Onhan tämä kyllä aika erikoista, että on tässä kotosalla koko ajan. Tavallaan kivaa, mutta tiedän jo nyt, että tulen kyllä tylsistymään ajan kanssa, varsinkin kun tässä vaiheessa ei edes oikein voi mennä minnekään.
Tämä kotoilu aiheuttaa myös aivan uudet arkirutiinit. Kaikki normaali kiire ja kellon mukaan eläminen on jäänyt pois ja kaikkeen tekemiseen on reilusti aikaa. Jos normaalisti olen herännyt aina n. 2,5-3 tuntia ennen töiden alkua, että ehdin aamulla suorittaa kaiken, että olen edustuskunnossa töissä, niin nyt voi heräillä oman sisäisen kellon mukaan siellä 8-9 välillä ihan rauhassa ja vaikka siinä hoitaisi aamutoimet kaikessa rauhassa, on silti pitkälti päivää jäljellä edelleen kaikkeen muuhunkin tekemiseen.
Olen pitänyt tärkeänä sitä, että teen jonkun kevyen pikameikin siitä huolimatta, että en olisi lähdössä minnekään tai näkemässä ketään. Se toimii herättäjänä ja aktivoi mua tekemään asioita helpommin kuin meikittömyys. Pikameikkiin mulla menee aikaa noin 5 minuuttia, joten se ei tosiaankaan ole mikään iso ajallinen investointi. Toki pidän myös täysin meikittömiä päiviä silloin tällöin, mutta pääasiassa pyrin siihen, että jotain ihan kepeää teen useimpina päivinä. Sama pätee hiusten laittoon. Jos pesen tukan aamulla, tykkään jättää hiukset auki ja kiharalle (curly girl) koko päiväksi, vaikka en olisi menossa minnekään. Toisaalta korkea suttunuttura päälaella toimii myös aina.
Pyrin myös siihen, että nyt, kun töissä automaattisesti kertyvät askeleet ja portaiden kiipeämiset on jääneet pois, teen jotain liikunnallista joka päivä. Joinakin päivinä se on pelkästään 2-3 settiä lankkua, joskus se on juoksu- tai kävelylenkki tai se saattaa olla joku kotijumppa. Pelkkä makoilu ei ole vaihtoehto ja koirien ulkoilutusta ei näiden tyyppien tapauksessa voi oikein laskea liikunnaksi :D
Haluan myös tehdä joka päivä jotain ”hyödyllistä”, ja se saattaa vaihdella huomattavasti päivittäin. Hyödyllinen voi tarkoittaa kodin ylläpitosiivousta (tiskit, pyykit, imurointi, jne.) tai tavaroiden läpikäymistä kaappi, komero ja lipasto kerrallaan. Se voi olla myös yksi tai useampi blogipostaus tai niiden valmistelua ja se voi olla myös torkkupeiton virkkaamista. En kuitenkaan ruoski itseäni jos tämä tarkoittaa joskus sitä, että tyhjään vain tiskikoneen ja muuten makaan vaan netflixin ääressä.
Haluan myöskin tehdä joka päivä jotain kivaa ja rentoa, joka ei vaadi multa mitään ihmeellistä. Tämä saattaa tarkoittaa esimerkiksi netflixin/äänikirjan parissa vietettyä löhöilyä, pitkää puhelua jollekin läheiselle tai vaikka päiväkirjan kirjoittamista. Lähempänä kesää se voi olla myös auringonottamista takapihalla tai jossain muualla lähimaastossa.
Mä myös nautin ruoanlaitosta. Mulla on tapana keräillä uusia reseptejä siihen mun kännykän resepti-appiin ja kokeilla uusia ruokia usein. Hyvä ruoka, parempi mieli, eikös :) Ruoastakaan en halua ottaa mitään stressiä, jos joskus tuntuu siltä, että purkkihernekeitto on tänään se juttu niin ei haittaa, sitten se on niin.
Olen myöskin ajatellut, että arkena pyrin päivittäin tekemään jotain ”järkevää”, mutta viikonloppuna saa ottaa koko päivän rennosti jos siltä tuntuu. Tällä tavalla arjen ja viikonlopun ero on hieman selkeämpi. Pyrin myös ylläpitämään järkevää unirytmiä, että en torku päivittäin puoleen päivään, vaan pääsen nauttimaan valoisasta ajasta päivittäin. Toki viikonloppuna tästäkin voi joustaa (jos koirat vaan sen sallii).
Kaikenkaikkiaan elämä on nyt hitaampaa ja eri tavalla mielekästä kuin töissä ollessa, mutta tavallaan tämä on ihan nautittavaa. Päivässä on runsaasti tunteja, jolloin minkään asian kanssa ei tarvitse kiirehtiä, vaan voi rauhassa ottaa kaikkeen tekemiseen runsaasti aikaa ja silti aikaa jää myös haahuiluun ja haaveiluun. Tämä on myös hyvä hetki pysähtyä miettimään, mitä sitä elämältään oikeasti haluaa tulevaisuudessa, kun tämä outo vaihe maailmassa taas normalisoituu.
.Mari Anniina. 