.KLIPSIPIDENNYKSEEN CG-KIHARAT.

Published on julkaissut Mari AnniinaJätä kommentti

*Postauksessa mainoslinkkejä

Tilasin alkukesästä uudet *klipsipidennykset, koska edelliset alkoivat olemaan sen verran takkuiset, että niitä ei pystynyt käyttämään enää avonaisiin kampauksiin kuin muutaman päivän pesun ja hoitamisen jälkeen.

Mä tilaan nykyään aina tämän 40 cm pitkän kolmen nauhan setin, joissa on kolme klipsiä per nauha. Mun väri on M7.3/10.8 raidoitettu vaalea ja tämä istuu mun omaan väriin todella nätisti ja luonnollisesti. Joskus olen vähän hopeashampoolla näitä viilennellyt, mutta nyt tälle uusimmalle setille en taida sitä temppua tehdä, kun nyt olen vähän vähentänyt hopeatuotteiden käyttöä.

Kun hiukset ottaa paketista, on ne tällä tavalla ihan suorat ja silkkisen sileät, mutta sehän ei tietenkään nyt käy, kun mulla on tämä Curly Girl Metodi meneillään, joten tämä pidennystukka täytyy myös käsitellä CG-tyyliin ennenkuin voin sitä oman tukkani sekaan laittaa.

Pesen klipsipidennykset ensin *Kerastase Dermocalm -shampoolla, jonka jälkeen upotan ne runsaaseen määrään Garnierin kosteuttavaa hiusnaamiota ja annan sen vaikuttaa usein puolikin tuntia hiuksissa. Sitten huuhtelen pidennykset kunnolla ja puristelen niitä kuivemmiksi pyyhkeeseen.

Tämän jälkeen otan jonkun hiuksiin jätettävän hoitoaineen, jonka puristelen pidennyksiin samaan tyyliin kuin omaankin tukkaan, jolloin hiukset menee selkeästi heti kiharalle. Saatan laittaa hiuksiin myös *silikonista latvasuojaakin, mutta en välttämättä aina. Lopuksi puristelen hiuksiin jonkun *geelin, jotta kihara pysyy paremmin.

Kiharoiden puristelun jälkeen asettelen pidennysosiot pyyhkeen päälle kuivumaan kuten yllä kuvassa, että kihara jää tosiaan hiuksiin paremmin, kun ne myös kuivuu tuohon asentoon. Teen tämän operaation yleensä illalla, jolloin pidennykset saa kuivua kaikessa rauhassa koko yön ajan. Enkä siis pese näitä jatkuvasti, korkeintaan viikon/kahden välein.

Seuraavana aamuna haron ja puristelen pidennyksiä, jotta se pieni koppuraisuus lähtee niistä pois ja ne on taas pehmeät ja luonnollisen näköiset. Tämän jälkeen ne onkin valmiit laitettavaksi oman CG-hiuksen sekaan ja pidennys sulautuu omaan kiharaan todella hyvin.

Kun pidennykset on olleet päässä koko päivän, saattaa ne herkästi olla hieman takkuiset, vaikka ihan uudet ovatkin ja näitä joutuu todennäköisesti harjaamaan ennen kuin taas seuraavana päivänä laittaa ne päähän ja CG-metodiinhan ei perinteisesti kuulu hiusten harjaaminen, mutta tässä kohtaa se on vaan pakko. Eli seuraavana aamuna ensin harjaan ne ja sitten suihkuttelen niihin runsaasti kosteuttavaa hiussuihketta, jonka jälkeen puristelen niihin taas kiharan esiin ja sitten tukan voi taas huoletta laittaa päähän ja se taas sulautuu omaan kiharaan hyvin ja kihara on suht eroteltua.

Monet (jopa kauneusalalla töissä olevat kollegat) ovat luulleet, että mulla on kokonaan oma tukka, kun mulla on ollut nämä pidennykset päässä, joten aika hyvin ne sinne maastoutuu! Laitan nauhat päähän niin, että ihan alimpana niskassa on yksi nauha korvasta korvaan ja sen yläpuolella vierekkäin (ja vähän limittäin) loput kaksi nauhaa. Tällä tavalla ne nauhaosat on mahdollisimman alhaalla niskassa eivätkä näy kovin herkästi, vaikka hiukset vähän hulmuilisikin tuulessa. Näiden kuvien ottamisen jälkeen olen ottanut käyttöön lisäksi sellaisen kahden klipsin osion ja 1-2 yhden klipsin osiota, joita käytän ohimoalueilla kasvojen sivuilla, jotta pidennys sulautuu entistä paremmin omaan tukkaan.

