Vaatteet – Sivu 3 – .Mari Anniina.

.VETTA-INSPIRAATIO.

Published on 29.10.201721.9.2020 julkaissut Mari AnniinaJätä kommentti

*Postauksessa mainoslinkki

Mä olen jo pitkään haaveillut, että mulla olisi hyvin pieni kapselivaatevarasto, mutta silti tuntuu, että mun on tosi vaikea päästää irti tietyistä vaatekappaleista, vaikka en olisi niitä käyttänytkään pieneen ikuisuuteen. Yksi hyvä esimerkki on yksi musta jakku, jota olen viimeksi käyttänyt mahdollisesti vuonna 2010 (vieläpä työkäytössä, ei edes normikäytössä) ja joka ei itseasiassa enää mene mulle nätisti edes kiinni (kokeilin hiljattain), koska olen vuosien varrella aavistuksen tuuhentunut. SILTI mä jätin sen vielä kaappiin sillä verukkeella, että voin käyttää sitä juhlamekkojen kanssa (vaikka en ole koskaan ennenkään niin tehnyt). (Tämän kirjoittamisen jälkeen kyllä oikeasti otan ja laitan sen pois kaapista!)

Pienen kapselin kokoamista ehkä rajoittaa juuri se, että haluan pitää kaapissa vaihtoehtoja, vaikka niitä vaihtoehtoja en käyttäisikään ihan koko aikaa. Mulla on esim. yksi harmaansininen pusero, jota en käyttänyt kuin ehkä kerran koko viime talvena, mutta sitten taas nyt lokakuussa se oli mun päällä jo kolmena eri päivänä. Tykkään puserosta, mutta en halua käyttää niin ”värikästä” vaatetta kovin usein. Sama pätee farkkupaitaan: tykkään siitä, mutta en halua käyttää sitä jatkuvasti, mutta en halua siitä luopuakaan. Nyt, kun syksyllä tuli taas viileämmät ilmat, on kerrospukeutumisen takia tullut käytettyä noitakin vaatteita enemmän kuin aikaisemmin.

Eli vaikka ihastelen hyvin pieniä kapselivaatekaappeja, en sitten ehkä kuitenkaan ole aivan täysin valmis siihen itse. En ainakaan niin pienessä mittakaavassa kuin mistä haaveilen. Mutta voisin kyllä kokeilla sellaista vaikkapa kuukauden ajan, ehkä pitäisi. Mutta se on sitten ihan toinen postaus, nyt aiheeseen!

Aaaanyway, mä olen jo pidempään seuraillut sellaista kapselivaatevalmistajaa kuin Vetta Capsule ja ihastellut kyseisten vaatekappaleiden uskomatonta monikäyttöisyyttä ja yksinkertaista tyyliä. Nyt varsinkin, kun julkaistiin tuo uudempi ”The Minimal Capsule” (kuvassa yllä 30 asua kapselin vaatteita käyttäen) niin mulla suunnilleen vaan pyörii sukat jaloissa :D En tähän saakka ole vielä kertaakaan oikeasti ajatellut niitä ostaa, mutta tykkään niiden ideasta: viisi muunneltavaa vaatekappaletta, joista saa yhdistelemällä kymmeniä erilaisia asuja. Tuossa yllä olevassa kuvassa on toki vähän valhetta siinä mielessä, että siinä on useista vaatekappaleista kahta eri väriä, jotta tuo 30 asua on saatu täyteen. Mutta silti: 9 vaatetta, 30 erilaista asua ja tämä ainoastaan tämän yhden kapselin vaatteita keskenään yhdistelemällä. Entäs sitten, kun siihen lisää muutaman muun vaatteen lisäksi? Mahdollisuudet moninkertaistuu jälleen!

