espanjassa ja viimeinen kuva saman vuoden loppupuolelta, kun olin päättänyt repäistä ja värjäsin hiukset punaiseksi. Olin jo valmistunut kosmetologiksi ja käväisin vuoden asumassa pienemmällä paikkakunnalla, josta en tietenkään saanut töitä, joten kirjoitin blogia (en kosmetiikka-aiheista vaan ihan vaan tylsää päiväkirjamaista) ajankuluksi tuolla antiikinaikaisella tietokoneellani. Tuon työpöydän yhdessä laatikossa oli muuten tuolloin KAIKKI mun meikkituotteet ja muistaakseni siellä oli ihan mukavasti tilaakin.

Punatukkakausi kesti ehkä hieman reilut puolisen vuotta vuosina 2004 ja 2005, eli olen näissä kuvissa suunnilleen 22-vuotias. Ensimmäisen kuvan pöheikkö on dagen efter-look jonkun bile-illan jälkeen. Keskimmäisessä kuvassa otsatukka ensimmäistä kertaa sitten viidennen luokan. Tämän jälkeen se on tehnyt comebackia hieman useamminkin. Viimeisessä kuvassa todistusaineistoa, kun oltiin kaverin kanssa vappukeijuja, siksi hieman erikoisempi meikkilook.

Punaisen tukan jälkeen halusin blondata ja sehän tietenkin tarkoitti hiusten lyhennystä. Vaaleaa tukkaa jaksoin katsella toiset puoli vuotta, kunnes siirryin takaisin ruskeaan. Nämä kuvat on vuosilta 2005 ja 2006. Ennen blondaamista muutin takaisin pääkaupunkiseudulle ja sain oman alani töitä. Viimeisen kuvan aikoihin vaatepuolella ruskeasta tuli yhtäkkiä mulle uusi musta ja käytin todella paljon ruskean eri sävyjä vaatetuksessani.

Vuonna 2006 mun elämään tuli Kerttu ja vuotta myöhemmin Siiri (kattokaa ny ku se on pieeeeni tuossa kuvassa oikealla). Myöskin hiusten kasvattaminen oli projektina näinä vuosina (2006-2007). Hauska muuten oli huomata vanhoja kuvia selatessa, että mun vaatemaku oli oikeasti paikoin jopa hyvinkin värikäs verrattuna nykyiseen :D Tuo vihreä huppari oli yksi mun lemppareita ainakin pari vuotta.

Silmälasit tekivät kunnollisen comebackin, kuten myös otsatukka. Viimeisessä kuvassa Kerttu ja Siiri on ihan tautisen lihavia! :D Onneksi ne ei ole tuohon kuntoon enää koskaan joutuneet, opin kerrasta. Kuvat vuosilta 2008 ja 2009, jolloin aloittelin tätä kosmetiikkablogia ja kirjoitin postauksia kuin hullu joka päivälle. Olin näihin aikoihin jotain 26-27-vuotias suunnilleen.

Vuosina 2010 ja 2011 hiukset kävivät jälleen läpi pituusmuutoksia. Ensin lyhyeksi ja sitten taas klipsipidennysten avulla pitkäksi. Viimeinen kuva on bannerikuvauksen satoa, ensimmäistä kertaa blogissa esillä värikuvana koko meikki, joka bannerikuvassa oli. En silloin kuvia ottaessa vielä tiennyt millaisen bannerin kuvista väsään, siksi piti meikata kunnolla.

Näissä kuvissa ollaan jo hyvin lähellä tätä päivää ja sitä mun nykyistä signature-tyyliä. Hiukset kiinni ja joko tummat silmät tai huulet. Nämä kuvat on kaikki vuodelta 2011. Keskimmäisen kuvan silmämeikki on edelleen yksi mun suosikkeja blogin aikajanalta.

Tässä ollaan jo ihan nykyajassa. Ensimmäinen kuva vuodelta 2013, kun ryhdyin tosissaan projektiin saada oma hiustenväri takaisin. Keskimmäinen kuva on viime syksyltä, eli 2014, jossa olen jo täysin itseni värinen hiusten osalta ja viimeinen on otettu tänä keväänä 32-vuotiaana uusien silmälasien kanssa ja näköjään sattumalta ihan samoissa vaatteissa kuin edellinen kuva :D

Kuvista on hyvin nähtävissä, että ennen käytin vain poskipunaa jos sitäkään ja varjostusta en laisinkaan, vaikka kyllä olin tietoinen siitä, en vain halunnut sellaista käyttää. Monissa kuvissa näytänkin kohtuuttoman värittömältä siitä syystä. Joskus ensimmäisten kuvakollaasien aikaan tein hyvinkin tummia tai värikkäitä silmämeikkejä jokapäiväiseen arkeen ja ne oli järjestään hyvin ”litteitä” malliltaan, eli jätin varjostukset ja häivitykset silmissä hyvin alas. Kulmakarvojen elämä on myöskin vaihdellut hyvinkin ohkaisista pikkuhiljaa tähän nykyiseen malliinsa. Mutta tuntuu, että kulmat on sellainen jatkuvassa muutoksen tilassa oleva osa-alue mun kasvoilla. Viimeisen kollaasikuvan ensimmäisen ja viimeisen kuvan ero kulmissa on jo näkyvä, vaikka aikaa ei välissä ole kuin pari vuotta. Olen myöskin tavallaan keventänyt jokapäiväistä arkimeikkityyliäni muutamana viimeisenä vuotena. Viimeisen kollaasin keskimmäinen kuva on hyvin pitkälti juuri sitä, mitä teen aina töihin, jos ei ole aikaa tai kiinnostusta luoda mitään erikoisempaa tai tummempaa.

Miltäs näytti aikajana? Tunnunko tutummalta kollaasien jälkeen? :D Ai nii ja sori tästä selfie-tulvasta :D