Yllä kuvassa sama alkukesästä ostettu pidennyssetti, jota on käytetty ahkerasti koko kesän ajan. Vähän näkyy sellaista karvaisuutta jo ja pesuväli on jo vähän lyhentynyt (viikko alkaa olemaan maksimi), mutta kyllä nämä vielä todennäköisesti menee käytössä ainakin lokakuulle saakka ennenkuin on pakko hankkia uusi setti.

Oletteko te käyttäneet klipsipidennyksiä, vaikka toteutattekin Curly Girl Metodia?

*Postauksessa mainoslinkkejä

.CURLY GIRL METHOD -KOKEILUJA.

Published on julkaissut Mari Anniina1 kommentti

*Postauksessa mainoslinkkejä

Kaikkialla puhutaan nyt Curly Girl Metodista. Kyse on siis taipuisille ja kiharille hiuksille suunnatusta kosteuttavasta hiustenhoitorutiinista, jonka avulla hiusten oma kihara tulee paremmin esiin. En jaksa paneutua metodin syvimpiin lainalaisuuksiin tässä postauksessa, koska en jaksa niitä itsekään noudattaa, vaan kerron tässä miten itse olen tätä metodia toteuttanut omassa tukassani ja saanut tuloksia. Mikäli kiinnostaa alkaa hifistelemään aiheen suhteen niin kannattaa laittaa google laulamaan.

Käytän shampoota joka pesussa, koska tiedän kokeilemattakin, ettei mun päänahka kestäisi pelkkää hoitoainepesua, joten jatkan tämän talvella löydetyn *Kerastasen Dermocalm -shampoon käyttämistä. Pesun jälkeen laitan ihan lyhyeksi hetkeksi Garnier Responsin hoitoainetta (tai jotain muuta kosteuttavaa hoitsikkaa, tällä ei nyt sinänsä ole niin väliä, mutta just nyt on kokeilussa tämä), jonka huuhtelen kokonaan pois. Lopuksi lätkin hiuksiin PALJON tuota Garnier Responsin hiusnaamiota ja annan sen vaikuttaa sen aikaa, kun sheivailen/kuorin jne, mitä nyt suihkussa tehdään. Huuhtelen naamion hiuksista kunnolla pois (taaskin sen päänahkaongelman takia), en todellakaan puuhastele tässä hommassa niitä puristelujuttuja ja mitä näitä nyt on. Naamiota kuluu tosi paljon, olen käyttänyt yhden purkin tyhjäksi alle kahdessa viikossa. Kävin juuri täydentämässä varastoa ja ostin kerralla kolme purkkia.

Ihan suihkun lopuksi otan naamiota vielä pienen määrän (esim. viinirypäleen verran) ja hieron sen hiusten pituuksiin ja latvoihin ja puristan hiuksia vähän kuivemmiksi ennenkuin poistun suihkusta ja kiedon hiukset pyyhkeeseen. Pyyhkeen kanssa en myöskään pelleile, teen ihan sen normaalin rullauksen, kuten olen aina ennenkin tehnyt. Toki käytän pääasiassa hamam-pyyhkeitä enkä froteisia, joten kai se menee siitä t-paidasta tavallaan.

Kun olen vähän aikaa puuhastellut pyyhe päässä muita juttuja, ryhdyn laittamaan hiuksiin erinäisiä jätettäviä tuotteita. Tuon naamionkin mä nyt tavallaan lasken tähän kategoriaan, koska kyllähän se sinne hiuksiin on jäänyt. Sen jälkeen, kun olen tehnyt hiuksiin toivomani jakauksen ja vähän selvittänyt tukkaa viispiikkisellä, otan tuon *BC:n silikonisen latvasuojan, jota puristelen hiusten latvoihin ja pituuksiin noin viinirypäleen verran. Koen, että silikonisesta tuotteesta on mun hiuksessa hyötyä, koska mulla on paljon katkeillutta hiusta pitkin pituuksia ja tuon mömmön avulla ne on vähän silotellummat. Lopuksi otan vielä tuon XZ:n hiuksiin jätettävän hoitovoiteen, jonka myöskin puristelen hiusten pituuksiin ja latvoihin erityisesti. Sen jälkeen annan hiusten vain ilmakuivua muiden aamutoimien ajan. Mun tukka kuivuu kohtalaisen nopeasti, jo tunnissa se on muuten täysin kuiva paitsi ihan tyvestä jostain takaraivolta, mutta se ei haittaa, voin lähteä elämään elämääni ihan hyvin silleen.