Tässä uusimmassa kapselissa on ekaa kertaa sellainen vaatekappale, jonka ihan todella kovasti haluaisin ostaa itselle, mutta mun koko on jo myyty loppuun (yllätys). Kyse on siis tästä pitkästä napitettavasta neuletakista. Neuletakkia voi pitää avonaisena housujen/hameen/mekon kanssa, napittaa kiinni osaksi tai kokonaan, vyöttää vyötäröä korostavaksi, käyttää ”väärinpäin”, eli nappilista selkäpuolelle ja tosiaan kokonaan kiinni napitettuna neuletakki muuntautuu mekoksi, kumminpäin tahansa. Tämän kyseisen vaatteen helma on mulle ehkä just sen 5-10 cm liian pitkä, joten jos tämän ostaisin, joutuisin lyhentämään sitä.

Mutta olen siis tästä kapselista ja erityisesti tästä neuletakista aivan äärimmäisen inspiroitunut ja päädyin vaatekaupoille etsimään jotain vastaavaa neuletakkia, jota voisi sovittaa. No useamman putiikin kierrettyäni en löytänyt napitettavaa versiota mistään, kaikki sopivan pitkät neuletakit on automaattisesti avonaisia eikä niissä ole mitään vyönauhaakaan. Tein kuitenkin ratkaisun, että ostin *avonaisen polvimittaisen mustan neuletakin ja kävin Nappitalossa ostamassa painonappeja ja myös koristeeksi mustia kiiltäviä nappeja ja päätin ommella sellaisen mekon itse itselleni. Ensin harkitsin, että hyötykäyttäisin uutta ompelukonettani ja tekisin ihan napinlävet, mutta vähän pelotti, että mitä jos mokaan edes yhden niistä ja nappeja kuitenkin tuli 12 kpl. Joten päädyin mieluummin painonappeihin, jotka pystyi ompelemaan paikoilleen käsin.

Napit_neuletakkiin_05 — Painonapit ommeltu, koristenapit vielä puuttuu.

Tätä kyseistä neuletakkia tosin ei oikein voi käyttää nurinpäin, kaula-aukko ei asetu nätisti eikä vaate muutenkaan asetu selkä etupuolelle nätisti, joten sen haaveen saan unohtaa ainakin tämän vaatteen kohdalla, ellen keksi jotain tuunausta. Mutta jokatapauksessa mä saan nyt tähän yhteen vaatteeseen kolme selkeästi erilaista käyttötapaa: avonaisena tai osaksi napitettuna neuletakkina esim. farkkujen/hameen/mekon kanssa tai kokonaan napitettuna tämä menee ihan mekkonakin, varsinkin vyön kanssa toimii erinomaisesti. Mitään muuta mun ei tarvinnut tehdä, kuin ommella ne napit paikoilleen ja tarvittaessa ottaa kaapista joku vyö kaveriksi.

Projektiin meni kyllä useampi ilta, kun alkoi niskat menemään jumiin nappien ompelusta eikä ne kestänyt montaakaan nappia kerrallaan, mutta mihinkäs tässä kiire, valmiissa maailmassa. Nappeja tuli tosiaan 12 kpl, noin 5 cm välein, jotta kangas ei ala löpsöttämään avonaisena kolojen kohdalta. Toki varmaan tulen tämän kanssa käyttämään toppia ja sukkahousuja alla silloin, kun tämä on mekkokäytössä, mutta silti, pysyypähän paremmin ojennuksessa.

*postauksessa mainoslinkki

.DIY KARVALIIVI.

Published on 1.10.201728.9.2017 julkaissut Mari Anniina1 kommentti

Mähän sain tuossa loppukesästä päähäni, että mun täytyy saada karvaliivi. Siis se sellanen tekoturkisliivi, jota voi käyttää sitten vaikka nahkatakin kanssa, kun tulee viileämmät ilmat (eli ei ihan vielä). Kaupoissa tuntui olevan vaan sellaisia vaaleampia, jotka ei kutitellut mun simpukkaa sitten yhtään. Elokuussa oltiin äitin ja siskon kanssa pari päivää Tallinnassa ja siellä eräässä kangaskaupassa sitten törmäsin tämmöiseen turrekankaaseen, jonka sävymaailma olikin hyvin mieleinen. Noh, ostin turren, siihen sopivan mustan vuorikankaan, hakaset kiinnitystä varten ja ryhdyin hommiin.

Ensin piirsin suuntaa-antavan kaavan leivinpaperille neuletakkia apuna käyttäen. Leikkasin kaavoista ensin lakanaversiot, jotka nuppineulasin päälle ja leikkelin niitä vielä sopivammiksi sieltä täältä ennenkuin leikkasin oikeasta kankaasta mitään. Kaavan säätämiseen meni ihan yllättävän kauan aikaa, että sen sai sopivan kokoiseksi joka paikasta, mutta säätäminen kyllä kannatti. Kaava-lakanoita apuna käyttäen leikkasin turrekankaasta sopivat palaset.

Seuraavaksi sama homma vuorikankaalle ja näin meillä on hienosti palikat valmiina kokoamista varten. Hupun leikkelin vasta vähän myöhemmin, kun en ollut vielä tässä vaiheessa täysin varma, että haluanko mitään huppua siihen ylipäätään. Ensimmäisen sovituksen jälkeen totesin, että haluan, joten tuunasin vielä siihen kaavan ja leikkasin kankaat.

Nuppineulasin turrekankaan palaset ensin yhteen ja sovitin hässäkkää päälle, että onko tämä edelleen sopivan kokoinen, vai tarvitseeko tehdä säätöjä. Jotain pientä taisin tuunata, mutta yllättävän vähällä selvisin.

Ihan ensimmäisenä ompelin (omin pikku kätösin neulalla ja kaksinkertaisella karhunlangalla) olkapäät yhteen etu- ja takakappaleista. Minimoidakseni möykkyisyyttä olkapäillä, leikkasin ompelemisen jälkeen tuota ylimääräistä kangasta vähän pois tuosta saumasta.

Seuraavaksi ompelin yhteen kyljet, joihin ompelin taskut samalla. Taskupussi jäi tavallaan esille vuorikankaan puolelle, mutta ompelin sen kiinni vuorikankaaseen, jottei se lepattaisi eikä se sieltä erityisemmin näy, kunhan liivi ei käänny kokonaan nurin. Taskujen alapuolelta jätin sivusauman auki, jotta liikkuvuus on varmasti hyvä. Sivusaumojen jälkeen nuppineulasin jo aikaisemmin kootun hupun paikoilleen.

Sitten taitoin käsiaukkojen reunat ja ompelin ne kiinni. Taitoin hupun etureunan sisäänpäin ja ompelin paikoilleen. Siistin helman niin, että vuorikangas asettuu nätisti turrekankaan reunaan ja ompelin sen kiinni (kuvassa yllä). Taas taitos liivin etuosaan (pitkä pystysivu molemminpuolin) ja ehkä miljoonannes sovitus ja ompelin taitokset paikoilleen. Lopuksi vielä hupun etureunat kiinni etukappaleisiin ja viimeisenä silauksena muutama hakaskoukku, joilla karvaliivin saa kiinnitettyä.

Kyllähän siitä sitten lopulta valmis tuli, vaikka ainakin 2-3 viikkoa siihen meni töiden ohessa. Yhtenä vapaapäivänä tein isoimman työn, mutta sen päivän jälkeen sormet olikin tosi kipeät useita päiviä siitä neulan puristamisesta eikä se ihan hetkeen sitten houkutellutkaan. Jatkoin pienempien osioiden ompelua pikkuhiljaa pala kerrallaan silloin tällöin, kun oli iltaisin aikaa töiden jälkeen.

Tässä vähän kuvasatoa, kun käytiin Mösjöön kanssa tuolla järven rannalla ottamassa pari fotoa valmiista turresta:

Huppu on niin näpsäkkä kylmemmällä ilmalla, koska mähän en pipoja käytä muuta kuin lasketellessa. Hupun ollessa alhaalla, se antaa kivasti massaa tuohon yläosaan, jota se kyllä kaipasi, että säilyy tietynlainen tasapaino. Ilman huppua liivi olisi ollut jotenkin alapainoinen, koska tuota takalistoa kuitenkin on sen verran enemmän kuin hartioita.