Pesua seuraavien päivien kiharoiden herätykseen olen käyttänyt kahta tuotetta, välillä molempia, välillä vain toista, riippuen miltä tukka näyttää. Jos kihara on mennyt tosi huonoksi, puristelen tukkaan tuota samaa XZ:n hiuksiinjätettävää hoitoainetta ja sen lisäksi vielä Urtekramin hoitosuihketta siihen päälle, mutta jos tukka on ihan ok niin pelkkä suihkeella herättely riittää hyvin. Suihkin hiukset melko kosteiksi ja sitten vain puristelen ne läpi ja annan kuivua.

Yllä kuvassa vasemmalla on hiukset vasta pestyinä, kiharat puristeltu esiin mömmöjen avulla ja ne on vielä märät. Keskimmäisessä kuvassa tukka on lähes kokonaan kuiva ja olen vähän käsin haronut ja puristellut kiharoita auki. Kolmannessa kuvassa sekaan on lisätty *klipsipidennys, joka tuo hiuksiin runsautta ja massaa latvaan saakka. Kun pidennys on myös käsitelty Curly Girl -metodilla, sulautuu se hiuksiin aivan erinomaisesti.

Yllä kollaasina eri vaiheita Curly Girl Metodin alusta tähän päivään. Ensimmäisessä kuvassa mun hiukset sellaisina kuin ne oli aina ennen vasta pestyinä ja föönattuina (ilman pidennystä). Tuohon kuvaan niille ei ole tehty muuta kuin vain föönattu, eli aika suoraksihan ne kyllä menee.

Toisessa kuvassa taitaa olla toinen CG-päivä, jolloin jouduin kihartelemaan klipsipidennyksiä, kun oma tukka oli kiharampi kuin pidennys ja siitä johtuen pidennysten kihara on ihan eri näköistä kuin oma kihara. Tästä päättelin, että on pakko kokeilla tulisiko niihinkin samanlainen kihara kuin omaan.

Ja kuten kolmannesta kuvasta eteenpäin huomaa, kyllä niihin tuli. Tuon oivalluksen jälkeen pidennykset sulautuu omaan kiharaan ihan täydellisesti. Ne jotka ei tiedä, että mulla on klipsipidennys, ei sitä ihan heti kyllä huomaa. Välillä kiharat on erotellumpia ja selkeämpiä ja välillä taas vähän ”karvaisempia”, riippuen onko kyseessä aamulla pesty tukka vai seuraavien päivien herättelykiharat.

Tykkään tästä boheemista kiharalookista todella paljon. Mikä on sinänsä jännä, koska olen kuitenkin aina ollut aika siloisten kampausten ystävä. Tässä on kuitenkin jotain joka mua viehättää. Olen myöskin kokenut tämän tavallaan helpommaksi tavaksi laittaa hiuksia kuin se perinteinen fööni + suoristusrauta + kiharrin -projekti. Varmasti tämä lämpölaitteiden välttely myöskin parantaa hiusten kuntoa pitkässä juoksussa.

Olin rehellisesti jopa vähän yllättynyt miten kiharaksi mun hius tosiaankin tulee tämän hoitorutiinin ansiosta. Tiesin kyllä, että se kihartuu, mutta en tiennyt, että näin paljon ja näin nätisti! Piti vain tietää mitä tehdä ja hiusten luonne muuttui ihan täysin. Eihän tämä nyt mikään korkkiruuvikihara ole, eikä varmaan sellaiseksi koskaan tulekaan, mutta tykkään tästä laineikkaasta rennosta kiharasta ja olen ihan tyytyväinen, vaikka se pysyisikin vain tämmöisenä.

Yllä kuvaparista näkee kaksi täysin erilaista kiharalookkia, joissa molemmissa on hiusten seassa *klipsipidennykset. Tykkään molemmista lookeista, vaikka ne onkin todella erilaiset. Tuo vasemman puoleinen on todella sliipatun ja fancyn oloinen, kun taas oikealla on tuollainen rento surffitukka. Vasempaan lookkiin pitää tehdä todella paljon lämpökäsittelyjä ja se ei näytä yhtä hyvältä enää seuraavana päivänä, teki mitä tahansa, mutta oikean kuvan look on about samanlainen myös seuraavana päivänä ja hyvin pienellä vaivalla.