Ohjeen turreliivin tekoon löysin Pinterestistä ja tein oman liivini suunnilleen näiden ohjeiden mukaan, pikkuisen muunnellen. Ohjeesta poiketen mulla tosiaan oli käytössä myös vuorikangas ja käsinompelu-tekniikka ompelukoneen sijaan.

.MINIMALISTI MÖKKEILEE.

Published on 27.6.201721.9.2020 julkaissut Mari Anniina6 kommenttia

*Postauksessa mainoslinkkejä

Oltiin juuri juhannus anopin mökillä ja päätin jo pitkälti etukäteen, että kaikki mitä mä otan mukaan on mahduttava mahdollisimman pieneen tilaan, koska mun täytyi saada ne mahtumaan viimeisen työpäivän ajaksi pukukaappiin ja muutenkin kantaa ne itse. Lähdettiin junalla kuitenkin suoraan töistä kohti mökkiä, joten kaikki oli otettava sinne mukaan. Päädyin siihen, että isoimmat tavarat täytyy saada mahtumaan *Kånken-reppuun ja loput ”käsimatkatavarat” sitten Globe Hopen Taikina-laukkuun ja mahtuihan ne!

Reppu tuli kohtalaisen täyteen kyllä, mutta paino pysyi kurissa repun pienehkön koon vuoksi. Näillä matkatavaroilla olisin voinut ihan helposti olla pidempäänkin kuin torstai-illasta sunnuntaihin, mutta Mösjöön työt kutsui maanantai-aamuna, niin pakkohan se oli palata kaupunkiin.

Mökkielämä on mökkielämää eikä silloin kuulu mun mielestä pukeutua ”oikeisiin vaatteisiin”, joten päädyin ottamaan mukaan lähinnä joustavia ja rentoja kotivaatteita: 1) musta toppi alustopiksi, 2) löysä pidempi toppi lämpöisempiin keleihin, 3) paksumpi pitkähihainen pitkä paita jos onkin viileämpää (tuli kyllä tarpeeseen), 4) yöpaita tietenkin ja senkin valitsin pitkähihaisena, 5) yhdet legginsit oli housuiksi aivan riittävät, 6) villasukkia käytin muutaman kerran, 7) lenkkarit ainoina kenkinä toimi oikein hyvin juurakkoisessa mökkimaastossa, 8) paksu neuletakki lisälämmikkeenä ja kevyempänä takkina, 9) hupullinen parkatakki tuli myöskin tarpeeseen viileimpinä ilmoina ja varsinkin veneillessä, mutta 10) maksimekkoa en käyttänyt kertaakaan. Lisäksi oli tietysti alushousuja ja sukkia suhteutettuna mökkipäivien määrään ja uikkarit.

Näiden vaatteiden lisäksi mulla oli matkavaatteina toinen musta alustoppi, musta löysä toppi ja mustat farkut, jotka pakkasin mökkipäivien ajaksi reppuun ja matkustin niillä taas kotiinpäin sunnuntaina. Neuletakki mulla oli päällä molempiin suuntiin matkustaessa, se ei enää olisi mahtunut reppuun. Nämä vaatteet riitti aivan mainiosti muutaman päivän mökkeilyyn pääasiassa pilvisellä säällä, en jäänyt kaipaamaan mitään ja tosiaan yksi vaate jäi ihan kokonaan käyttämättä (jota vähän epäilinkin jo pakkausvaiheessa).

Vaatteet pakkasin kahteen kankaiseen pakkauskuutioon viikkaamalla ja rullaamalla ne mahdollisimman pieneen tilaan. Lisäksi mukaan tuli paksu kirja (jonka olen saattanut lukea muutaman kerran), pyyhe, hammasharja ja -tahna, dödö, puhdistusliinat silmä- ja kasvomeikin poistoon työpäivän jälkeen, lompakko, hiusharja, aurinkolasit (ei tarvetta), pieni meikkipussi, pieni hygieniapussi ja powerbank kännykälle.

Pakkauskuutiot, pyyhe, hygieniapussukka, hammasharja ja -tahna ja dödö mahtui helposti repun isoon osioon, puhdistusliinat ja powerbank meni repun pikkutaskuun ja loput tavarat Taikina-laukkuun.

Hygieniapussukassa oli seuraavaa, joita käytin:
-shampoo
-hoitonaamio hiuksille
-hiusöljy
-kasvojen puhdistusvaahto
-seerumi kasvoille
-suihkugeeli

Ja seuraavaa, joita en sitten tarvinnutkaan:
-toinen shampoo
-hoitoaine
-piilolinssineste
-piilolinssit
-toinen suihkugeeli
–kuukuppi*
-sheiveri

Olisin siis voinut taas ihan hyvin jättää jotain ottamatta mukaan, vaikka tässä hyvin vähän onkin. Tämä osio on aina ollut mulle hankalin. Pakkaan AINA liikaa hiustuotteita ja suihkugeelejä, mutta nyt en ollut täysin selvillä mitä mökillä on valmiina (kun en ollut käynyt siellä ennen), joten olin paremmin varustautunut, kuin olisi ollut tarve.

Meikkipussin pakkasin mukaan ajatellen osaksi viimeistä työpäivää ja osaksi mökiltä kotiinpaluuta. Mökillä ollessa en TODELLAKAAN meikannut kertaakaan, vasta sitten, kun oltiin lähdössä junalle ja kotiinpäin. Hyvä jos harjasin hiuksiakaan :D

Meikkipussissa oli:
-Blotterazzi (peilin ja työpäivän takia)
-peiteaine silmien alle
-peiteaine muualle ”meikkivoiteeksi”
-ripsiväri
-silmätipat (en tarvinnut)
-kulmakynä
-huultenrajauskynä
-kiiltopuna huulille
-poskipunasivellin
-poskipuna
-käsivoide (en tarvinnut)
-kynsiviila (en tarvinnut)
-pinnejä
-pastillirasia
-apteekki-rasia (en tarvinnut)

Tosiaan näin jälkeenpäin ajatellen olisin voinut jättää jotakin poiskin, lähinnä kosmetiikka-kategoriasta, mutta olen kyllä muuten hyvin tyytyväinen tämänkertaiseen pakkaamiseen. Muistan vieläkin, kun vuosia sitten menin käymään kahdeksi yöksi äidin luo kotipuoleen ja mulla oli aina ihan jäätävän kokoinen laukku mukana ja vaatteita suunnilleen viikon tarpeiksi! Silloin jotenkin ajattelin, että mitäs jos mä haluankin pitää tätä vaatetta enkä tätä, pitäähän mulla olla valinnanvaraa ja suunnilleen vaan lappasin kaapista vaatteita summanmutikassa mukaan. Kesti kauan ennenkuin tajusin, että valinnanvaraa ei todellakaan tarvitse.

Nykyään pakkaan vaatteet mukaan sillä periaatteella, että vaatteita voi yhdistellä kaikilla tavoilla ja käyttää tarvittaessa kerrostaen ja jokaiselle päivälle saa hieman erilaisen asun, vaikka ei olekaan paljoa vaihtoehtoja mukana. Yleensä pyrin ottamaan mukaan vain yhden tai kaksi alaosaa ja muutosta tyyliin saadaan pääasiassa yläosista, jotka pakkautuu yleensä pienempään tilaan. Toki esim. kaupunkiloma vaatii vähän erilaista pakkaamista kuin rento mökkiviikonloppu, mutta periaate pysyy silti samana: pakkaa vain sen verran eri asuja kuin on päiviäkin ja ota säätilat huomioon.

*postauksessa mainoslinkkejä