Oletko sinä jo tutustunut Curly Girl Metodiin?

*Postauksessa mainoslinkkejä

.VUOSI EROSTA.

Published on julkaissut Mari Anniina2 kommenttia

*Postauksessa mainoslinkki

Viime syksynä kirjoitin postauksen aiheesta ”Mitä mulle kuuluu” ja ajattelin nyt lähteä samalla teemalla liikeelle. En ole talven ja kevään aikana ollut erityisen aktiivinen blogin parissa, koska on tässä nyt ollut elämässä vähän kaikenlaista muuta intressiä.

Nyt kuitenkin teki mieli vähän kirjoittaa, että mitä mulle NYT kuuluu. 3.6 tuli täyteen vuosi siitä, kun muutin yksin tähän nykyiseen kotiini ja edellinen elämä jäi taakse. Vuosi on ollut opettavainen ja samalla sekä pitkä että hyvin lyhyt aika. Viime syksyn masistelut johtui pääosin koirahuolista ja eräänlaisesta yksinäisyyden tunteesta, joista jälkimmäinen sai mut liikkeelle. Aloin tapaamaan kavereita enemmän vapaa-ajalla ja ylipäätään menemään paikkoihin ja tekemään asioita kodin ulkopuolella. Joku kaveri sanoikin, että ei ole koskaan ennen nähnyt mua niin paljon, kuin nyt eron jälkeen :D Ehkä sekin kertoo vähän siitä, että miten lukittautunut mä olinkaan sinne kotiin. Ja siis täysin vapaaehtoisesti toki, mutta olen kyllä nyt nauttinut tästä uudenlaisesta vapaudesta ja menemisestä.

Koirien terveyshuoletkin jäi talven aikana lopulta taakse, vaikka Ranu säikäyttikin joulun aikaan, jolloin eläinlääkärireissun jälkeen se sai jatkuvan sydänlääkityksen, mutta sen myötä pieni on taas pirtsakka ja hölmö oma itsensä ja lääkitys tuntuu tepsivän. Koirat siis voi taas kaikki hyvin :)

Järvenpään asunnon myynnin myötä myös rahahuolet helpotti, kun sain myyntirahat tilille ja pystyin maksamaan luottokortin tyhjäksi ja se mahdollisti myös sen maaliskuisen näönkorjausleikkauksen. Osan myyntirahoista sijoitin, osa meni laskuihin ja osa meni *silmäleikkaukseen, mutta suurinosa meni tavoitetilille jemmaan ja niitä ei ole tarkoitus hurvitella menemään. En siis mitenkään kroisoksena tässä edelleenkään elele ja välillä tekee tiukkaa rahallisesti joidenkin yllättävien menojen takia, mutta ne on väliaikaisia tilanteita, jotka aina korjaantuu.

Talven aikana mä myöskin lopulta avasin Tinderin ja sukelsin siihen deittailun ihmeelliseen maailmaan. Se oli varsinkin alkuun todella hämmentävää ja pelottavaa, koska en ole ikinä ennen tuolla tavalla tapaillut ihmisiä (silloin, kun viimeksi olin sinkku, ei ollut mitään Tinderiä olemassakaan), mutta muutamien ekojen treffien jälkeen se alkoi jo tuntumaan kivalta eikä pelkästään pelottavalta. Kävin useilla ekoilla treffeillä talven ja kevään aikana, joitakin tapailin pidempäänkin ja jotkut jäi vain yksiin tai muutamiin treffeihin syystä tai toisesta. En edes odottanut löytäväni mitään vakavampaa heti, enkä toki löytänytkään, mutta oli mukavaa tutustua uusiin ihmisiin ja huomata, että mitä ”ominaisuuksia” sitä oikeastaan pitääkään tärkeänä, kun on etsimässä itselleen sitä ”toista puoliskoa”.

Loppujen lopuksihan kyse on siitä, että minkälaista elämää sitä haluaa itse elää ja toivoa, että siihen rinnalle löytyy ihminen, joka haluaa (edes osaksi) samoja asioita ja jonka kanssa olisi helppo mennä myöskin sinne mukavuusalueen ulkopuolelle ja laajentaa yhdessä molempien käsitystä siitä mukavuusalueesta. On ollut hyvin valaisevaa tavata erilaisia ihmisiä ja ymmärtää, mitä mä ihan oikeasti haluan seuraavalta parisuhteelta ja mitä mä taas en ole valmis sietämään enää yhtään. Olen myöskin vähän avannut silmiäni oman käytökseni suhteen ja opetellut ”katsomaan peiliin” enemmän. Kukaan ei ole täydellinen, eikä tarvitse ollakaan, mutta pitää pystyä kehittymään ihmisenä, jos huomaa sille tarvetta.

Mun sosiaalinen elämä koki siis aikamoisen mullistuksen tämän viime talven/kevään aikana ja olen ollut paljon enemmän ihmisten ilmoilla joko treffien tai ystävien näkemisen merkeissä. Olen käynyt kahviloissa, terasseilla, yökerhoissa ja ravintoloissa syömässä ja juomassa enemmän viimeisen reippaan puolen vuoden aikana kuin varmaan viimeiseen 10 vuoteen yhteensä. Se on ollut piristävää vaihtelua siihen vähän yksinäiseen töihin-kotiin -arkeen, jota kuitenkin se arki pääasiassa on. Mun mielestä on edelleen kiva olla vaan yksin kotonakin, mutta nyt osaan ehkä arvostaa kaikenlaista menemistä enemmän kuin ennen ja alan kaipaamaan aktiviteetteja huomattavasti nopeammin jos olenkin vain ollut kotosalla vähän aikaa.

Olen talven aikana myöskin laihtunut aika paljon, vähän vahingossa oikeastaan (sori siitä). Joskus helmikuussa totesin, että taisin painaa noin 10 kiloa vähemmän kuin samaan aikaan vuosi sitten. Toki en nyt enää ole aivan yhtä laihassa kunnossa kuin silloin pahimmillaan, mutta kuitenkin. Hoikistuminen on ollut ihan mukava pieni lisä tässä enkä ole pistänyt sitä pahitteeksi lainkaan. Tämän ”uuden minän” myötä olen myöskin shoppaillut sekä vaatteita että kenkiä poikkeuksellisen paljon viimeisen puolen vuoden aikana, kun aika moni vanha vaate alkoi vain näyttämään liian suurelta mun päällä ja ehkä se tyylikin vähän hioutui ja muuttui tuossa matkan varrella.

En ole kaivannut edelliseen suhteeseen takaisin yhtään. Se juttu oli ja meni ja siinä oli ne hyvät ja huonot hetkensä, mutta mitään en kuitenkaan lopulta kadu. Elämä on elämistä varten ja joskus elämän varrelle sattuu murheita, mutta yhtälailla iloakin ja niitä molempia kyllä riitti siihen 9 vuoteen, mitä oltiin yhdessä. Meillä on exän kanssa ihan hyvät välit nykyään, vähän oli pientä katkeruutta ilmassa vielä talvella hänen puoleltaan, mutta uuden naisen myötä se loppui, kun hänkin tajusi, että meidän ero saattoi kuitenkin olla ihan hyvä juttu meille molemmille. Olen rehellisesti onnellinen hänen puolestaan, että hän on löytänyt rinnalleen jonkun, joka oletettavasti ja toivottavasti sopii hänen persoonalleen paremmin kuin mä ikinä ja toivonkin heille vain pelkkää hyvää :) Ei olla enää kovinkaan paljoa tekemisissä, mitä nyt jotain satunnaista viestittelyä esim. koiriin liittyen, mutta sekin on jo hyvin harvassa ja ihan hyvä niin. Ollaan molemmat jatkettu elämissämme eteenpäin ja katse on tulevaisuuteen, ei menneisyyteen. Hän tulee kuitenkin aina olemaan mun ensimmäinen aviomies ja omalla tavallaan hän tulee aina olemaan mulle tärkeä ihminen, vaikka me ei nähtäisikään enää ikinä.

Ylipäätään mulla on ollut hyvä mieli koko talven ja kevään, oon kuunnellut hyvää musiikkia, positiivisesti luottanut hyvään huomiseen, ollut sopivasti sosiaalinen, oppinut paljon sekä itsestäni että muista ihmisistä ja nauttinut elämästä. Tinderkin on nyt ollut pois päältä jo vähän aikaa, oikein hyvästä syystä, mutta ei siitä nyt vielä tämän enempää…

Kuvat mun instagramista: @mari.anniina

*Postauksessa mainoslinkki